Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Sitä punaista puuautoa kaipailin, joka oli jumissa patterin takana... En onnistunut sitä irroittamaan mutta kaipa se joskus sieltä lähtee irti jonkun muun kiskomana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin tekemä kanaviillokki.Niin hyvää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lämmin suihku
Ahh, tuosta ja sisävessasta uneksin kaikki teinivuodet ja nuorempanakin jo. Meillä ei ollut mitään mukavuuksia, asuttiin vanhassa rintamamiestalossa jonka vanhemmat sai halvalla juuri siksi ettei siellä ollut muita mukavuuksia kuin sähköt. Voitte kuvitella että oli kivaa paukkupakkasella menkkojen aikaan, ensin piti lämmittää aamukuudelta vettä liedellä pari kahvikupillista vatiin ja sitten löytää talosta joku yksityinen nurkka alapesua varten kun ei ollut edes omaa huonetta. Lämpimien ilmojen aikana sentään saattoi livahtaa saunaan pesulle vaikka sielläkin oli kylmä. Sauna lämmitettiin kerran viikossa. Mietin joskus paljonkohan mahdoin siihen aikaan haista hielle sun muulle :(
Mitä aikaa tämä on ollut? Eikö koulussa ollut vessaa missä sai käytyä ja miksei saunaa voinut lämmittää useammin?
Miten äitisi hoiti vastaavat hommat?
Aika uskomattomia juttuja ketjussa.
Faijan hienot työsuhdeautot, ulkomaan matkat, uusin kodinelektroniikka ja ihan pizzat/kaupan grilliruuat.
Viikonloput pois koulusta, kun en joutunut kiusatuksi. Edes sen kahden päivän ajan viikossa olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudessani ruoka oli aina äidin tekemää. Todella harvoin syötiin eineksiä, ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Mutta sillon kun oli einespäivä, se tuntui luksukselta!
Kun muutin pois kotoa, tajusin aika pian, että eines onkin aika kaukana luksuksesta. Vaikka vanhemmillani oli taloudellisesti melko tiukkaa, äidin tekemä ruoka oli kuitenkin monipuolista ja hyvän makuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan täytekakku.
Käsittämätöntä!
Eihän tuohon olisi mennyt edes rahaa.
Käsittämättömässä sniiduilussa eli lapsuuteni. No, nyt sitten olen ottanut piikuisen takas...
Meillä ei ollut lautapelejä koska äiti piti niitä turhakkeina. Oi sitä onnea kun pääsi kaverin luo, ja heillä oli kaikkia hienoja pelejä. Afrikan tähti, Cluedo, Arvaa kuka, Monopoly ja muita joiden nimiä en muista. Pelasimme tuntikausia ja joimme kaverin äidin keittämää ihanaa kattilakaakaota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pääsi auton kyytiin, jossa oli ilmastointi. Tämä oli 1980-luvulla t o d e l l a harvinaista herkkua. Enolla oli amerikanrauta, Chrysler-merkkinen. Siinä oli kiehtovan upottavan pehmeästi plyysiverhoillut istuimet. Ajatella: tuuletuksesta sai kylmää ilmaa! Vaikka ulkona oli helle. Jopas oli metka kokemus, eikä muuten tullut paha olo siinä autossa, kuten yleensä lapsena.
Normaaliautossa piti kärsiä siitä ihan karmeasta ikkunatuuletuksesta, jonka aiheuttamasta vedosta meni niska jumiin ja korvat kipeäksi. Tai sitten oltiin ikkunat kiinni ja (melkein) oksetti kuumuuden takia. Että on se ilmastointi hyvä keksintö!
Oman arjen luksusta oli käpykakku ja alkutalven (marras-joulukuun) appelsiinit.
Me ei käyty juuri ikinä missään reissussa, kylpylöissä tai hotelleissa. Hyvin harvoin ravintolassa tai edes uimassa jos se maksoi jotain. En ymmärrä mihin vanhempien rahat menivät vai eivätkö vaan halunneet lähteä?? Äiti yliopiston käynyt ja hyvässä ammatissa, isäkin duunarina tienasin kuitenkin reippaasti enemmän mitä mitä nykyään (2t netto).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoveljen polkupyörällä ajaminen, piti tehdä salaa, ettei veljeni näkisi. Oli ainoa pyörä 11 hengen taloudessa.
Mäkkärissä kävin vasta yli 20v
Limsaa sai vain uudenvuoden bileissä ja juhannuksena
2 pätkistä jaettiin 4:lle karkkipäivänä
Ei ikinä huoltoasemaruokia yms. vaan trangialla lämmitettiin jossain ruokaa ja syötiin puskassa.
Haaveilin että olisi rullaluistimia :D (80-luvulla)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi ihania ne kommentit, joissa jonkun muun äiti on auttanut toistenkin lapsia. Ihanaa että voi olla aikuinen jollekin, joka sitä tarvii. Minäkin olen lapsena monta kertaa syönyt naapurin pöydässä. Se oli ihanaa, hyvää kaverin äidin laittamaa kotiruokaa. Meillä taas sai syödä paahtoleipää oman maun mukaan ilman vanhempien valvontaa, kaveri tykkäsi siitä.
Luksusta lapsena oli kun sai äidin kanssa tehdä jotain kivaa, vaikka askarrella.
Isoveljen polkupyörällä ajaminen, piti tehdä salaa, ettei veljeni näkisi. Oli ainoa pyörä 11 hengen taloudessa.
Luksusta oli kun kummitäti osti mulle mieleiseni mekon. Luksusta oli myös mamman tekemät lämpimät suklaavanukkaat viikonloppuisin.
- mitään tavaraa tms. ei kaivannut, kun ei tuntenut, (realistinä, 1950-luvulla, onnellisena, toivottuna tyttölapsena, lupsakkaassa työväen perheessä, Suomen Turussa kasvaneena), ehkä omaa taloa metsän reunassa, maalla haikailin.....
- lukutoukkana kirjojen ahmiminen avasi kai kuitenkin ikuisen kaukokaipuun, nopeasti isoksi tulemiseen, oman elämän elämiseen, oman rahan ansaitsemiseen, itse omista asioista päättämiseen, ehkä salaisesti jo myös ulkomailla asumiseen/elämiseen, tuntemattomiin seikkailuihin.......päästä pois pienistä ympyröistä, vähistä mahdollisuuksista, niinpä kaikki muualta kuultu, kiinnosti; maailma on suuri ja sen haluan oppia itse tuntemaan, tiet ovat kaikille avoimet....(kuten sitten teinkin, niin pian kuin se oli mahdollista, ja sillä tiellä olen edelleenkin, onnellisena päätöksestäni, 5 maassa asuneena, 5-6 kieltä puhuvana, 5 -6 kulttuuria/maata tuntevana, ) eli parasta kai oli se kaihoisa, mutta energiaa antava kaukokaipuu, josta sain luovuuden inspiraation ja jatkuvan ideoitten virran.... (even in Paris I yearn for Paris....), maailma on sitten upea paikka!!
(Kööpenhamina, München, Pariisi, Como, Hangzhou...... )
Kyllä. Lääkkeitä tosin söi vieläkin. Hän löysi vanhemmalla iällä uuden vaimon ja elävät nykyään normaalia elämää.
T.478