Onko nykyvanhemmat jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?

Tällaisia tyrannilapsia kyllä riittää nykyään. Ihan kammottavaa käytöstä, eikä vanhemmat tee mitään asialle.

Haukkukaa nyt sit kaikki vanhemmat jotka kuitenkin yrittävät parhaansa.

Vierailija kirjoitti:

Eli on parempi jos lapsi vähän kärsii?

Olikohan tämä mulle... No, vastaan kuitenkin. Tuli mieleen tuttavaperheestä eräs poika, jolle ei koskaan sanottu EI tai tuotettu mitään pettymyksiä. Yleensähän tällaiset lapset joutuvat hankaluuksiin koulussa, mutta hänen kohdallaan oli niin, että hän oli rauhallinen ja todella lahjakas lapsi.

Hymypoika, joka sai stipendejä, pääsi hyvään lukioon jne. Joten opettajiltakaan ei tullut mitään poikkipuoleista sanaa. 

Ekan kerran hänelle sanottiin EI siinä vaiheessa, kun tyttö josta hän tykkäsi ei ollut kiinnostunut. Tietysti sydänsurut on kauheita nuorena, mutta en voi edes kuvitella miten kauhealta tuntuu kun tämä on ensimmäinen kerta kun joutuu kohtaamaan pettymyksen.

Poika päätyi psykiatriselle osastolle. Äiti taisi hätäpäissään vielä soittaa tytön vanhemmille, mutta toki oli sen verran järkevä, että tajusi ettei voi pojalleen tyttöystävää hankkia. Eikä myöskään syytellä tyttöä, jonka kanssa poika ei edes seurustellut, tunsi lähinnä ulkonäöltä.

Tietenkään kyse ei ollut mistään menetetystä suuresta rakkaudesta, vaan siitä ettei nuori mies ollut koskaan ennen kokenut mitään vastoinkäymistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saattaa olla. Maailmakin on muuttunut. Apua ei saa ja toisaalta yleinen asenne on se, että kaikki tehdään lapsentahtisesti. Mistä taas on seurannut se, että lasta ei "saa" ottaa kiinni esim jos on kiire, eikä ääntä saa korottaa vaikka olisi tarve. Jos korotat ääntä tai vaihditat lapsen menoa, soittaa joku huoli-ilmoituksen viranomaisille.

Vaikka aikaisemmin (esim 15v sitten) oli ihan normaalia sanoa kolme kertaa kivasti ja sitten ärähtää tarpeen vaatiessa tai viedä lapsi vauhdilla toivottuun paikkaan, jos lapsi ei pistä tossua toisen eteen pyydettäessä

Kyllä meillä ainakin koroitetaan ääntä ja välillä myös napataan syliin taapero ja puetaan väkisin päälle jos ei muuten ehditä. En ole ajatellut että se olisi väärin...

Niin meilläkin. Siksi tiedän että siitä tehdään huoli-ilmoituksia herkästi. Sosiaalitoimi ei ole asiasta huolestunut, mutta naapurin tädit kyllä. Samoin nuoret kaikki tietävät (usein tosin lapsettomat) helposti tulevat kommentoimaan

Huoli- ilmoitus voidaan tehdä aikuisesta, joka ei pärjää yksin. Esim. vanhus tai mielenterveysongelmainen. Miten tämä liittyy vanhemmuuteen?

Vierailija kirjoitti:

Haukkukaa nyt sit kaikki vanhemmat jotka kuitenkin yrittävät parhaansa.

Eka marttyyri-vanhempi siinä pärähti keskusteluun niiskuttamaan kun ei millään voi edes hetkeksi mennä itseensä ja pohtia asioita laajemmin.

Voi kulta-rakas,koita ny kestää rakentava kritiikki, murupieni.

Koen ainakin itse että vanhemmilta on viety keinot saada se lapsi kuriin. Minkäänlainen tukkapölly, luunappi tai äänenkorottaminen on kiellettyä ja ei missään nimessä ok ainakaan julkisella paikalla.

Joko omat lapset on sen luokan luupäitä tai itsellä ei vain kasvattajana taidot riitä tilannetta ratkaisemaan.

Vierailija kirjoitti:

Se on tää pullamössösukupolvi ketkä nyt tulleet vanhemmiksi. Suuri osa vallitseekin vapaaehtoisen lapsettomuuden, koska lapset ovat niiiiiiiiiin raskaita, ei saa tarpeeksi omaa aikaa jne.

Onneksi sen lapsettomuuden voi vielä itse valita. Ja täällä kun lukee näitten lapsiarkeen väsyneitten mammojen juttuja, niiiiiiiin ei käy paljonkaan kateeksi.

Pihvinen kirjoitti:

Koen ainakin itse että vanhemmilta on viety keinot saada se lapsi kuriin. Minkäänlainen tukkapölly, luunappi tai äänenkorottaminen on kiellettyä ja ei missään nimessä ok ainakaan julkisella paikalla.

Joko omat lapset on sen luokan luupäitä tai itsellä ei vain kasvattajana taidot riitä tilannetta ratkaisemaan.

Niin tosiaan ainoat vaihtoehdot on lässynlässyn vanhemmuus jossa hemmotellaan lasta jatkuvasti, eikä kielletä mitään ja lapsen pahoinpitely. Onneksi on niitäkin vanhempia joilla homma hanskassa, eikä tällaisia asioita tarvi selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tää pullamössösukupolvi ketkä nyt tulleet vanhemmiksi. Suuri osa vallitseekin vapaaehtoisen lapsettomuuden, koska lapset ovat niiiiiiiiiin raskaita, ei saa tarpeeksi omaa aikaa jne.

Onneksi sen lapsettomuuden voi vielä itse valita. Ja täällä kun lukee näitten lapsiarkeen väsyneitten mammojen juttuja, niiiiiiiin ei käy paljonkaan kateeksi.

Kyllä, silloin on parempi jäädä lapsettomaksi. Kukaan ei jaksa kuunnella noita valittajamammoja, joilla on rankkaa hoitaa sitä yhtä nukkuvaa vauvaa, kun yhteiskunta hoitaa vanhemmat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on tää pullamössösukupolvi ketkä nyt tulleet vanhemmiksi. Suuri osa vallitseekin vapaaehtoisen lapsettomuuden, koska lapset ovat niiiiiiiiiin raskaita, ei saa tarpeeksi omaa aikaa jne.

Onneksi sen lapsettomuuden voi vielä itse valita. Ja täällä kun lukee näitten lapsiarkeen väsyneitten mammojen juttuja, niiiiiiiin ei käy paljonkaan kateeksi.

Kyllä, silloin on parempi jäädä lapsettomaksi. Kukaan ei jaksa kuunnella noita valittajamammoja, joilla on rankkaa hoitaa sitä yhtä nukkuvaa vauvaa, kun yhteiskunta hoitaa vanhemmat lapset.

Mites nää valittajaisät? Rankinta ikinä on se kun joutuu viemään lapsen lääkäriin.

Vierailija kirjoitti:

Pihvinen kirjoitti:

Koen ainakin itse että vanhemmilta on viety keinot saada se lapsi kuriin. Minkäänlainen tukkapölly, luunappi tai äänenkorottaminen on kiellettyä ja ei missään nimessä ok ainakaan julkisella paikalla.

Joko omat lapset on sen luokan luupäitä tai itsellä ei vain kasvattajana taidot riitä tilannetta ratkaisemaan.

Niin tosiaan ainoat vaihtoehdot on lässynlässyn vanhemmuus jossa hemmotellaan lasta jatkuvasti, eikä kielletä mitään ja lapsen pahoinpitely. Onneksi on niitäkin vanhempia joilla homma hanskassa, eikä tällaisia asioita tarvi selittää.

No mitä ehdotat siihen tilalle? Kun ennakointi, uhkailu, kiristys, jäähyt ei auta? Niin mitä sen lapsen kanssa pitäisi tehdä?

Pihvinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihvinen kirjoitti:

Koen ainakin itse että vanhemmilta on viety keinot saada se lapsi kuriin. Minkäänlainen tukkapölly, luunappi tai äänenkorottaminen on kiellettyä ja ei missään nimessä ok ainakaan julkisella paikalla.

Joko omat lapset on sen luokan luupäitä tai itsellä ei vain kasvattajana taidot riitä tilannetta ratkaisemaan.

Niin tosiaan ainoat vaihtoehdot on lässynlässyn vanhemmuus jossa hemmotellaan lasta jatkuvasti, eikä kielletä mitään ja lapsen pahoinpitely. Onneksi on niitäkin vanhempia joilla homma hanskassa, eikä tällaisia asioita tarvi selittää.

No mitä ehdotat siihen tilalle? Kun ennakointi, uhkailu, kiristys, jäähyt ei auta? Niin mitä sen lapsen kanssa pitäisi tehdä?

Kyllä nuo keinot auttaa. Johdonmukaisuus on se taikasana.

90-luvun pentu kirjoitti:

Nykyään ei edes opettajilla ole auktoriteettia ja vanhemmat syyttävät opettajia kaikesta. Toista oli 1990-luvulla, jolloin pennut olivat jatkuvasti pelko perseessä ettei vaan koulusta soiteta kotiin tai kirjoiteta mitään (reissuvihkoon)

Opettajia kunnioitettiin ja kouluvuoden lopussa vietiin opettajalle kukkia.

Vanhemmat antoivat remmiä, luunappeja, joskus myös vieraiden pennuille. Ihan normaalia.

Kunnioitus aikuisia kohtaan oli ihan eri luokkaa mitä nykyään

Ei 90 luvulla kenellekään remmiä annetu,harvinaista remmi oli minunkin lapsuudessa, provo tuo juttusi

Vierailija kirjoitti:

Pihvinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihvinen kirjoitti:

Koen ainakin itse että vanhemmilta on viety keinot saada se lapsi kuriin. Minkäänlainen tukkapölly, luunappi tai äänenkorottaminen on kiellettyä ja ei missään nimessä ok ainakaan julkisella paikalla.

Joko omat lapset on sen luokan luupäitä tai itsellä ei vain kasvattajana taidot riitä tilannetta ratkaisemaan.

Niin tosiaan ainoat vaihtoehdot on lässynlässyn vanhemmuus jossa hemmotellaan lasta jatkuvasti, eikä kielletä mitään ja lapsen pahoinpitely. Onneksi on niitäkin vanhempia joilla homma hanskassa, eikä tällaisia asioita tarvi selittää.

No mitä ehdotat siihen tilalle? Kun ennakointi, uhkailu, kiristys, jäähyt ei auta? Niin mitä sen lapsen kanssa pitäisi tehdä?

Kyllä nuo keinot auttaa. Johdonmukaisuus on se taikasana.

Ehkä meidän täytyy jatkaa vielä pari vuotta niin alkaa toimia 😅

Minusta he ovat vain tarkempia joka asiassa. Ennen mentiin rennommalla otteella.

Keskustelija kirjoitti:

90-luvun pentu kirjoitti:

Nykyään ei edes opettajilla ole auktoriteettia ja vanhemmat syyttävät opettajia kaikesta. Toista oli 1990-luvulla, jolloin pennut olivat jatkuvasti pelko perseessä ettei vaan koulusta soiteta kotiin tai kirjoiteta mitään (reissuvihkoon)

Opettajia kunnioitettiin ja kouluvuoden lopussa vietiin opettajalle kukkia.

Vanhemmat antoivat remmiä, luunappeja, joskus myös vieraiden pennuille. Ihan normaalia.

Kunnioitus aikuisia kohtaan oli ihan eri luokkaa mitä nykyään

Ei 90 luvulla kenellekään remmiä annetu,harvinaista remmi oli minunkin lapsuudessa, provo tuo juttusi

Tiedän montakin remmiä saanutta tuolta ajalta. Itsekin joutunut hakemaan risuja metsästä (niitä ei kuitenkaan käytetty) mutta pelotteena toimi.

Pihvinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihvinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihvinen kirjoitti:

Koen ainakin itse että vanhemmilta on viety keinot saada se lapsi kuriin. Minkäänlainen tukkapölly, luunappi tai äänenkorottaminen on kiellettyä ja ei missään nimessä ok ainakaan julkisella paikalla.

Joko omat lapset on sen luokan luupäitä tai itsellä ei vain kasvattajana taidot riitä tilannetta ratkaisemaan.

Niin tosiaan ainoat vaihtoehdot on lässynlässyn vanhemmuus jossa hemmotellaan lasta jatkuvasti, eikä kielletä mitään ja lapsen pahoinpitely. Onneksi on niitäkin vanhempia joilla homma hanskassa, eikä tällaisia asioita tarvi selittää.

No mitä ehdotat siihen tilalle? Kun ennakointi, uhkailu, kiristys, jäähyt ei auta? Niin mitä sen lapsen kanssa pitäisi tehdä?

Kyllä nuo keinot auttaa. Johdonmukaisuus on se taikasana.

Ehkä meidän täytyy jatkaa vielä pari vuotta niin alkaa toimia 😅

Lapsen kunnioittaminen on myös tärkeää. Esim jos puhuu aina rumasti lapselle niin ei se lapsi silloin tottele sua.

Reppiuty kirjoitti:

Keskustelija kirjoitti:

90-luvun pentu kirjoitti:

Nykyään ei edes opettajilla ole auktoriteettia ja vanhemmat syyttävät opettajia kaikesta. Toista oli 1990-luvulla, jolloin pennut olivat jatkuvasti pelko perseessä ettei vaan koulusta soiteta kotiin tai kirjoiteta mitään (reissuvihkoon)

Opettajia kunnioitettiin ja kouluvuoden lopussa vietiin opettajalle kukkia.

Vanhemmat antoivat remmiä, luunappeja, joskus myös vieraiden pennuille. Ihan normaalia.

Kunnioitus aikuisia kohtaan oli ihan eri luokkaa mitä nykyään

Ei 90 luvulla kenellekään remmiä annetu,harvinaista remmi oli minunkin lapsuudessa, provo tuo juttusi

Tiedän montakin remmiä saanutta tuolta ajalta. Itsekin joutunut hakemaan risuja metsästä (niitä ei kuitenkaan käytetty) mutta pelotteena toimi.

Täällä yksi vyötä saanut.

Pihvinen kirjoitti:

Koen ainakin itse että vanhemmilta on viety keinot saada se lapsi kuriin. Minkäänlainen tukkapölly, luunappi tai äänenkorottaminen on kiellettyä ja ei missään nimessä ok ainakaan julkisella paikalla.

Joko omat lapset on sen luokan luupäitä tai itsellä ei vain kasvattajana taidot riitä tilannetta ratkaisemaan.

Entä sitten, jos tukkapöllyt ja luunapit eivät tehoa lapseen? Miten pitkälle olisit silloin menemään, pieksäisitkö lapsesi henkihieveriin?

Väkivallalla ja kurituksella ei ratkaista asiaa, vaan puhumalla, oli sitten kysymys lapsesta tai kansakunnasta. Siinähän voimakkaampi käyttää valtaa heikompaan ja näyttää esimerkin lapselle, kuinka asiat voidaan ratkaista ja se opittu väkivallan malli siirtyy vanhemmilta lapselle, jota lapsi käyttää heikompiin hiekkalaatikolla ja muihin kavereihin.

Tämä oivallettiin jo 50-luvulla ja jo silloin sitä yleisesti paheksuttiin.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä perheissä eletään lasten ehdoilla. Lapset määräävät tahdin.

Ja lapset ovat varsinaisia pääosan vetäjiä perheessä kuin perheessä.

Jos esimerkiksi menee ( aikuiset , tai aikuinen) kylään , niin hyvin pian saa huomata miten aikuisten keskustelusta ei meinaa tulla mitään. Lapset pitävät "jöötä" sen verran että, ei jää epäselväksi kuka / ketkä johtaa tätäkin perhettä.

Eniten kiinnittyy huomio siihen, miten vanhemmat eivät todellakaan saa kuri ja järjestystä aikaiseksi.

Vanhemmat eivät ehkä ymmärrä että säännöttömyys on lapsille haitallista.

Juuri näin. Omat lapseni ovat syntyneet 80-luvulla, ja meillä elettiin vanhempien ehdoilla, ei lasten. Olen itsekkin sitä mieltä, että mitä ihmettä nykyvanhemmat vanhemmuudelta odottavat jos eivat kumminkaa uskalla niitä auktoriteettejä siinä perheessä olla? Monessa perheessä voidaan pahoin juuri tuon takia. Lapset määräävät perheen dynamiikan ja kohta ovat isi ja äitikin eron partaalla kun ei osata hoitaa lapsia eikä parisuhdetta.