3-vuotias lapseni tykkäsi pinkistä ja Ryhmä Haun Kajasta, kunnes päiväkotikaveri sanoi ettei pojat sellaisista tykkää

Parempi olisi että tykkäisi sinisestä ja dinoista.Tämä maailma on niin julma paikka,että joutuu kiusaamisen kohteeksi.

Väärin on,mutta niin se menee!

Vierailija kirjoitti:

Kai varasit jo ajan terapeutille?

Tiedän, että tää on kettuilua ja sarkasmia mutta esitän vastakysymyksen niin kuin en ymmärtäisi sitä:

Luuletko, että lapseni pitäisi mennä terapiaan siksi, että hän on luopunut omista mielenkiinnonkohteistaan äkkinäisesti, koska kaveri on ne tuominnut sopimattomina?

Täällähän on jotkut ottaneet esiin, että toimiessaan näin, lapsellani on heikko itsetunto. Ilman muuta otan senkin vakavaan tarkasteluun, ja terapiaan tietenkin täytyy varata aika, jos tämä teoria pitää kutinsa.

Kiitos rakentavasta osallistumisesta keskusteluun. ( Tämä oli multa sarkastinen piikki).

Vierailija kirjoitti:

Voi ei

Tosi monet pojat pitävät pinkistä ja vaaleanpunaisesta. Ei siinä ole mitään outoa. Se kuulostaa enemmän erikoIselta, että päiväkotikaveri sanoo ettei pinkki sovi pojille. Kotoaan on tainnut kuulla selkaisen väitteen.

En yllättyisi vaikka se päiväkotipoika pitäisi itse pinkistä, mutta vanhemmat ovat kieltäneet häneltä sen käyttämisen. Sanoneet vielä ettei se ole sovelias pojille.

Tämä juuri. Olen myös miettinyt tuota, ja säälin tuota pikkukaveria. Enkä jaksa uskoa, että kyseessä on pikkulapsen oma mielipide jota ei ole oppinut vanhemmiltaan, muilta aikuisilta tai joltain kaverilta, joka on saanut vastaavasti opin jostain aikuisilta.

Kun täällä jotkut meuhkaavat, etten hyväksy päiväkotilapsen mielipidettä. Menee ihan trollaamiseksi tuollainen argumentointi.

En tiedä kyseisen lapsen kulttuuritaustaa, mutta kyseessä voi olla joko hänen, tai jonkun muun päiväkotikaverin kotoa omaksuma juttu, jos on vaikka sellaisesta kulttuurista jossa on sukupuoliroolit tosi ehdottomia.

Laitoin päiväkotiin viestiä, että jos voisivat käydä koko ryhmän kesken läpi, että jokaiselle on sallittua tykätä mistä haluaa ja että ei ole mitään tyttöjen ja poikien värejä. Jos se auttais sitä Noeliakin.

En tiedä, onko siellä ollenkaan sukupuolisensitiivistä kasvatusta. En ole tullut kysyneeksi kun en itse hirveesti jaksa sitä harrastaa vaikka tiedän mitä se on, ja missämäärin siitä on hyötyä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä AP:n kanssa:  opettakaa lapsillenne erilaisuuden hyväksymistä, empatiaa.. lukekaa kirjoja, keskustelkaa.. Mun viidesluokkalaisella pojalla on pitkät hiukset. Viime viikolla joku vieras oppilas oli tullut kysymään häneltä "oletko homo, kun yrität näyttää tytöltä". Pojalla on mielestäni hyvä itsetunto, mutta äidin sydän särkyy, kun joutuu tuollaista kuuntelemaan. Salaa mielessäni mottaisen noita kyselijöitä ja vanhempiaan, jotka ovat lapsensa noin ahdasmielisiksi junteiksi kiusaajiksi kasvattaneet.

Tää tukka asia vielä tänä päivänäkin?! Jesta, muutenkin pöyristyttää tää ketju. Asenteet ovat aika syvältä joissain perheissä vielä.

Mulla on kolme poikaa ja yhdellä on pitkät hiukset. Hän on tykännyt pitää pidempänä ihan pienestä saakka. Ovat nyt 15v, 18 ja 20v. Jos näin voi sanoa, niin tää pitkä hiuksisin on näistä maskulinisin. On raamikas salilla kävijä ja puusepän hommista haaveilee. Muutenkin sellainen omia polkujaan tallaava metsämies.

On tähän porukkaan yksi homokin osunut. Näytä mulle homo, jolla on pitkä tukka. ;)

Voimia vaan kaikille järkeville vanhemmille.

Vierailija kirjoitti:

Parempi olisi että tykkäisi sinisestä ja dinoista.Tämä maailma on niin julma paikka,että joutuu kiusaamisen kohteeksi.

Väärin on,mutta niin se menee!

No, hän tykkää niistäkin. Jos on kohtalona tulla kiusatuksi tuollaisista asioista, niin asiaa ei voi kai auttaa. Yritän parhaani kumminkin.

Vierailija kirjoitti:

Aaapee ii ooo uuu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aapee joka ei jaksa saivartelua kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tytönkin lempiväri on nykyään vaaleansininen eikä pinkki kuten prinsessavaiheessa. 🙄 noin se elämä koettelee. Ja jopa ryhmähau on jäänyt häja minecraft on se juttu nykyään

Kyse ei ole nyt tästä. Maanantaina lapsi tykkäsi pinkistä ja Kajasta. Tiistaina uusi päiväkotikaveri oli sanonut, ettei pojat saa niistä tykätä. Poika tuli kotiin ja sanoi:

" Noel sanoi että pinkki ja Kaja on tytöille, eikä pojat voi tykätä niistä niin mä en enää tykkää niistä."

Aivan eri asia kyseessä.

Lapsi tiedostaa oman sukupuolensa ja samaistuu kavereihinsa. Meillä isä on pienen pojan idoli. Eikö se ole hyvä asia, että identiteetti poikana ja miehenä kehittyy?

On, mutta joku on silti opettanut sille toiselle pikkupojalle, mistä pojat eivät saa tykätä, eli silloin vääntäydytään johonkin ulkopuolelta tulevaan muottiin.

Pinkki väri ja Kajasta pitäminen ei pilaa kenenkään pojan tai miehen identiteetin kehitystä. Esim. Tytöt saavat tykätä myös dinosauruksista ja autoista, eikä kukaan vastaavalla tavalla ohjaa ulkopuolelta, ettei se käy ja viittaa, että se pilaa naiseksi kasvamisen.

On ihan eri asia, jos lapsi itse toteaa, ettei enää tykkää jostakin. Tässä on nyt kyse muusta.

Pukeutuuko miehesi korkokenkiin ja minihameseen? Siis kyllähän yhteiskunnassa aina on jotain sosiaalisesti hyväksyttyjä normeja, jotka vaihtelevat ajassa ja kulttuurissa. On tavat pukeutua eri tilanteissa jne. Mutta siis toki voitte mennä vaikeimman kautta ja heittää jätkälle röyhelöhameen päiväkotiin. Pienimmän riesan tiekin on.

No ei pukeudu. Eikä laiteta lapselle mitään röyhelömekkoja. Miksi pitää vetää tällä tavalla överiksi? Onko sulle joku väri ja piirroshahmo sama asia kuin joku ristiinpukeutuminen? Mun poika ei ole toivonut koskaan mekkoa ylleen.

Mitä mun olisi pitänyt tehdä, kun lapsi toivoi pinkkiä lippistä? Kieltää se ja selittää, että hän ei voi sellaista saada koska on poika?

Kun kysyin, mikä hänen lempihahmonsa on Ryhmä Haussa, hän vastasi Kaja. Olisiko mun pitänyt sanoa, että ei voi olla, koska se hahmo on tyttö, ja tytöille suunnattu?

On helppoa vetää överiksi ja arvostella mua, mutta ihan samalla lailla kuin muutkin luovin vanhemmuudessa eteenpäin miettien, mitä ajatella ja tehdä milloinkin.

Eikä naljailu kyllä auta asiassa yhtään.

En tunne korona-ajan takia mun lapsen päiväkotikavereita tai heidän vanhempiaan, mutta jos siellä on tällaista porukkaa kun osa täällä, niin voi olla, että saatanpa itsekin vielä heittäytyä epäasialliseksi.

Lapsesi on järkevä. Pääsee elämässään paljon helpommalla kun sopeutuu normeihin. Tälläkin palstalla suurinosa tuomitsee jo pyllybikinien käytön uimahallissa.

Vierailija kirjoitti:

Mö olen lapseni opettanut jo pienestä että muiden mielipiteillä ei ole väliä, sinä et elä omaa elämääsi muiden takia vaan itsesi. Ylpeänä, huomaan että teinit ovat itsevarmoja ja toteuttavat omia juttujaan ja unelmiaan muiden mielipiteistä huolimatta.

Juu, olen koko ajan kuvitellut myös kasvattaneeni lastani noin. Aina on kannustettu, tuettu. Rajat on, ja rakkautta.

Nytkin olen sanonut, että onko nyt sun mielipide vai kaverin mielipide, ja sanonut että saat tykätä mistä haluat, sama mitä muut sanoo.

Jokin on sitten näemmä kumminkin mennyt väärin tai sitten kyse on mun lapsen persoonallisuustyypistä, geeneistä tai vaikka horoskooppimerkistä. Mutta hienoa, että sulla meni putkeen.

Tulitko tähän vain brassailemaan vai meinasitko ihan jakaa viisauttasi...?

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen (tai siis silloin tyttö), mutta silti minua kiusattiin alakoulussa ekalla luokalla, kun rakastin pinkkiä ja punaista väriä. Silloin muodissa oli ilmeisesti beige, ja olin ainut, joka ei pukeutunut vaaleisiin vaatteisiin. Tulin itkien kotiin koulusta, kun luokan työt olivat muodostaneet piirin ympärilleni ja haukkuneet vaatteitani ja kenkiäni värien takia ja heitelleet punaista takkiani ympäriinsä. Äitini opetti, että pitää vain rohkeasti tehdä niitä asioita, mistä itse pitää, ei saa välittää muiden mielipiteistä. Rakkaan äitini avustuksella sain vahvan itsetunnon. Pukeudun edelleen pinkkiin ja punaiseen ja teen muutenkin niin kuin itse haluan. En seuraa muotia tms. juttuja.

N29

Joo, tajusin jo, että olen paska äiti. Olet sun kertomuksessa koululainen. Mun lapsi on 3v. Osaisin sanoa koululaiselle samoin, kuin mitä sun äiti on sanonut sulle. En tiedä, meneekö kolmevuotiaalle sama perille.

Kysy sun erinomaiselta äidiltäsi mulle neuvoa, niin saan kasvaa äitinä ja ihmisenä paremmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi on järkevä. Pääsee elämässään paljon helpommalla kun sopeutuu normeihin. Tälläkin palstalla suurinosa tuomitsee jo pyllybikinien käytön uimahallissa.

Niin, ja mä pääsen myös helpommalla, kun ei tarvii enää etsiä pinkkejä vaatteita poikien tyylisesti, eikä tarvii stressata, että lasta saatetaan kiusata pinkistä väristä tai muusta sensellaisesta.

Varmaan niitä ainoita asioita, joissa pidetään hyvänä jos äiti pääsee helpommalla, eli ei puutu millään lailla asiaan, vaikka sydäntä kylmää kun lapsi julistaa naama mutrussa, että tykkää nyt ainoastaan " autoista, roboteista ja kaikista pelottavista jutuista."

Näin kyllä, että ei ole hänen oma aito mielipiteensä, vaan hänelle on tuo nyt tuputettu ja hänen omat lempparijutut tyrmätty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avasin tänä aamuna lastenohjelmien aikaan telkkarin ja muumien jälkeen pöyristyin. 

Enste tuli joku kiinalainen selkeästi tytöille suunnattu typeryys, jossa oli marjoiksi nimettyjä tyttöhahmoja, mm. mansikka ja mustikka, siinä pidettiin kahvia ja hoidettiin lapsia ja järkättiin jotain musiikkitapahtumaa. Pääasiassa kiljuttiin ja kikatettiin ja  pikkulapsipari käyttäytyi huonosti, mitä sitten kauhisteltiin. 

Sen jälkeen tuli joku selkeästi pojille suunnattu juttu, jossa kaikki hahmot paitsi kotona huolehtiva äitiparka olivat poikia tai miehiä. Kävivät kalassa muun muassa ja jotain seikkailun yritystä siinä oli. 

Vanhassa kunnon Viisikossa (en puhu nyt päivänpolitiikasta) sentään oli reipasotteinen Pauli/Paula ja kaikki söivät tasapuolisesti äidin valmistamia maanmainioita eväitä joka käänteessä.

Viisikot ovat mielestäni todella sovinistisia ja sukupuoliroolittuneita. Hyviä ja jännittäviä ne kuitenkin ovat! Silti olen sitä mieltä, että vanhempi tekee lapselleen palveluksen, kun pukee hänet sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Toinen vaihtoehto on opettaa lapsi olemaan välittämättä muiden mielipiteistä.

Miten lapsi puetaan sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla? Kieltämällä lempivärin käyttö?

Ja miksi poikia kohtaan on pukeutumisen suhteen tiukemmat sosiaaliset normit kuin tyttöjä kohtaan?

Kyllä näitä asioita voi muuttaa, ja se on meidän aikuisten tehtävä.

En ymmärrä, miksi on niin paljon pyydetty, että voisitteko sanoa lapsillenne, että kukin saa pukeutua niihin väreihin joista pitää ja tykätä niistä leluista ja hahmoista joista pitää?

Ihmettelen tätä vastarintaa, ja että asia käännetään niin, että minä rajoittaisin jotakuta kun pyydän, että jokainen sais rauhassa olla sellainen kuin on?

Saahan sitä olla vaikka sitä mieltä, että joku on ruma vaatteissaan, mutta on moukkamaista sanoa sitä toiselle. Jos sanoo, että sukupuolen takia et voi pitää tätä vaatetta, se on sukupuolisyrjintää.

Vierailija kirjoitti:

Ap, sä et voi vaikuttaa muiden perheiden asioihin, voit vaikuttaa vain oman lapsesi itsetuntoon ja kasvatukseen. Itse en kasvata lapsista sellaisia jotka kitisee kun muut on tehnyt sitä ja tota .... ja sen takia muka oma elämä on huonoa. Mä kasvatan lapsista itsevarmoja ja ylpeitä siitä mitä ovat, he eivät elä elämäänsä muita varten vaan itseään varten.

Ei mun lapsi ole kitissyt. Hän vain yhtäkkiä ilmoitti, ettei enää tykkää pinkistä eikä Kajasta, koska ne on tyttöjen juttuja. Kysyin, mistä hän on saanut moista päähänsä. Hän vastasi, että hänen kaverinsa Noel sanoi että asia on noin.

Kukaan ei ole kitissyt yhtään kenellekään yhtään missään. Mistä teit moisen päätelmän?

Jos sä et kestä sitä, että otan tällaisen asian esille keskustelufoorumilla niin älä lue. Sitten ei tarvitse kitistä siellä päässä ja korostaa omaa erinomaisuutta.

Opetat ilmeisesti myös lapsillesi, että toisten mielipiteet on kitinää?

Hyvään itsetuntoon ei kuulu muiden jyrääminen. Jos on vahva itsetunto, kestää muiden mielipiteet ja lempivärit ilman, että menee noin tunteisiin ja tulee tarve laittaa toinen ruotuun.

Vierailija kirjoitti:

Aapee Puupää kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aapee joka ei jaksa saivartelua kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tytönkin lempiväri on nykyään vaaleansininen eikä pinkki kuten prinsessavaiheessa. 🙄 noin se elämä koettelee. Ja jopa ryhmähau on jäänyt häja minecraft on se juttu nykyään

Kyse ei ole nyt tästä. Maanantaina lapsi tykkäsi pinkistä ja Kajasta. Tiistaina uusi päiväkotikaveri oli sanonut, ettei pojat saa niistä tykätä. Poika tuli kotiin ja sanoi:

" Noel sanoi että pinkki ja Kaja on tytöille, eikä pojat voi tykätä niistä niin mä en enää tykkää niistä."

Aivan eri asia kyseessä.

Eli ongelman ydin on siis se, että ap:n lapsella on hyvin heikko itsetunto. Ap puolestaan näkee muiden lasten mielipiteet ensisijaisesti heijastumana näiden vanhempien mielipiteistä ja siksi loukkaantuu asiasta, koska kokee oman lapsensa mielipiteen olevan heijastuma omistaan. Nyt kun 3v sanoo toiselle 3v:lle, että hänen mielestään pinkki on tytöille, niin ap loukkaantuu tälle pienelle lapselle siksi, että samalla hyökätään hänen omalle lapselleen syöttämiä asenteita vastaan.

Ja ehdottaa, että kaikki vanhemmat ryhtyisivät ap:n kaltaisiksi, koska häntä loukkaavat kaikki mahdolliset omia mielipiteitä vastustavat ajatukset.

Yksi: En ole loukkaantunut mistään. Olen huolissani siitä, että poika joutuu kasvamaan yhteiskunnassa, jossa edelleen on jotenkin sukupuoleen sidottua, mistä kukakin tykkää.

Mua huolestuttaa myös väkivalta, jota lapsi on oppinut päiväkotikavereilta jotka leikkivät Ninja Go - sarjaa. Tuo sarja on kielletty alle 7-vuotiailta, eikä meillä sitä katsota kun lapsi on 3 vuotta.

Olen siis tietoinen, että kaverien vaikutus on suuri, kun halutaan kuulua joukkoon. Näistä vaikutteista olen huolissani.

Kaksi. En ole tuputtanut mun lapselleni mitään ajatuksia, värejä tai leluja. Enimmäkseen mun poika leikkii autoilla. Me olemme käyttäneet vaatteita jotka ollaan saatu ystävien ja sukulaisten pojilta pieneksi jääneitä ja ne ovat olleet 100% sinisiä, ruskeita, vihreitä, mustia, harmaita yms. perinteisiä poikien värejä. Oli mun lapsen oma toive saada neonpinkki lippis ja muita pinkkejä juttuja, ja olin aluksi huolissani, että joutuuko tästä kiusatuksi, mutta en näyttänyt sitä vaan esim. maalasin neonpinkillä kangasvärillä lippiksen koska valmiit joita löysin kaupasta sisälsivät kukkia, glitteriä ja yhdessä oli teksti Girl power.

Kolme. Mulla ei ole mitään poliittista agendaa, vaikka huomaankin, että tässä asiassa poikia kohdellaan erilailla kuin tyttöjä, mikä on mielestäni huono asia.

Esim. Kun minä olen lapsena ollut sinisissä vaatteissa ja leikkinyt dinosauruksilla, ei kukaan ole koskaan sanonut, että ei tytöt sellaisista voi tykätä, ne on pojille. Ei ole väärin toivoa myös pojille samaa vapautta.

Neljä. Yritän pitää oman lapsen elämän mahdollisimman tavallisena, enkä sotke siihen mitään omia mielipiteitäni. En edes pidä intersektionaalisesta feminismistä, enkä siitä että joka asiasta vouhkataan.

Viisi. Mietin vain ihan tyynesti vanhempana, että kun itse en ole mitään asenteita lapselleni tuputtanut enkä ihmetellyt ääneen hänen lempiväriään pinkkiä, niin on kurjaa, että se painostus alkaa kaverien taholta jo noin pienenä. Mietin, mitä itse voisin tehdä ja mitä kaikki voisivat tehdä. Mutta jos kukaan teistä ei halua käydä kotona lasten kanssa keskustelua, että jokaisella on henkilökohtaiset mieliasiat sukupuolesta riippumatta ja on epäkohteliasta ja tökeröä sanoa toisille, että he eivät voi jostain tykätä tai puuttua toisten ulkonäköön ja pukeutumiseen niin ei sitten.

Joskus jotain asiaa ei vain tule ajatelleeksi edes keskustella, jos se ei suoraan koske omaa lasta. Olen iloinen, jos edes yksi tai muutama vanhempi joka lukee tätä ketjua, muistaa tai haluaa jutella asiasta lastensa kanssa.

Siihen ei tarvitse vetää mitään ismejä mukaan.

Kommentoin kohtaan 1... Se, että päiväkotikaveri sanoo noin, ei ole yhtä kuin maailma jossa ei saa pukeutua kuten tahtoo. Se on vain lause lapsen suusta. Oma lapsesi voi sanoa jotain aivan yhtä validia takaisin.

T. Vakaope

Tuli muuten tästä mieleen, että meillä vakaopeilla on tosi hyvä sauma lapsiryhmän kanssa elämänilmiöistä jutellessa puhua myös tällaisista teemoista ja näyttää omalla esimerkillämme esim. että joku asia on ihan ok. Voimme myös tarttua huomautteluun mikäli huomaamme, että sellaista loukkaamis- tai lynkkaamismielessä tapahtuu.

t. toinen vakaope

Aapee uniikki uupee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen (tai siis silloin tyttö), mutta silti minua kiusattiin alakoulussa ekalla luokalla, kun rakastin pinkkiä ja punaista väriä. Silloin muodissa oli ilmeisesti beige, ja olin ainut, joka ei pukeutunut vaaleisiin vaatteisiin. Tulin itkien kotiin koulusta, kun luokan työt olivat muodostaneet piirin ympärilleni ja haukkuneet vaatteitani ja kenkiäni värien takia ja heitelleet punaista takkiani ympäriinsä. Äitini opetti, että pitää vain rohkeasti tehdä niitä asioita, mistä itse pitää, ei saa välittää muiden mielipiteistä. Rakkaan äitini avustuksella sain vahvan itsetunnon. Pukeudun edelleen pinkkiin ja punaiseen ja teen muutenkin niin kuin itse haluan. En seuraa muotia tms. juttuja.

N29

Joo, tajusin jo, että olen paska äiti. Olet sun kertomuksessa koululainen. Mun lapsi on 3v. Osaisin sanoa koululaiselle samoin, kuin mitä sun äiti on sanonut sulle. En tiedä, meneekö kolmevuotiaalle sama perille.

Kysy sun erinomaiselta äidiltäsi mulle neuvoa, niin saan kasvaa äitinä ja ihmisenä paremmaksi.

Vaikutat kyllä rasittavalta ja vaativalta ihmiseltä

Vierailija kirjoitti:

AaPee Vapaus kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen opettanut lapsilleni, että jokaisella saa olla mielipiteitä. "Tytöt leikkivät nukeilla" on vain yksi mielipide, ei se kummallisempi. Se ei ole oikein tai väärin tai faktaa, se on pelkkä mielipide ja yhteiskunnassa on kaikki hyvin niin kauan kuin se saa sanoa ääneen. Tilanne onpaha vasta siinä vaiheessa, kun mielipiteet määrätään vainennettaviksi.

Sitähän ap haluaa: ei saa sanoa sitä, mitä ajattelee.

Vihapuhe ja toisen loukkaaminen ovat sitten asia erikseen.

Saa sanoa mitä ajattelee, ja toki mäkin opetan että mielipiteitä saa olla ja että ihmisillä ne on erilaisia, mutta jokaista täytyy silti kunnioittaa.

Tässä on nyt kyse siitä, että vanhanaikaiset ajatukset periytyvät vanhemmilta lapsille, ja pienet pojat jotka ovat vasta tutustumassa itseensä saavat voimakkaan signaalin yhteisöltä, että mistä pojat saavat tykätä ja mistä ei. Se tukahduttaa poikia.

Nämä ovat yhteiskunnan normeja ja malleja, joita lapset oppivat aikuisilta.

Kasvurauha pitäisi olla päiväkoti-ikäisillä.

Hyvien käytöstapojen mukaan toisille ei sanella mitä he saavat pukea ja mistä tykätä.

Ei kommentoida toisten ulkonäköä tai pukeutumista negatiivisesti. En mäkään töissä sano työkavereille mitään tuollaista. Mielipiteet voi sanoa vaikka keskustelupalstalla tai keskusteluissa joita osapuolet itse haluavat käydä.

Käytöstapojen vaatiminen ei ole mitään sananvapauden ja mielipiteenvapauden torppaamista. Ei kaikki jotka tästä asiasta sanovat ole jotain vouhkaavia feministejä.

Kyse on pikkulapsista, haloo.

Yhteiskunnallisena keskusteluna voimme aikuisten kesken vaihtaa asiasta mielipiteitä. Tässä näkyy se rakenne, miten ympäristö muokkaa poikia tiettyyn suuntaan, eli poikia syrjitään tässä asiassa. Tytöillä on vapaampaa värien käyttö ja mistä saa tykätä rauhassa ilman että nälvitään. Sitä vapautta kaipaan pojillekin.

Miksi oletat, että 3v:lla ei ole omaa mielipidettä? Eli onko se pinkistä pitävä poika jotenkin enemmän oman elämänsä herra (sukupuolittunut ilmaus, sorry) kuin se, jonka mielestä pinkki ei ole poikien väri? Sama yhteiskunta ei ole vaikuttanut toiseen, mutta toiseenpa on ja jostain kumman syystä me nyt keskustelemme siitä, että 3v:n yksittäisen lauseen tulee olla vanhempien sanelema, koska - niin, miksi? Eikä se voi olla ihan samalla tavalla oma vahva mielipide kuin toisen rakkaus omana värinään pitämään pinkkiin?

Vai ajatteletko niin, että koska niin moni ajattelee poikien ja tyttöjen väreistä tietyllä tavalla, niin tietenkin se on opittu asia eikä 3v lapsireppana tajua, että hän on nyt patriarkaalisen manifestin levittäjä. Mutta päinvastainen tapa ajatella on tuoretta ja toivottua, koska siinä valitaan jotain sellaista, mikä on poikkeavaa. Ja näin tehdään selväksi se, että tavanomainen valinta on aina väärä!

Koska se tulee noin ehdottomana, että joku muu ei voi tehdä jotain, koska se ei käy.

Mun lapsi ei ole koskaan sanonut, mistä muut saa tykätä. Hän ei tuputa sitä lempiväriään kenellekään.

Ja ei, en usko että 3-vuotiaalla on kykyä muodostaa mielipidettä itsekseen, että: "Pojat eivät voi/saa tykätä pinkistä tai Kajasta."

Se on sanelua muille, ja kuulostaa aikuisen tai isomman lapsen sanomalta.

Mun lapsi ei ole ilmoittanut, että hänen mielestään pinkki on sopiva lempiväri pojille.

En usko, että hänelläkään on tuossa iässä kykyä ajatella noin.

Hän vain pitää asioista, kuten pinkistä, autoista, Kajasta, työkoneista, legoista yms. Eikä siihen ole mitään sen kummempaa syytä.

Me ei olla hänelle mitään tuputettu eikä opetettu, että rupeapas tykkäämään nyt tuosta. Annettu vain tykätä ja kunnioitettu sitä.

Mun lapsi ei tee ongelmaa toisten tykkäämisistä, eikä muidenkaan tarvis tehdä hänen tykkäämisistä.

Joo-o. Yksi lapsukainen myös kerran määritti saako käyttää lapasia vai pitääkö olla sormikkaat. Ala-asteella hän määritti muille minkälainen lippalakki pitää olla ja sen aitous myös tarkistettiin. Aika hulivilitouhua oli monta vuotta ja lapsilla keskenään ihmeelliset valtarakenteet. Puhelimia paiskottiin parvekkeilta, jotta saatiin ne päivitettyä uusimpiin malleihin. Ja vanhemmat ostivat. Kenellekään ei tullut mieleen puuttua siihen keskenkasvuisten hullunmyllyyn. Parhaimmillaan se olisi loppunut siellä päiväkodissa vaikka sitten vakaopettajan nasevaan kommenttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avasin tänä aamuna lastenohjelmien aikaan telkkarin ja muumien jälkeen pöyristyin. 

Enste tuli joku kiinalainen selkeästi tytöille suunnattu typeryys, jossa oli marjoiksi nimettyjä tyttöhahmoja, mm. mansikka ja mustikka, siinä pidettiin kahvia ja hoidettiin lapsia ja järkättiin jotain musiikkitapahtumaa. Pääasiassa kiljuttiin ja kikatettiin ja  pikkulapsipari käyttäytyi huonosti, mitä sitten kauhisteltiin. 

Sen jälkeen tuli joku selkeästi pojille suunnattu juttu, jossa kaikki hahmot paitsi kotona huolehtiva äitiparka olivat poikia tai miehiä. Kävivät kalassa muun muassa ja jotain seikkailun yritystä siinä oli. 

Vanhassa kunnon Viisikossa (en puhu nyt päivänpolitiikasta) sentään oli reipasotteinen Pauli/Paula ja kaikki söivät tasapuolisesti äidin valmistamia maanmainioita eväitä joka käänteessä.

Nuo stereotypiat ovat muuten vain omassa päässäsi. Itse oletit, että on poika- tai tyttöohjelmia, lapsille ne on lastenohjelmia.

En ole tähän keskustelun rönsyyn mitään aiemmin kommentoinut, mutta tähän kommentoin, että kumma kun noi asiat on vain tuon toisen keskustelijan päässä, mutta kun minä yritän sanoa, että lapsille värit ovat vain värejä ja piirroshahmot hahmoja, niin osa täällä väittää että on jonkun 3-5-vuotiaan Noelin oma itsekeksitty mielipide että on värejä ja hahmoja joista ei voi pitää jos on poika.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin lesbopariskunnan tytär opetti saman omalle pojalleni pk-iässä. Pinkki on tyttöjen väri. Muutenkin oli opettamassaja määräilemässä, mitä poikani saa tehdä ja mitä ei. Hän itse sai valita "tyttöjen ja poikien jutuista" parhaat palat. Tyypillinen naisten kasvattama narsisti. Nyt kuulemma alaluokkaiässä muunsukupuolinen.

Minulla työkaverina tällainen tytöstä pojaksi leikattu henkilö ja hänen mielestään miehet ei käytä pinkkiä, ei punaista, eikä mitään naisellista. Mies käyttää vain miesten vaatteita, kun hän nykyään on mies.

Erittäin jyrkkä miesten ja naisten rooleista

Ole ap tyytyväinen että lapsesi kohtasi elämän realiteetit tuon ikäisenä eikä koulussa jossa tuomio olisi ollut kovempi.

Elämä muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun tytönkin lempiväri on nykyään vaaleansininen eikä pinkki kuten prinsessavaiheessa. 🙄 noin se elämä koettelee. Ja jopa ryhmähau on jäänyt häja minecraft on se juttu nykyään

Niin, ja tuskin kukaan on tuota muutosta hänelle tuputtanut sanomalla mistä saa tykätä jos on tyttö ja mistä ei.

Ihan eri asia jos tyttö tykkää sinisestä kuin jos poika tykkää pinkistä.