Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Se että äiti ja isä oli iloisia. Että kotona ei ollut raskas tai pelottava tunnelma. Rauha oli luksusta. Oltiin tosi köyhiä. Lämmin ruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N49 kirjoitti:
Joskus pienenä olin kirjoittanut siskoni Ystäväni-kirjaan hartaimmaksi toiveekseni "saada konvehtirasia".
Haaveilin myös omasta huoneesta.
Lapsuudenystäväni kirjoitti joskus tokaluokalla tuohon kohtaan " Ehjä takki" Tajusin tuolloin että lähes kaikki hänen vaatteensa olivat kauhtuneita ja reikäisiä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kotona ennen 20.00 illalla. Kotona paistettu pulla. Lihapullat, nokkoskeitto -nuo tosin suht yleisiä noiden 10-12 viikkoisten kesälomien aikana (ylityötunteja oli melkein muille jakaa).
Rahasta ei sinäänsä mitään pulaa. (stokkakortii -osta jotain jos tarvitset, tule vain taksilla maksetaan kyl, asunto ostettiin keskustasta 20v vanhana, osakesalkku syntymästä saakka jne)Mun tyttären yhdellä kaverilla vähän vastaavaa. Rahaa on, mutta vahemmilla ei ole aikaa. Ovat aina töissä tai jossain menoillaan, tyttö on usein yksin kotona. On yläasteella. On usein meillä yötä, jopa kokonaisia viikonloppuja. Ikinä ei ole kumpikaan vanhemmista soittanut mulle ja kysellyt mitään. Eikä laittanut mitään, edes kahvipakettia tms, vaikka tyttö käytännössä asuu meillä kaikki viikonloput. Eikä se sinänsä haittaa, mutta jotenkin outoa olla mitenkään huomioimatta. Kerran kuulin kun tyttö sanoi mun työtölle, että meillä on kiva olla kun me ollaan läsnä ja kuunnellan häntä ja välitetään.Silloin tuli itselle itku. Ei se raha kaikkea onnea tuo. Usein nuorelle se vanhempien läsnäolo kaikkein tärkeintä, vaikka ei siltä aina näyttäisikään.
Minusta taas oli IHANAA olla kavereiden luona, kun kaikilla oli isommat talot ja omat huoneet ja joskus jos meni heti koulun jälkeen niin edes vanhemmat eivät olleet kotona. Oma äitini oli kotiäiti ja aina kotona, lisäksi jaoin huoneen sisarusten kanssa. Asuin viikonloppuja kavereiden luona, kun kerrankin sai olla itse valitsemassaan seurassa ja joskus jopa hetken ilman vanhempia kyttäämässä jokaista askelta! En muista että olisin ikinä vienyt mitään tuliaisia, ei opetettu kotona sellaista tapaa. Meillekin kaverit tuli käymään niin että ihan avoimet ovet oli eikä vaadittu mitään kahvipaketteja. Useammin olin kuitenkin itse se joka kyläili.
Se oma rauha on ihanaa, kun on muuten se perhe joka on läsnä elämässä. Kotona oleva äiti on niin itsestäänselvyys, että sitä ei osaa arvostaa. Ei munkaan tytär sitä osaa arvostaa, senkin mielestä olisi ihanaa, että oltais edes joskus pois. Kämppä tyhjänä olis huippua. Mutta mulle se soittaa kesken päivän, jos on paha mieli jostain. Tietää, että kuuntelen.
Enkä minäkään mitään kahvipaketteja ole vaatimassa. Ei se ollut jutun pointti. Mutta jos jonkun lapsi on meillä joka viikonloppu, ja mä tyttöjä kuskailen ja pidän huolta ja katson että saavat aamupalan, ruoat ja iltapalat, olisihan se kiva joskus että se jotenkin huomioidaan. Ihan vaikka että joskus soitetaan ja sanotaan että kiitti hei kun huolehdit mun lapsesta ja onko siellä kaikki hyvin. Meillä on usein ollut muitakin tytön kavereita yökylässä viikonloppuisin, ja heidän vanhempansa soittavat ja varmistavat että tytöt on meillä ja onko ok.
Meillä omakotitalossa oli aika pieni lämminvesivaraaja joten suihkussa ei voinut lotrata kauaa kun tuli jo kylmät vedet niskaan. Oli luksusta jos pääsi yökylässä suihkuun ja sitä kuumaa vettä vaan riitti ja riitti. Nykyään tuhlaan ihan liikaa lämmintä vettä suihkussa
Juttua luin teidän ni mieleeni tuli että kengät tai uuden lemmikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmat omisti todella hienon moottorikelkan jolla sain lapsena ajella, ei ollut muilla kylän lapsilla moottorikelkkoja käytössä.
No enpä keksi. Se oli ihan tavallista , että oli kaunis luonto talomme ympärillä ja koti siis puhtaan järven rannalla. Ei ollut mistään puutetta, siis aivan tavallinen maalaistalo. Rahaa ei tarvinnut paljon käyttää. Söimmme oman maamme juureksia, puhtaita metsämarjoja , oman kana munia ja puhdasta vasikan,naudan sekä sian lihaa. Siis aivan luksusta sen aikakauden ja nykyisyyden mittapuun mukaan.
Kaikenlaisia askareita teimme pienestä pitäen. Vietin silloin luxuselämää ja vietän sitä myös nyt kaupingissa asuessani ja välillä siellä maalla vaihtelun vuoksi.
Elämä on LUXUSTA kun voi lenkeillä ja on terve.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Postimyyntikuvastosta jos sai jotain valita itselle.
Huvipuistossa käynti.
Oli muuten ahaa elämys joskus viistoista vuotiaana, kun kaverin kanssa vaan lähdettiin junalla Linnanmäelle. Että sillä tavalla voi vaan lähteä, jos on rahaa junalippuun ja huvipuiston laitelippuun. Jotenkin oli lapsuudesta jäänyt mielikuva, että siihen pitää jotenkin valmistautua ja suunnitella. Varmaan kun äiti oli vuorotöissä ja parhaan kaverin myös, niin piti aina suunnitella etukäteen vuorolistojen yms kanssa milloin päästään yhdessä. Ja usein käytiin myös Tampereella, niin sinne oli jo sitten pidempi matka.
Suurta luksusta oli mennä R-kiskalle, heittää kolikot tiskiin ja kysyä myyjältä "mitä täl saa?" ja sitten valita. Ei sillä, että sitä valinnanvaraa yleensä paljon olisi ollut, mutta tuntui hyvältä. Tämä oli siis aikaa, jolloin R-kiskat oli todella kioskeja, ja tiskille jonotettiin ulkona.
Aivan megaluokan luksusta oli saada Fazerin omenaleivos, joka oli parasta maailmassa. Sain siis sellaisen varmaan pari kolme kertaa lapsuudessani, tai ehkä vain kerran. Ravintolassa käynti ei ollut luksusta, se oli täysin saavuttamattomissa. Kävin ensimmäistä kertaa ravintolassa 13-vuotiaana kaverin isovanhempien kanssa. Sain eteeni aivan jäätävän kokoisen pasta-annoksen ja otsalleni nousi kylmä hiki, kun mietin että se kaikki pitää syödä niin kuin oli opetettu (ja kaverin isovanhemmat vielä maksoivat siitä). En muista, miten se tarina päättyi, mutta muistan että kaikki muut olivat lopettaneet syömisen, mutta mulla oli vielä puoli lautasellista jäljellä. Karmea kokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkei ihan luksusta, mutta mieleen jäi 50-luvulta punaisen, teräväreunaisen tikkarin maku. Todennäköisesti jotain esanssia, mutta hyvältä se maistui.
Isä masentui äidin kuoleman jälkeen, alkoi ryypätä eikä jaksanut enää huolehtia meistä lapsista. Kun minulla alkoi kuukautiset, isä sanoi "laita housuun vessapaperia" enkä saanut ostaa siteitä, kun ne olivat isän mielestä liian kalliita. N. puoli vuotta paperin kanssa sählättyäni, housut monta kertaa veressä, uskalsin kertoa kaverin äidille. Hän osti minulla varmaan 20 pakettia erilaisia siteitä ja pyysi valitsemaan niistä mieluisen mallin. Tämän jälkeen sain aina joko häneltä tai ihanalta terveydenhoitajaltamme siteitä tarpeeseen. Tätä en unohda ikinä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isä masentui äidin kuoleman jälkeen, alkoi ryypätä eikä jaksanut enää huolehtia meistä lapsista. Kun minulla alkoi kuukautiset, isä sanoi "laita housuun vessapaperia" enkä saanut ostaa siteitä, kun ne olivat isän mielestä liian kalliita. N. puoli vuotta paperin kanssa sählättyäni, housut monta kertaa veressä, uskalsin kertoa kaverin äidille. Hän osti minulla varmaan 20 pakettia erilaisia siteitä ja pyysi valitsemaan niistä mieluisen mallin. Tämän jälkeen sain aina joko häneltä tai ihanalta terveydenhoitajaltamme siteitä tarpeeseen. Tätä en unohda ikinä <3
Rakas ihminen <3 Sulla on ollut rankkaa. Selvisikö isäsi masennuksesta? Ihanaa, että kaverin äiti otti asian tosissaan ja piti sinusta huolta.
Purkka. Mieluiten ruotsalainen Toy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilö auton kyytiin pääseminen , se oli suurta luksusta !!! Siintä se
automiehen ura alkoi , rakkaan enoni "manipuloimana" !!
Hän ajoi työkseen kuorma-autoja ja traktoreita hesassa työkseen ,
rakasti suuresti työtään!! Samoin itselle autot ovat
ikuinen "ilon ja mielenkiinnon lähde" ,, siis kuskina. Siis silloin ennen,,
auto kyyti oli pikku pojalle super Luksusta , 60 luvulla !!
Muistan lapsena kun näyttelijä Leif Wager oli jotain kaukaista sukua meille. Siitäkin olin hieman ylpeä .
Ei tarvittu paljoa että voi olla ylpeä lapsena kun elämä oli niin köyhää.
Meille ostettiin televisio 60-luvulla, siihen aikaan tietysti mustavalkoinen. Lasten ruutu tuli illalla ja sunnuntaisin Onni klovni. Rin tin tin ja Musta ori olivat myös luksusta. Että sellaista voi nähdä!
Vierailija kirjoitti:
No enpä keksi. Se oli ihan tavallista , että oli kaunis luonto talomme ympärillä ja koti siis puhtaan järven rannalla. Ei ollut mistään puutetta, siis aivan tavallinen maalaistalo. Rahaa ei tarvinnut paljon käyttää. Söimmme oman maamme juureksia, puhtaita metsämarjoja , oman kana munia ja puhdasta vasikan,naudan sekä sian lihaa. Siis aivan luksusta sen aikakauden ja nykyisyyden mittapuun mukaan.
Kaikenlaisia askareita teimme pienestä pitäen. Vietin silloin luxuselämää ja vietän sitä myös nyt kaupingissa asuessani ja välillä siellä maalla vaihtelun vuoksi.
Elämä on LUXUSTA kun voi lenkeillä ja on terve.
No lenkeile sinä vaan, me muut täällä eläydytään lapsen mieleen ja mietitään asioita sen kautta. Ei ole kyse siitä, mikä on ja ei ole luxusta tai tavallista, vaan siitä minkä lapsena sellaiseksi koki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enpä keksi. Se oli ihan tavallista , että oli kaunis luonto talomme ympärillä ja koti siis puhtaan järven rannalla. Ei ollut mistään puutetta, siis aivan tavallinen maalaistalo. Rahaa ei tarvinnut paljon käyttää. Söimmme oman maamme juureksia, puhtaita metsämarjoja , oman kana munia ja puhdasta vasikan,naudan sekä sian lihaa. Siis aivan luksusta sen aikakauden ja nykyisyyden mittapuun mukaan.
Kaikenlaisia askareita teimme pienestä pitäen. Vietin silloin luxuselämää ja vietän sitä myös nyt kaupingissa asuessani ja välillä siellä maalla vaihtelun vuoksi.
Elämä on LUXUSTA kun voi lenkeillä ja on terve.No lenkeile sinä vaan, me muut täällä eläydytään lapsen mieleen ja mietitään asioita sen kautta. Ei ole kyse siitä, mikä on ja ei ole luxusta tai tavallista, vaan siitä minkä lapsena sellaiseksi koki.
Niinpä niin, et kai tajunnut, että minä koin sen ja nykyisenkin elämän luxukseksi. Näin minun kahdallani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat kotona ennen 20.00 illalla. Kotona paistettu pulla. Lihapullat, nokkoskeitto -nuo tosin suht yleisiä noiden 10-12 viikkoisten kesälomien aikana (ylityötunteja oli melkein muille jakaa).
Rahasta ei sinäänsä mitään pulaa. (stokkakortii -osta jotain jos tarvitset, tule vain taksilla maksetaan kyl, asunto ostettiin keskustasta 20v vanhana, osakesalkku syntymästä saakka jne)Mun tyttären yhdellä kaverilla vähän vastaavaa. Rahaa on, mutta vahemmilla ei ole aikaa. Ovat aina töissä tai jossain menoillaan, tyttö on usein yksin kotona. On yläasteella. On usein meillä yötä, jopa kokonaisia viikonloppuja. Ikinä ei ole kumpikaan vanhemmista soittanut mulle ja kysellyt mitään. Eikä laittanut mitään, edes kahvipakettia tms, vaikka tyttö käytännössä asuu meillä kaikki viikonloput. Eikä se sinänsä haittaa, mutta jotenkin outoa olla mitenkään huomioimatta. Kerran kuulin kun tyttö sanoi mun työtölle, että meillä on kiva olla kun me ollaan läsnä ja kuunnellan häntä ja välitetään.Silloin tuli itselle itku. Ei se raha kaikkea onnea tuo. Usein nuorelle se vanhempien läsnäolo kaikkein tärkeintä, vaikka ei siltä aina näyttäisikään.
Mulla oli koulukaveri minkä vanhempia en ikinä nähnyt vaikka aika usein koulun jälkeen käytiin niillä ja viikonloppuisinkin oltiin niillä.
Oltiin samalla luokalla 5 vuotta.
Tämä - 80 luvulla.
Hillopiirakka matkan varrelta kun käytiin mummolassa. Hämeenlinnassa oli kiska.