Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
3-vuotias lapseni tykkäsi pinkistä ja Ryhmä Haun Kajasta, kunnes päiväkotikaveri sanoi ettei pojat sellaisista tykkää
Pienen pojan äiti
27.03.2021 |
3-vuotias poikani on pienestä asti tykännyt neonpinkistä väristä ja lempihahmo Ryhmä Hau sarjasta on ollut Kaja, eli se tyttökoira joka on lentäjä ja jolla on vaaleanpunaiset vaatteet.
Löysin tummanvioletin Kaja-paidan hänelle ja hän oli ikionnellinen.
Kunnes nyt mikään pinkki tai Kaja, Barbiet ja ponit ( joista pitää autojen ohella ) on päiväkotikaverin tuomitsemaa koska: " Ne on tytöille, eikä pojan niistä sovi tykätä."
Poikani on yksiselitteisesti nimennyt kaverinsa, joka on nämä asiat sanonut.
Feminismin ja tasa-arvon, sukupuolisensitiivisyyden idea on juuri se, että kaikki sukupuolet saisivat tykätä mistä tykkäävät eikä kukaan tulisi rajoittamaan että koska olet tätä sukupuolta, niin et saa näistä tykätä. Se on poikien ja miestenkin etu.
Lapset oppivat nämä asiat aikuisilta.
Varmistathan vanhempi, ettei juuri sinun lapsesi määrittele päiväkodissa, että mistä muut saavat tykätä.
Haastan erityisesti isät puhumaan pojilleen, että kaikesta on lupa tykätä.
Mua surettaa, koska lapsellani on pian syntymäpäivä, ja olen paketoinut muun muassa Kaja-pehmolelun hänelle lahjaksi ja nyt tämä uusi päiväkotikaveri on pilannut senkin asian. Myöskään vastaostettu tummanvioletti Kaja-paita ei enää olekaan se mieluisin.
Toki aina on niin, että lasten mieltymykset muuttuvat nopeasti, mutta tämä on ihan suoraan mennyt niin, että lapsi on kotona kertonut, että tämä yksi kaveri on sanonut ettei nuo sovi, koska olet poika.
Surullista, että näin pienestä asti painostetaan siihen ettei saa olla oma itsensä. Monikohan mies on pienenä tykännyt jostain, mutta se on torpattu?
Kommentit (118)
Minä halusin lapsilleni tavallisen lapsuuden ja karsin pois heidän kaveripiireistään lapset, joiden äidit oli ääri mielensäpahoittajia.
Ei vain jaksanut näitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aapee joka ei jaksa saivartelua kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytönkin lempiväri on nykyään vaaleansininen eikä pinkki kuten prinsessavaiheessa. 🙄 noin se elämä koettelee. Ja jopa ryhmähau on jäänyt häja minecraft on se juttu nykyään
Kyse ei ole nyt tästä. Maanantaina lapsi tykkäsi pinkistä ja Kajasta. Tiistaina uusi päiväkotikaveri oli sanonut, ettei pojat saa niistä tykätä. Poika tuli kotiin ja sanoi:
" Noel sanoi että pinkki ja Kaja on tytöille, eikä pojat voi tykätä niistä niin mä en enää tykkää niistä."
Aivan eri asia kyseessä.
Eli ongelman ydin on siis se, että ap:n lapsella on hyvin heikko itsetunto. Ap puolestaan näkee muiden lasten mielipiteet ensisijaisesti heijastumana näiden vanhempien mielipiteistä ja siksi loukkaantuu asiasta, koska kokee oman lapsensa mielipiteen olevan heijastuma omistaan. Nyt kun 3v sanoo toiselle 3v:lle, että hänen mielestään pinkki on tytöille, niin ap loukkaantuu tälle pienelle lapselle siksi, että samalla hyökätään hänen omalle lapselleen syöttämiä asenteita vastaan.
Ja ehdottaa, että kaikki vanhemmat ryhtyisivät ap:n kaltaisiksi, koska häntä loukkaavat kaikki mahdolliset omia mielipiteitä vastustavat ajatukset.
Yksi: En ole loukkaantunut mistään. Olen huolissani siitä, että poika joutuu kasvamaan yhteiskunnassa, jossa edelleen on jotenkin sukupuoleen sidottua, mistä kukakin tykkää.
Mua huolestuttaa myös väkivalta, jota lapsi on oppinut päiväkotikavereilta jotka leikkivät Ninja Go - sarjaa. Tuo sarja on kielletty alle 7-vuotiailta, eikä meillä sitä katsota kun lapsi on 3 vuotta.
Olen siis tietoinen, että kaverien vaikutus on suuri, kun halutaan kuulua joukkoon. Näistä vaikutteista olen huolissani.
Kaksi. En ole tuputtanut mun lapselleni mitään ajatuksia, värejä tai leluja. Enimmäkseen mun poika leikkii autoilla. Me olemme käyttäneet vaatteita jotka ollaan saatu ystävien ja sukulaisten pojilta pieneksi jääneitä ja ne ovat olleet 100% sinisiä, ruskeita, vihreitä, mustia, harmaita yms. perinteisiä poikien värejä. Oli mun lapsen oma toive saada neonpinkki lippis ja muita pinkkejä juttuja, ja olin aluksi huolissani, että joutuuko tästä kiusatuksi, mutta en näyttänyt sitä vaan esim. maalasin neonpinkillä kangasvärillä lippiksen koska valmiit joita löysin kaupasta sisälsivät kukkia, glitteriä ja yhdessä oli teksti Girl power.
Kolme. Mulla ei ole mitään poliittista agendaa, vaikka huomaankin, että tässä asiassa poikia kohdellaan erilailla kuin tyttöjä, mikä on mielestäni huono asia.
Esim. Kun minä olen lapsena ollut sinisissä vaatteissa ja leikkinyt dinosauruksilla, ei kukaan ole koskaan sanonut, että ei tytöt sellaisista voi tykätä, ne on pojille. Ei ole väärin toivoa myös pojille samaa vapautta.
Neljä. Yritän pitää oman lapsen elämän mahdollisimman tavallisena, enkä sotke siihen mitään omia mielipiteitäni. En edes pidä intersektionaalisesta feminismistä, enkä siitä että joka asiasta vouhkataan.
Viisi. Mietin vain ihan tyynesti vanhempana, että kun itse en ole mitään asenteita lapselleni tuputtanut enkä ihmetellyt ääneen hänen lempiväriään pinkkiä, niin on kurjaa, että se painostus alkaa kaverien taholta jo noin pienenä. Mietin, mitä itse voisin tehdä ja mitä kaikki voisivat tehdä. Mutta jos kukaan teistä ei halua käydä kotona lasten kanssa keskustelua, että jokaisella on henkilökohtaiset mieliasiat sukupuolesta riippumatta ja on epäkohteliasta ja tökeröä sanoa toisille, että he eivät voi jostain tykätä tai puuttua toisten ulkonäköön ja pukeutumiseen niin ei sitten.
Joskus jotain asiaa ei vain tule ajatelleeksi edes keskustella, jos se ei suoraan koske omaa lasta. Olen iloinen, jos edes yksi tai muutama vanhempi joka lukee tätä ketjua, muistaa tai haluaa jutella asiasta lastensa kanssa.
Siihen ei tarvitse vetää mitään ismejä mukaan.
Esikoinen kun ryhtyi puhumaan tyttöjen väreistä, niin ostin pinkin pikeepaidan ja käytin sitä kesällä. Loppui puhe tyttöjen väreistä itsestään. Kuopus totesi joskus paidasta, etten voi sitä käyttää. Seurasi hyvä keskustelu miksen muka.
Aapee Puupää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapee joka ei jaksa saivartelua kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytönkin lempiväri on nykyään vaaleansininen eikä pinkki kuten prinsessavaiheessa. 🙄 noin se elämä koettelee. Ja jopa ryhmähau on jäänyt häja minecraft on se juttu nykyään
Kyse ei ole nyt tästä. Maanantaina lapsi tykkäsi pinkistä ja Kajasta. Tiistaina uusi päiväkotikaveri oli sanonut, ettei pojat saa niistä tykätä. Poika tuli kotiin ja sanoi:
" Noel sanoi että pinkki ja Kaja on tytöille, eikä pojat voi tykätä niistä niin mä en enää tykkää niistä."
Aivan eri asia kyseessä.
Eli ongelman ydin on siis se, että ap:n lapsella on hyvin heikko itsetunto. Ap puolestaan näkee muiden lasten mielipiteet ensisijaisesti heijastumana näiden vanhempien mielipiteistä ja siksi loukkaantuu asiasta, koska kokee oman lapsensa mielipiteen olevan heijastuma omistaan. Nyt kun 3v sanoo toiselle 3v:lle, että hänen mielestään pinkki on tytöille, niin ap loukkaantuu tälle pienelle lapselle siksi, että samalla hyökätään hänen omalle lapselleen syöttämiä asenteita vastaan.
Ja ehdottaa, että kaikki vanhemmat ryhtyisivät ap:n kaltaisiksi, koska häntä loukkaavat kaikki mahdolliset omia mielipiteitä vastustavat ajatukset.
Yksi: En ole loukkaantunut mistään. Olen huolissani siitä, että poika joutuu kasvamaan yhteiskunnassa, jossa edelleen on jotenkin sukupuoleen sidottua, mistä kukakin tykkää.
Mua huolestuttaa myös väkivalta, jota lapsi on oppinut päiväkotikavereilta jotka leikkivät Ninja Go - sarjaa. Tuo sarja on kielletty alle 7-vuotiailta, eikä meillä sitä katsota kun lapsi on 3 vuotta.
Olen siis tietoinen, että kaverien vaikutus on suuri, kun halutaan kuulua joukkoon. Näistä vaikutteista olen huolissani.
Kaksi. En ole tuputtanut mun lapselleni mitään ajatuksia, värejä tai leluja. Enimmäkseen mun poika leikkii autoilla. Me olemme käyttäneet vaatteita jotka ollaan saatu ystävien ja sukulaisten pojilta pieneksi jääneitä ja ne ovat olleet 100% sinisiä, ruskeita, vihreitä, mustia, harmaita yms. perinteisiä poikien värejä. Oli mun lapsen oma toive saada neonpinkki lippis ja muita pinkkejä juttuja, ja olin aluksi huolissani, että joutuuko tästä kiusatuksi, mutta en näyttänyt sitä vaan esim. maalasin neonpinkillä kangasvärillä lippiksen koska valmiit joita löysin kaupasta sisälsivät kukkia, glitteriä ja yhdessä oli teksti Girl power.
Kolme. Mulla ei ole mitään poliittista agendaa, vaikka huomaankin, että tässä asiassa poikia kohdellaan erilailla kuin tyttöjä, mikä on mielestäni huono asia.
Esim. Kun minä olen lapsena ollut sinisissä vaatteissa ja leikkinyt dinosauruksilla, ei kukaan ole koskaan sanonut, että ei tytöt sellaisista voi tykätä, ne on pojille. Ei ole väärin toivoa myös pojille samaa vapautta.
Neljä. Yritän pitää oman lapsen elämän mahdollisimman tavallisena, enkä sotke siihen mitään omia mielipiteitäni. En edes pidä intersektionaalisesta feminismistä, enkä siitä että joka asiasta vouhkataan.
Viisi. Mietin vain ihan tyynesti vanhempana, että kun itse en ole mitään asenteita lapselleni tuputtanut enkä ihmetellyt ääneen hänen lempiväriään pinkkiä, niin on kurjaa, että se painostus alkaa kaverien taholta jo noin pienenä. Mietin, mitä itse voisin tehdä ja mitä kaikki voisivat tehdä. Mutta jos kukaan teistä ei halua käydä kotona lasten kanssa keskustelua, että jokaisella on henkilökohtaiset mieliasiat sukupuolesta riippumatta ja on epäkohteliasta ja tökeröä sanoa toisille, että he eivät voi jostain tykätä tai puuttua toisten ulkonäköön ja pukeutumiseen niin ei sitten.
Joskus jotain asiaa ei vain tule ajatelleeksi edes keskustella, jos se ei suoraan koske omaa lasta. Olen iloinen, jos edes yksi tai muutama vanhempi joka lukee tätä ketjua, muistaa tai haluaa jutella asiasta lastensa kanssa.
Siihen ei tarvitse vetää mitään ismejä mukaan.
On ehkä parempi, että kiellät lapsesi leikkimästä näiden poikien kanssa, ettei saa vahingollisia vaikutteita
Miten asioista saa näin vaikeita. Olen syntynyt 60- luvulla ja minulla on viisi veljeä. Kotihoidossa oltiin, kun maalla asuttiin.
Rahaa oli vähän, joten isoveljien vaatteita pidin. Silti halusin olla prinsessa jossain iässä. Eikä kukaan kyllä opettanut sitä minulle.
Tein sitten vintiltä löytyneistä vanhoista pitsiverhoista prinsessapukuja. Reikä keskelle ja kuminauha ja kas, siinä oli prinsessamekko.
Siinä juoksin kylän poikien kans samoissa leikeissä sammakonkutua kädet täynnä rinsessamekko päällä. Äiti muisteli, että tultiin kerran kotiin ja ikmoitin ylpeänä, että olin antanut turpaan naspurin isolle pojalle, kun oli kiusannut pikkuveljeä. Puku oli revennyt ja naama ja tukka kurassa. Mutta silti niin ylpeä pitseistäni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin lapsilleni tavallisen lapsuuden ja karsin pois heidän kaveripiireistään lapset, joiden äidit oli ääri mielensäpahoittajia.
Ei vain jaksanut näitä
Ihan kuule sama täällä: Haluan lapselleni mahdollisimman tavallisen lapsuuden.
En pahoita mieltäni yhtään mistään, enkä puutu muiden tapoihin. Mun mielestä on monia keskustelun tasoja, ja yritän käydä neutraalia, pohdiskelevaakin keskustelua tästä asiasta, en sen kummenpaa. Mietin, mikä on oikein ja mitä mun pitäis tehdä vai annanko vain olla. Pitääkö olla huolissaan, vai ei. Keskustelupalstalla näitä voi käydä, se ei tarkoita että olisin kenellekään suuna päänä kommentoimassa ja vouhkaamassa, lapsen kavereiden vanhemmille tai kenellekään.
Onko sulle olemassa vain se keskustelun taso, että jos joku ottaa jonkun asian esille, niin se on heti hirveän tunteellista?
Mä en ole vielä koronan takia joutunut tilanteeseen, että pitäis karsia ketään lapsen kaveripiiristä ja yritän ainakin pitää omat rajani lasten vanhempien kanssa ilman, että mun täytyy ruveta ketään karsimaan.
Pyrin, etten puutu lapsen kaverisuhteisiin, kiellä leikkimästä kenenkään kanssa tai muuta sellaista, vaikka ihmisillä on erilaisia näkemyksiä asioista. Yksi tuttu rupesi aikanaan lapsen saatuaan joka asiasta vouhkaamaan, ja kommentoi mun Facebookstatuksiin siihen malliin, että poistin kavereistani. Mutta mulla ei ollut silloin lasta.
En tykkää siitä, että kun otan jonkun asian keskustelupalstalla käsittelyyn, siitä tehdään villejä päätelmiä mun tavoista olla vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa yleisesti.
Vaikuttaa enemmän siltä, että kun otin täällä asian puheeksi, se meni enemmän joillain tunteisiin, kuin mitä mulla on mennyt. Mulla ei ole itseasiassa mennyt lainkaan tunteisiin, mietin vain tätä asiaa.
Aapee Puupää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapee joka ei jaksa saivartelua kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytönkin lempiväri on nykyään vaaleansininen eikä pinkki kuten prinsessavaiheessa. 🙄 noin se elämä koettelee. Ja jopa ryhmähau on jäänyt häja minecraft on se juttu nykyään
Kyse ei ole nyt tästä. Maanantaina lapsi tykkäsi pinkistä ja Kajasta. Tiistaina uusi päiväkotikaveri oli sanonut, ettei pojat saa niistä tykätä. Poika tuli kotiin ja sanoi:
" Noel sanoi että pinkki ja Kaja on tytöille, eikä pojat voi tykätä niistä niin mä en enää tykkää niistä."
Aivan eri asia kyseessä.
Eli ongelman ydin on siis se, että ap:n lapsella on hyvin heikko itsetunto. Ap puolestaan näkee muiden lasten mielipiteet ensisijaisesti heijastumana näiden vanhempien mielipiteistä ja siksi loukkaantuu asiasta, koska kokee oman lapsensa mielipiteen olevan heijastuma omistaan. Nyt kun 3v sanoo toiselle 3v:lle, että hänen mielestään pinkki on tytöille, niin ap loukkaantuu tälle pienelle lapselle siksi, että samalla hyökätään hänen omalle lapselleen syöttämiä asenteita vastaan.
Ja ehdottaa, että kaikki vanhemmat ryhtyisivät ap:n kaltaisiksi, koska häntä loukkaavat kaikki mahdolliset omia mielipiteitä vastustavat ajatukset.
Yksi: En ole loukkaantunut mistään. Olen huolissani siitä, että poika joutuu kasvamaan yhteiskunnassa, jossa edelleen on jotenkin sukupuoleen sidottua, mistä kukakin tykkää.
Mua huolestuttaa myös väkivalta, jota lapsi on oppinut päiväkotikavereilta jotka leikkivät Ninja Go - sarjaa. Tuo sarja on kielletty alle 7-vuotiailta, eikä meillä sitä katsota kun lapsi on 3 vuotta.
Olen siis tietoinen, että kaverien vaikutus on suuri, kun halutaan kuulua joukkoon. Näistä vaikutteista olen huolissani.
Kaksi. En ole tuputtanut mun lapselleni mitään ajatuksia, värejä tai leluja. Enimmäkseen mun poika leikkii autoilla. Me olemme käyttäneet vaatteita jotka ollaan saatu ystävien ja sukulaisten pojilta pieneksi jääneitä ja ne ovat olleet 100% sinisiä, ruskeita, vihreitä, mustia, harmaita yms. perinteisiä poikien värejä. Oli mun lapsen oma toive saada neonpinkki lippis ja muita pinkkejä juttuja, ja olin aluksi huolissani, että joutuuko tästä kiusatuksi, mutta en näyttänyt sitä vaan esim. maalasin neonpinkillä kangasvärillä lippiksen koska valmiit joita löysin kaupasta sisälsivät kukkia, glitteriä ja yhdessä oli teksti Girl power.
Kolme. Mulla ei ole mitään poliittista agendaa, vaikka huomaankin, että tässä asiassa poikia kohdellaan erilailla kuin tyttöjä, mikä on mielestäni huono asia.
Esim. Kun minä olen lapsena ollut sinisissä vaatteissa ja leikkinyt dinosauruksilla, ei kukaan ole koskaan sanonut, että ei tytöt sellaisista voi tykätä, ne on pojille. Ei ole väärin toivoa myös pojille samaa vapautta.
Neljä. Yritän pitää oman lapsen elämän mahdollisimman tavallisena, enkä sotke siihen mitään omia mielipiteitäni. En edes pidä intersektionaalisesta feminismistä, enkä siitä että joka asiasta vouhkataan.
Viisi. Mietin vain ihan tyynesti vanhempana, että kun itse en ole mitään asenteita lapselleni tuputtanut enkä ihmetellyt ääneen hänen lempiväriään pinkkiä, niin on kurjaa, että se painostus alkaa kaverien taholta jo noin pienenä. Mietin, mitä itse voisin tehdä ja mitä kaikki voisivat tehdä. Mutta jos kukaan teistä ei halua käydä kotona lasten kanssa keskustelua, että jokaisella on henkilökohtaiset mieliasiat sukupuolesta riippumatta ja on epäkohteliasta ja tökeröä sanoa toisille, että he eivät voi jostain tykätä tai puuttua toisten ulkonäköön ja pukeutumiseen niin ei sitten.
Joskus jotain asiaa ei vain tule ajatelleeksi edes keskustella, jos se ei suoraan koske omaa lasta. Olen iloinen, jos edes yksi tai muutama vanhempi joka lukee tätä ketjua, muistaa tai haluaa jutella asiasta lastensa kanssa.
Siihen ei tarvitse vetää mitään ismejä mukaan.
Kommentoin kohtaan 1... Se, että päiväkotikaveri sanoo noin, ei ole yhtä kuin maailma jossa ei saa pukeutua kuten tahtoo. Se on vain lause lapsen suusta. Oma lapsesi voi sanoa jotain aivan yhtä validia takaisin.
T. Vakaope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aapee Puupää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapee joka ei jaksa saivartelua kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytönkin lempiväri on nykyään vaaleansininen eikä pinkki kuten prinsessavaiheessa. 🙄 noin se elämä koettelee. Ja jopa ryhmähau on jäänyt häja minecraft on se juttu nykyään
Kyse ei ole nyt tästä. Maanantaina lapsi tykkäsi pinkistä ja Kajasta. Tiistaina uusi päiväkotikaveri oli sanonut, ettei pojat saa niistä tykätä. Poika tuli kotiin ja sanoi:
" Noel sanoi että pinkki ja Kaja on tytöille, eikä pojat voi tykätä niistä niin mä en enää tykkää niistä."
Aivan eri asia kyseessä.
Eli ongelman ydin on siis se, että ap:n lapsella on hyvin heikko itsetunto. Ap puolestaan näkee muiden lasten mielipiteet ensisijaisesti heijastumana näiden vanhempien mielipiteistä ja siksi loukkaantuu asiasta, koska kokee oman lapsensa mielipiteen olevan heijastuma omistaan. Nyt kun 3v sanoo toiselle 3v:lle, että hänen mielestään pinkki on tytöille, niin ap loukkaantuu tälle pienelle lapselle siksi, että samalla hyökätään hänen omalle lapselleen syöttämiä asenteita vastaan.
Ja ehdottaa, että kaikki vanhemmat ryhtyisivät ap:n kaltaisiksi, koska häntä loukkaavat kaikki mahdolliset omia mielipiteitä vastustavat ajatukset.
Yksi: En ole loukkaantunut mistään. Olen huolissani siitä, että poika joutuu kasvamaan yhteiskunnassa, jossa edelleen on jotenkin sukupuoleen sidottua, mistä kukakin tykkää.
Mua huolestuttaa myös väkivalta, jota lapsi on oppinut päiväkotikavereilta jotka leikkivät Ninja Go - sarjaa. Tuo sarja on kielletty alle 7-vuotiailta, eikä meillä sitä katsota kun lapsi on 3 vuotta.
Olen siis tietoinen, että kaverien vaikutus on suuri, kun halutaan kuulua joukkoon. Näistä vaikutteista olen huolissani.
Kaksi. En ole tuputtanut mun lapselleni mitään ajatuksia, värejä tai leluja. Enimmäkseen mun poika leikkii autoilla. Me olemme käyttäneet vaatteita jotka ollaan saatu ystävien ja sukulaisten pojilta pieneksi jääneitä ja ne ovat olleet 100% sinisiä, ruskeita, vihreitä, mustia, harmaita yms. perinteisiä poikien värejä. Oli mun lapsen oma toive saada neonpinkki lippis ja muita pinkkejä juttuja, ja olin aluksi huolissani, että joutuuko tästä kiusatuksi, mutta en näyttänyt sitä vaan esim. maalasin neonpinkillä kangasvärillä lippiksen koska valmiit joita löysin kaupasta sisälsivät kukkia, glitteriä ja yhdessä oli teksti Girl power.
Kolme. Mulla ei ole mitään poliittista agendaa, vaikka huomaankin, että tässä asiassa poikia kohdellaan erilailla kuin tyttöjä, mikä on mielestäni huono asia.
Esim. Kun minä olen lapsena ollut sinisissä vaatteissa ja leikkinyt dinosauruksilla, ei kukaan ole koskaan sanonut, että ei tytöt sellaisista voi tykätä, ne on pojille. Ei ole väärin toivoa myös pojille samaa vapautta.
Neljä. Yritän pitää oman lapsen elämän mahdollisimman tavallisena, enkä sotke siihen mitään omia mielipiteitäni. En edes pidä intersektionaalisesta feminismistä, enkä siitä että joka asiasta vouhkataan.
Viisi. Mietin vain ihan tyynesti vanhempana, että kun itse en ole mitään asenteita lapselleni tuputtanut enkä ihmetellyt ääneen hänen lempiväriään pinkkiä, niin on kurjaa, että se painostus alkaa kaverien taholta jo noin pienenä. Mietin, mitä itse voisin tehdä ja mitä kaikki voisivat tehdä. Mutta jos kukaan teistä ei halua käydä kotona lasten kanssa keskustelua, että jokaisella on henkilökohtaiset mieliasiat sukupuolesta riippumatta ja on epäkohteliasta ja tökeröä sanoa toisille, että he eivät voi jostain tykätä tai puuttua toisten ulkonäköön ja pukeutumiseen niin ei sitten.
Joskus jotain asiaa ei vain tule ajatelleeksi edes keskustella, jos se ei suoraan koske omaa lasta. Olen iloinen, jos edes yksi tai muutama vanhempi joka lukee tätä ketjua, muistaa tai haluaa jutella asiasta lastensa kanssa.
Siihen ei tarvitse vetää mitään ismejä mukaan.
On ehkä parempi, että kiellät lapsesi leikkimästä näiden poikien kanssa, ettei saa vahingollisia vaikutteita
Mä en usko, että on mun asia kieltää lapsia leikkimästä keskenään. Kuulostaa aika tylyltä. Mun lapsi on aika voimakastahtoinen ja tuskin tottelisi mua tällaisessa. Enkä ole tuota valvomassakaan, kun kyse on päiväkotikavereista. Olen laittanut aiheesta kyllä asiallista viestiä päiväkotiin, mutta ei sielläkään resurssit riitä kaikkeen. Kyllä mä muistan lapsuudesta, että isommille lapsille tarkoitettuja ohjelmia yms. tuli kavereiden kanssa katsottua ja kaikenlaista tehtyä, aikuisilta salaa. Sellaista se on.
Ainut mitä koen että voin tehdä, on keskittyä omaan lapseeni ja puhua näistä hänen kanssaan. Ja ohjata erilaisiin kaveriporukoihin vapaa-ajalla sitten kun pandemia sallii. Vinkkejä saa antaa, kyseessä esikoiseni. Ehkä olenkin turhaan huolissani?
Sitten on tämä keino, että tuon esille tätä epätasa-arvoa ja keskustelen rakentavassa ja hyvässä hengessä aikuisten kanssa näistä aiheista.
Samaa mieltä AP:n kanssa: opettakaa lapsillenne erilaisuuden hyväksymistä, empatiaa.. lukekaa kirjoja, keskustelkaa.. Mun viidesluokkalaisella pojalla on pitkät hiukset. Viime viikolla joku vieras oppilas oli tullut kysymään häneltä "oletko homo, kun yrität näyttää tytöltä". Pojalla on mielestäni hyvä itsetunto, mutta äidin sydän särkyy, kun joutuu tuollaista kuuntelemaan. Salaa mielessäni mottaisen noita kyselijöitä ja vanhempiaan, jotka ovat lapsensa noin ahdasmielisiksi junteiksi kiusaajiksi kasvattaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minunki poika rakastaa vauvoja ja hoivaa omaa nukkea. Yksi toinen lapsi koitti sanoa ettei pojat leiki nukeilla mut mun poika ei kuunnellu vaa jatkaa vaa. Oon tosi ylpeä ku hän uskaltaa olla oma itsensä ❤
Naapurin lesbopariskunnan tytär opetti saman omalle pojalleni pk-iässä. Pinkki on tyttöjen väri. Muutenkin oli opettamassaja määräilemässä, mitä poikani saa tehdä ja mitä ei. Hän itse sai valita "tyttöjen ja poikien jutuista" parhaat palat. Tyypillinen naisten kasvattama narsisti. Nyt kuulemma alaluokkaiässä muunsukupuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit kertoa pojallesi että ennen vanhaan pinkki oli nimenomaan miesten väri.
Jossakin vaiheessa se vaan käännettiin näin.
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin lapsilleni tavallisen lapsuuden ja karsin pois heidän kaveripiireistään lapset, joiden äidit oli ääri mielensäpahoittajia.
Ei vain jaksanut näitä
Näin niitä kuplia syntyy.
Karsitaan omasta ja jopa lapsen tuttavapiiristä eri tavalla ajattelevat.
Sitten on mukavaa siellä samanmielisten kanssa napaa kaivella eikä kukaan pääse kehittymään mihinkään suuntaan.
N56
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai opetan ja pojan isä opettaa myös, että tuo päiväkotikaverin sanoma on vain mielipide ja että pojat saavat tykätä mistä haluavat.
Mutta päiväkotikaverin sana on painava.
Koko keskustelua ei edes olisi, ellei alunperin jotkut aikuiset olisivat syöttäneet tuon ajatukset lasten päähän. Sen takia kaikkia tarvitaan käymään se keskustelu lastensa kanssa, että jokainen saa tykätä mistä haluaa eikä ole kohteliastakaan puuttua toisen pukeutumiseen.
Lisäksi tämä on yhteiskunnallinen aihe joka on hyvä tällaisin konkreettisten esimerkkien kautta tuoda keskusteluun ja näkyväksi.
Tasa-arvoon on vielä matkaa ja sitä ei kaikki hahmota.
T: AP
On kohteliasta olla puhumatta toisten kanssa mistään, koska uniikkeja lumihiutaleita loukkaa ihan kaikki! Siksi omia lapsia olen opettanut välttelemään niitä lapsia, jotka eivät hyväksy muiden mielipiteitä, vaan loukkaantuvat niistä ja ottavat ne henkilökohaisena vihapuheena.
Meneekö sulla vähän överiksi nyt tuo tulkinta?
Tai asenteelliseksi.
Mä olen tässä koko ajan sanonut, että mielipiteitä saa olla. Päiväkodin kaverihan tässä ehdottomia mielipiteitään laukoo, mistä lie opittuja: " Pojat eivät saa tykätä."
Kun siihen jotain vastaa, kertoo sen oman mielipiteensä asiasta, niin se onkin jotain mielensäpahoittamista ja en saisi ottaa asiaa puheeksi?
Sinähän se et hyväksy muiden mielipiteitä yhtään etkä keskustelua. Ja kauhea draama menossa.
Eikä tarvitse mun lasta tässä vetää mukaan keskusteluun, hän ei käsittääkseni ole pahoittanut mieltään mistään, ja on purematta niellyt toisen lapsen mielipiteetkin tuosta noin vain.
Ja mä vanhempana yritän ihan asiallisesti keskustella asiasta ihan ilman mitään draamaa.
Vierailija kirjoitti:
Aapee Puupää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapee joka ei jaksa saivartelua kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytönkin lempiväri on nykyään vaaleansininen eikä pinkki kuten prinsessavaiheessa. 🙄 noin se elämä koettelee. Ja jopa ryhmähau on jäänyt häja minecraft on se juttu nykyään
Kyse ei ole nyt tästä. Maanantaina lapsi tykkäsi pinkistä ja Kajasta. Tiistaina uusi päiväkotikaveri oli sanonut, ettei pojat saa niistä tykätä. Poika tuli kotiin ja sanoi:
" Noel sanoi että pinkki ja Kaja on tytöille, eikä pojat voi tykätä niistä niin mä en enää tykkää niistä."
Aivan eri asia kyseessä.
Eli ongelman ydin on siis se, että ap:n lapsella on hyvin heikko itsetunto. Ap puolestaan näkee muiden lasten mielipiteet ensisijaisesti heijastumana näiden vanhempien mielipiteistä ja siksi loukkaantuu asiasta, koska kokee oman lapsensa mielipiteen olevan heijastuma omistaan. Nyt kun 3v sanoo toiselle 3v:lle, että hänen mielestään pinkki on tytöille, niin ap loukkaantuu tälle pienelle lapselle siksi, että samalla hyökätään hänen omalle lapselleen syöttämiä asenteita vastaan.
Ja ehdottaa, että kaikki vanhemmat ryhtyisivät ap:n kaltaisiksi, koska häntä loukkaavat kaikki mahdolliset omia mielipiteitä vastustavat ajatukset.
Yksi: En ole loukkaantunut mistään. Olen huolissani siitä, että poika joutuu kasvamaan yhteiskunnassa, jossa edelleen on jotenkin sukupuoleen sidottua, mistä kukakin tykkää.
Mua huolestuttaa myös väkivalta, jota lapsi on oppinut päiväkotikavereilta jotka leikkivät Ninja Go - sarjaa. Tuo sarja on kielletty alle 7-vuotiailta, eikä meillä sitä katsota kun lapsi on 3 vuotta.
Olen siis tietoinen, että kaverien vaikutus on suuri, kun halutaan kuulua joukkoon. Näistä vaikutteista olen huolissani.
Kaksi. En ole tuputtanut mun lapselleni mitään ajatuksia, värejä tai leluja. Enimmäkseen mun poika leikkii autoilla. Me olemme käyttäneet vaatteita jotka ollaan saatu ystävien ja sukulaisten pojilta pieneksi jääneitä ja ne ovat olleet 100% sinisiä, ruskeita, vihreitä, mustia, harmaita yms. perinteisiä poikien värejä. Oli mun lapsen oma toive saada neonpinkki lippis ja muita pinkkejä juttuja, ja olin aluksi huolissani, että joutuuko tästä kiusatuksi, mutta en näyttänyt sitä vaan esim. maalasin neonpinkillä kangasvärillä lippiksen koska valmiit joita löysin kaupasta sisälsivät kukkia, glitteriä ja yhdessä oli teksti Girl power.
Kolme. Mulla ei ole mitään poliittista agendaa, vaikka huomaankin, että tässä asiassa poikia kohdellaan erilailla kuin tyttöjä, mikä on mielestäni huono asia.
Esim. Kun minä olen lapsena ollut sinisissä vaatteissa ja leikkinyt dinosauruksilla, ei kukaan ole koskaan sanonut, että ei tytöt sellaisista voi tykätä, ne on pojille. Ei ole väärin toivoa myös pojille samaa vapautta.
Neljä. Yritän pitää oman lapsen elämän mahdollisimman tavallisena, enkä sotke siihen mitään omia mielipiteitäni. En edes pidä intersektionaalisesta feminismistä, enkä siitä että joka asiasta vouhkataan.
Viisi. Mietin vain ihan tyynesti vanhempana, että kun itse en ole mitään asenteita lapselleni tuputtanut enkä ihmetellyt ääneen hänen lempiväriään pinkkiä, niin on kurjaa, että se painostus alkaa kaverien taholta jo noin pienenä. Mietin, mitä itse voisin tehdä ja mitä kaikki voisivat tehdä. Mutta jos kukaan teistä ei halua käydä kotona lasten kanssa keskustelua, että jokaisella on henkilökohtaiset mieliasiat sukupuolesta riippumatta ja on epäkohteliasta ja tökeröä sanoa toisille, että he eivät voi jostain tykätä tai puuttua toisten ulkonäköön ja pukeutumiseen niin ei sitten.
Joskus jotain asiaa ei vain tule ajatelleeksi edes keskustella, jos se ei suoraan koske omaa lasta. Olen iloinen, jos edes yksi tai muutama vanhempi joka lukee tätä ketjua, muistaa tai haluaa jutella asiasta lastensa kanssa.
Siihen ei tarvitse vetää mitään ismejä mukaan.
Kommentoin kohtaan 1... Se, että päiväkotikaveri sanoo noin, ei ole yhtä kuin maailma jossa ei saa pukeutua kuten tahtoo. Se on vain lause lapsen suusta. Oma lapsesi voi sanoa jotain aivan yhtä validia takaisin.
T. Vakaope
No, onpa tästä muitakin esimerkkejä olemassa:
Yritäpä etsiä poikien vaatetta 2-4-vuotiaalle jossa on pinkkiä mutta joka ei ole suunnattu muuten tytöille.
Esim. Neonpinkki t-paita. Tai musta paita, jossa on pinkki auto.
Näitä etsin kissojen ja koirien kanssa kun lapsi niitä toivoi. Nyt, kun pinkki ei ole enää in, niin haluaa keltaisia. Niitä on huomattavasti helpompi löytää poikien vaatteista.
Lastani on usein luultu pinkin lippiksen tai muun pinkin asusteen vuoksi tytöksi, vaikka on muuten ihan " pojan näköinen" ja muut vaatteet maskuliinisia ja leikkinyt autoilla tms. Vieraat aikuiset ovat leikkipuistossa sanoneet, että: " Anna tytölle auto takaisin." tai puhutelleet tyttönä muuten. Joskus poikani on itse vastannut kipakasti, että: " En mä oo tyttö!"
Huom draamanhakuiset: En ole loukkaantunut. Kyseessä on huomio, toteamus.
Jotkut, mukaan lukien minä itse, on pelännyt, että poikaa kiusataan pinkin värin takia.
Päätellen joistain kommenteista, edelleen pinkistä väristä pitäviä poikia pidetään " erilaisena " ja meidän koko perhettä loukkaantuvina uniikkeina lumihiutaleina.
Poikani on tavallinen ja perheemme on tavallinen.
Vierailija kirjoitti:
Miten asioista saa näin vaikeita.
Olen syntynyt 60- luvulla ja minulla on viisi veljeä. Kotihoidossa oltiin, kun maalla asuttiin.
Rahaa oli vähän, joten isoveljien vaatteita pidin. Silti halusin olla prinsessa jossain iässä. Eikä kukaan kyllä opettanut sitä minulle.
Tein sitten vintiltä löytyneistä vanhoista pitsiverhoista prinsessapukuja. Reikä keskelle ja kuminauha ja kas, siinä oli prinsessamekko.Siinä juoksin kylän poikien kans samoissa leikeissä sammakonkutua kädet täynnä rinsessamekko päällä. Äiti muisteli, että tultiin kerran kotiin ja ikmoitin ylpeänä, että olin antanut turpaan naspurin isolle pojalle, kun oli kiusannut pikkuveljeä. Puku oli revennyt ja naama ja tukka kurassa. Mutta silti niin ylpeä pitseistäni
Ymmärrän tekstistäsi, että olet nainen ja tulkitsen sen mukaan.
Miten asioista saa näin hankalia, kysyt.
Viittaatko minuun, kun olen lähtenyt näin " turhanpäiväisestä " asiasta keskustelemaan, vai sellaisiin henkilöihin, jotka opettavat lapsilleen mistä väristä saa tykätä yms?
Sun kokemus on se, minkä toivoisin kaikille lapsille, myös mun pojalle: Että sais olla ja mennä vaiheineen kenenkään tuomitsematta.
Tytöille ja naisille hyväksytään paremmin poikamaisia/poikamaisiksi miellettyjä juttuja,
mutta tilanne on eri jos poika pitää tyttömäisiksi mielletyistä jutuista: Saatetaan kiusata ja tehdä päätelmiä seksuaalisesta suuntautumisesta.
Maskuliinisia asioita pidetään muutenkin enemmän arvossa kun taas naisellisia juttuja pidetään useammin hömppänä.
Vertaa vaikka näitä tekemisiä/kiinnostuksenkohteita ja mielikuvia niistä, mitä arvostetaan ja mitä pidetään hömppänä:
-|Kiinnostus kalliisiin autoihin
- Kiinnostus kalliisiin käsilaukkuihin
- Joukkueurheilulajit
- Tanssi
- Meikkaaminen
- Maalaaminen
- Ruoanlaitto kotona
- Kokki ammattina
- Pinkki sisustus
- Teräksenharmaa sisustus
- Prinsessat
- Robotit
- Rakentaminen
- Hoivaaminen
Aaapee ii ooo uuu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aapee joka ei jaksa saivartelua kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytönkin lempiväri on nykyään vaaleansininen eikä pinkki kuten prinsessavaiheessa. 🙄 noin se elämä koettelee. Ja jopa ryhmähau on jäänyt häja minecraft on se juttu nykyään
Kyse ei ole nyt tästä. Maanantaina lapsi tykkäsi pinkistä ja Kajasta. Tiistaina uusi päiväkotikaveri oli sanonut, ettei pojat saa niistä tykätä. Poika tuli kotiin ja sanoi:
" Noel sanoi että pinkki ja Kaja on tytöille, eikä pojat voi tykätä niistä niin mä en enää tykkää niistä."
Aivan eri asia kyseessä.
Lapsi tiedostaa oman sukupuolensa ja samaistuu kavereihinsa. Meillä isä on pienen pojan idoli. Eikö se ole hyvä asia, että identiteetti poikana ja miehenä kehittyy?
On, mutta joku on silti opettanut sille toiselle pikkupojalle, mistä pojat eivät saa tykätä, eli silloin vääntäydytään johonkin ulkopuolelta tulevaan muottiin.
Pinkki väri ja Kajasta pitäminen ei pilaa kenenkään pojan tai miehen identiteetin kehitystä. Esim. Tytöt saavat tykätä myös dinosauruksista ja autoista, eikä kukaan vastaavalla tavalla ohjaa ulkopuolelta, ettei se käy ja viittaa, että se pilaa naiseksi kasvamisen.
On ihan eri asia, jos lapsi itse toteaa, ettei enää tykkää jostakin. Tässä on nyt kyse muusta.
Jos tytöt "saavat" tykätä myös dinosauruksista ja autoista, niin minkä takia lastenohjelmissa on kuitenkin selkeä jako, ettei marjakukkahedelmämusiikkihoivaohjelmissa ole poikia ja dinosaurus/auto-ohjelmissa tyttöjä? Esimerkiksi muumit ovat siitä mainioita, että Nipsu ja haisuli ovat kovin kiiltävän ja kullan perään, Muikkunen mietiskelijä ja pikku Myy reipas, siis erilaisia hahmoja sukupuolesta riippumatta. Meillä kyllä jaksetaan jauhaa, että lipasto on naisoletettu ja sellaisena tärkeä, mutta lastenohjelmat selkeästi sukupuolittuneet ja samoin mainoksissakin on vielä esimerkiksi tätä, että kapteeni Findus on mies ja purjehtii, ui ja popsii kalapuikkoja tietenkin pojanpoikansa eikä tyttärentyttären kanssa.
Oma tyttäreni ei välittänyt pinkistä eikä tyttöjen jutuista ennen kuin meni päiväkotiin 3-vuotiaana ja sen jälkeen pikku hiljaa puheet ovat kääntyneet sellaisiksi ”pojat ei saa tykätä tyttöjen jutuista ja tytöt ei saa tykätä poikien jutuista” -mantraan.
Itkuhuudetaan jos kaikki mekot on pesussa. On hirveää, jos mekon helma ei pyöri tarpeeksi. Ihaillaan prinsessoja, söpöjä juttuja, pinkkiä.
On kamalan vaivalloista saada lapsi pukemaan edellisenä talvena ostettu vihreä toppapuku, kun yhtäkkiä se ei enää ole hyvä, kun se on poikien väri.
Eikä mitään toivoakaan että leikkisivät poikien kanssa päiväkodissa. Siellä on oikein erikseen tyttöjen nurkka, missä on vain pinkkejä tyttöjen leluja ja vauvanukkeja. Ja monesti kuulee että tytön mekkoja kyllä kehutaan, mutta paitoja ja housuja ei.
Huoh
Surullistahan tämä on yhä tänä päivänä, että jotkut vanhemmat vielä elävät jossain äärikuplassa.
Muistan kun oma poika oli 4 vuotias. Hänelle piti joka aamu piirtää parta ja viikset. Vaati myös nuken kantoliinaan, että voi imettää halutessa. Joten piirusteltiin kajalilla viiksiä ja partahaivenia ja huivilla hänen pieni nukkensa ympärilleen. (rattaatkin olisi ollut, muttei siinä vaiheessa kelvanneet)
Tuota oli sen yhden kevät-kesän eli useita kuukausia. Reissattiin ja käytiin pitkin poikin maita ja mantuja. Lähinnä sai hellusia katseita ja yläpeukkuja, kun me vanhemmat oltiin paikalla. En tiedä mitä on muiden aikuisten vahtiessa kuullut, mutta idea piti elokuiseen kauppareissuun saakka. Silloin isänsä oli tehnyt ranskalaisehkon viikset-parta yhdistelmän.
Eräs perheenisä antoi pojalle yläfemmat komeesta parrasta. Ihan positiivisen kautta siis. Siihen loppui haivenien piirtäminen. Poika loukkaantui silmin nähden, kun HÄNEN partansa sai huomiota. Kantoliinassa imettämistä se vielä jatkoi tovin.
Lämmin muisto 16 vuoden takaa. Viikko sitten katselivat tyttöystävänsä kanssa lapsuuden kuvia ja molemmat nauroivat sitä vaihetta vedet silmissä.
Alue: Aihe vapaa
Pukeutuuko miehesi korkokenkiin ja minihameseen? Siis kyllähän yhteiskunnassa aina on jotain sosiaalisesti hyväksyttyjä normeja, jotka vaihtelevat ajassa ja kulttuurissa. On tavat pukeutua eri tilanteissa jne. Mutta siis toki voitte mennä vaikeimman kautta ja heittää jätkälle röyhelöhameen päiväkotiin. Pienimmän riesan tiekin on.