Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Sisävessa. Meillä oli ulkohuusi. Sekä kahvilassa käynti jäätelöllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valion mansikkajugurtti joskus 60-luvulla. Neliskanttinen muovipurkki, jugurtti sileä, kiinteä ja lohkeileva. Muistan tarkasti missä olin, kun söin sitä ensimmäisen kerran, ja miten sanoin ettei edes jäätelö ole tämän vertaista.

Nämä neliskanttiset jogurttipurkit minäkin muistan. Ja miten hyviä ne jogurtit niissä olivatkaan!

Menin kouluun 70-luvun alussa ja siellä sain maistaa tuota jogurttia, makuna taisi olla mustikka. Tykkäsin ihan hirveän paljon ja muistan vieläkin sen maun. Olin luokallani ainoa, joka siitä tykkäsi. Jogurtti on herkkua vieläkin, sitä pitää saada joka päivä, mutta mikään ei vedä vertoja maun puolesta tuolle ensimmäiselle jogurtille.

Inhoon jugurtin makua, ja oon aina inhonnut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokista sai kerran tai kaks vuodessa. Esim. äitienpäivänä mummolassa kakkukahveilla ja kenties jouluna jos vaikka Tapaninpäivänä oli vieraita.

Hienoa oli olla oksennustaudissa, kun sai Jaffaa.

Mekin saimme Jaffaa vain vatsataudissa.Nyt olen kiitollinen,ettei limuja ja karkkia saanut paljoa,on säästytty monelta terveyshaitalta.

Höpö höpö, ite söin lapsena paljon sipsejä, limpparia, karkkia ja syön vieläkin 50v.mitä sattuu, eikä oo terveys haittoja ollu. Sitä ihmettelen miten köyhästi monet on elänyt vielä70 ja 80 luvuillakin. Meillä ei ollu mistään puutetta, luksusta oli ulkomaan matkat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokista sai kerran tai kaks vuodessa. Esim. äitienpäivänä mummolassa kakkukahveilla ja kenties jouluna jos vaikka Tapaninpäivänä oli vieraita.

Hienoa oli olla oksennustaudissa, kun sai Jaffaa.

Mekin saimme Jaffaa vain vatsataudissa.Nyt olen kiitollinen,ettei limuja ja karkkia saanut paljoa,on säästytty monelta terveyshaitalta.

Höpö höpö, ite söin lapsena paljon sipsejä, limpparia, karkkia ja syön vieläkin 50v.mitä sattuu, eikä oo terveys haittoja ollu. Sitä ihmettelen miten köyhästi monet on elänyt vielä70 ja 80 luvuillakin. Meillä ei ollu mistään puutetta, luksusta oli ulkomaan matkat.

Nyt ymmärrän miksi suomalaiset on niin kateellisia sakkia, niillä ei oo ollu lapsuudessa käytännöllisesti katsoen muuta kuin kurjuutta, muka hyvinvointivaltiossa, ja nyt he heiluvat yhtä onnettomina työpaikoillaan kurjistamassa työkavereiden elämää tai haalimassa "luksusta".

Mummolassa oleminen.Tulin koulusta ja minua varten oli ostettu tuore lihapiirakka.Tai ihan vain istuminen mummon kanssa rappusilla.oli hyvä rauhallinen välittävä tunnelma.Serkun kanssa leikkiminen tai katsottiin Pieni talo preerialla ohjelmaa.

Leikkeleet ja juusto leivän päälle. Salaatit, kurkut, tomaatit jne. Monet hedelmät (banaania ja omppuja oli, mutta appelsiineja tai mandariineja ei). Imuja wi ollut kuin synttäreillä. Sanomalehteäkään meille ei tilattu, mikä ärsytti vatsinkin teini-ikäisenä, kun koulussa (ja ylppäreissä) olisi ollut kiva tietää jotain muutakin kuin iltauutisten jutut. Omaa huonettakaan mulla ei tietenkään ollut.

Nyt olisi kaikkiin näihin varaa, mutta köyhän identiteetti on yllättävän tiukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vaahtokylpy. Rakastin lapsena vaahtokylpyjä, mutta meillä ei kotona ollut ammetta. Kävin sitten aina esim. tädin luona yökyläillessä vaahtokylvyssä, ja pienempänä piti päästä ihan joka vierailulla kylpemään. :D

 

Tämä tuli mullakin ekana mieleen. Kerran vuodessa sukulaisten luona vierailtaessa pääsi vaahtokylpyyn ja se oli jotain se. Samalla vierailulla käytiin torilla ja ostettiin herneitä ja mansikoita. Sitä odotin aina kuin kuuta nousevaa. Kotipaikkakunnalla ei ollut toria enkä muista, että ainakaan herneitä olisi saanut tuoreena kaupastakaan. Mansikatkin oli kalliita ja niitä ostettiin vain pakastettavaksi, mikä oli ihan hullua, koska niitä pakastemansikoita ei sitten kukaan edes halunnut syödä. Jos taas yritit syödä siitä pakasteeseen menossa olevasta erästä, sai kuulla, että ne on tarkoitettu pakastimeen, että saadaan sitten talvellakin vitamiineja... Nykyisin ostan kesällä tuoretta mansikkaa ja hernettä tasan niin paljon kuin mieli tekee, enkä piittaa hinnasta. Mieluummin jätän vaikka jäätelön ostamatta kuin mansikat. 

Me asuttiin 1985-91 vuosina, ollessani 7-13 vuotias, spurku talossa missä oli ulkohuussi ja pihaposti, mistä haettiin kylmävesi. Oli köyhää, kun isä joi kaikki meidän rahat. Sitten vuonna 1991 saatiin kämppä, missä oli suihku,vessanpytty ja sähkösauna, niin tunsin itteni miljonääriksi ja kävin monta krt päivässä suihkussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokista sai kerran tai kaks vuodessa. Esim. äitienpäivänä mummolassa kakkukahveilla ja kenties jouluna jos vaikka Tapaninpäivänä oli vieraita.

Hienoa oli olla oksennustaudissa, kun sai Jaffaa.

Mekin saimme Jaffaa vain vatsataudissa.Nyt olen kiitollinen,ettei limuja ja karkkia saanut paljoa,on säästytty monelta terveyshaitalta.

Höpö höpö, ite söin lapsena paljon sipsejä, limpparia, karkkia ja syön vieläkin 50v.mitä sattuu, eikä oo terveys haittoja ollu. Sitä ihmettelen miten köyhästi monet on elänyt vielä70 ja 80 luvuillakin. Meillä ei ollu mistään puutetta, luksusta oli ulkomaan matkat.

Nyt ymmärrän miksi suomalaiset on niin kateellisia sakkia, niillä ei oo ollu lapsuudessa käytännöllisesti katsoen muuta kuin kurjuutta, muka hyvinvointivaltiossa, ja nyt he heiluvat yhtä onnettomina työpaikoillaan kurjistamassa työkavereiden elämää tai haalimassa "luksusta".

Aika onneton ja pessimistinen tunnelma tuntuu elämässäsi olevan. Minusta tässä ketjussa on mukana myös paljon iloa ja mukavia muistoja niistä pienistäkin asioista joita on voitu kokea köyhyyden ja puutteen keskellä. Ja monet todella surullisissa olosuhteissa eläneet ovat pystyneet muuttamaan e

lämäänsä aikuisena. Ikävä,jos sinun kohdallesi on sattunut kuvailemisiasi työtovereita. Ja vielä kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kokista sai kerran tai kaks vuodessa. Esim. äitienpäivänä mummolassa kakkukahveilla ja kenties jouluna jos vaikka Tapaninpäivänä oli vieraita.

Hienoa oli olla oksennustaudissa, kun sai Jaffaa.

Mekin saimme Jaffaa vain vatsataudissa.Nyt olen kiitollinen,ettei limuja ja karkkia saanut paljoa,on säästytty monelta terveyshaitalta.

Höpö höpö, ite söin lapsena paljon sipsejä, limpparia, karkkia ja syön vieläkin 50v.mitä sattuu, eikä oo terveys haittoja ollu. Sitä ihmettelen miten köyhästi monet on elänyt vielä70 ja 80 luvuillakin. Meillä ei ollu mistään puutetta, luksusta oli ulkomaan matkat.

Nyt ymmärrän miksi suomalaiset on niin kateellisia sakkia, niillä ei oo ollu lapsuudessa käytännöllisesti katsoen muuta kuin kurjuutta, muka hyvinvointivaltiossa, ja nyt he heiluvat yhtä onnettomina työpaikoillaan kurjistamassa työkavereiden elämää tai haalimassa "luksusta".

Puhut nyt kai myös itsestäsi, jos olet suomalainen. Jos kerta suomalaiset ovat sellaisia ja tälläisiä. Minä taas näen tässä ketjussa todella paljon iloa ja kiitollisuutta. Miten pienet, yksinkertaisetkin asiat ovat tuoneet lapsuudessa iloa.

Kun saimme äidin sairaalasta kotiin, /kerran kesässä jäätelöä/saimme uida ilman kieltoja

Appelsiini, jonka sain syödä yksin kokonaan, kummitädin tuliaisina karkkipussi, jokaiselle lapselle oma!

Olen 90-luvun loppupuolella syntynyt. Meillä oli iso perhe eikä rahasta ollut varsinaisesti pulaa, mutta ravintolassa ja ihan vaan Mäkkärissäkin käynti oli silti aika harvinaista herkkua (varmaan pitkälti epäterveellisyyden takia) ja lapsen silmissä luksusta. Syys- ja hiihtolomilla käytiin ensin uimahallissa tai joskus kylpylässä ja sen jälkeen päästiin Mäkkäriin tai Heseen. Ne oli odotettuja reissuja! 

Olen vanhin yli kymmenestä lapsesta ja muistan siksi useamman sisaruksen syntymän. Luksusta oli se, kun äiti oli uuden sisaruksen kanssa vielä sairaalassa, isä tilasi pizzaa takeawayna ja saatiin syödä sitä ja katsoa lastenohjelmia. Muutenkin oli usein jotenkin jännittävää vaihtelua olla pelkästään isän kanssa kotona, kun äiti oli kotiäitinä ja hänen kanssaan oltiin tietenkin enemmän. 

Raha

Uusi polkupyörä keväisin synttärilahjaksi, veljen tietokoneella salaa pelatut pelit ja naapurin juppiperheen luona kyläily. Olivat kaikki todella lihavia ja meidän porukoiden mielestä juntteja, mutta olin onnellinen, kun sain pelata toisen samanikäisen tytön kanssa Nintendolla ja syödä salmiakkia, jota oli aina niin paljon, että molemmille tuli huono olo ennen kuin loppui. Naapurissa synttäreillä kuunneltiin rokkia, mikä oli paheksuttavaa. Yritin tapailla sanoja kotona ja kun äiti tunnisti kappaleen, ei sitä saanut enää laulaa :D 

Parasta oli myös se, kun äiti tilasi isoveljilleni Anttilan tai Elloksen kuvastosta vaatteita, joista jätkät eivät tykänneet, tai jotka olivat pieniä. Niitä ei koskaan palautettu tai vaihdettu, vaan minä sain ne. Varhaisteininä oli superkivaa mennä Itäkeskukseen polkupyörällä, totta kai silloin kun Seppälässä oli alet! Ensimmäistä kertaa sain ihan itse valita vaatteeni, ei ollut kenenkään vanha tai, vielä pahempaa, itsetehty. Äitini on taitava ompelija mutta en oikein osannut arvostaa. Vanhojentanssimekonkin tekaisi minulle, hääpuvun kaavoilla. Oli ihan prinsessaolo. 

Ja vielä on mainittava se, kun pääsin kahdesti laskettelemaan ja sain kymmenen kerran hissilipun ja vuokrasin välineet. Ei meidän perheessä tuollaista harrastettu.

Mummolassa sai aina berliininmunkin. Kotona niitä ei syöty ikinä.

Junttityttö kirjoitti:

Mä oon 80-luvun lapsi pienestä maalaiskylästä. Maito haettiin omasta navetasta, leivät tehtiin itse, munat omien kanojen, syötiin joka päivä omia rupisia perunoita ja halvinta sikaa, jouluksi oli itsekasvatettu kinkku. Kaikessa kilo suolaa ja voita. Sunnuntaisin oli jauhovelliä ja paistettua läskiä. Luksusta oli kun mummo toi joskus kauppareissulta Suffelit minulle ja veljelleni. Mummo ja vaari asui tietysti samassa talossa meidän kanssa. Sitten kun mentiin kaupunkiin toisten isovanhempien luo, siellä saatiin limsaa! Ja toinen mummo antoi minulle tuliaisiksi raejuustoa ja tonnikalaa, sekä meetwurstia. Ne oli parasta herkkua suoraan purkista sellaisenaan. Eikä niitä kotona saanut. Isotädin luona oli hedelmiä ja ne olivat jotain uskomatonta, mutta siellä käytiin vain kerran vuodessa. Omenoita, päärynöitä ja appelsiineja, oi miten hyviä! Kun sitten joskus ala-asteikäisenä menin kaverille kylään ja heillä sai syödä välipalaksi (mikä se edes on?) voileipiä johon oli juustoa ja leikkeleitä sekä kurkkua ja salaattia, olin aivan onnessani. Ei meillä saanut leipää syödä kuin ruuan kanssa ja voita oli päälle, ei muuta. Ahmin myös kaverin omenoita ja appelsiineja, hän kun ei niistä edes välittänyt. Nykyään voisin yhä elää hedelmillä ja salaateilla. Mieleen on jäänyt myös lasinen saunalimsapullo, kun oltiin jo vähän isompia ja josta veljen kanssa tihrustettiin laseihin tasan puoliksi ja kun joku sukulainen toi karkkipussin ja se piti jakaa puoliksi. Mulle sulle, mulle sulle. Mäkissä kävin ekan kerran joskus yläasteikäisenä ja kebabia söin ekan kerran vasta täysikäisenä. Ei ollu maaseudulla semmosia. Hyviä muistoja kuitenkin, se oli vaan semmosta aikaa ja elämää eikä sitä rahaa ollut ylimääräistä.

Vähän ehkä erikoista kuitenkin.

Olen maalta ja viljelijäperheestä Ylä-Savosta, syntynyt 60-luvulla.

Meillä oli hedelmiä ja leivän päällisiä. Limpparia harvemmin, mutta karkkiakin sai silloin tällöin. Joskus myös vähän rahaa, ja kyläkoulusta tullessa sitten kävin matkan varrella olevasta kaupasta ostamassa jäätelön tai namuja.

Äiti leipoi paljon ja aina oli vähintään pullaa kahvin kanssa, pakastimessa sitten kakkuja ja pikkuleipiä.

Raha oli tiukassa, mutta ei läheskään niin ankeaa kuin täällä monella nuoremmalla kun tuntuu olleen.

Minullekin oli luksusta päästä lähimpään kaupunkiin ja siellä jos käytiin sukulaisissa, kylpyammeeseen vaahtokylpyyn.

Vähän nolottaa muistella kuinka sinä päivänä nekin kylpyhuoneeseen ja aloin kinuta ammeeseen pääsyä.

Myöhemmin meille ostettiin käytetty kylpyamme ja pääsin hekumoimaan kotosalla.

Vierailija kirjoitti:

Junttityttö kirjoitti:

Mä oon 80-luvun lapsi pienestä maalaiskylästä. Maito haettiin omasta navetasta, leivät tehtiin itse, munat omien kanojen, syötiin joka päivä omia rupisia perunoita ja halvinta sikaa, jouluksi oli itsekasvatettu kinkku. Kaikessa kilo suolaa ja voita. Sunnuntaisin oli jauhovelliä ja paistettua läskiä. Luksusta oli kun mummo toi joskus kauppareissulta Suffelit minulle ja veljelleni. Mummo ja vaari asui tietysti samassa talossa meidän kanssa. Sitten kun mentiin kaupunkiin toisten isovanhempien luo, siellä saatiin limsaa! Ja toinen mummo antoi minulle tuliaisiksi raejuustoa ja tonnikalaa, sekä meetwurstia. Ne oli parasta herkkua suoraan purkista sellaisenaan. Eikä niitä kotona saanut. Isotädin luona oli hedelmiä ja ne olivat jotain uskomatonta, mutta siellä käytiin vain kerran vuodessa. Omenoita, päärynöitä ja appelsiineja, oi miten hyviä! Kun sitten joskus ala-asteikäisenä menin kaverille kylään ja heillä sai syödä välipalaksi (mikä se edes on?) voileipiä johon oli juustoa ja leikkeleitä sekä kurkkua ja salaattia, olin aivan onnessani. Ei meillä saanut leipää syödä kuin ruuan kanssa ja voita oli päälle, ei muuta. Ahmin myös kaverin omenoita ja appelsiineja, hän kun ei niistä edes välittänyt. Nykyään voisin yhä elää hedelmillä ja salaateilla. Mieleen on jäänyt myös lasinen saunalimsapullo, kun oltiin jo vähän isompia ja josta veljen kanssa tihrustettiin laseihin tasan puoliksi ja kun joku sukulainen toi karkkipussin ja se piti jakaa puoliksi. Mulle sulle, mulle sulle. Mäkissä kävin ekan kerran joskus yläasteikäisenä ja kebabia söin ekan kerran vasta täysikäisenä. Ei ollu maaseudulla semmosia. Hyviä muistoja kuitenkin, se oli vaan semmosta aikaa ja elämää eikä sitä rahaa ollut ylimääräistä.

Vähän ehkä erikoista kuitenkin.

Olen maalta ja viljelijäperheestä Ylä-Savosta, syntynyt 60-luvulla.

Meillä oli hedelmiä ja leivän päällisiä. Limpparia harvemmin, mutta karkkiakin sai silloin tällöin. Joskus myös vähän rahaa, ja kyläkoulusta tullessa sitten kävin matkan varrella olevasta kaupasta ostamassa jäätelön tai namuja.

Äiti leipoi paljon ja aina oli vähintään pullaa kahvin kanssa, pakastimessa sitten kakkuja ja pikkuleipiä.

Raha oli tiukassa, mutta ei läheskään niin ankeaa kuin täällä monella nuoremmalla kun tuntuu olleen.

Minullekin oli luksusta päästä lähimpään kaupunkiin ja siellä jos käytiin sukulaisissa, kylpyammeeseen vaahtokylpyyn.

Vähän nolottaa muistella kuinka sinä päivänä nekin kylpyhuoneeseen ja aloin kinuta ammeeseen pääsyä.

Myöhemmin meille ostettiin käytetty kylpyamme ja pääsin hekumoimaan kotosalla.

Ai niin, luksusta oli myös kaupan keksit, joita sai kaverilla. Meille niitä ei ostettu, koska äiti leipoi.

Ja keksihimo on yhä jäljellä.

Ärrältä ostettu Buster tai Tex Willer. Luin, söin samalla korvapuusteja ja join smurfflimpparia (päärynää).

Sekö naapurin ukko grillas lihaa ja heitti meille susilapsille pari piffiä, ei tarvinut keitettyjä käpyjä ja pettuleipää syödä sinä iltana.