Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Kasarin alkupuolella hampurllainen oli luksusta. Kerran kuussa sai. Välillä Carrolls, välillä tehtiin kotona itse.

Tämä myös. Kasarilla erään ex-ammattijääkiekkoilijan poika tarjosi faijaltaan saaduilla lounasseteleillä meille muille skideille monet kerrat Club Burger -ateriat Stadin eri Carrolseissa.

Meitä siipeileviä "kavereita" oli niin paljon, että saattaapa joku muukin palstaa lukeva muistaa. 

Pecos Bill lehti

Mandariinit

Autolla tehdyt ulkomaan matkat 60 ja 70 luvuilla. Kohokohta oli tietysti se, kun auto ajettiin laivaan ja pääsimme siskon kanssa laivalle seikkailemaan.

-60 luvulla saimme lauantaina valita limpparin, valitsin hiilihapottoman Siestan tai Stepin. Myös salmiakkiaski oli "luxus".

Vuonna 1967 joulukuussa jouduin kahden pikkusiskon, toinen 4 v. ja toinen 3.viikon ikäinen, sairaalaan tartuntataudin vuoksi (hinkuyskä tai tuhkarokko). Meidät laitettiin eristyshuoneeseen ja minulle korostettiin, etten saa lähteä huoneesta mihinkään. Isäkin sai katsoa meitä lasin takaa. 

Minä pääsin ensimmäisenä kotiin ja isä tuli hakemaan. Hän vei minut lelukauppaan ennen kuin lähdimme ajamaan kotiin yli 40 km: n päähän. Lelukaupassa sain valita itselleni lelun. Halusin nuken, jolla oli vaaleanpunainen kihartuvat tukka. Se oli luksusta, koska minulla ei ollut koskaan ollut kaupasta ostettua nukkea.

Pyramidin muotoinen pillimehu.

Maustekurkut,  tykkäsin (ja tykkään yhä) niistä tosi paljon ja jostain kumman syystä vanhemmat ei juuri koskaan niitä ostaneet. Ostin kerran karkkipäivärahoilla maustekurkkupurkin ja ai että sitä onnea kun sai syyä kokonaisen purkin ihan yksin.

Mansikkajogurttia pikkupurkista sukulaisten luona. Kotona ei moista herkkua ollut tarjolla. Olin varmaan jotain alle 10-vuotias. Tiesin heti, että tämä on mun juttu. Vielä nytkin viisikymmentä vuotta myöhemmin aloitan aamuni jogurtilla.

Saimme joskus mökillä tädiltä pullon limpparia kolmelle jaettuna. Serkkumme pulloja.

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistossa ja elokuvissa käynnit.

Ei kai huvipuistoissa nykyäänkään kovin usein käydä. Tai ainakin pöyristellään kovaan ääneen iltapäivälehdissä, kuinka kallista se onkaan lapsiperheelle 

Jogurtti pikkupurkissa sekä appelsiinimehu. 90-luvulla lama-aikaan näin. 

70-luvulla Porsaankyljys joskus viikonloppuruokana.

Kerran vuodessa lähdettiin kaupunkiin, yleensä markkinapäivänä. 

Mummon luona oltiin serkun kanssa, saatiin nakkisämpylät. Olin 10-vuotias. Ne oli luksusta myös suht. samanikäiselle serkulle, joka on nykyään todella korkea-arvoisessa tehtävässä ja tienaa kuukaudessa enemmän kuin minä vuodessa, vaikka olen keskituloinen. 

Linna-sulatejuusto. Kukaan muu perheessä ei tykännyt. Toivoin joululahjaksikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Appelsiinituoremehu, josta pidin ja pidän yhä kovasti. Kotona sitä ei ollut ikinä. Sinällään huvittavaa, että en enää raaski ostaa sitä ja se on jälleen luksustuote mulle. 

Aika köyhä oot sitten

Niin oon. Hyvä tuoremehu maksaa kolmisen euroa litra. Ei ole työkyvyttömyyseläkeläisellä varaa. Se on puolet päivän ruokarahasta. Tietenkään sen voi jakaa useammalle päivälle, jos joskus haluaisi juoda, mutta silti se tekisi merkittävän loven ruokabudjettiin. 

Vierailija kirjoitti:

Kahvilat ja ravintolat olivat täysin tuntematon käsite, Helsingissä asuttiin.

Ekberg Bulevardilla, Success Korkeavuorenkadulla, HOK.n baari Albertinkatu 15.

Kun mummolassa sai banaanin ja juotavaksi sitruunasoodaa, sitten mentiin leffaan kadun toisella puolella olevaan teatteriin. Kotiin mentiin bussilla.

Oli juhlaa päästä kouluun ja syömään.

Karkkihiirenä nykyiset karkkipussien koot on jotain ihan käsittämätöntä luksusta, suorataan porsastelua. Olen siis elänyt lapsuuden ja nuoruuden alun 80-luvulla. Silloin tyypillinen karkkipussi oli noin 100g. Tähän liittyy myös eka oma kokemus hintojen noususta, kun joskus varhaisteininä hämmästelin, miten voi Dumle-pussi maksaa näin paljon nykyään, kun pussissa oli jotain 12-13 karkkia. Tärkeitä asioita ollut, kun vieläkin muistaa.

Nykyään kun en ole enää nuori enkä urheilija, pienet karkkipussit on taas luksusta max. kerran viikossa, koska... no yli nelikymppiset tietää.

Ysärillä vietiin kerran tai pari vuodessa McDoladsiin. Oli mukamas jotain niin hyvää.