Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Jaffapullo ja vaniljajäätelö silloin tällöin lauantaisaunan jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Ranskanleipä, voi ja lauantaimakkara.
Joulu! Kun oli kaikkia ja aikuiset olivat iloisia. Varmaan olivat ottaneet alkoa, mutta olivat erilaisia, iloisia. Oli paljon ruokaa, muulloin ei ollut. Oli hämärää ja kaunis joulukuusi.
Meillä oli aina halvinta ja nimenomaan ranskis, voi ja lauantaimakkara kuului siihen. Miltä vuosikymmeneltä tämä on?
Luksusta olisi ollut henkisesti vahva äiti.
Olen syntynyt kasarin puolivälissä, vanhempani 50-luvun alussa. Lapsena minulle oli luksusta esimerkiksi appelsiinimarmeladi, Valion Brazil-, Hedelmätarha-, ja Bahi-mehut, riisikakut, Jaffa-keksit, Weetabixit, tacot, Jacky-makupalat ja lihakepakot.
Me emme olleet mitenkään vähävaraisia, sanoisinpa jopa että ylempää keskiluokkaa, sillä isäni oli erittäin hyvin palkatussa työssä, mutta olen myöhemmin ajatellut, että tässä oli jokin kulttuurinen juttu.
Vanhempani eivät pitäneet em. elintarvikkeita tarpeellisina. Ne eivät olleet sellaisia tuotteita joita he olivat tottuneet käyttämään ja joita he kaupasta valitsivat. Sain kyllä toisinaan Jacky-makupaloja ja joskus harvoin Jaffa-keksejä, mutta äitini mielestä Weetabixit olivat turhia kun voi syödä puuroa. Hillo ei kuulunut leivän päälle, sillä se ei ollut terveellistä. Jaffa-keksit eivät hänen mielestään olleet koskaan parempia kuin kotitekoiset pikkuleivät (tässä asiassa olen nykyään aivan samaa mieltä), ja kaupasta ostettujen tuoremehujen sijaan oli parempi juoda oman pihan marjoista ja hedelmistä tehtyjä mehuja. Jacky-makupaloissa taas häntä huolettivat suuri sokerimäärä ja lisäaineet.
Myöhemmin olen tajunnut, että oli aikamoista luksusta, että kaikki ruoka leivonnaisia myöten oli aina tehty kotona. Flunssassa sai viinimarjamehua omasta kellarista, ja jälkkäriksi oli äitini itse tekemää suklaa-tai vaniljavanukasta tai rahkaa.
Ei pitäisi kirjoittaa tällaisia viestejä, tulee ihan tippa linssiin. En ole päässyt vanhempiani tapaamaan nyt liki kahteen vuoteen koronan vuoksi (asun ulkomailla tällä hetkellä). Valehtelematta olisin nyt valmis maksamaan pullollisesta sitä viinimarjamehua enemmän kuin pullollisesta Bollingeria!
Pullollinen Friscoa kun mummi ja äiti olivat pesutuvassa.
Vierailija kirjoitti:
Ekat käteenveot.
Oliko termospullo samaan aikaan pebareiässä?
Matkailtiin paljon ulkomailla sekä myöhemmin satelliittikanavat. Tosin 90-luvun lapsi olen
Kun sain sellaisen mekon, josta todella pidin. Yleensä äiti hankki sellaisia vaatteita, jotka hänen mielestään olivat kivoja ja sopivan hintaisia.
Vierailija kirjoitti:
Nkohta59 kirjoitti:
Wimpy-hampurilaisravintolassa käynti. Voi että oli hyvät purilaiset. Ravintola oli muistaakseni Kampissa.
Mitä, onko Suomessa ollut Wimpy???
Luksusta oli kaupan leipä. Nyt luksusta olisi se "ainainen" äidin tekemä leipä.
Meillä lapsilla myös oli luksusta, kun toisessa mummolassa sai kaupan pullaa. Äiti kun leipoi kotona aina leivät ja pullat itse.
MTV3 telkkarista. Huh huh jos jossain pääsi näkemään kolmatta kanavaa. Lastenohjelmia ja vaikka mitä tarjolla vaikka kuinka.
Vierailija kirjoitti:
Kun isä toi vaihdepyörän ihan yllärinä. Keltaisen ja kauniin.
Joululahjaksi saatu rannekello jossa oli digitaaliset numerot. Miksi sitä sanottiinkaan ?Kaverit kadehti.
Luksusta oli myös oma vaaleanpunainen Came-saippua joka vaahtosi ihanasti. Tai aina uudet vaatteet joulu-ja kevätjuhliin, se kuului asiaan 70-luvun lapsuudessani.
Ja kouluviikon päätteeksi ostettu OK tai Suosikki tms lehti JA Mars-patukka. Se oli mun rituaali. Kölliä sängyllä, lukea lehteä ja mussuttaa se yksi Mars. Siitä alkoi viikonloppu.
Ihania pieniä muistoja...
Oliko nämä nyt niin luksusta rikkaan perheen lapselle?
Kotirauha oli harvinaista luksusta.
Vierailija kirjoitti:
Kun isä toi vaihdepyörän ihan yllärinä. Keltaisen ja kauniin.
Joululahjaksi saatu rannekello jossa oli digitaaliset numerot. Miksi sitä sanottiinkaan ?Kaverit kadehti.
Luksusta oli myös oma vaaleanpunainen Came-saippua joka vaahtosi ihanasti. Tai aina uudet vaatteet joulu-ja kevätjuhliin, se kuului asiaan 70-luvun lapsuudessani.
Ja kouluviikon päätteeksi ostettu OK tai Suosikki tms lehti JA Mars-patukka. Se oli mun rituaali. Kölliä sängyllä, lukea lehteä ja mussuttaa se yksi Mars. Siitä alkoi viikonloppu.
Ihania pieniä muistoja...
Tuollaisen perheen kakaralle varmaan vasta maailmanympärimatka olisi ollut luksusta.
Jäätelötuutti.
(Eikä aina se saatanan pahvinmakuinen Valion Vaniljajäätelö, josta leikattiin mittanauhan kanssa paloja ettei narsistiveli vain jäänyt vähemmälle)
Sopivat kengät. Yleensä sain suvun vauraston kierrätyskenkiä, jotka toki olivat hienoja saksalaisia muotikenkiä, mutta neljä numeroa liian isot.
Kun päästiin tuttujen kesämökille viikoksi. Työtä vastaan, isä teki siellä kaikenlaista remonttia. Mutta me lapset saatiin uida ja saunoa joka päivä.
Kesän ensimmäinen jäätelötötterö ostettuna kylän baarista. Ilmeisesti talvella ei myyty jäätelöä 1960-luvun loppupuolellakaan tai sit kotona oli joku sääntö et toukokuussa sai mennä ostamaan jätskin. Tiikeri oli paras maku.
Käyttäjä2108 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
14-vuotiaana olin kesätöissä kioskissa jokaisena päivänä viikossa ja sain palkkaa 50 markkaa kuukaudessa. Oli suorastaan luksusta, että kolmen kuukauden työn jälkeen saatoin ostaa itselleni kaupasta poolopaidan ja housut. Sitä ennen olin aina ommellut itse vaatteeni.
Edes 60-luvulla markan uudistuksen jälkeen ei ollut noin pieniä nimellispalkkoja. Normaali kesätyörahoilla pystyi ostamaan koko vuoden vaatteet, gramofonin ja rokkilevyjä.
Eieie.Kyllä tuo 50 markaa oli oikeen. Itse tein nakkikioskissa töitä 4-9 ,5 pv viikossa. Vuosi oli 86 ja sain 100 markkaa ,mikä oli iso summa köyhän lapselle.
70 luvulla sain Ruotsissa kesätyöstä 400 kruunua kussa kun keräsin tiskejä ravintolassa.
Kuulostaa oudolta. Itse olin hoitamassa kesätöinä erään perheen lapsia v. 1983, ja tuntipalkkani oli 8.50 mk, tein 8 tunnin päiviä, vanhempansa kävivät töissä..
Luksusta oli, kun sain ostettua lapsenvahtirahoilla itselleni merkkifarkut.
Olin 13-vuotiaana kesälomalla lapsenvahtina, siis lapsi vielä itsekin, mutta olinhan silti jo teini-ikäinen. Oli hienoa ostaa kerrankin ne merkkifarkut!