Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Ruotsinristeily, elettiin 90-lukua. Sijalla mentiin. Ai että se oli jännittävää. Samoin hampurilaisravintolat olivat harvinaista herkkua. En ole oikein ikinä käynyt niissä sitten myöhemminkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle suurinta luksusta oli se kun joskus tulin koulusta kotiin eikä siellä ollut ketään muita. Sai nauttia hiljaisesta ja rauhallisesta kodista ja juoda kaakaota.
Vierailija kirjoitti:
Suihkugeeli oli luksusta ja hiustenhoitoaine myös. Hiukset pestiin Linna-shampoolla, jonka jälkeen paksu tukkani oli tuhannen takussa. Äitin hiustenhoitoainetta ei saanut laittaa hiuksiin koska "lapset ei käytä hoitoainetta". Äiti repi takut auki hiusharjalla, mikä sattui. Suihkugeelejä ei ostettu kaupasta vaan tavallinen palasaippua riitti. Myös naama pestiin palasaippualla, kun kaupan kasvojenpesuaineet oli liian kalliita.
Meillä oli ihan sama. Saippuana oli vihreää Sunlightiä ja shampoo oli Linnaa. Vihasin sen saippuan hajuakin. Nykyään ostelen ihania suihkugeelejä ja hiuksiin jätettäviä hoitoaineita senkin edestä. Ei ikinä enää takkuja.
Herkut olivat meillä myös luksusta. Karkkia, limsaa, vanukkaita, jäätelöä ym. oli harvoin. Ehkä hulluinta mitä kadehdin kaverin kotoa olivat Rymd-mehujauheet, joista tehty mehu oli oikeasti aika pahaa. Ne vaan olivat olevinaan jotenkin erikoisia tuotteita.
PKE kirjoitti:
Muistan kesällä elokuun alussa -63 kun olin pelastusarmeijan kesäsiirtolassa niinkuin köyhien lapset usein olivat jouduin lähtemään kesken viikon kotiin minulle annettiin linja-auto matkalle pussillinen nameja. Ruskeassa paperipussissa oli piparikakkuja pihlajanmarja karamellejä ja taisi olla muutakin hyvää .
Perillä olivat vanhempani vastassa, aseman nakkikioskista sain vettyneen liha-piirakan nakilla maistui taivaalliselta.
Mutta miten vaikeaa olikaan vanhempieni kertoa minulle syy miksi olin joutunut lähtemään kesken
viikon kotiin.
Veljeni oli hukkunut 10-vuotiaana kotimme lähellä olevaan järveen, vanhempani olivat töissä silloin.
En oikein ymmärtänyt mitä oli tapahtunut mutta edelleenkin kun harvoin syön pihlajanmarja
marmeladi makeisia muistan tuon matkan
joka muuttuikin ilosta päästä kotiin suureen suruun. m
Huh, miten rankka muisto sinulla/perheellänne. Osanotto näin vuosikymmenien jälkeenkin.🌷
Sain kerran jäätelötötterön, kun naapurissa vieraana olleen perheen isä kävi ostamassa omille lapsilleen ja toi samalla minullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PKE kirjoitti:
Muistan kesällä elokuun alussa -63 kun olin pelastusarmeijan kesäsiirtolassa niinkuin köyhien lapset usein olivat jouduin lähtemään kesken viikon kotiin minulle annettiin linja-auto matkalle pussillinen nameja. Ruskeassa paperipussissa oli piparikakkuja pihlajanmarja karamellejä ja taisi olla muutakin hyvää .
Perillä olivat vanhempani vastassa, aseman nakkikioskista sain vettyneen liha-piirakan nakilla maistui taivaalliselta.
Mutta miten vaikeaa olikaan vanhempieni kertoa minulle syy miksi olin joutunut lähtemään kesken
viikon kotiin.
Veljeni oli hukkunut 10-vuotiaana kotimme lähellä olevaan järveen, vanhempani olivat töissä silloin.
En oikein ymmärtänyt mitä oli tapahtunut mutta edelleenkin kun harvoin syön pihlajanmarja
marmeladi makeisia muistan tuon matkan
joka muuttuikin ilosta päästä kotiin suureen suruun. m
Koskettava muisto. Otan osaa.
Kevätjuhlan jälkeen menimme koko perhe ensin Carrolls'ille syömään hampurilaisia ja sitten Fazerille syömään jätskiannokset.
Nämä kummatkin paikat sijaitsivat ihan kotimme lähellä (Töölössä) mutta ei niissä käyty kuin vain erityistapauksissa.
Hyvät muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leffassa muistan käyneeni lapsena tasan kerran 5-vuotiaana.Yhden kerran olen syönyt ravintolassa, kaverien kanssa pizzaa, olin 12v.Huvipuistossa olen käynyt muutaman kerran 4-5x.näistäkin suurin osa koulun kanssa luokkaretkellä.Hotellissa en ole ollut lapsena koskaan.Ulkomaille Tukholmaan pääsin ensimmäisen kerran 15v. Emme olleet myöskään vähävaraisia, kun olin lapsi. Eläintarhassa en ole käynyt koskaan.Enkä kylpylässä lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylpyamme. Helsingin tädin asunnossa oli sellainen ja siihen pääsi siellä kyläillessä. Oli niin ihanaa luksusta maalaistytölle ettei tosikaan. Kun vihdoin mieheni kanssa ostettiin omakotitalo, niin sinne ostettiin välittömästi iso amme. Tykkään vieläkin ja lapsien kaverit kadehtii. Näin korona-aikana on ollut kiva lisä muuten vähän ankeaan arkeen ja pelastanut useita iltoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa syntyneenä ihmetyttää muiden saman ikäisten tai nuorempien materiaalinen köyhyys. Lähiössä asuvana duunariperheen lapsena oli kuitenkin varaa käydä laivalla Ruotsissa, Saksassa ja Virossa. Etelänmatkoja tehtiin pari ennen 90-luvun lamaa ja kotoa löytyi VHS-videot, väri TV ja sateliittikanavat. Kämppä oli ahdas ja mitään luksusta ei ollut, mutta mistään appelsiinin lohkosta ei tarttenut tapella.
Luulen että osa perheistä ei itse asiassa ollut niin köyhiä etteivät olisi halutessaan voineet ostaa lapselle niitä yksiä muotifarkkuja kerran vuodessa tai käydä edes kerran kesässä Ruotsissa ja syödä laivassa eväiden sijaan buffa-ateria. Kyse oli enemmänkin siitä ettei haluttu panostaa tuollaisiin asioihin ja varsinkin lapsiin piti käyttää niin vähän rahaa kuin mahdollista. Halvalla vaan kaikki, viis siitä miten lapsi sen koki, se ei ollut siihen aikaan vanhemmille tärkeää. Sen ajan vanhemmat eivät ilmeisesti kokeneet mitään iloa ainakaan omien lastensa ilahduttamisesta, sellainen oli "turhuutta", ostakoot mukulat sitten omilla rahoillaan itselleen mitä haluavat kun ovat aikuisia ja menevät töihin.
Se köyhyys oli monessa perheessä enemmänkin tunteen ja empatian köyhyyttä ja tunnekylmyyttä kuin varsinaista materiaalista köyhyyttä.
Tämä on muuten totta. Lapsiin ei haluttu "tuhlata", ja monissa perheissä taisi muutenkin prioriteetit olla vallan jotakin muuta, mitä tänä päivänä. Esimerkiksi meillä vanhemmat olivat keskituloisia ja asuimme hyvin halvassa asunnossa - eli rahaa on täytynyt olla käytettävissä, mutta ikinä sitä ei vanhempien mukaan ollut. Tupakkaan ja viinaksiin oli kuitenkin AINA rahaa; kumpikin poltti tupakkaa ja viina virtasi. Meillä lapsilla oli hyvin nuukasti vaatteita ja tosiaan aina kuului sama virsi, että ei ole rahaa siihen tai tähän. Esimerkiksi matkoja meillä ei tehty, vaikka vanhemmilla oli pitkä kesäloma; yhden ainoan kerran oltiin toisen perheen kanssa kesällä Ruotsissa (pari päivää tai viikko). Huvipuistoissa taidettiin joskus käydä, mutta silloin majoituttiin ystäväperheiden luona.
Joo, meilläkin vanhemmat ketjupolttivat kuin korsteenit, joten rahasta ei ollut koskaan silloin pula kun piti tupakkaa saada. Isä myös veti pään täyteen useamman kerran viikossa. Luulen että joka lähes viikko meni savuna taivaalle ja kurkusta alas vähintäänkin yksien merkkifarkkujen edestä rahaa.
Vain silloin olivat rahat yllättäen loppu kun minä olisin tarvinnut jotain muuta kuin halvinta ruokaa. Halpahallit tulivat tutuiksi kun niitä muutamia kouluvaatteita ostettiin syksyisin ja jos siihen aikaan (70-luvulla) olisi jossain lähiseudulla ollut jo kirppareita, olisi varmaan kaikki vaatteet ja kengät minulle hankittu sieltä. Olin varsinainen Aholaidan mannekiini. Ja häpesin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinien lehdet, esimerkiksi Demi tai Suosikki. Olisin halunnut että ne lehdet olisi tulleet kotiin, mutta ne oli vanhempien mielestä liian kalliita.
Elokuvissa käytiin harvoin koska elokuvat oli kalliita. Myös Cd-levyt oli kalliita, joten mulla oli tyyliin 3 Cd-levyä (muun muassa Spice Girls) jotka kuunneltiin kyllästymiseen asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylpyamme. Helsingin tädin asunnossa oli sellainen ja siihen pääsi siellä kyläillessä. Oli niin ihanaa luksusta maalaistytölle ettei tosikaan. Kun vihdoin mieheni kanssa ostettiin omakotitalo, niin sinne ostettiin välittömästi iso amme. Tykkään vieläkin ja lapsien kaverit kadehtii. Näin korona-aikana on ollut kiva lisä muuten vähän ankeaan arkeen ja pelastanut useita iltoja.
Tämä muuten oli kyllä yksi luksus! Tädilläni oli semmoinen, ja samoin isäni työasunnossa. Muita maalaistytölle ihmeellisiä juttuja olivat kerrostalon parvekkeet ja hissit, semmoisia kun ei kotona paljon nähnyt :) joskus lähempänä vuosituhannen vaihdetta kaverini perhe muutti omakotitaloon jossa oli poreamme, se oli huippuhieno :D
Kalinka jugurtti ja Susette vanukkaat.
Vanhemmat eivät suostuneet ostamaan näitä koskaan kotiin koska olimme Valion maidontuottajia. Heidän mielestä kaikkien muiden meijerien tuotteet olivat skeidaa. Rahat piti saada ns ”takaisin” ostamalla Valion tuotteita.
Siispä kun sain rahaa käyttöön niin ostin karkin sijaan vadelma-Kalinkoja ja söin niitä salaa :D
Kotona oli kyllä jääkaapissa aina eri jugurtteja ja vanukkaita kun niitä tilattiin maitoauton mukana. Mutta ei ole vieläkään Kalinkan voittanutta ja Suseten valmistuksen loppumista suren yhä.
Suurinta luksusta jota eniten kaipasin , ei ollut mikään aineellinen(vaikka köyhiä sen ajankin mittapuun mukaan olimme), vaan kahdenkeskinen aika äidin kanssa. Isä oikein vahti etteivät lapset sitä saaneet, hän oli mustasukkainen äidistä jopa omille lapsilleen.
Aineellisista haaveista...olisin halunnut kulkea ulkona niin, että olisin kuljettanut ilmapalloa narusta ILMASSA. Yritin vaikka kuinka paljon, muttei se pysynyt siellä kuten kuvakirjojen kuvissa..
Kun myöhemmin pääsin isosiskoni perheen kanssa vapputorille kaupunkiin, ja näin ensi kertaa niitä ilmassa pysyviä palloja, sellaiset ostettiin vain siskoni lapsille, koska ne olivat jo niin kalliita ja minä jo niin iso. (8v). Enkä uskaltanut tietysti edes pyytää.
Henkilöllisyyspapereiden väärentäminen fysiikan tunnillla. Raaputin nelosen ykköseksi. Pääsin ravintoloihin kolme kuukautta aikaisemmin. Tosin pikkusiskoni pääsi jo 16 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvun alussa syntyneenä ihmetyttää muiden saman ikäisten tai nuorempien materiaalinen köyhyys. Lähiössä asuvana duunariperheen lapsena oli kuitenkin varaa käydä laivalla Ruotsissa, Saksassa ja Virossa. Etelänmatkoja tehtiin pari ennen 90-luvun lamaa ja kotoa löytyi VHS-videot, väri TV ja sateliittikanavat. Kämppä oli ahdas ja mitään luksusta ei ollut, mutta mistään appelsiinin lohkosta ei tarttenut tapella.
Luulen että osa perheistä ei itse asiassa ollut niin köyhiä etteivät olisi halutessaan voineet ostaa lapselle niitä yksiä muotifarkkuja kerran vuodessa tai käydä edes kerran kesässä Ruotsissa ja syödä laivassa eväiden sijaan buffa-ateria. Kyse oli enemmänkin siitä ettei haluttu panostaa tuollaisiin asioihin ja varsinkin lapsiin piti käyttää niin vähän rahaa kuin mahdollista. Halvalla vaan kaikki, viis siitä miten lapsi sen koki, se ei ollut siihen aikaan vanhemmille tärkeää. Sen ajan vanhemmat eivät ilmeisesti kokeneet mitään iloa ainakaan omien lastensa ilahduttamisesta, sellainen oli "turhuutta", ostakoot mukulat sitten omilla rahoillaan itselleen mitä haluavat kun ovat aikuisia ja menevät töihin.
Se köyhyys oli monessa perheessä enemmänkin tunteen ja empatian köyhyyttä ja tunnekylmyyttä kuin varsinaista materiaalista köyhyyttä.
Tämä on muuten totta. Lapsiin ei haluttu "tuhlata", ja monissa perheissä taisi muutenkin prioriteetit olla vallan jotakin muuta, mitä tänä päivänä. Esimerkiksi meillä vanhemmat olivat keskituloisia ja asuimme hyvin halvassa asunnossa - eli rahaa on täytynyt olla käytettävissä, mutta ikinä sitä ei vanhempien mukaan ollut. Tupakkaan ja viinaksiin oli kuitenkin AINA rahaa; kumpikin poltti tupakkaa ja viina virtasi. Meillä lapsilla oli hyvin nuukasti vaatteita ja tosiaan aina kuului sama virsi, että ei ole rahaa siihen tai tähän. Esimerkiksi matkoja meillä ei tehty, vaikka vanhemmilla oli pitkä kesäloma; yhden ainoan kerran oltiin toisen perheen kanssa kesällä Ruotsissa (pari päivää tai viikko). Huvipuistoissa taidettiin joskus käydä, mutta silloin majoituttiin ystäväperheiden luona.
Joo, meilläkin vanhemmat ketjupolttivat kuin korsteenit, joten rahasta ei ollut koskaan silloin pula kun piti tupakkaa saada. Isä myös veti pään täyteen useamman kerran viikossa. Luulen että joka lähes viikko meni savuna taivaalle ja kurkusta alas vähintäänkin yksien merkkifarkkujen edestä rahaa.
Vain silloin olivat rahat yllättäen loppu kun minä olisin tarvinnut jotain muuta kuin halvinta ruokaa. Halpahallit tulivat tutuiksi kun niitä muutamia kouluvaatteita ostettiin syksyisin ja jos siihen aikaan (70-luvulla) olisi jossain lähiseudulla ollut jo kirppareita, olisi varmaan kaikki vaatteet ja kengät minulle hankittu sieltä. Olin varsinainen Aholaidan mannekiini. Ja häpesin.
Mun isosisko asui jo isommassa kaupungissa, ollaan varmaan sun kanssa samaa ikää. Mä olisin ollut onnellinen Aholaidan mannekiini, hän toi mulle maalle vaatteet Pelastusarmeijan kirpputorilta
Vierailija kirjoitti:
Suurinta luksusta jota eniten kaipasin , ei ollut mikään aineellinen(vaikka köyhiä sen ajankin mittapuun mukaan olimme), vaan kahdenkeskinen aika äidin kanssa. Isä oikein vahti etteivät lapset sitä saaneet, hän oli mustasukkainen äidistä jopa omille lapsilleen.
Aineellisista haaveista...olisin halunnut kulkea ulkona niin, että olisin kuljettanut ilmapalloa narusta ILMASSA. Yritin vaikka kuinka paljon, muttei se pysynyt siellä kuten kuvakirjojen kuvissa..
Kun myöhemmin pääsin isosiskoni perheen kanssa vapputorille kaupunkiin, ja näin ensi kertaa niitä ilmassa pysyviä palloja, sellaiset ostettiin vain siskoni lapsille, koska ne olivat jo niin kalliita ja minä jo niin iso. (8v). Enkä uskaltanut tietysti edes pyytää.
Tää oli aika sydäntäsärkevä. Toivottavasti elämästäsi on tullut lapsuuden jälkeen hyvää. ❤️
Hattara Linnanmäellä.