3-vuotias lapseni tykkäsi pinkistä ja Ryhmä Haun Kajasta, kunnes päiväkotikaveri sanoi ettei pojat sellaisista tykkää

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemus on, että nämä uniikit kiusatut, joiden mamma ulisee joka asiasta opettajille yms. ovat itse pahimpia kiusaajia. Tietävät, että jyrämamma haukkuu heti kaikki, mikä ei häntä miellytä. Ja lapsi oppii äkkiä kotona puhumaan lööperiä, että se sano tätä ja tuo kiusas. Ja mamma ottaa taas yhteyttä koululle

Onko tää viesti tullut väärään ketjuun.. ?

Nimittäin ketään ei tietääkseni ole kiusattu enkä mä ole jyrännyt ketään, haukkunut ketään tai valittanut mistään.

Olen vain havainnoinut asioita ja ottanut ne esiin.

Mulla ei ole tapana etsiä syyllisiä vaan ratkaisuja.

Uskon, että mun ehdotus ja viesti otetaan päiväkodissa ihan positiivisesti vastaan.

Sen näkee sitten maanantaina.

En todellakaan ole mikään kiusaaja enkä ole kommentoinut näiden vuosien aikana paljoa mitään.

Teet niin outoja päätelmiä tai puhut aiheen vierestä, että en ole varma puhutko ees mulle.

Vierailija kirjoitti:

Aapee joka ei jaksa saivartelua kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tytönkin lempiväri on nykyään vaaleansininen eikä pinkki kuten prinsessavaiheessa. 🙄 noin se elämä koettelee. Ja jopa ryhmähau on jäänyt häja minecraft on se juttu nykyään

Kyse ei ole nyt tästä. Maanantaina lapsi tykkäsi pinkistä ja Kajasta. Tiistaina uusi päiväkotikaveri oli sanonut, ettei pojat saa niistä tykätä. Poika tuli kotiin ja sanoi:

" Noel sanoi että pinkki ja Kaja on tytöille, eikä pojat voi tykätä niistä niin mä en enää tykkää niistä."

Aivan eri asia kyseessä.

Lapsi tiedostaa oman sukupuolensa ja samaistuu kavereihinsa. Meillä isä on pienen pojan idoli. Eikö se ole hyvä asia, että identiteetti poikana ja miehenä kehittyy?

Kyllä mun lapsi on tiedostanut oman sukupuolensa jo ennen tätäkin.

Kavereihin on ok samaistua, mutta se on eri asia kuin että kaveri sanelee mistä saa tykätä. Vaikutteiden otto on eri asia.

Myös mun poika viettää paljon aikaa isänsä kanssa ja ihailee tätä.

Ei poika joka pitää MYÖS pinkistä ole automaattisesti ainoastaan äitiään näkevä ja tähän samaistuva lapsi.

Vierailija kirjoitti:

No opetat itse sen oman poikasi sanomaan, että ei kiinnosta. Mun poika tykkää pastelliväreistä ja poneista. Hänellekin on sanottu tarhassa, että et sä voi tykätä noista, kun ne on tytöille. Opetin pojalle, että sanot takaisin että hän saa tykätä mistä haluaa eikä kiinnosta jonkun pöljän mielipide. Poika edelleen menee aivan mielellään hoitoon pastellivioletissa hupparissa ja nämä nälvijät ei ole enää kommentoineet. Poikaa ei kiusata ja hänellä on kavereita.

En voi opettaa lasta sanomaan ystävälleen, että hän on pöljä. Tuo Noel on mun lapsen kaveri päiväkodissa, ei kiusaaja.

Uskon, että Noel toistelee aikuisten mielipiteitä eikä millään pahalla sitä sano, vaan koska uskoo niin ja niin hänelle on opetettu.

Olen sanonut nuo asiat jotka mainitsit luonnollisestikin. Kun kyseessä ei ole kiusaamistapaus niin aihe on vaikeampi.

tämän sijaan :"Varmistathan vanhempi, ettei juuri sinun lapsesi määrittele päiväkodissa, että mistä muut saavat tykätä."

voisi varmistaa, että oma lapsi ei päiväkodissa tai koulussa tee kaikkea mitä kaverit käskee, vaan ajattelisi omilla aivoillaan. Eli sille omalle lapselle voi kertoa, että voi tykätä ihan mistä haluaa ja toisinaan tulee vastaan ihmisiä, jotka eivät sitä ymmärrä ja se on ihan ok. Se on vain heidän mielipiteensä ja ajatuksensa ja heilläkin on oikeus ilmaista se siinä missä sinulla on oikeus pitää mistä haluat.

Vierailija kirjoitti:

Esikoinen kun ryhtyi puhumaan tyttöjen väreistä, niin ostin pinkin pikeepaidan ja käytin sitä kesällä. Loppui puhe tyttöjen väreistä itsestään. Kuopus totesi joskus paidasta, etten voi sitä käyttää. Seurasi hyvä keskustelu miksen muka.

Oletan, että olet isä?

Hienosti tehty. Samaa juonitaan mekin.

Olis kiinnostavaa kuulla miesten tarinoita, kuinka on lapsena joutunut häpeämään/piilottamaan mielenkiinnonkohteita tai jopa lopettamaan harrastuksia tms, kun on annettu ymmärtää että on " tyttöjen juttuja ".

En jaksa enää omasta jutusta jankata.

Vierailija kirjoitti:

tämän sijaan :"Varmistathan vanhempi, ettei juuri sinun lapsesi määrittele päiväkodissa, että mistä muut saavat tykätä."

voisi varmistaa, että oma lapsi ei päiväkodissa tai koulussa tee kaikkea mitä kaverit käskee, vaan ajattelisi omilla aivoillaan. Eli sille omalle lapselle voi kertoa, että voi tykätä ihan mistä haluaa ja toisinaan tulee vastaan ihmisiä, jotka eivät sitä ymmärrä ja se on ihan ok. Se on vain heidän mielipiteensä ja ajatuksensa ja heilläkin on oikeus ilmaista se siinä missä sinulla on oikeus pitää mistä haluat.

Niin, tai sitten jokainen varmistaa, ettei oma lapsi määrää mistä muut saa pitää, vaikka heillä onkin oikeus omiin mielipiteisiinsä?

JA minä opetan lapselleni tuon mitä sanoit. Se on tässä muutenkin ollut työn alla. Tämä on ensimmäinen kerta kun jotain tällaista on.

Mielipiteen sanominen ja sen sanelu, mistä toinen saa pitää, on kaksi eri asiaa.

Mutta taidat ajatella niin mustavalkoisesti, että tuota on vaikeaa ymmärtää?

Moni penää sitä, että saa sanoa toisille ihan mitä tahansa sen varjolla, että on sananvapaus ja mielipiteenvapaus, täällä netissä.

Oikeassa elämässä kuten työpaikalla, kukaan ei kumma kyllä hanakasti penää tätä oikeuttaan esim. Haukkumalla avoimesti työkaverien harrastuksia tai vaatteita.

Kumma juttu.

Oletko kuullut sanonnan, että mielipiteen voi pitää myös omana tietonaan?

Istun juuri junassa ja viereiseen loossiin istui joku pahanhajuinen. Mielipiteeni on, että pitäisi peseytyä ennen kuin tulee julkiselle paikalle. Mutta en sano sitä nyt hänelle. Pitäisikö mun sun mielestä sanoa?

Eiköhän siinä sais turpaan, hullun ja epäkohteliaan maineen, jos sanois kaikki mielipiteensä joka asiasta ääneen.

Jos pinkki väri ei jonkun mielestä sovi pojille, niin ok. Mutta tarviiko sitä asiaa mennä julistamaan pojalle jolla on pinkki paita?

Mitä se hyödyttää?

Minä opetan poikani olemaan poika ja tyttöni on opetettu tytöksi. Hyvin on mennyt. Maailma on raaka paikka. Paljon paremmin pärjää, kun on mahdollisimman normaali tai edes esittää olevansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurin lesbopariskunnan tytär opetti saman omalle pojalleni pk-iässä. Pinkki on tyttöjen väri. Muutenkin oli opettamassaja määräilemässä, mitä poikani saa tehdä ja mitä ei. Hän itse sai valita "tyttöjen ja poikien jutuista" parhaat palat. Tyypillinen naisten kasvattama narsisti. Nyt kuulemma alaluokkaiässä muunsukupuolinen.

Minulla työkaverina tällainen tytöstä pojaksi leikattu henkilö ja hänen mielestään miehet ei käytä pinkkiä, ei punaista, eikä mitään naisellista. Mies käyttää vain miesten vaatteita, kun hän nykyään on mies.

Erittäin jyrkkä miesten ja naisten rooleista

Niin, Aapee osallistuu tähän toteamalla että lempiväri tai mielipiteet sukupuolirooleista tai muustakaan ei liity sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen.

Eikä kenenkään ole pakko pitää miehille sopivana pinkkiä väriä eikä pitää miehenä yllä pinkkiä, mutta voi antaa muiden rauhassa pitää.

Ja on myös erikoista, että jos pojalla tai miehellä on jotain pinkkiä yllään, heti osa luulee että on kyse jostain sukupuoli-identiteetistä tai " tyttöilystä ".

Olenkos minäkin sitten poikailija, kun pidän sinisestä vaikka olen nainen?

Vierailija kirjoitti:

Muita lapsia ja heidän vanhempiaan et voi muuttaa/kasvattaa. Panosta siis kaikki tämä energia omaan lapseesi ja opeta nämä asiat hänelle ja vahvista hänen itsetuntooan että hän uskaltaa olla oma itsensä jatkossa.

Näinhän se on.

Silti laajempana yhteiskunnallisena asiana, on hyvä pikkuhiljaa aikuisten oppia että sukupuoli ei ole este.

Mitä jos joku sanois vaikka televisiossa, että ei koskaan tule hyvää soppaa, kun naiset on leirissä, vaan siellä pitäisi olla joukko miehiä.

Siitä nousis hirveä kohu.

Tai jos mulla oliskin tytär jolle olisi sanottu, että hän ei saa pitää jostain tai leikkiä joillain leluilla koska hän on tyttö.

Suhtautuisitko asiaan samalla lailla?

Mä voin opettaa mun lapselle kaikkea, mutta kyllä siitäkin täytyy keskustella aikuisten kesken, että miten nuo asenteet sais muutettua niin, että sukupuoli ei määrittele mielenkiinnonkohteita, tai sitä mitä on lupa tehdä. Se on jokaisen etu, että saa olla vapaa.

Sukupuoli ei muutu lempivärillä.

Vierailija kirjoitti:

Minä opetan poikani olemaan poika ja tyttöni on opetettu tytöksi. Hyvin on mennyt. Maailma on raaka paikka. Paljon paremmin pärjää, kun on mahdollisimman normaali tai edes esittää olevansa.

No kerro nyt lista sitten, että mitkä asiat on pojille sallittuja ja mitkä ei.

Mä en osais opettaa ketään mihinkään sukupuoleen. Olen ajatellut, että ihminen on mitä on ihan luonnostaan tässä asiassa.

Mun lapsi on ihan normaali. Näin pienet asiat ei tee lapsesta epänormaalia.

[/quote]

Ap.lla pitkä ja rankka matka edessä, jos 3 vuotiaiden sanomista pahoittaa noin mielensä.

Edessä on vielä ajat, jolloin sanotaan oikeasti pahasti ja saattaa saada turpaankin ja tytöt nauraa, ettei sun kaa voi seukata.

Työelämässä pomo antaa potkut pojallesi ja sitä rataa.

Nyt kun aloittaa päiväkotilasten sanomisista, yläasteella saat juosta päivittäin reksin kansliassa valittamassa[/quote]

En ole pahoittanut mieltäni, vaikka mua harmittaa, että tällaista asiaa joutuu käymään läpi koska yhteiskunta on näköjään vieläkin tällä tasolla. Mä olen huolissani, että mun lapsi kadottaa itsensä ja mietin asiaa.

Luulin, että 3-5-vuotiaat lapset olis vielä sellaisia, että värit on vain värejä ja että vasta koululaiset yrittäis olla cooleja kavereiden edessä ja miettis jotain sukupuolirooleja. Tää tilanne tuli mulle puskista, ja mietin vielä miten suhtautua.

Oli miten oli, mielenkiintoisia päätelmiä sulla, että kun koetan huolehtia 3-vuotiaasta lapsestani ja keskustella aikuisten kesken täällä tästä aiheesta niin se tarkoittais että juoksisin yläasteikäisen tai aikuisen pojan asioilla.

Kyllä mä kasvatan ihan itsenäiseksi ja pärjääväksi mun lasta. Opetan, että sydänsurut ja pakit kuuluu elämään ja sitä rataa. Ei potkut töistä ole maailmanloppu.

Nämä ei poissulje sitä asiaa, että mun mielipide, johon mullakin on oikeus on, että on perseestä että vieläkin jotkut opettaa poikien ja tyttöjen värejä ja että lapset toistelee näitä oppejaan mun lapselleni, joka on pieni vielä.

Harmittaa sen toisenkin lapsen puolesta, jota on ilmiselvästi tukahdutettu.

Saan ottaa tällaiset asiat puheeksi, eikä siinä ole mitään väärää. Koita säkin nyt kestää se. Enemmistö on vielä toistaiseksi mun puolellani tässä asiassa.

Aapee joka ei enää kommentoi asiaa kirjoitti:

Ap.lla pitkä ja rankka matka edessä, jos 3 vuotiaiden sanomista pahoittaa noin mielensä.

Edessä on vielä ajat, jolloin sanotaan oikeasti pahasti ja saattaa saada turpaankin ja tytöt nauraa, ettei sun kaa voi seukata.

Työelämässä pomo antaa potkut pojallesi ja sitä rataa.

Nyt kun aloittaa päiväkotilasten sanomisista, yläasteella saat juosta päivittäin reksin kansliassa valittamassa

En ole pahoittanut mieltäni, vaikka mua harmittaa, että tällaista asiaa joutuu käymään läpi koska yhteiskunta on näköjään vieläkin tällä tasolla. Mä olen huolissani, että mun lapsi kadottaa itsensä ja mietin asiaa.

Luulin, että 3-5-vuotiaat lapset olis vielä sellaisia, että värit on vain värejä ja että vasta koululaiset yrittäis olla cooleja kavereiden edessä ja miettis jotain sukupuolirooleja. Tää tilanne tuli mulle puskista, ja mietin vielä miten suhtautua.

Oli miten oli, mielenkiintoisia päätelmiä sulla, että kun koetan huolehtia 3-vuotiaasta lapsestani ja keskustella aikuisten kesken täällä tästä aiheesta niin se tarkoittais että juoksisin yläasteikäisen tai aikuisen pojan asioilla.

Kyllä mä kasvatan ihan itsenäiseksi ja pärjääväksi mun lasta. Opetan, että sydänsurut ja pakit kuuluu elämään ja sitä rataa. Ei potkut töistä ole maailmanloppu.

Nämä ei poissulje sitä asiaa, että mun mielipide, johon mullakin on oikeus on, että on perseestä että vieläkin jotkut opettaa poikien ja tyttöjen värejä ja että lapset toistelee näitä oppejaan mun lapselleni, joka on pieni vielä.

Harmittaa sen toisenkin lapsen puolesta, jota on ilmiselvästi tukahdutettu.

Saan ottaa tällaiset asiat puheeksi, eikä siinä ole mitään väärää. Koita säkin nyt kestää se. Enemmistö on vielä toistaiseksi mun puolellani tässä asiassa.

Mitä ihmeen kilpailua pidät. Enemmistö sun puolella.

Näinkö lastasi kasvatat. Huutoäänestyksellä. Sairasta

Aapee pitää normaalisti vihreästä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opetan poikani olemaan poika ja tyttöni on opetettu tytöksi. Hyvin on mennyt. Maailma on raaka paikka. Paljon paremmin pärjää, kun on mahdollisimman normaali tai edes esittää olevansa.

No kerro nyt lista sitten, että mitkä asiat on pojille sallittuja ja mitkä ei.

Mä en osais opettaa ketään mihinkään sukupuoleen. Olen ajatellut, että ihminen on mitä on ihan luonnostaan tässä asiassa.

Mun lapsi on ihan normaali. Näin pienet asiat ei tee lapsesta epänormaalia.

Loppujen lopuksi ketään ei kiinnosta sinun nicopetterisi puseron väri. Jokainen kantaa oikeasti huolta vain omien jälkeläisten pärjäämisestä. Näin se vain menee

Aapeellakin on mielipiteitä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tämän sijaan :"Varmistathan vanhempi, ettei juuri sinun lapsesi määrittele päiväkodissa, että mistä muut saavat tykätä."

voisi varmistaa, että oma lapsi ei päiväkodissa tai koulussa tee kaikkea mitä kaverit käskee, vaan ajattelisi omilla aivoillaan. Eli sille omalle lapselle voi kertoa, että voi tykätä ihan mistä haluaa ja toisinaan tulee vastaan ihmisiä, jotka eivät sitä ymmärrä ja se on ihan ok. Se on vain heidän mielipiteensä ja ajatuksensa ja heilläkin on oikeus ilmaista se siinä missä sinulla on oikeus pitää mistä haluat.

Niin, tai sitten jokainen varmistaa, ettei oma lapsi määrää mistä muut saa pitää, vaikka heillä onkin oikeus omiin mielipiteisiinsä?

JA minä opetan lapselleni tuon mitä sanoit. Se on tässä muutenkin ollut työn alla. Tämä on ensimmäinen kerta kun jotain tällaista on.

Mielipiteen sanominen ja sen sanelu, mistä toinen saa pitää, on kaksi eri asiaa.

Mutta taidat ajatella niin mustavalkoisesti, että tuota on vaikeaa ymmärtää?

Sinä ehkä laukkaat nyt liian nopeasti johtopäätöksiin. 

Moni penää sitä, että saa sanoa toisille ihan mitä tahansa sen varjolla, että on sananvapaus ja mielipiteenvapaus, täällä netissä.

Oikeassa elämässä kuten työpaikalla, kukaan ei kumma kyllä hanakasti penää tätä oikeuttaan esim. Haukkumalla avoimesti työkaverien harrastuksia tai vaatteita.

Kumma juttu.

Aika paljon olen kohdannut ihmisiä, aikuisia, jotka haukkuvat avoimesti toisten harrastuksia tai vaatteita. Usein se tehdään selän takana, mutta juorut leviävät ja saavvuttavat aina kohteensa.  JOkaisella nyt vain on mielipiteen vapaus ja se pitää jokaiselle suoda, vaikkei mielipide sovikaan omaan pirtaan. Myös niillä lapsilla, jotka sanovat, että esim. pojat ei saa pitää vaaleanpunaista paitaa. Sehän ei ole haukkumista eikä määräilyä, vaan lapsi vain sanoi, että (hänen mielestään) pojat ei saa pitää vaaleanpunaista paitaa. Ei sitä mielipidettä tarvitse kenenkään noudattaa, ei lapsen eikä aikuisen. Ja kun ei noudata, niin se sanojalapsikin näkee, että ahaa, minun mielipiteeni ei saanut kannatusta ja pikkuhiljaa sen unohtaa. 

Oletko kuullut sanonnan, että mielipiteen voi pitää myös omana tietonaan?

Istun juuri junassa ja viereiseen loossiin istui joku pahanhajuinen. Mielipiteeni on, että pitäisi peseytyä ennen kuin tulee julkiselle paikalle. Mutta en sano sitä nyt hänelle. Pitäisikö mun sun mielestä sanoa?

Tämä ei nyt mitenkään liity minun aiemmin esittämääni mielipiteeseen, joskin ymmärrän, että sinulle saattoi oman mielesi sopukoissa syntyä sellainen mielikuva, että ajattelisin noin.

Jos pinkki väri ei jonkun mielestä sovi pojille, niin ok. Mutta tarviiko sitä asiaa mennä julistamaan pojalle jolla on pinkki paita?

Mitä se hyödyttää?

No vaikka sitä, että pinkkiä paitaa pitävä poika oppi siitä,e ttä hänen kaverinsa mielestä pojat eivät voi pitää pinkkiä paitaa. Siinä oppii tuntemaan kaverinsa.

minulla oli lapsena kaveri hyvin uskonnollisesta perheestä. Kun tutustuimme ja olin heillä yökylässä sain ensimmäiseksi kuulla, että tytöt jäävät ruokailun jälkeen keittiötä siivoamaan, koska se on naisten työtä. Ei se minua vaivannut, vaikka olin vieraana, jäin auttamaan siivoamisessa, joskin kerroin, että meidän perheessä kaikki auttavat kotitöissä ja usein isä jää tiskaamaan, että äiti voi töiden jälkeen nostaa jalat ylös ja levätä hetken sohvalla, koska äidillä on niin rankka työ. Ystäväni taas kertoi, että heillä ei äiti ei käy töissä koskaan. Näin minä tutustuin ystävääni, joka tuli hyvin erilaisesta perheestä ja tulimme hyviksi ystäviksi. Sitä ei olisi voinut tapahtua, jos emme olisi jakaneet mielipiteitämme ja opetelleet ymmärtämään toisiamme.

Hohjoijaa. Minulle on hoettu 20 vuotta, että minun pitäisi leikata hiukset, että näyttäisin nuoremmalta.

Nyt yhteiskunnan rakenteita muittamaan, että ihmiset hyväksyvät pitkät hiukseni

- mummo

Koulussa pojilla esim. Vaaleanpunaisia paitoja. Kukkapuseroita. Punaisia farkkuja.

Vierailija kirjoitti:

[

En ole pahoittanut mieltäni, vaikka mua harmittaa, että tällaista asiaa joutuu käymään läpi koska yhteiskunta on näköjään vieläkin tällä tasolla. Mä olen huolissani, että mun lapsi kadottaa itsensä ja mietin asiaa.

Jos kasvatat lapsesi oikein, hän ei kadota itseään eikä sinun tarvitse miettiä asiaa. Kasvatus oikein menee niin, että opetat lapsesi erottamaan mielipiteet totuudesta ja olemaan oma itsensä. Sillä hetkellä kaikki muu ratkeaa eikä uniikki lumihiutaleesi ahdistu siitä, jos joku kakara tarhassa sanoo ettei pojat voi pukeutua pinkkiin. Uniikki lumihiutaleesi sanoo takaisin, että aijaa, minä saan pukeutua mihin väriin haluan. Tai kohauttaa olkapäitään ja jatkaa olemistaa pinkissä paidassa.

minulle sanottiin tarhassa tyttöjen toimesta että ei tytöt saa pukeutua housuihin juhlapäivänä (meillä oli joulujuhlat). Minä sanoin, että "minä ainakin saan".

Ja tämä koko aloitus sitten toisinpäin meidän elämässä. Tyttömme ihan taaperosta asti tykkäsi dinosauruksista ja supersankareista. Hän myös käytti tällaisia vaatteita missä saattoi olla joku hämähäkkimies tai vastaava tai vaikka niitä dinosauruksia.

Eräs kesä mentiin lippiskaupoille, kun hän oli 3 vuotias. Hän sai itse valita mieleisensä kaikista niistä kaupan lippiksistä ja valitsi sitten sellaisen mustan Star Wars lippiksen isolla logolla. Muistan vieläkin kun lapsi oli isosiskonsa kanssa mummolla hoidossa joskus silloin kesällä ja kotiin tultua tämä isosisko osasi kertoa että mummo oli puhunut tytöille että tämä meidän pienempi tyttö pitäisi viedä kauppaan ja ostaa joku nätimpi lippis.

Ai että minua ärsytti että mummo oli mennyt sanomaan jotain noin typerää!