Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?

Vierailija kirjoitti:

Jugurtti. Sitä joskus ennen lamaa sai koulussa välipalana, ja nautiskelin siitä tyyliin neljäsosalusikallinen kerralla ja kaavin joka tipan :) aika hellyyttävää näin jälkikäteen ajateltuna. muuten oli kyllä ruokaa pöydässä, mutta näitä tiettyjä juttuja ei koskaan. 

Meillä sama! Välipalaksi sai jugurttia (tai hedelmän) kello kahden välitunnilla, jos koulu jatkui kolmeen tai neljään. Se oli herkkua. Kotona äiti teki itse viiliä, jugurttia oli harvoin. Mutta lama vei meilläkin välipalat pois. 

Vierailija kirjoitti:

Söin pitserian pitsaa ekan kerran teininä ja se räjäytti tajunnan.

Sama, olin 12-13 ikäinen ja se pizzauunista tuleva ihana tuoksu täytti ravintolan aromeillaan.

Vierailija kirjoitti:

Ysärillä vietiin kerran tai pari vuodessa McDoladsiin. Oli mukamas jotain niin hyvää. 

Ne burgerit oli tuolloin vielä hyviä.

Nykyään ihan kauheita. Parhaat burgerit saa kun tekee itse kotona :) Kääntynyt niin päin että itse tehty on luksusta kun tietää mitä niihin laittaa eikä tarvitse tinkiä raaka-aineista.

Linja-auto matka maalta kaupunkiin ja siellä lauantai makkaran syönti puiston penkillä. Ihmeellistä.

Vaalea reikäleipä

rix rax 5p

Zoo-limppari saunan jälkeen. Ehkä kerran kuussa sai limpparin. Vm 77

Mäkkärissä syöminen. 

Banaani, suklaa, viineri ja ranskalaiset perunat. Ja myös se, että  voi mennä vaatekauppaan ja katsella ja ostaa valmiin vaatteen. Kyseessä siis 1950--1960-luku.

Vierailija kirjoitti:

Banaani, suklaa, viineri ja ranskalaiset perunat. Ja myös se, että  voi mennä vaatekauppaan ja katsella ja ostaa valmiin vaatteen. Kyseessä siis 1950--1960-luku.

Muistan, kun näin banaanin eka kerran joskus 1950- luvun alussa osuuskaupassa Etelä-Karjalassa  lähellä Lappeenrantaa. Olin tulossa koulusta. Menin kotiin ja kinusin hieman rahaa. Menin takaisin kauppaan ostaakseni yhden, mahdollisimman pienen. Voi sitä surua, kun banaanit oli sillä aikaa myyty loppuun eikä uusia tullut moneen kuukauteen. Taisi mennä lähes vuosi ennen kuin pääsin maistamaan tuota eksoottista herkkua. Kotiin ostettiin  silloin pari, jotka jaettiin sisarusten kesken.

Puhtaat lakanat. Ei ollut pesukonetta eikä kaivon vesi riittänyt  jurikaan isoon pyykkiin. Liinavaatteita pyöritettiin saunan padassa kuumassa saippuavedessä. Sitten koriin ja hevosen tai maitokelkan kyytiin ja  vedettiin lumessa muutaman kilometrin päähän järven rantaan. jossa huuhdeltiin.

Karseaa hommaa talvella. Piti tehdä avanto ja huljutella pyykkiä paljain käsin siellä. Ei montaa kertaa talvessa tehty. Jouluksi ja pääsiäiseksi suunnilleen sai puhtaat lakanat.

Nyt on ihanaa, kun on pesukone ja voi vaihtaa puhtaat lakanat milloin haluaa. 

Meillä oli kotipihalla omenapuita ja niistä saatiin omenia, mutta muita hedelmiä ei juurikaan ollut. Silloin, kun niitä oli niin oli suurta luksusta, että sellaisen sai kokonaan itse. Siis kokonainen appelsiini tai banaani kokonaan itselle. Se oli harvinaista. Yleensä ne jaettiin puoliksi silloin kun niitä oli. Tämä oli 1950-luvulla ja meillä oltiin köyhiä. Lapsiakin oli monta. Ruokaa meillä kyllä oli joka päivä, mutta ei todellakaan niin monipuolista kuin nykyään.

Saunalimppari lauantaisin saunan jälkeen ja takassa paistettu makkara.

Valion baarissa syöty Banana Split

Vierailija kirjoitti:

Kaikki. Meillä oli aina niin saatanan köyhää.

Tiedän tunteen,samanlaista kurjuutta meilläkin.

Se, kun kukaan ei kiusannut minua koko päivän aikana ollessani koulussa.

Perunamuusi ja nakkikastike, ehkä kerran kesässä.

ranskanleipä, limonadi

Meillä syötiin terveellistä ruokaa kun olin lapsi. Suurta luksusta oli se, kun sai jotain vähän epäterveellisempää ruokaa joskus harvoin. Esim. ranskanperunoita tai makaronia keitettyjen perunoiden sijaan, paahtoleipää ruisleivän sijaan, muroja puuron sijaan jne. Kun pikkuveljeni syntyi ollessani 8v ja äiti oli sairaalassa, niin isä sitten teki ranskanperunoita nakkien kanssa. Seuraana päivänä oli kalapuikkoja ja ranskalaisia. Aamiailsella oli muroja. Muistan sen hyvin reilut 30 vuoden päästä.

Tykkäsin lapsena perunasta voin kanssa. Oli lempiruokani  n 70 v sitten. Mutta meillä ei ollut maalaistaloa  eikä lehmiä vaan voi piti ostaa kaupasta. Perhe oli iso ja rahaa niukasti, siksi voin käyttöä säännösteltiin. Sitä sai ruoan kanssa vain pienen nokareen. 

Katselin naapurissa kaihoten, kun heillä oli omaa voita iso kulho pöydässä lastenkin täysin vapaasti otettavissa leivän ja perunan päälle.

Vierailija kirjoitti:

Sytymäpäivälahjaksi sukulaiselta saatu karkkipussi. Olisin halunnut itsekseni säästää ja nautiskella, mutta äiti käski avata ja tarjota kaikille. Eipä montaa itselle jäänyt.

Tästä kommentista tuli oma, "ihana" lapsuus mieleenXF