Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Kylpyamme. Meillä ei ollut kylpyammetta. Sitten hetken oli ja taas kohta ei ollut.  Lämmin kylpy . Ikävää että niitä on purettu pois samalla purettu patterit vessoista ikävää . Älkää ostako jääkymät vessat ilman pattereita.  

Huoltoasemalla syömässä käyminen automatkan varrella. Hampurilaisateria maistui niin paljon paremmalta kuin eväsleivät. Yleensä oli eväät, koska nelihenkisen perheen hampurilaisella käynti maksoi 100 markkaa. 

Nykyisin on ihan perus juttu käydä huoltoasemalla syömässä automatkan aikana eikä se ole edes niin kallista kun ei tarvi ostaa ku itselle. 

Se, kun sain kaupasta uusia vaatteita, jotka ostettiin minulle. Olen ison perheen nuorin lapsi ja minulle ostettiin harvoin uusia vaatteita. Lähes kaikki vaatteet olivat isosisarusten vanhoja. Ehjiä ja puhtaita vaatteita kyllä, mutta vanhoja. Niistä sitten sai kuulla pilkkaa erityisesti koulussa.

Saatiin joskus harvoin käydä siskon kanssa lähi-Carrolssia (clubi edelleenkin paras hampurilainen ikinä!)

Äiti sai sijaisen töissä lounareita ja niitä jäi joskus yli.

Ei todellakaan käyty päivittäin tai edes kerran viikossa. Olen omalle lapselle yrittänyt opettaa samaa. Lapseni on nyt noin 10. 

Vierailija kirjoitti:

Kylpyamme. Meillä ei ollut kylpyammetta. Sitten hetken oli ja taas kohta ei ollut.  Lämmin kylpy . Ikävää että niitä on purettu pois samalla purettu patterit vessoista ikävää . Älkää ostako jääkymät vessat ilman pattereita.  

Ymmärrän tämän! Mun lapsuudessa kaikki halusi ammeen. Meillä vanhassa asunnossa oli mutta se ahdisti kun olisin halunnut ihan normisuihkun. 

Olin 15 kun kävin ensimmäisen kerran Hesburgerissa ja sen jälkeen sinne pääsi noin 2 kertaa vuodessa. Samoin take away pizzaa söimme kerran vuodessa siitä asti kun täytin 12. Alakouluikäisenä suurinta luksusta oli irtokarkit, koska niitä sai vain isoista kaupoista juhannukseksi ja venetsialaisina. Uimarannalle pääsy kesällä oli huikeaa, koska ranta oli kaukana ja vaati että joku lähti meitä lapsia sinne kuskaamaan eli toisin sanoen käytti kallista bensaa joutavaan. Vielä jos rannalla sai irtojäätelöä, sitä muisteltiin pitkään. Ensimmäiset kaupasta ostetut vaatteet myös oli luksusta. 90-luvun laman aikana mummo ompeli meille kaikki vaatteet vuosikausia töidensä ohessa. Koko suku kulki samanlaisissa verkkapuvuissa. 

Sukkahousut. Lapsena jouduin pitämään isosiskolta pieneksi jäänyttä liiviä ja siihen kiinnitettäviä irtosukkia. Ihan kamalaa.

Kyllä innostuin kun äiti osti eräänä talvena mulle uudet, omat paksut sukkahousut! Ne oli turkoosinväriset.

Matka, joka tehtiin lentokoneella. Reissasimme Euroopassa joka vuosi autolla, mutta lennot olivat kalliita 80-luvulla.

Vierailija kirjoitti:

Se kun sai istua etupenkillä! Olin nuorin kolmesta lapsesta joten luonnollisesti minut ahdettiin takapenkin keskipaikalle, eli tunnetusti auton p*skimmalle paikalle.

Myös se kun sai painaa hissinappulaa tai stoppinappulaa tai mitä vain nappulaa.

Tuosta keskipalkasta on ylös makaaberi vitsi siitä, miksi nuorin lapsi pitää laittaa keskipaikalle. Jos tapahtuu vakava onnettomuus, ei vanhinta ja keskimmäistä lasta voi tehdä uutta, mutta nuorimman voi.

Auton turvavyö

Mozartin kuulien syöminen oli parasta ikinä. Harmi, kun olen nykyään allerginen hasselpähkinälle.

Haaveilin banaanista. En saanut.

Vierailija kirjoitti:

Se oli ihan parasta kun isä joskus harvoin varasi meille charter lennon esimerkiksi kun käytiin Disneylandissa. Lentokoneessa oli pelkästään meidän perhe ja sai juoksennella ja käydä ohjaamossa niin paljon kuin halusi.

Tästä tuli mieleen että joskus 90-luvulla Teneriffan matkalla meidät lapset päästettiin ohjaamoon katsomaan. Aikaa ennen 9/11, eipä tulisi enää kuuloonkaan. Oli kyllä todella luksusta, koko reissu.

Rakastin purkkiananasta lapsena ja nuorena, mutta jostakin syystä sitä ei äiti usein ostanut. Muistan kun muutin 18-vuotiaana omaan asuntoon ja ostin itse ruokani, niin aina tuli kaupasta ostettua ananasta.

Muistan kun olin kouluikäisenä super kateellinen kaverille siitä, kun heillä oli leivänpaahdin ja hän laittoi sillä paahtoleipiä, joiden päälle tuli hilloa. Myös ihan margariinipäällysteiset paahtoleivät maistuivat mahtavalle jos joskus heillä yökylässä ollessaan sain sellaisia. 

Limpsa pullo sauna-iltana. Tapahtui ehkä kerran vuodessa. Uudenvuoden yönä sai valvoa vaikka koko yön, se oli hienoa! Muulloin oli hyvin tiukat nukkumaanmeno ajat, myöhään ei valvottu edes lomilla. Nämä asiat kun olin kansakoulussa eli 7-10 v. 

Äitimme oli cittarin kahvilaravintolassa töissä ja joskus harvoin saivat ottaa mukaan ylijääneitä ranskalaisia. Foliossa olivat vähän nuupahtaneet, mutta aina kohokohta meille lapsille. Tapahtui 70-luvulla.

Ehkä siksi vähän vaikea ymmärtää näitä "meillä ei ole mitään" = ei ole uusinta Iphonea ja viimeisintä muotitoppista.

Joskus muutama kerta vuodessa sain puolen litran pullon limsaa TAI pienen karkkipussin TAI suklaapatukan TAI jäätelön. Ehkä noin 3-4 kertaa vuodessa tapahtui näin. Meitä kun oli 7 lasta, niin ei ollut kovin usein varaa tällaisiin herkkuihin. Eikä niitä ilmeisesti muutenkaan haluttu kovin usein ostaa, kun ne eivät olleet välttämättömiä.

uusi tuote nimeltä jukurtti oli harvinaista ja limsat ja karkki.se oli juhlapäivä jos jotakin näistä sai.

Kyllähän se tällästä oli hyvin pitkälti. Ite asuin kaupungissa, syntyny -74. Vanhemmat kävi töissä, mutta ei meilläkään liikoja herkkuja syöty. Nekin vähät mitä sai, piti jakaa. Synttärikakkua tehtiin vieraille eikä suinkaan lasten syötäväksi. Yhden pienen palan sai, että riittää kaikille. Jos jäi rääppiäsiä juhlista, niin kutsuttiin vaikka naapuri kahville. Ikuisesti katkera niille ahneille lihaville akoille, jotka ahtoi herkut kitaansa. Sanottiin, että ei lapset mitään tarvi. Ruokana oli aina kastiketta ja perunoita. Joskus muusia. Pikaruokapaikat tuli kaupunkiin vasta 90-luvulla. Pizzoja meillä ei syöty. Jos on nälkä, niin voi keittää perunoita, oli yleensä vastaus, jos halusi jotain erikoista. Koulussa oli pakko syödä. Pöydästä ei lähdetty ennenkuin oli syöty lautanen tyhjäksi. Myöhemmin tulikin sitten syömishäiriö.