Mikä oli suurta luksusta sinulle lapsena?
Tuli mieleen tuosta köyhäilyketjusta.
Mikä - nykyään todennäköisesti paljon tavallisempi - asia oli sinulle suurta luksusta lapsuudessa? Ja siis nimenomaan omakohtaisesti, eli mistä luksuksesta pääsit nauttimaan vain harvoin, jos ikinä?
Kommentit (2708)
Joskus harvoin oli ruokana makaronia tai riisiä. Se oli minusta luksusta, koska melkein aina oli ruokana perunaa. Äidin mukaan makaroni tai riisi ei ollut "oikeaa" ruokaa, vaan ainoastaan peruna oli oikeaa ja kunnollista ruokaa. Siksi meillä oli ruokana käytännössä melkein aina perunaa + lihaa.
Lapsuus lama aikana, mutta oltiin suht varakkaita poikkeuksellisesti aikaan nähden. Luksusta oli lapsuudessa kuitenkin Ruotsin laivalle meno (muistan kun se Siljan Serenade oli ihan uusi ja niin hieno ja pääsi katsomaan onnenpyörää livenä! ja sai laivalta lasten drinkkejä alkoholittomana ja tax freestyle wiener nougat suklaata ja hello kitty karkkeja jne. Myös muutama etelän loma tehtiin ja ne oli aivan luksusta. Kovin moni kaveri ei esimerkiksi sellaisille päässyt koskaan. Samoin hiihtoreissut Ylläkselle ja Leville yms.
Meillä mökissä käytiin pari kertaa kuussa niin sellaiset perusjutut ei olleet niin kummoisia. Ravintolassa oon lapsena syönyt varmaan enemmän kuin aikuisena.
Pääsin 10-vuotiaana katsomaan Poliisiopisto nelosen ja syötiin sen jälkeen grillillä hampurilaiset. Seuraavan kerran pääsin elokuviin vasta aikuisena. Grillillä taisin käydä kerran sen jälkeen 11-vuotiaana. Seuraavan kerran 17-vuotisans. Ihan paras oli kun kerran oltiin kaverin isän kyydissä ja se ajoi grillille ja osti herkkuaterian itselleen mutta meille ei mitään. Syödä mässytti siinä autossa. Että ärsytti kun oli kauhea nälkä ja itsellä ei rahaa markkaakaan. Olin yllätys yllätys täysin persaukisesta yksinhuoltajaperheestä. Nykyään olen melko varakas, ei enää koskaan köyhäilyä tai joukkoliikennettä. Ja käyn rsvintoloissa paljon.
Se oli ihan parasta kun isä joskus harvoin varasi meille charter lennon esimerkiksi kun käytiin Disneylandissa. Lentokoneessa oli pelkästään meidän perhe ja sai juoksennella ja käydä ohjaamossa niin paljon kuin halusi.
Kasarin alkupuolella hampurllainen oli luksusta. Kerran kuussa sai. Välillä Carrolls, välillä tehtiin kotona itse.
70-luvulla ulkomaanmatka oli luksusta. Once in a lifetime.
Vierailija kirjoitti:
Joskus harvoin oli ruokana makaronia tai riisiä. Se oli minusta luksusta, koska melkein aina oli ruokana perunaa. Äidin mukaan makaroni tai riisi ei ollut "oikeaa" ruokaa, vaan ainoastaan peruna oli oikeaa ja kunnollista ruokaa. Siksi meillä oli ruokana käytännössä melkein aina perunaa + lihaa.
Apua. Meillä oli sama, meidän lapset valittivat kun meillä ei ollut koskaan perunaa vaan aina riisiä. En syö vielä 50-vuotiaanakaan perunaa, se oli lapsena vanhempien mielestä suorastaan palvottava ja pyhä asia.
Suklaarasian ostaminen, Juhlapöydän konvehteja. Rasia oli satumaisen kaunis. Tämä tapahtui 70- luvulla, yhden kerran.
Jäätelö oli harvinainen herkku, sama limsa
Limsa. Sitä oli vain synttäreillä.
Appelsiinituoremehu, josta pidin ja pidän yhä kovasti. Kotona sitä ei ollut ikinä. Sinällään huvittavaa, että en enää raaski ostaa sitä ja se on jälleen luksustuote mulle.
Vierailija kirjoitti:
Appelsiinituoremehu, josta pidin ja pidän yhä kovasti. Kotona sitä ei ollut ikinä. Sinällään huvittavaa, että en enää raaski ostaa sitä ja se on jälleen luksustuote mulle.
Aika köyhä oot sitten
Kun sai oman limsan (0.33), eikä tarvinnut jakaa sisaruksen tai serkun kanssa laseihin sitä
Kävin ratsastamassa ja kilpailuihin lainattiin valkoiset housut tallitutuilta. Minulla ei ollut ketään, jolta olisin voinut lainata.
Vanhempani ostivat minulle uudet omaksi.
Työväenluokkaan syntynyt 80-luvun lapsi, joten luksusta oli esim. silloin laivoilta ja joskus lentokentiltä tuodut viinikumit. Niitä Bassetin 1 kg punaisia pakkauksia, mitä ei silloin ainakaan tavallisissa kaupoissa näkynyt.
Tuntui, että ne karkit riitti silloin loputtomiin, kun samalla oli luvussa joku Aku Ankan taskukirja, Tarzan tai Tex Willer. (mistä monet taisi kyllä olla 70-luvun sarjiksia divarista ostettuna)
Luksusta oli (aluksi) myös kun kotiin tuli jotain uutta viihde-elektroniikkaa, kuten VHS-nauhuri tai Commodore 64.
Kummisetä tuli kesäisin Helsingistä tuomaan serkkuni meille lomanviettoon ja käytti samalla minua ja serkkua Iisalmessa Kellbergin baarissa kinkkumunakkaalla. Ai että se maistui taivaalliselta! Ensimmäiset kokemukseni "ulkona syömisestä".
Kaverin Commodore 64. Rakastin pelaamista ja ohjelmointia. Sain sen itse vasta yläasteella kun se oli jo ikäloppu kone. Silti viihdyin sen kanssa loputtomiin .Päädyin alalle hyväpalkkaisiin töihin, edelleen pelaan sillä Commodorella muutaman kerran vuodessa.
Automatkalla sai maata ja nukkua takapenkillä pitkällään, kun ei ollut turvavöitä. Se taas ei ollut luksusta kesähelteillä, kun autoissa ei ollut ilmastointia ja vanhemmat yleensä kielsivät avaamasta ikkunaa.