Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Kahden viikon käpytalkoiden päätteeksi saatiin viiteen pekkaan jaettavaksi yksi kolapullo. Meinasi taju räjähtää kun oli niin ihanaa, ja kyllä sen eteen saikin käpyjä kerätä! Ukot ryyppäsi tyytyväisinä ja söi nuotiolla paistettua lohta. Me lapset saatiin paras pala, eli nahka, jaettavaksi.

Perry-juoma ja Linnanmäellä käynti. Väritv.

Aloitin lukion vuonna 1970. Koska lähimpään lukioon oli pitkä matka ja bussiyhteyksiäkään ei ollut, asuin alivuokralaisena. Opintolainallani maksoin kaikki kuluni ja myös kouluruokailun koulupäivinä.

Olin ns. matikkalinjalla yksi harvoista tytöistä. Äidinkielen opinnoissa piti tuohon aikaan tehdä paljon kirja- ja runoanalyysejä. Näitä tulevat miespuoliset insinöörit vihasivat. Niinpä aloin auttaa heitä tällaisissa tehtävissä pientä korvausta vastaan.

Voi sitä onnea, kun saatoin mennä paikalliseen grilliin ostamaan sämpylän muutamalla kuumalla nakilla!

Olinhan sen eteen tehnyt töitä iltakausia.

Vierailija kirjoitti:

Paikkakunnallemme tuli hyvä grilli 80-luvun lopulla.

Hampurilaiset olivat siellä tosi hyviä ja niitä silloin tällöin ostin iltaa ilahduttamaan.

Sitten alkoi levitä huhu, että hampurilaispihvit ovat kengurunlihaa. Aloin vieroksua tuota grilliä.

En vain jotenkin saattanut ymmärtää, että kenguruakin voisi syödä.

Aina tuon grillin ohi ajaessa näin sieluni silmin kengurun, jolla on poikanen taskussa.

Ei ole mitään tietoa, pitikö tuo huhu kengurunlihasta edes paikkaansa, enkä uskaltanut mennä sellaista kysymäänkään. Olin nuori ja arka.

Kengurunlihahamurilaisen hinnalla olisi ostanut koko grillikopin.

Olen syntynyt 1980-luvulla.

Ensimmäisen kerran olin hotellissa ja laivalla 17-vuotiaana, lentokoneessa 18-vuotiaana.

Luksusta oli kun kerran (silloin jo aikuisen) siskoni kanssa pääsin ravintolaan. Hänellä oli myös kotonaan tietokone, jota meillä ei ollut. Ei kyllä myöskään videonauhuria tai tiskikonetta :)

Luksusta oli myös olla kipeänä, esim. kuumeessa tai oksennustaudissa, koska silloin sai limsaa.

Vierailija kirjoitti:

Juusto. Äitini halusi huolehtia, etten liho, joten hän ei antanut minulle juustoa. Nyt aikuisena olen hoikka ja rakastan juustoa. Juustovoileipä on minulle suurempi herkku kuin karkki.

Mielenkiintoinen äiti, sinullakin!

Muistan, kuin kotona, ehkä n. 11-vuotiaana sain leivän päälle aina vain ohuen siivun juustoa. Äitini kuitenkin höyläsi omalle limpulleen paksun kerroksen. "Koska minä imetän".

Parikymppisenä vierailin tämän saman äitini kotona, ja kysyin, jos voisin ottaa jääkaapin emmental-harkosta. 

-"Ei nyt, se on tilaisuuksia varten."

-"Uh, no, se näyttää olevan vihreä, homeessa."

-"No kyllä siitä sitten voi ottaa."

Olen syntynyt 70-luvun alussa pienessä maalaiskylässä ja 80-luvulla muutimme Helsinkiin. Pääsin ekaa kertaa elämässäni elokuviin joskus..olisko ollut 1985 tai 86? Kävimme katsomassa Kaunotar ja Kulkuri -piirretyn ystäväni ja hänen äitinsä kanssa. Samalla reissulla kävimme uuden Forumin Carrolssilla syömässä ja sain elämäni ensimmäisen hampurilaisen.

Nämä olivat isoja elämyksiä.

Olen syntynyt 1960-luvun alussa. En lapsena osannut ajatella mitään luksusta, en tajunnut sellaista. Kotona sai hyvää ruokaa, oli oma huone ja veli. Lauantaina sai pullon limsaa saunan jälkeen. Karkkia ei ollut juuri koskaan, jos oli, se jaettiin puoliksi veljen kanssa. Onneni huipulla olin, kun sain oman uuden kirjan ja värikyniä. Samat asiat tekee mut nyt yli 50 vuotta myöhemmin onnelliseksi: kirjat ja kaikenlaiset (väri)kynät. 

Sisävessa

Leikkeleet ja juusto leivän päällä meille lapsille. 1990-luvun lama-aika ja vanhempirn velat saivat aikaan sen, että kaikesta säästettiin, myös ruoasta. Siksi juustoa ja leikkeleitä ostettiin vain sen verran, että vanhemmat saivat niitä eväsleipien päälle töihin. Kummankin vanhemman työpaikalla taisi olla työmaaruokala mutta vanhemmat säästivät ottamalla töihin eväät eli voileipiä ja termospullossa kahvia. Meille lapsille ei leikkeleitä ja juustoa juurikaan riittänyt.

Myös maitoa ei saanut niin paljon kuin ennen. Kun aikaisemmin sai aamulla ja koulusta kotiin tultua välipalalla maitoon tehtyä kaakaota, niin laman aikaan aamulla sai maitoa vain puuroon ja juomana oli vesi. Samoin välipalalla juomana oli vesi tai parhaassa tapauksessa vedellä laimennettua appelsiinimehua. Vanhemmat sisarukset muistavat ajan, kun koulusta kotiin tullessa ei ollut juomana kaakaota tai edes maitoa sellaisenaan, minä olin vielä päiväkodissa silloin. Aikaisemmin oli saanut välipalalla juoda kaakaota. Minulle kaakao oli ylellisyys jota sain vain joskus kavereilla. Iltaruoalla sekä viikonloppuisin tai lomilla päiväruoalla maitoa sai yhden lasillisen ja sitten jos oli vielä jano niin otettiin vettä. Vanhemmat sisarukset muistavat ajan jolloin maitoa sai juoda aterialla 2 lasia. Minulle maidon juonnin rajaaminen oli arkipäivää.

Limu ja sipsit -70-luvulla.

Riisi. Sitä ei saanut kun harvoin jossain kylässä. Kotona sanottiin että se on muurahaisen munia, että ei oltaisi edes toivottu, koska meillä ei sairaan isän mielestä voinut olla lisukkeena kuin perunaa. Koska sen hän sai ilmaiseksi vanhempiensa pellolta.

Pääsiäisenä kukko muni suklaamunia kuistille jättyihin kenkiin. Sama perinne jatkuu edelleen omalle lapselleni. Kengät yöksi ulko ovien väliin ja aamulla siellä on suklaamunat.

Muina aikoina ei yhtään ainoaa ravintola käyntiä, ei yhtään ainoaa elokuvaa, joululahjoja saatiin, sukset meillä oli kaikille lapsille. Se oli kaiketi paras lahja, kun meillä ei käytetty alkoholia.

En tiedä miksi, mutta en muista yhtään ainoaa mukavaa muistoa lapsuuden kodistani. Koulumatkoilla oli joskus mukava kaivella ojia.

Saunan jälkeen veljen kanssa jaettu keltainen Jaffa. Lasillinen kummallekin - tarkkaan mitattuna.

Hiihtoretkellä nautittu veriappelsiini.

Kesälomat perheen kanssa telttaillen.

Koira

Järvi ja sauna. Jos jollakulla oli oma mökki järven rannalla, menin jos vaan pääsin.

Helsingissä, nimenomaan keskustassa, käyminen. Kerran vanhemmat vei Stockalle, ei me hirveästi mitään ostettu, mutta suureen kaupunkiin oli kiva päästä.

Vierailija kirjoitti:

Mäkissä käynti

Meillä ei ollut rahasta pulaa, mutta meidät opetettiin terveellisiin elämäntapoihin. Limua juotiin viikonloppuisin, hampparia ja pizzaa syötiin joskus. Ei säännöllisesti.

Oli aina kivaa, kun isä soitti matkalta kotiin ja kysyi haluanko hampparin, koska aikoi itselleen ostaa. Ikinä en sanonut, ettei tarvitse XD. Ja otin AINA vain perusaterian. Jännä ajatella jälkeenpäin. Olisin saanut valita mitä tahansa, mutta otin aina vain sen ohuen normihampparin enkä mitään megahyperkerrosateriaa. Kai ne terveelliset elämäntavat olivat vain niin arkipäivää, että jonkun megamätön ahtaminen kitusiin tuntui omituiselta.

Ps. En harrasta megamättöjä tänäkään päivänä. Joskus ostan hesestä keksipirtelön ja senkin pyydän ilman kermavaahtoa. En ota kaikkea mahdollista, vaan karsin aina jostain.

Kerran tai kaksi vuodessa ajettiin sukuloimaan noin 600 km päähän. Yleensä söimme matkan varrella levähdyspaikalla omia eväitä. Joskus pysähdyimme grillillä ja sai valita ottiko hampurilaisen tai ranskalaiset. Yleensä otin hampurilaisen. Outoa ajatella, että söin hampurilaisen suunnilleen kerran kahdessa vuodessa. Tulee olo, että ihmisten syömiset nykyisin ovat riistäytyneet käsistä.

Vierailija kirjoitti:

Ravintolassa käyminen.

Söin oikeassa ravintolassa tasan kerran lapsuudessani ja se oli todellakin luksusta, vaikka ruokana oli tyyliin nauravat nakit.

Meillä ei ollut varaa jälkiruokaan, mutta tarjoilija tarjosi kierroksen jälkkäriä meille hyvityksenä juomien viivästymisestä.

Vasta tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että tekiköhän hän sen tietoisesti. Jos näin on, kiitos sinulle sinne jonnekin!

Isovanhemmat antoivat kerran vanhemmilleni lahjakortin ravintolaan, jotta käytäisiin ravintolassa ja opettaisivat miten siellä kuuluu käyttäytyä jne. Lahjakortilla ei saanut kuitenkaan kuin vanhemmille annokset ja me lapset istuttiin sitten katsomassa vieressä. Tarjoilijakin jotain kuittaili vanhemmille vielä perään.

Lapsuus oli köyhää ja nöyryyttävää aikaa. Äiti aina sanoi ettemme mitään tarvitse, sillä ei hänelläkään ollut mitään lapsena.

Suihku, meillä oli ulkosauna patoineen. Suihkuun pääsy oli luksusta.