Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Paikkakunnallemme tuli hyvä grilli 80-luvun lopulla.

Hampurilaiset olivat siellä tosi hyviä ja niitä silloin tällöin ostin iltaa ilahduttamaan.

Sitten alkoi levitä huhu, että hampurilaispihvit ovat kengurunlihaa. Aloin vieroksua tuota grilliä.

En vain jotenkin saattanut ymmärtää, että kenguruakin voisi syödä.

Aina tuon grillin ohi ajaessa näin sieluni silmin kengurun, jolla on poikanen taskussa.

Ei ole mitään tietoa, pitikö tuo huhu kengurunlihasta edes paikkaansa, enkä uskaltanut mennä sellaista kysymäänkään. Olin nuori ja arka.

Ei taatusti ollut kengurunlihaa. Ymmärrätkö, että sehän on paljon arvokkaampaa kun joku perus sikanauta mistä grillin valmispihvit on tehty.

Tämä kertomus myös hauskasti kuvaa pikkukaupungin ja miksei isommankin kylän tietämättömyyttä menneinä vuosikymmeninä. Keksitty tuollainen juttu, kun pidetty kengurunlihaa jotenkin huonona tms.

Se, kun pääsi mantereelle. Saariston lapset tietävät =)

Isä osti kerran Hesassa käytäessä sellaisen makean olisiko se pehmyt softis -jäätelön, liekö ollut Stockmannilta. Se maistui tosi hyvältä, yli 60 vuotta sitten. Välillä on tehnyt mieli ostaa itsekin, mutta itsekuri on pitänyt kun ei sitä hynää ole liiemmälti matkan varrella kertynyt vieläkään.

Jättikokoinen, valkoinen Toblerone-pötkö Ruotsinlaivalta. Saatiin veljen kanssa molemmat omat.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki. Meillä oli aina niin saatanan köyhää.

Jep. Ei ollut sähköä, ei juoksevaa vettä, ei puhelinta, pesutiloista ja vessoista puhumattakaan, ruoka niukkaa, vaatteet mitä vanhemmilta sisaruksilta jäi. Helvetin kovaa ruumiillista työtä sen sijaan oli rajattomasti aivan lapsesta asti. Kesäsisin peltotöitä talvisin karjanhoitoa ja paskan lapiointia ym ym "kivaa"

Nykyisin noista olosuhteista huostaan otettaisiin. Ei siinä mitään, vanhempia en voi syyttää, parhaansa tekivät ja opin ainakin sen, että TYÖLLÄ  ihmisen täytyy itsensä elättää.

Siksi nykyisin vallitseva loisimiskulttuuri ottaa pannuun.

Mövenpickin suklaajäätelö tötterössä kerran-kaksi kesässä Varkauden Citymarketista. 

Löydettiin punainen tyhjä Dunhill-aski 1960-luvulla.  Pätkittiin siihen heinänkorsia leikkitupakiksi.   Siihen aikaan ei ollut niin tarkkaa, ja toisaalta kauniita ja värikkäitä asioita ja esineitä oli vähän.

Tupakasta tuli mieleen, että löydettiin vajaa aski ja yritettiin polttaa niitä 6-7 vuotiaina, mutta ei saatu syttymään. Ei tajuttu imeä samalla kun tupakkaa sytytetään, mutta hyvää rekvisiittaa oli polisi-rosvo leikkeihin 1980-luvulla.

Appelsiinimehu. Äiti teki viikonloppuna "mannermaisen aamiaisen" eli pekonia, munaa ja appelsiinimehua

Se, että sekä isä että äiti lähtivät ystäviensä luokse ja jättivät minut rauhassa kotiin.

Se, että minun isällä oli firman luottokortti käytössä. Kutsui sitä "äärettömäksi kortiksi", koska omistaja oli multimiljonääri =D Viikottain kävimme keilaamassa, syömässä, pikaruokaa ja joitain vaateostoja saatiin tehdä kortilla pomon luvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat kotona ennen 20.00 illalla. Kotona paistettu pulla. Lihapullat, nokkoskeitto -nuo tosin suht yleisiä noiden 10-12 viikkoisten kesälomien aikana (ylityötunteja oli melkein muille jakaa).

Rahasta ei sinäänsä mitään pulaa. (stokkakortii -osta jotain jos tarvitset, tule vain taksilla maksetaan kyl, asunto ostettiin keskustasta 20v vanhana, osakesalkku syntymästä saakka jne)

Mun tyttären yhdellä kaverilla vähän vastaavaa. Rahaa on, mutta vahemmilla ei ole aikaa. Ovat aina töissä tai jossain menoillaan, tyttö on usein yksin kotona. On yläasteella. On usein meillä yötä, jopa kokonaisia viikonloppuja. Ikinä ei ole kumpikaan vanhemmista soittanut mulle ja kysellyt mitään. Eikä laittanut mitään, edes kahvipakettia tms, vaikka tyttö käytännössä asuu meillä kaikki viikonloput. Eikä se sinänsä haittaa, mutta jotenkin outoa olla mitenkään huomioimatta. Kerran kuulin kun tyttö sanoi mun työtölle, että meillä on kiva olla kun me ollaan läsnä ja kuunnellan häntä ja välitetään.Silloin tuli itselle itku. Ei se raha kaikkea onnea tuo. Usein nuorelle se vanhempien läsnäolo kaikkein tärkeintä, vaikka ei siltä aina näyttäisikään.

Voin osittain samaistua. Oon ylempään keskiluokkaan kuuluvasta perheestä joten rahasta ei ole ollut pulaa ja olenkin tehnyt asioita ja käynyt paikoissa mistä moni voi vaan haaveilla. Mutta tosi nuoresta piti oppia pärjäämään yksin kotona kun vanhemmat teki ja tekee edelleen pitkää päivää töissä. Toki heitä kiinnosti miten koulussa meni ja olivat viikonloppuisin kyllä läsnä mutta paljon piti silti pärjätä yksin. Lapsuudessani olin myös usein kahdestaan äidin kanssa kun isän silloiseen työnkuvaan kuului ulkomaille matkaaminen monet kerrat vuodessa. Kyllä siinä ehti tulla eräänkin kerran ikävä.

Weetabix. En koskaan saanut sitä. Naapurinlapsi söis sitä joka aamu. Teininä Hgin Forumiin tuli kebabpaikka. Sinne matkustettiin pk-lähiöstä äidin luvalla. Kebab oli luksusta! Häntähattu oli myös suurinta luksusta - sitä en koskaan saanut.

Joskus kun tultiin iltamyöhällä isoäitiä hoitamasta, äiti osti matkalla itselleen ja minulle omat Mars-patukat.

Hesburger! Söin viel pitkään sitä lasten aterian perushampparia fiilistelymielessä aikuisenakin.

Se kun monta vuotta jatkuneen pyytelyn jälkeen sain omia lemmikkieläimiä ja vielä kaksi melko vähällä aikaa. Ensin hamsterin ja sitten koiran. Myöhemmin sain vielä toisenkin hamsterin (ensimmäinen oli silloin jo kuollut) ja sitten vielä akvaariokalojakin.

Kahdenkeskinen aika äidin kanssa. Äiti teki palkkatyönsä pitkine polkypyörätyömatkoineen. Sitten kaikki kotityöt (kantovesi sisään-ulos), pulsaattoripesukone, puuhella. Kesällä kasvimaa. Lapsena luulin, että äiti ei tykkää käsitöistä, lukemisesta eikä pihakukista - mutta eihän hän ehtinyt!! Työpäivä jo vei matkoineen 11h ja oli fyysisesti raskasta apuhoitajan työtä.

Isä tykkäsi vielä omia äidin itselleen, esim.joku tv-asiaohjelma katsottava yhdessä. Tämä 1970- luvulla maaseudulla.

Ja ennen joka lahjan avausta varmisti kameran takaa että saahan avata :(( 

Oli suurta luksusta päästä Helsinkiin joinakin 70-luvun kesinä.

Tätini asui Helsingissä ja ainakin kolmena kesänä matkustimme sinne hänen ja perheensä luo muutamaksi päiväksi.

Keskeltä Suomea tulimme junalla pääkaupunkiin ja jo itse matka oli jännittävä ja tuntui niin pitkältä. Matkalle otimme aina omat eväät mukaan, ainoastaan vanhempien kahvikupilliset ja pari limpparipulloa meille lapsille, ostettiin junan ravintolavaunusta. Saimme myös sarjakuvalehtiä ja Aku-kirjoja matkalle.

Junassa oli usein kuuma ja siihen aikaan spray-deodorantit olivat kovassa käytössä. Eräskin nainen suihkutteli sitä vähän väliä kainaloihinsa matkan aikana. Koko vaunu lemusi siltä deodorantilta voimakkaasti. Tupakkavaunusta tunki tupakanhajua meidänkin vaunuun.

Oli ihanaa käydä serkkujen kanssa Linnanmäellä ja Korkeasaaressa. Kerran kävimme Kansallismuseossa ja joka kerta Kauppatorilla ihmettelemässä. Ihmetyksen aihe oli myös ratikkakyyti. Siellä joskus töykeä rahastaja huusi matkustajille, jos nämä eivät ymmärtäneet siirtyä käytävällä eteenpäin tarpeeksi nopeasti.

Kouluvaatteita ostimme syksyksi aina samalla reissulla, valinnanvaraa löytyi edulliseenkin hintaan.

Oli ihanaa käydä pääkaupungissa, ja oli ihanaa taas tulla kotiin.

Helsingin sukulaisemme tulivat sitten vastavuoroisesti meille maalle nauttimaan kesästä.

Se oli mukavaa.

Äiti osti joskus grillikylkeä ja se oli luksusta.