Lue keskustelun säännöt.
Onko nykyvanhemmat jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?
Kommentit (836)
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista sekin ilmiö, että juuri näiden äänekkäimpien lasten, jotka vouhottavat tyyliin pitkin seiniä pystymättä rauhoittumaan hetkeksikään paikalleen ilman aikuista ja ohjattua virikettä, niin heidän vanhempansa vetävät "maailman paras vanhempi "-rooliin pitkin käytävää kaikuvine äänekkäine rakas-kulta-lässytyksineen, tuodessaan kultarakkaansa kokopäivähoitoon . Sitten tentataan hoitajaparkoja tyyliin "muistattehan sitten että meidän lapsen on saatava sitä ja tätä ja tuota ja kastottehan varmasti että....blaablaablaa".
Ja samat supervanhemmat lähes poikkeuksetta hakevat sen silmäteränsä puoli tuntia myöhässä yli varatun ajan , kun oli niiiin kiva lenkki-ilma.
Joo mikä tämä lässytys/hyvä vanhempi show on? Lapset aivan kauhean huonokäytöksisiä, ei mitään rajoja, hakevat huomiota keinolla millä hyvänsä. Luulisi että ei tarvi hakea kyseenalaisin keinoin huomiota, jos vanhempi jatkuvasti huomioi lasta muutenkin. Joku ei täsmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Osalla homma hanskassa ja niiden lapsista näkee sen. He ovat hyvä käytöksisiä. Ja heillä on kotona ne säännöt, jotka jokaisella lapsella pitäisi olla."
Kyllä.
Eikä näillä lapsilla ole tarvetta hyppiä hoitajan silmille tai länkyttää vastaan joka asiassa.
Toisin kuin lapsilla jotka ovat jo varhain tottuneet siihen kuinka vanhempi tanssii oman pillin mukaan miten vain nyt sattuu huvittamaan. Näistä pahimmat eivät kunnioita mitään auktoriteettejä, hoitajia potkaistaan muina miehinä muuten vain, samalla lailla kuin sitä "voi rakas, kultamuru onks sun paha olla" lässyttävää vanhempaa.
Päiväkoti-ikäisen vanhempana tulee mieleen, että sanotteko te näille vanhemmille näistä lapsen käytösongelmista ym? Itse ainakin haluaisin tietää, jos lapsella on ongelmia, mutta palaute on aina tasoa "hyvä päivä, päiväunet nukuttu ja ruoaksi oli nakkikeittoa". Joskus kun näissä keskusteluissa on tullut ilmi, että päiväkotien todellisuutta kaunistellaan vanhemmille tai ei uskalleta antaa palautetta, koska vanhemmat ovat niin herkkiä.
Hyvä kysymys! Välillä sanon ja välillä en. Oikeastaan olen huomannut, että moni vanhempi ei halua kuulla että lapsi on itkenyt äitiä päiväuniaikaan tai hän kyselee äitinsä tai isänsä perään monta tuntia iltapäivällä. Ylipäänsä eivät halua kuulla mitään negatiivista päivästä, vaan haluavat elää siinä illuusiossa että kaikki menee ihanasti päiväkodissa ja että lapsi viihtyy siellä jopa vanhemman vapaapäivinä ja lomallakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Osalla homma hanskassa ja niiden lapsista näkee sen. He ovat hyvä käytöksisiä. Ja heillä on kotona ne säännöt, jotka jokaisella lapsella pitäisi olla."
Kyllä.
Eikä näillä lapsilla ole tarvetta hyppiä hoitajan silmille tai länkyttää vastaan joka asiassa.
Toisin kuin lapsilla jotka ovat jo varhain tottuneet siihen kuinka vanhempi tanssii oman pillin mukaan miten vain nyt sattuu huvittamaan. Näistä pahimmat eivät kunnioita mitään auktoriteettejä, hoitajia potkaistaan muina miehinä muuten vain, samalla lailla kuin sitä "voi rakas, kultamuru onks sun paha olla" lässyttävää vanhempaa.
Päiväkoti-ikäisen vanhempana tulee mieleen, että sanotteko te näille vanhemmille näistä lapsen käytösongelmista ym? Itse ainakin haluaisin tietää, jos lapsella on ongelmia, mutta palaute on aina tasoa "hyvä päivä, päiväunet nukuttu ja ruoaksi oli nakkikeittoa". Joskus kun näissä keskusteluissa on tullut ilmi, että päiväkotien todellisuutta kaunistellaan vanhemmille tai ei uskalleta antaa palautetta, koska vanhemmat ovat niin herkkiä.
Lapsi on paras indikaattori hoidon tasosta.
Mikäli lapsi tulee mielellään hoitoon on homma ookoo.
Lapsi kertoo innoissaan kotona päivän kulusta ja tapahtumista kunhan hänen hoitopäivästään ollaan aidosti kiinnostuneita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista sekin ilmiö, että juuri näiden äänekkäimpien lasten, jotka vouhottavat tyyliin pitkin seiniä pystymättä rauhoittumaan hetkeksikään paikalleen ilman aikuista ja ohjattua virikettä, niin heidän vanhempansa vetävät "maailman paras vanhempi "-rooliin pitkin käytävää kaikuvine äänekkäine rakas-kulta-lässytyksineen, tuodessaan kultarakkaansa kokopäivähoitoon . Sitten tentataan hoitajaparkoja tyyliin "muistattehan sitten että meidän lapsen on saatava sitä ja tätä ja tuota ja kastottehan varmasti että....blaablaablaa".
Ja samat supervanhemmat lähes poikkeuksetta hakevat sen silmäteränsä puoli tuntia myöhässä yli varatun ajan , kun oli niiiin kiva lenkki-ilma.
Joo mikä tämä lässytys/hyvä vanhempi show on? Lapset aivan kauhean huonokäytöksisiä, ei mitään rajoja, hakevat huomiota keinolla millä hyvänsä. Luulisi että ei tarvi hakea kyseenalaisin keinoin huomiota, jos vanhempi jatkuvasti huomioi lasta muutenkin. Joku ei täsmää.
Tarve esittää kuinka superhyvä vanhempi on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Osalla homma hanskassa ja niiden lapsista näkee sen. He ovat hyvä käytöksisiä. Ja heillä on kotona ne säännöt, jotka jokaisella lapsella pitäisi olla."
Kyllä.
Eikä näillä lapsilla ole tarvetta hyppiä hoitajan silmille tai länkyttää vastaan joka asiassa.
Toisin kuin lapsilla jotka ovat jo varhain tottuneet siihen kuinka vanhempi tanssii oman pillin mukaan miten vain nyt sattuu huvittamaan. Näistä pahimmat eivät kunnioita mitään auktoriteettejä, hoitajia potkaistaan muina miehinä muuten vain, samalla lailla kuin sitä "voi rakas, kultamuru onks sun paha olla" lässyttävää vanhempaa.
Päiväkoti-ikäisen vanhempana tulee mieleen, että sanotteko te näille vanhemmille näistä lapsen käytösongelmista ym? Itse ainakin haluaisin tietää, jos lapsella on ongelmia, mutta palaute on aina tasoa "hyvä päivä, päiväunet nukuttu ja ruoaksi oli nakkikeittoa". Joskus kun näissä keskusteluissa on tullut ilmi, että päiväkotien todellisuutta kaunistellaan vanhemmille tai ei uskalleta antaa palautetta, koska vanhemmat ovat niin herkkiä.
Lapsi on paras indikaattori hoidon tasosta.
Mikäli lapsi tulee mielellään hoitoon on homma ookoo.
Lapsi kertoo innoissaan kotona päivän kulusta ja tapahtumista kunhan hänen hoitopäivästään ollaan aidosti kiinnostuneita.
Ei se välttämättä ole hoidosta kiinni jos lapsi ei halua tulla hoitoon. On näitäkin lapsia joita viedään mummolle suoraan päivähoidosta, jolloin ovat vasta illalla myöhään kotona. Sitten vanhempi sanoo aamulla että voivoi kunlapsi ei halunnut tänään tulla hoitoon. Ei se päiväkotikaan mikään ihmeparatiisi ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä ennen oltiin paljon enemmän hukassa, kun lapsia ”kasvatettiin” hakkaamalla. Sama meno jatkuu edelleen kylläkin näköjään ainakin esim. suojelukoirapiireissä. Ja varmaan jossain kodeissakin lapsia & eläimiä kohtaan.
Joo. Lapset ovat ikäänkuin kavereita vaan ja lapsen ehdoilla mennään. Tämä on väärin, lapsi saa turvallisuuden tunnetta vanhemmista jotka laittaa rajat ja antaa rakkautta vastavuoroisesti. LApsille ei saisi olla pelkästään autoritäärinen tai liian lempeä jatkuvasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut on kasvatettu alistamalla ja väkivallalla ja mulla on siitä hirveät traumat. Omat lapseni kasvatan eri lailla. Vanhempani olivat hukassa. N 1978
Vierailija kirjoitti:
Mut on kasvatettu alistamalla ja väkivallalla ja mulla on siitä hirveät traumat. Omat lapseni kasvatan eri lailla. Vanhempani olivat hukassa. N 1978
Eli miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainitsin ketjussa aiemmin naapurinpojan, jonka vanhemmat ehdottivat pensaan kaatamista pikku pipin takia. Tuli ketjua lukiessa mieleen, että nämä vanhemmat ovat kuitenkin tosi fiksuja ihmisiä ja hyviä vanhempia noin yleisesti ottaen.
Tässä ketjussa kun puhutaan myös vanhemmista, jotka hakkaavat lapsiaan. Tällaisia huonoja vanhempia on ollut aina. Minä jotenkin ajattelen, että kun puhutaan näistä "hukassa olevista vanhemmista", niin ei edes puhuta näistä ns, sosiaalitapauksista, vaan ihan tavallisista, jopa HYVISTÄ vanhemmista, jotka kyllä yrittävät. Kasvatuksesta ollaan kiinnostuneita, luetaan jopa artikkeleita tai oppaita... Koditkin ovat usein kuin sisustuslehdestä.
Jotakin vain menee pieleen... Mitä se sitten on? Ei haluta tuottaa lapselle pettymyksiä? Ehkä itse on koettu fyysistä kurittamista (toki väärin) ja sitä ei haluta tehdä omalle lapselle. Eli fyysinen kuritus on poistunut, mutta MITÄÄN ei ole tullut tilalle.
Vinkki: lapsen muisti on lyhyt. Jos tulee pipi niin itketään hetki, isä tai äiti puhaltaa ja sitten takaisin leikkimään. Jos naapurin Pasi kutsuu kakkapääksi, niin hetken päästä asia on jo unohtunut ja leikit jatkuu. Tällaisia asioita ei pidä psykologisoida tai käydä läpi päiväkausia. Sama juttu jos lapsi mankuu karkkia kaupassa jne. Kotimatkalla jutellaan mukavia ja viedään lapsen huomio muihin asioihin.
Tiedän että kaikki eivät pidä Jordan B. Petersonista, mutta hän muistuttaa kirjassaan eräästä tärkeästä kasvatusasiasta. Vanhempien tehtävä on asettaa rajat ja tuottaa pettymyksiä. Koska jos vanhemmat eivät tätä tee, niin sitten maailma, yhteiskunta on se joka ekana asettaa rajat ja tuottaa pettymyksiä. Ja se on huomattavasti tuskallisempaa lapselle. Koulu ei suju, kaverisuhteet ei suju.
Eli on parempi jos lapsi vähän kärsii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on kasvatettu alistamalla ja väkivallalla ja mulla on siitä hirveät traumat. Omat lapseni kasvatan eri lailla. Vanhempani olivat hukassa. N 1978
Eli miten?
Etkö ymmärrä mitä alistaminen ja väkivalta on vai? Vaiko sitä, että kasvattaa voi ilman niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mut on kasvatettu alistamalla ja väkivallalla ja mulla on siitä hirveät traumat. Omat lapseni kasvatan eri lailla. Vanhempani olivat hukassa. N 1978
Eli miten?
Etkö ymmärrä mitä alistaminen ja väkivalta on vai? Vaiko sitä, että kasvattaa voi ilman niitä?
Ei vaan onko vaihtoehto sitten tällainen löysä vanhemmuus josta ketjussa useita
esimerkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme hölöttäjiä tullut nykylapsista, suu käy, kovalla äänellä kailotetaan koko ajan jopa ruokaillessa. Meteli välillä tosi kova päiväkodeissa, eteiseen saakka kuuluu. Hetken maltetaan hiljaa keskittyä leikkiin ja taas aletaan metelöimään.
Kotona ei olla opetettu ruokarauhasta mitään, vai ollaanko kotona nätisti ja hoitopaikassa sokka irti eikä mitään rajaa?
Kyllä ja ei.
Tuntuu, että monilta ihmisiltä on terve järki ja suhteellisuudentaju kadonnut monen asian suhteen, myös lastenkasvatuksessa. Nykyään monessa perheessä annetaan lapsen määrätä ja pomottaa, eikä vanhemmilla ole kykyä ottaa omaa paikkaansa lauman johtajana. Lapsille ei myöskään opeteta kohtuullista ja hyvää käytöstä, vaan heidän annetaan mellastaa ja terrorisoida vapaasti. Lisäksi on niitä vanhempia, joiden mielestä kukaan ei saa asettaa mitään rajoja heidän lapsilleen vaikka nämä käyttäytyisivät törkeästi ja kohtelisivat muita huonosti.
Toisaalta ymmärrys ja tieto lapsen kehityksestä, tarpeista ja psyykestä on kasvanut huimasti. Nykyään ei ole yleisesti hyväksyttyä piiskata ja alistaa lasta tottelevaiseksi ja nujertaa lapsen kaikki oma tahto. Tiedetään turvallisen kiintymyssuhteen merkitys tasapainoisen psyykkisen kehityksen perustana, ja kannustetaan lapsentahtisuuteen pienen vauvan kanssa toimittaessa. Lapsenkasvatus on siirtynyt kovasta ja autoritäärisestä alistamisesta pehmeämpään ja terveempään suuntaan.
Valitettavasti Suomessakin on valtava määrä perheitä joissa lapsella ei ole hyvä olla, syystä tai toisesta. Kumpikaan ääripää ei ole kelvollinen kasvuympäristö, ja lievempää laiminlyöntiä ym. on myös aivan liikaa ns. tavallisissakin perheessä.
Suunta on kuitenkin oikea, mutta aina on ihmisiä joilla ei ole kykyä eikä resursseja hyvään vanhemmuuteen.
Onko se niin tavatonta, kun miettii että eihän niitä lapsia näe nykyään missään. Itse olen pian tulossa äidiksi, enkä tunne yhtäkään alaikäisen lapsen vanhempaa. Ei ihmiset lisäänny. Ei näe niitä normaaleja arkielämän tilanteita, mitä perheissä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Ihme hölöttäjiä tullut nykylapsista, suu käy, kovalla äänellä kailotetaan koko ajan jopa ruokaillessa. Meteli välillä tosi kova päiväkodeissa, eteiseen saakka kuuluu. Hetken maltetaan hiljaa keskittyä leikkiin ja taas aletaan metelöimään.
Kotona ei olla opetettu ruokarauhasta mitään, vai ollaanko kotona nätisti ja hoitopaikassa sokka irti eikä mitään rajaa?
Ja pahinta on kun puhuvat jatkuvasti aikuisten päälle! Sitten nämä lässynlässyn vanhemmat keskeyttävät keskustelunsa päikyn tädin kanssa ja kyselevät ”mitä asiaa sinulla on kulta?” vaikka lapsella ei todellakaan ole mikään hätä, haluaa vaan vanhemmat absoluuttisen huomion ja määrätä kenen kans hän juttelee. Siinä sitä sitten tiivistää päivän yhteen lauseeseen.
Inhoan noita lässyttäviä vanhempia!
Päiväkoti-ikäisen vanhempana tulee mieleen, että sanotteko te näille vanhemmille näistä lapsen käytösongelmista ym? Itse ainakin haluaisin tietää, jos lapsella on ongelmia, mutta palaute on aina tasoa "hyvä päivä, päiväunet nukuttu ja ruoaksi oli nakkikeittoa". Joskus kun näissä keskusteluissa on tullut ilmi, että päiväkotien todellisuutta kaunistellaan vanhemmille tai ei uskalleta antaa palautetta, koska vanhemmat ovat niin herkkiä.