Listataan asioita jotka olivat ennenvanhaan normaalia toimintaa, nykyään nuoret naureskelevat näille

Vierailija kirjoitti:

Ap:lla on mennyt 70-luku ja 50-luku sekaisin, varmaan jo muutaman kerran mainittu. En jaksa pitkästä ketjusta lukea. Itselle tulee mieleen, että vielä 70-luvulla maalla jonkun maitolaituri oli yleinen treffipaikka. Ei nykynuoret naureskele, vaan kysyvät, että mikä on maitolaituri. 

70- ja 80-luvulla ajokortin saaneet saivat ajaa enintään 80 km/h ja takaikkunassa piti olla sen osoittava lätkä, myös kaupunkiliikenteessä. Sakot tuli, jos oli ollut kortti alle vuoden ja jäi kiinni siitä, että ajoi ilman tuota lätkää, vaikkei olisi edes poistunut kaupungista välillä teille, missä kukaan sai ajaa yli viittäkymppiä. 

Jotkut fiksut laittoivat sen lätkän sinne hattuhyllylle ja jos poliisi pysäytti, niin muka hämmästyivät "ai se on tippunut" ja näyttivät, että kyllä se siellä on kun laitoin kiinni lähtiessä. Samalla räpsyttivät silmiä. Tuohon aikaan moni naispuolinen kaveri käytti tuota tyyliä, että esitti tyhmää ja avutonta niin miehet joustivat ja sai aina apua. Esim. autokyytejä tai jos joku laite (tai oma auto) hajosi, niin ei mitään yritystä korjata sitä vaan nojailemaan siihen viereen konepelti auki. Miehille riitti hymyily ja kiittely palkaksi.

Samoin jos tytöt pelasivat jotain ja paikalle tuli poikia niin yhtäkkiä tyttöjen osaamistaso laski 80% prosenttia ja kikattelu lisääntyi saman verran. Kaikki esittivät heikompaa ja huonompaa ja kikattivat jatkuvasti.

Itsehän olin tosikko ja feministi ja tuijotin vain naama rutussa näitä kavereitani :D Nykyisin osaan jo hymyillä mutta en vieläkään osaa näytellä hölmömpää kuin olen.

Vierailija kirjoitti:

Rautatieasemalla puuskutti höyryvetureita. Siellä oli kantajia, jotka veivät laukut kärryllä taksiin tai vossikkaan. Junassa oli puuvaunut ja jos vaihtoi junan kulkiessa vaunua, piti kävellä huojuvan metallisen laskusillan yli. Junan ikkunat pystyi avaamaan ja vaunun ovia sai pitää kesällä auki ja istuskella rappusilla katsellen puhelinpylväiden vilinän läpi heinäseipäitä ja lehmiä. Junan vessanpytystä putosi kaikki suoraan raiteille ja paperit levisivät kuivuttuaan pelloille. Bussit haisivat pahalle. Turvavöitä ei ollut, eikä kaupunkien ja kauppaloiden välisillä maanteillä ollut minkäänlaisia nopeusrajoituksia. Autoradio oli harvinaisuus. Liikennevaloja löytyi suunnilleen yhdestä risteyksestä per kolme suurinta kaupunkia. Hiekkateiden pölyä sidottiin lipeällä tms. haisevalla liuoksella. Lapsilla oli kotiintuloajat, mutta harvoilla lapsilla oli kello.

Olisit laittanut ajan, puhut varmaan 60-luvusta.  Puuvaunut olivat häviävä vähemmistö jo 70-luvulla, höyryveturit poistuivat 75.

Vossikat? Siis hevoskärryt? 1940-luku  ja siitä taaksepäin. Ei 70-luvulla hevosia käytetty enää kuljetustehtäviin.

Vierailija kirjoitti:

Mentiin töihin ja elöttettiin itsensä eikä loisittu toisten siivella vuodesta toiseen.

Kaikki sossun tuet, tukiopetus (silloin nimellä apukoulu), kaupungin vuokratalot ja työttömyys olivat häpeällisiä asioita. Niillä peloteltiin ja niitä kauhisteltiin 70-luvulla. Nyt ovat pikemminkin ylpeyden ja ilon aiheita!

Vanha kunnon rock n roll. En tiedä naureskelusta mutta kaipaan. Mikä ajassa on pielessä kun ei enää tehdä kunnon rokkia?

Vierailija kirjoitti:

Nainen-64 kirjoitti:

Miustaako kukaan joukko-oppia? Se oli 1970-luvun alussa uusi laskentaoppi eli matematiikkaa. Joukko/osajoukko, mikä kuuluu/ei kuulu joukkoon jne. Aloitin kansakoulun 1971 ja muistaakseni -72 tätä opetettiin. Homma kuopattiin vähin äänin, mutta olen usein miettinyt onko sen syy, miksei minulta koskaan matikka ole luonnistunut, kun pää sotkettiin moisella. Googleta ja hämmästy!

Valitettavasti. Ja olen epäillyt ihan samaa. Sisarukseni eivät joutuneet tähän kokeiluun ja ovat parempia matikassa. Muistan tunneilta ja kirjoista sellaiset kummalliset joukkiot ja alkiot, tyyliin kirjan tehtävässä on kymmenisen mustaa lintua ja pitää arvioida montako mahtaa olla. Arvioida? Oli siis kiellettyä laskea ne. Tämä oli hirvittävää pienelle perfektionistin alulle, jonka mielestä väärä vastaus oli häpeä. Mulle tulee yhä sellainen hiki kun muistelen näitä ja sitä, miten kaikki tunnit olivat aivan käsittämätöntä puppua, josta en ymmärtänyt mitään.

Ei jumalauta, joukko-oppi! Vasta myöhemmällä aikuisiällä tajusin että mulla on ihan hyvä matikkapää. Joukko-oppi oli niin käsittämätöntä soopaa, etenkin jos tykkää käyttää numeroita ja olla tarkka niiden kanssa. Komplementti!

Nainen-64 kirjoitti:

Miustaako kukaan joukko-oppia? Se oli 1970-luvun alussa uusi laskentaoppi eli matematiikkaa. Joukko/osajoukko, mikä kuuluu/ei kuulu joukkoon jne. Aloitin kansakoulun 1971 ja muistaakseni -72 tätä opetettiin. Homma kuopattiin vähin äänin, mutta olen usein miettinyt onko sen syy, miksei minulta koskaan matikka ole luonnistunut, kun pää sotkettiin moisella. Googleta ja hämmästy!

Samaa olen miettinyt ja tullut siihen tulokseen, että ei edesauttanut minun matematiikan oppimista, päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mentiin töihin ja elöttettiin itsensä eikä loisittu toisten siivella vuodesta toiseen.

Kaikki sossun tuet, tukiopetus (silloin nimellä apukoulu), kaupungin vuokratalot ja työttömyys olivat häpeällisiä asioita. Niillä peloteltiin ja niitä kauhisteltiin 70-luvulla. Nyt ovat pikemminkin ylpeyden ja ilon aiheita!

Kyllä! Minä itkin kun jouduin tukiopetukseen. Se oli mielestäni täysidiooteille tarkoitettu, enkä siksi halunnut sinne. Eikä yhtään auttanut, että kaikki yrittivät selittää, mitä tukiopetus tarkoittaa, en antanut periksi.

Sitten vähän helpotti kun sinne ”joutui” moni kavereistakin.

Vierailija kirjoitti:

Kaduilla kulki sodassa raajojaan menettäneitä hiljaisia miehiä, eräs käveli kainalosauvoilla ilman kumpaakaan jalkaa. Lesket pitivät suruharsoja. Lapsia majoitettiin kesällä maalaistaloihin ja siellä sai hoitaa isäntien kranaatinsirpaleissa kärsineitä selkiä tallustelemalla selän päällä isännän maatessa mahallaan laverilla. Lehmät lypsettiin käsin ja kylille mentiin hevosella. Eväänä oli munia, ruisleipää, läskiä ja maitoa suoraan lehmästä.

Muistan suruharson bussista 60-luvulla eräällä juuri leskeksi jääneellä. Sota-aikana hyvinkin yleisiä. Oli vavahduttava näky. Jacqueline Kennedylläkin oli suruharso v. 63 miehensä hautajaisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun astui kirjastoon, jo ovella tuli vastaan vanhojen kirjojen ummehtunut haju. 

Pitkään kirjoissa ei ollut kansikuvia, vain mustat/siniset/vihreät kannet. Teksti oli pientä ja kirjoituskoneella kirjoitetun näköistä. Kirjat haurastuivat lukiessa. 

Kirjaston kirjoissa oli tahroja, ihmiset olivat alleviivailleet lauseita ja taittaneet sivuja. Se oli todella ärsyttävää. 

Kävin vastikään oman paikkakunnan kirjastossa ja hämmästyin, kun siellä tuoksuikin uudelta puuta ja kaikki oli kunnostettu moderniksi. Vanhat kirjat mun lapsuudesta on varmaan jo poistettu kokoelmista, ja uutta ja kiiltävämpää on tullut tilalle. 

Vanhoja kirjoja löytyy arkistosta. Meidän kirjasto on auki ja siellä ei saa hengailla, mutta varata voi. Olen palauttanut vanhoja juttuja mieleeni lainaamalla niitä nuoruuden ja lapsuuden kirjoja.

Saivarrellaan vähän. Vanhat kirjat löytyvät varastosta. Arkistosta löytyy asiakirjoja ja maakunta-arkistoista (minkä nimisiä nykyään lienevät?) myös sinne yksityisten ihmisten luovuttamia omia arkistoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ahdistuttu joka asiasta ja menty lampaana mukaan kaikkiin hurahduksiin, kuten ilmastohörhöilyyn.

Höpsis. Kyllä kaikilla maalaiskunnassa oli ensin raitaverkkarit ja sitten nappiverkkarit, silloin kun oli muotia. 

Maaseudulla oltiin monesti paljon tarkempia, miten pukeuduttiin koulussa. Ympäristön painen oli monesti paljon suurempi kuin varsinkin suuremmissa kaupungeissa, njoissa suvaittiin jonkinlaista kylähulluuttakin.

Ilmastosta ei vouhotettu, mutta ydinsodan uhasta ja saastumisesta aina ahdistukseen asti.

Vierailija kirjoitti:

Nainen-64 kirjoitti:

Miustaako kukaan joukko-oppia? Se oli 1970-luvun alussa uusi laskentaoppi eli matematiikkaa. Joukko/osajoukko, mikä kuuluu/ei kuulu joukkoon jne. Aloitin kansakoulun 1971 ja muistaakseni -72 tätä opetettiin. Homma kuopattiin vähin äänin, mutta olen usein miettinyt onko sen syy, miksei minulta koskaan matikka ole luonnistunut, kun pää sotkettiin moisella. Googleta ja hämmästy!

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/11/23/joukko-oppia-vareissa

Aika sekavaa :-)

Muistan. mielestäni ihan loogista ja pärjäsin normimatematiikassa aina lukioon asti. Vanhemmat eivät pitäneet sitä matematiikkana ollenkaan.

Minullekaan ei ole opetettu joukko-oppia, vaikka toki teidän että sellaista oli 70-luvulla opetuksessa. Tulikn vain sanomaan että oikein toteutettuna joukko-oppi voi auttaa tietyissä häiriöissä matematiikan ymmärtämistä. Itse tipahdin kärryiltä jo varhaisessa vaiheessa, kun en kyennyt hahmottamaan numeroita ja niiden välisiä suhteita syvemmässä merkityksessä kuin pelkkinä numeroina. Olisin saattanut hyötyä joukko-opista, mikäli se olisi toteutettu ymmärrettävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun kotona soi puhelin, siihen vastattiin vaikka ei ollut tietoa kuka soittaa tai ketä perheenjäsentä kysytään.

Nykyisin vilaistaan kännykän näyttöä ja todetaan " en nyt jaksa jutella tuon kanssa" tai katsotaan, että outo numero, en vastaa. 

Tuollainen velliperseily vituttaa. ”Tuntematon numero, hui!”

Oletko puhelinmyyjä?

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa sai simputtaa ja tehdä pojista miehiä. Nykyään on kuulemma ihan normaalia että armeijaan mennessä on aika usealla "miehellä" poikuus vielä tallella!!

Tässä kommentissa oli jotain ristiriitaista... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa sai simputtaa ja tehdä pojista miehiä. Nykyään on kuulemma ihan normaalia että armeijaan mennessä on aika usealla "miehellä" poikuus vielä tallella!!

Tässä kommentissa oli jotain ristiriitaista... 

No lievästi sanottuna xD

Muutenkin typerä ja ahdasmielinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos teinipojat(alle 19v.) eivät viitsineet/halunneet opiskella, he menivät töihin, ja jatkoivat työuraansa koko aikuisiän. 

Onko nykypäivänä kukaan 20-kymppinen poika ollut ikinä päivääkään töissä. 

Minäkin tiedän monta, opiskelujen ohella kaikki kesät töissä. Ei pidä yleistää..

Kesällä kierrettiin museoita ja muistomerkkejä sun muita nähtävyyksiä ja lähetettiin kotiin ja sukulaisille postikortteja, jotka oli leimattu ko. museon erikoisleimalla. Leiman sai, kun laittoi korttinsa nähtävyyden seinässä olevaan postilaatikkoon. Nämä leimattiin sitten jossain jonkun toimesta käsin.  Myös leirintäalueilla oli omat postit, leimat ja kortit, jos sieltä halusi terveiset laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpsistä, ap. Näistä ei  juurikaan mikään ole ollut noin 1970-luvulla:

- naisen tuli käydä emäntäkoulu, muutoin sovelias koulutus oli maksimissaan lukio, koska naimisiinhan se menee kuitenkin ---- juu ei, tuo oli ehkä vielä asiain laita agraariaikaan eli 1940-luvulla, mutta 70-luvulla elettiin kaupungistuneessa yhteiskunnassa, ja koulua kävivät tytötkin. Kuten täältä näet, koulutusaste nousi samalle tasolle jo 1960-luvulla syntyneillä.

https://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-09-30_001.html

- yliopistot on vain herroille eikä sovi tavalliselle väelle ---- ikinä kuullutkaan esimerkiksi Vanhan valtauksesta ja stallareista? Kyllä yliopistoissa oli paljonkin nuoria myös duunariluokasta, tosin silloin kuten NYKYÄÄNKIN vanhempien sosioekonominen asema ja koulutus ennustaa lapsen koulutusta ja sosioekonomista asemaa.

- naimisiin on mentävä miehen, muuten ei ole ihminen laisinkaan - no tämä koski kyllä miehiä ja naisia, vaikka toki naimattomiakin oli runsaasti, ei yhtä paljon kuin nykyään kumminkaan.

- lapsiakin on syytä olla alle 30-vuotiaana, tai ei ole normaali mies - syntyvyys putosi nykytasolle jo 1970-luvun alussa, ehkäisyä käytettiin innolla. JOS lapsia hankittiin, ne tosiaan hankittiin nuorempina kuin nyt, ja tämä koski ennen kaikkea naisia, ei niinkään miehiä.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kotimaa/artikkeli-1.333559

- runsas alkoholin käyttö ja tupakointi on hyväksyttyä. Tupakointi kyllä, mutta varsinkin naisten ei kyllä ollut hyväksyttyä olla humalassa. Joka tapauksessa siihen aikaan alkoholia kului roimasti vähemmän kuin nykyään.

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/128476/ap-1981-1-ylalahti…

"Suomessa juotiin 2,88 litraa sataprosenttista alkoholia henkeä kohti laskettuna vuonna 1968 ia vastaavasti 6,31 litraa vuonna 1976. Kun vuonna 1968 oli 15 vuotta täyttäneestä väestöstä raittiita naisia 43 yo, heitä oli vuonna 1976 enää vain 20 %. Raittiita miehiä oli vastaavasti vuonna 1968 L4%ia vuonna 1976 I %"

Vertailun vuoksi: 2019 suomalaiset kuluttivat 10 litraa sataprosenttista alkoholia - ja kokonaan raittiita miehiä on 12, naisia 15 prosenttia. Eli aika hitsisti vähemmän kuin 1970-luvulla.

N54, yhteiskuntatieteilijä

Ehkä Helsingissä on oltu modernimpia, mutta syvällä maaseudulla esim. Pohjanmaalla oltiin aika alkukantaisia. 70-luvulla nuorilla oli korkea kynnys lähteä etelän isompiin kaupunkeihin kuten Turkuun, Tampereelle tai Helsinkiin. Oli turvallisempaa jäädä kodinhengettäräksi kotikuntaan. Tuohon aikaan pikkukylätkin olivat vielä vireitä paikkoja, joissa oli paljon nuoria ihmisiä. Pikkukylissä oli kyllä 70-luvulla sitkeästi tätä koulutuksen halveksuntaa. Oppikouluja ei välttämättä ollut tai ei ollut rahaa kustantaa oppikouluja. 

Sinä yleistät nyt mutusi koskemaan kaikkia. Jos huomasit, minä esitin ihan tilastofaktoja, siis koko maasta, en mistään Helsingistä. Oma sukuni on muuten Kauhajoelta.

N54, yhteiskuntatieteilijä.

Onko pakko koko ajan yrittää päteä? Toisella on oikeaa kokemusta millaista oli asua Pohjanmaalla 70-luvulla, mutta sinun on pakko vähätellä ja kyseenalaistaa sitä tutkintoosi vedoten. Minusta aivan älytöntä ja ylimielistä käytöstä, itse ainakin arvostan henk.kohtaista kokemusta enemmän kuin sinun paskantärkeyttäsi.

Joukko-oppihörhöily, samoin kuin Pirkkalan Marxilainen koulukokeilu pitäisi olla omiaan osoittamaan, että Suomalainen "suunapäänä maailman ensimmäisenä kunnianhimoisesti kaikkiin haihatuksiin" -menetelmä on hyvin haitallista politiikkaa ja pitäisi kieltää.

Tälle pienelle maalle soveliaampi politiikka olisi hyvin harkitsevasti tarkkailla pidemmän aikaa mitään haihatuksia ennenkuin tekee päätöksen, lähteäkö siihen mukaan!

Vierailija kirjoitti:

Aatelinen ei voinut naida aatelitonta. Kirkossa istuttiin arvojärjestyksessä ja miehet ja naiset eri puolilla käytävää. - Mut tää oli kyllä 1600-luvulla ennen vanhaan.

Kävin viime vuonna Helsingissä filippiiniläisessä kirkossa ja siellä juurikin oli naiset ja miehet eri puolilla salia, sekaistuminen ei tullut kysymykseenkään. Vieraat ja muut vähempiarvoiset ihmiset istuivat salin takana ja kuulivat, jos kuulivat. Englanniksi ei haluttu puhua vaan pappi saarnasi filippiiniksi ja oletti suomalaisten opettelevan heidän kielen, sillä "Jumalan kansa", kuten he itseään tituleerasivat, ei alentunut opettelamaan pateettista suomea. Kaikki suomalaiset vieraat vaikuttivat olevan nuorten kirkkotyttöjen miesystäviä. Olipa siellä 40-vuotias filippiiniläinenkin, jolla oli nuorelta vaikuttava, ehkä 16-vuotias vaimo. Aikamoista...