Lue keskustelun säännöt.
Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Sprite tai Cola. Jugurtti ja vanukkaat. Tämä 80-luvun lopulla ja 90- luvun alussa. Mikropitsat. Meitä oli 5 ja siitä yhdestä jokainen sai palan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Linnanmäellä käynti! Olin noin 13-vuotias, kun pääsin Linnanmäelle kaverien kanssa. Ja oli mahtavaa! Voi kummitusjuna, kilpa-autot, karuselli, Peacock. Mutta paras oli kuitenkin vuoristorata!
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se tällästä oli hyvin pitkälti. Ite asuin kaupungissa, syntyny -74. Vanhemmat kävi töissä, mutta ei meilläkään liikoja herkkuja syöty. Nekin vähät mitä sai, piti jakaa. Synttärikakkua tehtiin vieraille eikä suinkaan lasten syötäväksi. Yhden pienen palan sai, että riittää kaikille. Jos jäi rääppiäsiä juhlista, niin kutsuttiin vaikka naapuri kahville. Ikuisesti katkera niille ahneille lihaville akoille, jotka ahtoi herkut kitaansa. Sanottiin, että ei lapset mitään tarvi. Ruokana oli aina kastiketta ja perunoita. Joskus muusia. Pikaruokapaikat tuli kaupunkiin vasta 90-luvulla. Pizzoja meillä ei syöty. Jos on nälkä, niin voi keittää perunoita, oli yleensä vastaus, jos halusi jotain erikoista. Koulussa oli pakko syödä. Pöydästä ei lähdetty ennenkuin oli syöty lautanen tyhjäksi. Myöhemmin tulikin sitten syömishäiriö.
Tääkö nyt oli sitten sun luksusta, kuten alkuperäisen toimeksianto oli. ;)
Itsehän olen -72 syntynyt ja tutulta kuulostaa pitkälti. MUTTA tuo pikaruokapaikat.. Asuin Hyvinkäällä ei siellä mäkkejä ja carrolseja ollut, mutta oli Mark Burger, Turkinpippuri ja Busstop. Niistä sai aivan käypää hampparia ja kebabia, ellei jopa parempaa. Pienyrittäjien juttuja kasarilla. Ne oli luksusta ja kun töitä koulun ohella tein, niin mikäs niissä syödessä viikottain. Hesakin suht lähellä, muttei sinne menty syömään, vaan ostamaan vähän päheempiä vaatteita.
Vastaan tähän samaan, että alle 10 uvotiaana oli siisteintä päästä serkulle leikkimään. Niillä oli kaikkea ihanaa. Monen monituista barbieta, ihan brändin mukaisia huonekaluja ja vaatteita. Legoja oli valtavasti, täti oli ommellut sellaisen valtavan maton, jossa ne legot säilytettiin ja nostettiin seinälle, kun ei leikitty. Oli autoteita, kukkia (käsittämätöntä!), ukkoja vaikka kuinka monta ja niistä peruspalikoista sai monta taloa riviiin.. kaupunki rakennettiin helposti. Kaunis kun oli erilaisia kukkia ja ikkunaluukkuja!
kotona odotti yksi cindy pakettivaatteet päällään ja toiselta tädiltä peritty barbie häämekossa. legoja oli yhteen taloon. Ei kukkia, ei ukkeleita... E teitä ei mitään. Olin yksnhuoltajan lapsi, serkut ei.
Me saimme lapsena siskon kanssa todella vähän viikkorahaa karkkia varten, olisiko ollut 2.5 mk. Aina juhannuksena saimme triplasti sen verran ja ah, sitä autiutta, kun saimme ihan hirveästi karkkia tällä "juhannusrahalla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turvallinen olo. En muista onko sellaista ikinä edes kokenut lapsena. Se olisi ollut luksusta.
Uimahalli. Siihen aikaan ei ollut nykyisiä kylpylöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ysärin lamalapsen absurdeja muistoja:
Tuoreet hedelmät ja kasvikset. Jos jotain oli niin se oli pakaste herne-maissi-porkkanaa ja juureksia. Muistan vieläkin kun söin ensimmäisen kerran tomaattia, kurkkua, salaattia, parsakaalia ja paprikaa. En tiedä oliko hedelmäsäilykkeet silloin yhtä kalliita tuoreisiin verrattuna vai ei, vai saiko äiti ne jostain ruoka-avusta. Mutta minulle säilykepersikat ovat yhä guilty pleasure. Ja tuore salaatti ihanilla rouskuvilla kasviksilla, pakastekasviksia käytän harvoin.
Mäkkäri. Sinne pääsi vain todella erityistilanteissa, ei edes synttäreillä. Pitkään assosioin sen juhlaruoaksi.
Juissi. Meillä oli vain Mehukattia mutta isänpäivänä rikkaalla isoisällä juotiin sekahedelmä Juissia lasillinen. Ei haitannut että mehumaku oli mielestäni paha, oli käsittämätöntä että mehua saa suoraan purkista kaatamalla, sen sijaan että tarvitsi itse lantrata veteen ja kuunnella vanhempien kehotusta käyttää enemmän vettä koska halju mehu säästää rahaa. Kun muutin omilleni, ostin Juissia (ei sekahedelmää) pelkästään siitä ilosta että siihen oli varaa, kunnes kyllästyin ja tajusin ettei se ole kauhean hyvää over all.
Jäätelökioskin jäätelö Suomessa.
Ravintolassa eli Rossossa syöminen. Olin jo aika vanha kun ensimmäistä kertaa kävin.
Joululahjaksi jotain muuta kuin perustarpeita kuten alusvaatteita. Ihastelin pari vuotta vanhemman tätini saamia leluja, esim. lentävää barbia. Jälkikäteen tiedän sanoa että ne oli aina se mikä oli silloin trendikkäin juttu. Ja olihan ne aika cooleja.
Se jos sai valita koulutarvikkeet kuten lyijykynän ja pyyhekumin Tiimarista, ja uuden repun Prismasta.
Oma huone.
Me olimme keksituloinen perhe, emme edes mitenkään erityisen köyhiä (ehkä suvun avustuksella). Nimittäin ravasimme vanhempien toimesta risteilyllä tax free viinaostoksilla ja suhasimme pitkin Eurooppaa lentäen joka vuosi. Eli vanhemmat pihisteli meidän lasten perustarpeista jotta saivat juoda ja matkustaa.
Nykymaailmassa ei tulisi kuuloonkaan että huonossa taloudessa 5 henkinen perhe menee joka vuosi viikkojen lomalle etelään kaikkine herkkuineen. En itse pysty kustantamaan sellaista edes 2 hengelle joka 5 vuosi.
Parhaan kaverini äiti osti meille välillä kirppikseltä sellaisia sekalaisia pusseja joissa oli tilpehöörejä Barbileikkeihin. Muistan että pidin noita pikkuisia lelupusseja aivan uskomattomina!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Turvallinen olo. En muista onko sellaista ikinä edes kokenut lapsena. Se olisi ollut luksusta.
Minä vietin suurimman osan lapsuudesta mummini luona. Jossain vaiheessa siitä tuli hirveä show kun iskä ihmetteli mukamas miksi ei oma koti kelpaa... Mummi tiesi mitä mun perheessä tapahtui mut silti päätti hiillostaa mua. Mummin luona oli turvassa mut silti piti mennä kotiinkin välillä ja voi sitä itkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvallinen olo. En muista onko sellaista ikinä edes kokenut lapsena. Se olisi ollut luksusta.
Minä vietin suurimman osan lapsuudesta mummini luona. Jossain vaiheessa siitä tuli hirveä show kun iskä ihmetteli mukamas miksi ei oma koti kelpaa... Mummi tiesi mitä mun perheessä tapahtui mut silti päätti hiillostaa mua. Mummin luona oli turvassa mut silti piti mennä kotiinkin välillä ja voi sitä itkua.
Se muuten seuraa mukana koko elämän. Toi turvattomuus. Ei enää uskalla luottaa ihmisiin. Olettaa aina, että yrittävät satuttaa tai jollain tavalla käyttävät luottamusta väärin. Myrkkyä ihmissuhteille.
-se, jota kommentoit
PS. Ei kavereita, ystäviä, mitään toivoa parisuhteesta tai omasta perheestä...on muuten helvetin helppo tuhota ihmisen elämä, jos sen tekee ns oikeassa kohdassa - eli tarpeeksi aikaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuopillinen kädenlämpöistä kaalimehua.
Vierailija kirjoitti:
Äitimme oli cittarin kahvilaravintolassa töissä ja joskus harvoin saivat ottaa mukaan ylijääneitä ranskalaisia. Foliossa olivat vähän nuupahtaneet, mutta aina kohokohta meille lapsille. Tapahtui 70-luvulla.
Ehkä siksi vähän vaikea ymmärtää näitä "meillä ei ole mitään" = ei ole uusinta Iphonea ja viimeisintä muotitoppista.
Lisäksi haukkuminen boomeriksi ja että kaikki me vanhempi sukupolvi ollaan saatu muka kaiken kultalautaselta, todella absurdia ja loukkaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvallinen olo. En muista onko sellaista ikinä edes kokenut lapsena. Se olisi ollut luksusta.
Minä vietin suurimman osan lapsuudesta mummini luona. Jossain vaiheessa siitä tuli hirveä show kun iskä ihmetteli mukamas miksi ei oma koti kelpaa... Mummi tiesi mitä mun perheessä tapahtui mut silti päätti hiillostaa mua. Mummin luona oli turvassa mut silti piti mennä kotiinkin välillä ja voi sitä itkua.
Se muuten seuraa mukana koko elämän. Toi turvattomuus. Ei enää uskalla luottaa ihmisiin. Olettaa aina, että yrittävät satuttaa tai jollain tavalla käyttävät luottamusta väärin. Myrkkyä ihmissuhteille.
-se, jota kommentoit
PS. Ei kavereita, ystäviä, mitään toivoa parisuhteesta tai omasta perheestä...on muuten helvetin helppo tuhota ihmisen
Tuo on kyllä totta... Mulla samaa ei ole kavereita, ei ystäviä, ei mitään sosiaalisia kontakteja ja sen kerran kun joskus ollut ihmiset käyttäneet ylikiltteyttä ja mielyttämisen halua hyväkseen. En uskalla luottaa kehenkään. Pahat ihmiset ne porskuttaa eikä mitään rangaistusta mistään toisin kuin me rikotut, mielenterveys pilalla ja ihmispelkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitimme oli cittarin kahvilaravintolassa töissä ja joskus harvoin saivat ottaa mukaan ylijääneitä ranskalaisia. Foliossa olivat vähän nuupahtaneet, mutta aina kohokohta meille lapsille. Tapahtui 70-luvulla.
Ehkä siksi vähän vaikea ymmärtää näitä "meillä ei ole mitään" = ei ole uusinta Iphonea ja viimeisintä muotitoppista.
Lisäksi haukkuminen boomeriksi ja että kaikki me vanhempi sukupolvi ollaan saatu muka kaiken kultalautaselta, todella absurdia ja loukkaavaa.
"Boomereilla" tulevaisuus oli täynnä toivoa. Töitä oli kaikille, jotka sitä halusivat. Nyt on toisin. Huomattiin, että aiemmat sukupolvet ovat eläneet tulevien kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitimme oli cittarin kahvilaravintolassa töissä ja joskus harvoin saivat ottaa mukaan ylijääneitä ranskalaisia. Foliossa olivat vähän nuupahtaneet, mutta aina kohokohta meille lapsille. Tapahtui 70-luvulla.
Ehkä siksi vähän vaikea ymmärtää näitä "meillä ei ole mitään" = ei ole uusinta Iphonea ja viimeisintä muotitoppista.
Lisäksi haukkuminen boomeriksi ja että kaikki me vanhempi sukupolvi ollaan saatu muka kaiken kultalautaselta, todella absurdia ja loukkaavaa.
Eikö tuo ole sitten loukkaavaa nuorempia sukupolvia kohtaan että heidän köyhyyttään olkiukkoillaan pelkäksi iphonen ja muotitopin puutteeksi? Kyllä nykyäänkin on perheitä joilla ei oikeasti ole yhtään mitään.
Luulisi että huonoista oloista jalostuisi enemmän ihmisiä jotka kokevat empatiaa muita kohtaan, sen sijaan että kilpailevat siitä kärsimyskruunusta miten heillä on/oli kaikista kurjimpaa.
Täällä montaa kertaa mainittu oma huone. Asuttiin ensin pienessä järvenranta talossa jossa oli vain 2 makuuhuonetta, pieni olohuone ja vielä pienempi eteinen. Meitä oli 3 tyttöä, vanhemmilla oma makkari ja meillä tytöillä yhteinen huone. Sitten äiti pamahti taas paksuksi ja piti ostaa isompi talo. Oli se mukavaa kun oli oma huone ja peräti kaksikerroksinen talo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitimme oli cittarin kahvilaravintolassa töissä ja joskus harvoin saivat ottaa mukaan ylijääneitä ranskalaisia. Foliossa olivat vähän nuupahtaneet, mutta aina kohokohta meille lapsille. Tapahtui 70-luvulla.
Ehkä siksi vähän vaikea ymmärtää näitä "meillä ei ole mitään" = ei ole uusinta Iphonea ja viimeisintä muotitoppista.
Lisäksi haukkuminen boomeriksi ja että kaikki me vanhempi sukupolvi ollaan saatu muka kaiken kultalautaselta, todella absurdia ja loukkaavaa.
"Boomereilla" tulevaisuus oli täynnä toivoa. Töitä oli kaikille, jotka sitä halusivat. Nyt on toisin. Huomattiin, että aiemmat sukupolvet ovat eläneet tulevien kustannuksella.
Ja höpsistä. Ennen vanhaan piti raataa että sai leivän pöytään, elämä oli raskaampaa lama aikana, matkat saattoivat olla pitkiä, käteistä rahaa piti olla sen verran että pärjäsi, ei maksettu pankkikortilla ja pankissa piti käydä henkilökohtaisesti. Toi on loukkaavasti sanottu ett aiempi sukupolvi eläneet tulevien kustannuksella koska nykyään saa helpommin tukea, apua joka tilanteeseen ja on nettiä, ruokaa yms.
Ennen ei saanut mitään tukia oliko edes kelaakaan olemassa? Toi että haukutaan ja solvataan vanhempia sukupolvia on sekä naurettavaa ja kertoo kateudesta,/ pitää tuntea olevansa parempi. Nykymaailma on empatia kyvytön, kylmä, ei ole yhteisöllisyyttä, jokainen ajaa vain omaa etuaan. Ja olen ysärin lapsi ja eron huomaa koulumaailmassa/työpaikoilla ilmapiirin muutoksen, Suomessa aina ollut korkea kiusaamiskulttuuri mutt nykyään se tuntuu oikein korostuvan tämä eriarvoisuus.
Tuore ranskanleipä ja päälle lauantaimakkaraa.
Äitin ja siskon kanssa oltiin kaupungissa käymässä. Baarissa saatiin berliininmunkit ja limsapullo puoliksi. Äiti otti varmaan pelkän kahvin. Oltiin aika köyhiä.