Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Kaviaaria ja hanhenmaksapalleroita oli tosi harvoin tarjolla.

Näkkileipä ja voi

Oma moottorivene ja asunto merinäköalalla kun muutin pois kotoa.

Joululahjaksi saatu konvehtirasia, jonka päiväys oli mennyt jo edellisenä keväänä. Vieläkin tulee vesi kielelle kun vain ajattelen sitä harmaanvalkoista Pandan maitosuklaakonvehtia tönköllä toffeetäytteellä.

Lähdettiin käymään mummon luona 350 km päässä. Mummo asui kerrostaloyksiössä ja mummolla oli kylpyamme. Jännää. Hiihtolomalla käytiin naapurikaupungissa ostoksilla aina maanantaisin, isällä oli vapaapäivä yleensä maanantai. matkaa vajaa 50 km. 

Ensimmäinen ulkomaanmatka. Toki se oli pelkkä junttituristi-Espanja, mutta kymmenenvuotiaalle elämys. Koiranpentu ja hevonen sitten myöhemmin. Ravintolassa söimme kerran viikossa.

Matkalla sukuloimaan kävimme huoltoasemalla kahvilla. Se oli todella luksusta sillä yleensä äiti teki eväät automatkalle, söimme ne jossain levähdysalueella. Emme koskaan ns. syöneet ulkona sillä se oli liian kallista.

Kumisaappaat sadekelillä.

Sisävessa.

Juokseva vesi.

Suihku. 

Oma huone.

Vähemmän kotitöitä.

Nuo asiat olivat lapsuudessa ne isoimmat, joista haaveilin. 

Mikään ei ollut kamalampaa, kuin keskellä yötä lähteä ulkohuussiin. Kaatosade tai kova pakkanen olivat ne kaikkein ikävimmät ilmat. Unelmoin wc-tiloista, joihin voi mennä puolinukuksissa, paljain varpain hipsutellen. 

Asuttiin kolme sukupolvea samassa talossa ja lähes kaikki asiat olivat niin kuin ne olivat olleet jo mummun ja papan nuoruudessa. Tiskit tiskattiin puuhellan päällä, jossa vesi oli lämmennyt emalivadissa. Vesi oli tietysti ensin kannettu pihan toisella puolella olevasta kaivosta, jonka pumppua piti pumpata aina tosi monta kertaa, ennenkuin vesi nousi ylös. Tiskivesi kaadettiin "laskiämpäriin", johon laitettiin kaikki se eläimille kelpaamaton, joka nykyisin menee biojätteeksi. Perunankuoret, kananmunankuoret, kaalinjämät - ne kaikki menivät kanoille tai porsaille. 

Sauna lämpeni ihan lapsuudessa vain lauantaisin, vähän myöhemmin myös keskiviikkoisin. Siellä ei saanut läträtä liialla vedellä, yksi vadillinen oli ihan riittävä jokaiselle, riippumatta hiusten pituudesta. Vettä ei saanut tuhlata! 

Haaveissani kävin suihkussa aamulla ja illalla, annoin veden juosta tuhlailevasti kun pesin itseni hyväntuoksuisilla shampoilla ja nestesaippuoilla (kotona oli aina vain palasaippuaa).

Talo lämpeni pelkällä puulla, joten klapeja piti hakea joka päivä sisälle.

Luonnollisesti sieltä metsästä käytiin ne puut ensin kaatamassa ja lapsellehan sopiva homma oli oksien kerääminen. Sitten alkoi se sirkkelin ujellus, kun puut klapitettiin. Ja kun ne olivat kuivuneet riittävästi, piti ne viedä sisälle. Lapsena piti viedä 10 laatikkoa per päivä klapeja sisälle, vanhempana ne piti myös pinota.

Haaveilin aina, ettei tarvitsisi osallistua, kun kenenkään kaverinikaan ei tarvinnut tehdä niin paljon kotihommia. 

Huoneen jaoin pikkuveljeni kanssa. Unelmoin omasta, isosta huoneesta, johon olisin saanut uusia huonekaluja ja kunnon sängyn. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsena parasta oli, kun istuttiin enon autossa. Jokaisessa liikenneympyrässä tehtiin ylimääräisiä kunniakierroksia ja ajettiin aina hienoja maisemareittejä, jonka varrelta eno kertoi jänniä tarinoita.

Lisäksi koin luksukseksi saada istua kavereiden päivällispöytään. Meillä oli ihan aiheesta sääntönä, että ruoka-aikana ei lähtökohtaisesti kökitä kavereiden luona eikä oletettu koko kylän ruokkivat omia mukuloita. Mutta silloin harvoin, kun ei tarvinnutkaan maleksia kotiin syömään, vaan sai istua kotona syödystä ruoasta poikkeavan aterian ääreen kaverin perheen kanssa... Ai että.

Näin aikuisena koen todelliseksi luksukseksi sen, että vanhemmat veivät pitkin maailmaa ja tutustuttivat erilaisiin kulttuureihin. Lapsena tai teininä en tätä osannut arvostaa, lomat kun eivät tuntuneet lomilta, ellei saanut nukkua kotona pitkään ja vaan olla.

Kerran sain Ladan kyydissä istua tasan 5 km, ei ainakaan enempää. Ihmeissäni katsoin kuinka kaverin ätii pyöritteli rattia. Se oli suuri päivä.Tais olla ainut kerta kun sain istua auton kyydissä ihan 15 vuoteen asti.

Silloin päätin että kun minusta tulee suuri omistan auton.ja olenkin hyvin tyytyväinen Ford Transitiin. Vaikka kallista pitää ,en luovu. 

Kiva tehdä loppismatkoja  ja käydä kaupungin ulkopuolella kesällä. 

Ulkomaan matkat ja risteilyt tukholmaan

Mikropizza, ranskanperunat yms, Carrolssissa käynti, bebe-leivos, uusi merkkivaate.

Joskus 50-luvun lopulla tai 60-luvun alussa mandariineja alkoi olla jopa maaseudun kaupoissa, meidänkin kirkonkylässä eräässä yksityiskaupassa. Muissa oli omenia, appelsiineja ja greippejä. Olin saanut kerran pari mandariinia ja ihastunut niiden hienoon makuun. Ja jouluna sitten suuri yllätys: sain ihan itselleni pienen puusäleistä tehdyn rasiallisen silkkipaperiin käärittyjä mandariineja. Tuskin raaskin syödä niitä, kun jo niiden tuoksukin oli niin huumaava. Olen muuten edelleen mandariinien suuri ystävä, vaikka en enää tunne sellaista eufoorista tunnetta hedelmää kuoriessani kuin silloin lapsuudessani. 

Todelliselta luksukselta tuntui, kun pääsimme 1960 muuttamaan omaan taloon. Olimme asuneet aikaisemmin vuokralla omakotitalon yläkerrassa varsin ahtaissa oloissa. Nyt yhtäkkiä oli tilaa. Minä sain oman pikkuruisen huoneen! Ja oli oma iso piha, jolla mahtui leikkimään ja puuhastelemaan aivan eri tavalla kuin vuokra-asunnon pihalla, jossa ei saanut tehdä oikein mitään. Tämän päivän mittapuulla talo oli aika vaatimaton, oli puulämmitys ja kylmä vesi, mutta sentään pikkuruinen sisävessa eteisen nurkassa.. Lämmintä vettä saatiin kaasuboilerilla, joka oli vessassa. Kun se humahti käyntiin, niin aina se säikäytti. Oma väki siihen tottui, mutta vieraille se oli kauhistus!

Joskus pienenä olin kirjoittanut siskoni Ystäväni-kirjaan hartaimmaksi toiveekseni "saada konvehtirasia".

Haaveilin myös omasta huoneesta.

Erityisesti sellaiset tv-ohjelmat, jotka olivat tehty tiettyä ajankohtaa varten ja rytmittivät päivää, viikkoa ja juhlapäiviä. Lastenohjelmissa Pikku kakkonen sekä viikonloppuaamujen lastenohjelmat. Minusta juuri analoginen televisio sen aikaisine tuotantotapoineen oli aidompi. Nukkeanimaatiot, rennot suorat lähetykset ja kaikki.

https://www.ohjelmakartta.fi/

Lihapiirakka nakkikioskilta. Irtokarkit. Huvipuistossa käynti erityisen luxusta.

Jos sai jonkun oikean "merkkituotteen", eikä sitä halvinta. Nyt aikuisenakin fiilistelen jos ostan vaikka kinder-munan pääsiäiseksi, kun lapsena ei koskaan saanut kuin jotain halvimpia suklaamunia. Pienestä on onni kiinni :D 

Kirjastokortin saaminen innostutti, sillä itsellä ei ollut montaa kirjaa. Myös ne kerrat, jolloin itse sai valita mitä vaatteita halusi vaatekaupasta tai postimyynnistä. Laivalle pääsemisestä olin suorastaan ekstaasissa.

Elin pääsääntöisesti hyvin, vaikka olenkin köyhemmästä perheestä.

Mutta...

Kaikkein suurinta luksusta olivat ne kerrat ja viikonloput, jolloin vanhemmat eivät olleetkaan kännissä.

Jäätelö. Varsinkin tuutit.

Ja oma limupullo.

After eight suklaa.