Lue keskustelun säännöt.
Ihastuitko kumppaniisi?
Tunsitko ihastusta ja lentelikö vatsassasi perhosia suhteen alussa? Vai aloititko suhteen ilman ihastumisen tunnetta? Itse ihastun tosi harvoin ja miehet, joihin olen ollut ihastunut, eivät ole olleet ihastuneita minuun. Vastaavasti en ole itse tuntenut ihastusta miehiin, jotka ovat olleet minusta kiinnostuneita. Edellisessä parisuhteessa en ollut ihastunut mieheeni, mutta välitin hänestä paljon. Nyt mietin, että kannattaako sitä jäädä odottelemaan ihastumisen tunnetta vai aloittaa vaan suhde ilman ihastumisen tunnetta. Hyviä miehiä on tullut vastaan, mutta tunteita ei ole syntynyt. Tunteita kun ei voi pakottaa, vaikka kuinka haluaisi. Ei sekään tuntuisi reilulta, että aloitan suhteen miehen kanssa, johon en ole ihastunut ja oikeasti tunnen ihastusta johonkin toiseen mieheen, jota en voi saada. On tämä elämä vaikeaa.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko parempi odotella ja olla pahimmassa tapauksessa koko elämä yksin? Vai tyytyä vain johonkin? Jakaa läheisyyttä ja kumppanuutta, vaikka kipinät ei sinkoile.. Hmmm
Kyllä jokainen joskus kohtaa jonkun jonka kanssa kipinät lentää, jos vaan on sille avoimena. Mutta jos menee parisuhteeseen väärän ihmisen kanssa ne oikeat menee ohi.
Se että kipinät lentää ei ole välttämättä hyvä asia ollenkaan. Jos on intohimoa rakkaudessa, niin usein myös riidassa. Tällaiset suhteet voi olla hyvin turvattomia kun tunnetta on niin vähän liiankin kanssa.
Suhteet tällaisten kipinä-ihmisten kanssa ovat olleet ainakin mulle täysin vääriä. Ensimmäistä kertaa tuntuu oikealta ja oikeasti turvalliselta suhteessa, kun kiintymys ei olekaan lähtenyt liikenteeseen henkisen ja fyysisen intohimon aallolta. Joku sanoo että olen nykyisessä suhteessani tyytynyt. Oma kokemukseni on, että en ole koskaan ollut paremmassa suhteessa kuin nyt, joka tosiaan ei ole koskaan kipinöitä sisältänyt.
Minulla on juuri toisin päin. Mitä intohimoisempi suhde, mitä suurempi kemia, vetovoima ja rakastuminen, sitä vähemmän riitoja. Sitten taas tyytymissuhteissa ihmiset ovat vähän itsekkäämpiä ja tulee myös helpommin ärsyynnyttyä toisesta. Minusta kumpi tahansa näistä suhteista voi olla sinänsä turvallisen tuntuinen. Mutta kyllä minulle ovat toimivimpia ja riidattomimpia olleet ne intohimoon ja rakastumiseen perustuvat suhteet. Minusta tuo on enemmän klisee ja stereotypia, että jos rakastaa kovasti, myös riitelee kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuin heti ensikohtamisella, vaikka erilaisten elämäntilanteiden vuoksi meni vuosia ennen kuin päädyimme yhteen. Nyt edelleen monen vuoden yhdessäolon jälkeen olen ihastunut ja rakastunut.
Mielestäni olisi kyllä vaikea olla suhteessa, missä ei ole ihastusta molemminpuolin. Olin aiemmin suhteessa, jossa toinen oli paljon enemmän ihastunut (toki olin itsekin hieman). Silloin koin jopa hieman ahdistavana toisen läheisyyden osoitukset, enkä osannut vastata niihin oikein.
Ihastuin ihan välittömästi kun näin hänet. En nähnyt häntä pitkään aikaan, mutta ajattelin häntä silti koko ajan. Puolen vuoden päästä tästä seurustelimme ja olin täysin hullaantunut.
Jännä nyt kuusi vuotta myöhemmin kun en enää ole niin kovin kiinnostunut hänestä. Joo ehkä sitten rakastan, mutta ei nyt mitään palavaa rakkautta. Mutta en oikeastaan koe välttämätöntä tarvetta olla hänen lähellään, vaikka suhteen alussa olinkin suorastaan riippuvainen siitä.
Öööööö... No siis... Mutta arvaa mitä. Minä olen hullaantunut subeihin. Ja kieleen sattuu.
-Turo 11 v.
Nuorena hullaannuin tajunnan räjäyttävästi useaankin mieheen, mutta kenenkään kanssa heistä suhde ei joko alkanut ollenkaan, tai sitten se ei kestänyt. Myöhemmin luin psykologian kirjasta, että jos ihminen toistuvasti ihastuu henkilöön jota ei voi saada, se kertoo siitä että alitajuisesti on niin suuri hylätyksi tulemisen pelko, ettei kykene ihastumaan henkilöön jonka voisi saada. Koska silloin on riski tulla hylätyksi. Uskon että omalla kohdallani kyse oli tästä.
Kolmikymppisenä mies jonka kanssa olin vsin kaveri, ihastui minuun. Hän sinnikkäästi piiritti minua niin kauan että itsekin aloin kiintyä häneen romanttisesti, vaikken ihastunut ollutkaan missään vaiheessa. Kiintymys syveni rakkaudeksi ja nyt olemme olleet yhdessä 12vuotta. Tänä aikana olen lievästi ihastunut toisiin kolmeen kertaan. Ihastusteni kohteet eivät ole tienneet ihastumisestani, ja jälleen kerran he ovat olleet sellaisia joita en voi saada. Tosin, vaikka ihastukseni olisi ollut kiinnostunut minusta, niin en olisi mitään hänen kanssaan tehnyt. En halua pettää miestäni, koska rakastan häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieraiìlija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edellinen jatkaa vielä: monet, etenkin vähän traumartisoituneet ihmiset kokevat voimakasta kemiaa ihmisiin jotka eivät ole heille hyväksi. Jos huomaa tällaisen kuvion omassa elämässään, kannattaa pyrkiä kauemmas niistä tyypeistä jotka saavat sydämen hakkaamaan ja etsiä enemmän niitä jotka saavat hymyn kasvoille. :)
Helpommin sanottu kuin tehty. Sellaista tyyppiä ei olekaan joka saisi hymyilemään jos ei sydän hakkaa ja pikkarit ole märkänä. Käytännössä pitäisi tyytyä johonkin joka hetken päästä vituttaisi. Mieluiten on sinkku kuin hankkii jonkun tyytymiskohteen josta eroamista miettii aamusta iltaan.
No aikamoista jos nuo on vaihtoehdot! Itselläni ainakin on ne välimaaston tyypit, joiden kanssa kemia ei ole täysi kymppi vaan esimerkiksi 8. Se riittää hyvin jos sen kanssa saa sitten muita hyv
En ikinä suostuisi parisuhteeseen minkään kasin kanssa. Ajanhukkaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä tuntenut puolisooni sellaista hurjaa ihastusta.
Se tunne menee kuitemkin nopeasti ohi, joten mitäpä siitä.
Rakastan häntä, olen häneen syvästi kiintynyt ja pidän häntä seksuaalisesti haluttavana.
Kaikki on kunnossa siis.
.
Menee nopeasti ohi? Ja siinä olet kyllä harvinaisen väärässä! Miksi ihmeessä menisi? Jos kemia on aitoa ja todellista, se ei muutu miksikään edes vuosikymmenissä. Miksi ihmeessä jokin aika muuttaisi asiaa miksikään?
Järjestetyissä avioliitoissa ei haetakaan rakkautta ja intohimoa, vaan järkevää, toimivaa sopimusta, jossa yleensä kiinnitetään huomiota tiettyyn sukupuoleen liitettyihin ihanteisiin, eli miehen pitää olla vaikkapa hyvässä ammatissa, päihteetön, mieluiten hyvätuloinen, ja naisen sitten konservatiivisesti ajatellen "kunniallinen", ja plussaa vielä jos suvut tuntevat toisensa. Noissa haetaan sopivaa järjestelyä, ei suinkaan mietitä, kenellä voisi kiima nousta ja perhoset lennellä vatsassa.
Tyytymissuhde on yleensä kai sellainen, että kuitenkin jollain tasolla tykätään toisesta, nähdään toinen mukavana, tullaan toimeen - ainoastaan ihastusta ja seksuaalista vetovoimaa ei ole. Se voi olla vähän niinkuin kaveripohjalta aloitettu suhde, tai sitten hyvin lievään tai jonkinasteiseen seksuaaliseen haluun perustuva suhde, jossa kuitenkaan ei olla ihastuneita, mutta toinen on "ihan kiva".