Onko nykyvanhemmat jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?

Tuo kuulostaa ihan omalta asperger-lapselta aikanaan, että osaa lukea ja laskea 4-vuotiaana, mutta vetäytyy seurasta. Jos sosiaalisissa suhteissa on vertaisryhmässä (eli päiväkodissa) ongelmia, niin apua kannattaa ottaa vastaan. Se apu kantaa todella pitkälle kouluvuosiin, kun sitä vain ymmärtää vastaanottaa jo pienelle lapselle. Aina on helppo hakea muista lapsista syytä oman lapsen käytöksellä, mutta todennäköisyys sille, että jokainen lapsen päiväkotiryhmän lapsi olisi väkivaltainen huonosti kasvattu erityislapsi on äärimmäisen pieni. Kyllä sille lapselle olisi olemassa hyvääkin leikkiseuraa, ja opettajat ja hoitajat ovat varmasti ihan aiheesta huolissaan. Jos lapsi vetäytyy täysin, se on merkki jostain. Lapsi voi olla erittäin taitava sosiaalisesti läheisen ihmisten ja erityisesti aikuisten kanssa, mutta jos 4-vuotiaana ei osaa olla ryhmässä eikä hakeudu oma-alotteisesti vuorovaikutukseen kavereiden kanssa, niin on väärin olla vastaanottamasta tukea lapselle tähän ja syyttä sokeasti päiväkotia ja muita lapsia. Suorastaan silloin antaa oman ylpeyden mennä lapsen parhaan edelle.

T. Nyt jo teinin äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Totta, mutta ei ole tavallisella lääkärilläkään (=ei lpsyk/lneu el) eikä varsinkaan omasta lapsestaan. Eli siinä mielessä vanhempien ammatti ei minusta tässä ole oleellinen ja sen turha korostaminen voisi jopa viitata siihen, että päiväkodin huoli on kuitattu turhaksi vähän väärin perustein. Jäljempänä korostettiin myös lapsen älykkyyttä, joka taas ei myöskään millään muotoa poissulje käytöshäiriöitä tai nepsy-ongelmia.

Olipa niin tai näin, niin sosiaalialan koulutuksella ei voi diagnosoida kenenkään neurologisia tms. sairauksia.  Jopa alaan erikoistuneella lääkärillä siihen menee aikaa, mutta päiväkodeissa vedetään usein mutkat suoriksi. On myös suosikki vanhempia ja inhokki vanhempia jotka vaativat jotain vastinettakin ja puuttuvat epäkohtiin. Päiväkodin huoli pitäisi kohdentaa väkivaltaisiin lapsiin joilla on huono ennuste jo koulunkäyntiä ajatellen, jos toisen lyömistä tai tönimistä ei pidetä jonain käytöshäiriönä. 

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi pomottaa ja hallitsee koko perheen elämää ja vanhemmat palvelevat ja pokkuroivat, on jotain kyllä pielessä. Ei ”lapsen ehdoilla” tarkoita sitä, että ei ole mitään kuria eikä ryhtiä. Sääliksi käy lapsia, jotka huomiota hakemalla ja kiukuttelemalla tarvitsevat ja kaipaavat vain selkeitä rajoja, mitä vanhemmat eivät osaa useinkaan enää asettaa.

Juurikin näin. Asia erikseen nämä nepsy-lapset. Kyllä pitkään töitä lasten kanssa tehnyt tunnistaa jo aika hyvin mikä mättää ihan jo siitä kun näkee kuinka vanhempi on vuorovaikutuksessa lapsen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä alapeukuttajia ihan itsestäänselvistä asioista.  Ilmeisesti aiheellinen keskustelu niille joilla tosiaan on jotain ongelmia mutta ei niille jotka eivät mitään tukimuotoja tarvitse. Perhepäivähoitajan voi valkata ja on ollutkin erityisen hyvä.  Eskari on pakollinen ja auta armias jos joutuu lähikoulun "vauvaeskariin" kun koulun yhteydessä ei toimi eskaria. Lähtötaso on niin kovin eritasoinen, kun jotkut opettelevat kirjaimia niin toiset lukevat suoraan, pitäisi olla tasoryhmiä, ettei toiset turhaudu. Koulun yhteydessä toimivat eskarit on laadukkaampia ja valmistavat oikeasti siihen koulunaloitukseen ja 1-luokalle. 

Minusta kyllä täysin päinvastoin. Ketjun konkreettinen anti ongelmalasten vanhemmille on pyörä nolla, ainoa hyöty tästä on jeesustelijoiden ja itsensäkorottajien mahdollinen mielihyvä kun pääsevät taas kerran haukkumaan muita ja kehumaan itseään.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kuulostaa ihan omalta asperger-lapselta aikanaan, että osaa lukea ja laskea 4-vuotiaana, mutta vetäytyy seurasta. Jos sosiaalisissa suhteissa on vertaisryhmässä (eli päiväkodissa) ongelmia, niin apua kannattaa ottaa vastaan. Se apu kantaa todella pitkälle kouluvuosiin, kun sitä vain ymmärtää vastaanottaa jo pienelle lapselle. Aina on helppo hakea muista lapsista syytä oman lapsen käytöksellä, mutta todennäköisyys sille, että jokainen lapsen päiväkotiryhmän lapsi olisi väkivaltainen huonosti kasvattu erityislapsi on äärimmäisen pieni. Kyllä sille lapselle olisi olemassa hyvääkin leikkiseuraa, ja opettajat ja hoitajat ovat varmasti ihan aiheesta huolissaan. Jos lapsi vetäytyy täysin, se on merkki jostain. Lapsi voi olla erittäin taitava sosiaalisesti läheisen ihmisten ja erityisesti aikuisten kanssa, mutta jos 4-vuotiaana ei osaa olla ryhmässä eikä hakeudu oma-alotteisesti vuorovaikutukseen kavereiden kanssa, niin on väärin olla vastaanottamasta tukea lapselle tähän ja syyttä sokeasti päiväkotia ja muita lapsia. Suorastaan silloin antaa oman ylpeyden mennä lapsen parhaan edelle.

T. Nyt jo teinin äiti

Siis hakeutuu kyllä ryhmään ja on kavereita harrastuksissa. Ei vetäydy mutta karttaa niitä isompia lapsia jotka lyövät ja tönivät. Kuka sellaisten kanssa hakeutuisi vuorovaikutuksiin aikuisinakaan jos voisi saada turpiinsa. On paljon kavereita myös päiväkodissa joten ei hakeudu mitenkään syrjään. Joten sun ei kannata diagnosoida toisten lapsia omien lapsiesi perusteella ja kokemusten pohjalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Totta, mutta ei ole tavallisella lääkärilläkään (=ei lpsyk/lneu el) eikä varsinkaan omasta lapsestaan. Eli siinä mielessä vanhempien ammatti ei minusta tässä ole oleellinen ja sen turha korostaminen voisi jopa viitata siihen, että päiväkodin huoli on kuitattu turhaksi vähän väärin perustein. Jäljempänä korostettiin myös lapsen älykkyyttä, joka taas ei myöskään millään muotoa poissulje käytöshäiriöitä tai nepsy-ongelmia.

Olipa niin tai näin, niin sosiaalialan koulutuksella ei voi diagnosoida kenenkään neurologisia tms. sairauksia.  Jopa alaan erikoistuneella lääkärillä siihen menee aikaa, mutta päiväkodeissa vedetään usein mutkat suoriksi. On myös suosikki vanhempia ja inhokki vanhempia jotka vaativat jotain vastinettakin ja puuttuvat epäkohtiin. Päiväkodin huoli pitäisi kohdentaa väkivaltaisiin lapsiin joilla on huono ennuste jo koulunkäyntiä ajatellen, jos toisen lyömistä tai tönimistä ei pidetä jonain käytöshäiriönä. 

Mistä tiedät että ei olisi puututtu? Todennäköisesti päiväkoti on keinoton, koska vanhemmat eivät ota vastuuta ja kotona saa tehdä ihan mitä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kuulostaa ihan omalta asperger-lapselta aikanaan, että osaa lukea ja laskea 4-vuotiaana, mutta vetäytyy seurasta. Jos sosiaalisissa suhteissa on vertaisryhmässä (eli päiväkodissa) ongelmia, niin apua kannattaa ottaa vastaan. Se apu kantaa todella pitkälle kouluvuosiin, kun sitä vain ymmärtää vastaanottaa jo pienelle lapselle. Aina on helppo hakea muista lapsista syytä oman lapsen käytöksellä, mutta todennäköisyys sille, että jokainen lapsen päiväkotiryhmän lapsi olisi väkivaltainen huonosti kasvattu erityislapsi on äärimmäisen pieni. Kyllä sille lapselle olisi olemassa hyvääkin leikkiseuraa, ja opettajat ja hoitajat ovat varmasti ihan aiheesta huolissaan. Jos lapsi vetäytyy täysin, se on merkki jostain. Lapsi voi olla erittäin taitava sosiaalisesti läheisen ihmisten ja erityisesti aikuisten kanssa, mutta jos 4-vuotiaana ei osaa olla ryhmässä eikä hakeudu oma-alotteisesti vuorovaikutukseen kavereiden kanssa, niin on väärin olla vastaanottamasta tukea lapselle tähän ja syyttä sokeasti päiväkotia ja muita lapsia. Suorastaan silloin antaa oman ylpeyden mennä lapsen parhaan edelle.

T. Nyt jo teinin äiti

Siis hakeutuu kyllä ryhmään ja on kavereita harrastuksissa. Ei vetäydy mutta karttaa niitä isompia lapsia jotka lyövät ja tönivät. Kuka sellaisten kanssa hakeutuisi vuorovaikutuksiin aikuisinakaan jos voisi saada turpiinsa. On paljon kavereita myös päiväkodissa joten ei hakeudu mitenkään syrjään. Joten sun ei kannata diagnosoida toisten lapsia omien lapsiesi perusteella ja kokemusten pohjalta. 

Olen eri, mutta miksi olet noin aggressiivinen? Ei tuo edellinen kirjoittaja mitään diagnosoinutkaan, kunhan kertoi omista kokemuksistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Tuskin kukaan mitään diagnoosia on päiväkodissa tehnyt. Ovat vain ilmaisseet huolensa, kuten on heidän velvollisuus. Miksi et vie lastasi erikoislääkärille? Siellähän se selviää sitten onko huoli aiheellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kuulostaa ihan omalta asperger-lapselta aikanaan, että osaa lukea ja laskea 4-vuotiaana, mutta vetäytyy seurasta. Jos sosiaalisissa suhteissa on vertaisryhmässä (eli päiväkodissa) ongelmia, niin apua kannattaa ottaa vastaan. Se apu kantaa todella pitkälle kouluvuosiin, kun sitä vain ymmärtää vastaanottaa jo pienelle lapselle. Aina on helppo hakea muista lapsista syytä oman lapsen käytöksellä, mutta todennäköisyys sille, että jokainen lapsen päiväkotiryhmän lapsi olisi väkivaltainen huonosti kasvattu erityislapsi on äärimmäisen pieni. Kyllä sille lapselle olisi olemassa hyvääkin leikkiseuraa, ja opettajat ja hoitajat ovat varmasti ihan aiheesta huolissaan. Jos lapsi vetäytyy täysin, se on merkki jostain. Lapsi voi olla erittäin taitava sosiaalisesti läheisen ihmisten ja erityisesti aikuisten kanssa, mutta jos 4-vuotiaana ei osaa olla ryhmässä eikä hakeudu oma-alotteisesti vuorovaikutukseen kavereiden kanssa, niin on väärin olla vastaanottamasta tukea lapselle tähän ja syyttä sokeasti päiväkotia ja muita lapsia. Suorastaan silloin antaa oman ylpeyden mennä lapsen parhaan edelle.

T. Nyt jo teinin äiti

Siis hakeutuu kyllä ryhmään ja on kavereita harrastuksissa. Ei vetäydy mutta karttaa niitä isompia lapsia jotka lyövät ja tönivät. Kuka sellaisten kanssa hakeutuisi vuorovaikutuksiin aikuisinakaan jos voisi saada turpiinsa. On paljon kavereita myös päiväkodissa joten ei hakeudu mitenkään syrjään. Joten sun ei kannata diagnosoida toisten lapsia omien lapsiesi perusteella ja kokemusten pohjalta. 

Olen eri, mutta miksi olet noin aggressiivinen? Ei tuo edellinen kirjoittaja mitään diagnosoinutkaan, kunhan kertoi omista kokemuksistaan.

Ehkä vanhempi on itsekin Asperger, mutta ei ole diagnosoitu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Totta, mutta ei ole tavallisella lääkärilläkään (=ei lpsyk/lneu el) eikä varsinkaan omasta lapsestaan. Eli siinä mielessä vanhempien ammatti ei minusta tässä ole oleellinen ja sen turha korostaminen voisi jopa viitata siihen, että päiväkodin huoli on kuitattu turhaksi vähän väärin perustein. Jäljempänä korostettiin myös lapsen älykkyyttä, joka taas ei myöskään millään muotoa poissulje käytöshäiriöitä tai nepsy-ongelmia.

Olipa niin tai näin, niin sosiaalialan koulutuksella ei voi diagnosoida kenenkään neurologisia tms. sairauksia.  Jopa alaan erikoistuneella lääkärillä siihen menee aikaa, mutta päiväkodeissa vedetään usein mutkat suoriksi. On myös suosikki vanhempia ja inhokki vanhempia jotka vaativat jotain vastinettakin ja puuttuvat epäkohtiin. Päiväkodin huoli pitäisi kohdentaa väkivaltaisiin lapsiin joilla on huono ennuste jo koulunkäyntiä ajatellen, jos toisen lyömistä tai tönimistä ei pidetä jonain käytöshäiriönä. 

Mistä tiedät että ei olisi puututtu? Todennäköisesti päiväkoti on keinoton, koska vanhemmat eivät ota vastuuta ja kotona saa tehdä ihan mitä vaan.

Mistä tiedät ettei vanhemmat ota vastuuta? Meillä on väkivaltainen 4 v, joka ei todellakaan saa tehdä mitä vaan ja jolle ollaan toistuvasti haettu apua, toistaiseksi huonolla menestyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Totta, mutta ei ole tavallisella lääkärilläkään (=ei lpsyk/lneu el) eikä varsinkaan omasta lapsestaan. Eli siinä mielessä vanhempien ammatti ei minusta tässä ole oleellinen ja sen turha korostaminen voisi jopa viitata siihen, että päiväkodin huoli on kuitattu turhaksi vähän väärin perustein. Jäljempänä korostettiin myös lapsen älykkyyttä, joka taas ei myöskään millään muotoa poissulje käytöshäiriöitä tai nepsy-ongelmia.

Olipa niin tai näin, niin sosiaalialan koulutuksella ei voi diagnosoida kenenkään neurologisia tms. sairauksia.  Jopa alaan erikoistuneella lääkärillä siihen menee aikaa, mutta päiväkodeissa vedetään usein mutkat suoriksi. On myös suosikki vanhempia ja inhokki vanhempia jotka vaativat jotain vastinettakin ja puuttuvat epäkohtiin. Päiväkodin huoli pitäisi kohdentaa väkivaltaisiin lapsiin joilla on huono ennuste jo koulunkäyntiä ajatellen, jos toisen lyömistä tai tönimistä ei pidetä jonain käytöshäiriönä. 

Mistä tiedät että ei olisi puututtu? Todennäköisesti päiväkoti on keinoton, koska vanhemmat eivät ota vastuuta ja kotona saa tehdä ihan mitä vaan.

Miksi sitten päiväkoti ei tee lasua väkivaltaisesta lapsesta joka on vaaraksi päiväkodissa toisille lapsille? Koulukuraattorin tulisi myös puuttua väkivaltaisen lapsen käytökseen ja keskustella asiasta vanhempien kanssa moniammatillisessa työryhmässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Se kertoo kuitenkin oppimisesta, että lapsi osaa jo neljävuotiaana lukea ja laskea pitkälle ja ratkaista matemaattisia tehtäviä mitkä on havaittu ihan neuvolassa. Kasvatuksessa ei ole ollut kellään huomauttamista, on kehuttu hyväkäytöksiseksi lapseksi. Jos lapsi muuttuu yks kaks päiväkodissa omissa oloissan olevaksi, niin syytä pitäisi etsiä päiväkodin illmapiiristä ja olosuhteista. Jos ei puututa tönimiseen ja tyrkkimiseen, että tulee fyysisiä vammoja, itsekin silloin vetäytyisin sellaisissa olosuhteissa omiin oloihini fiksuna ihmisenä. Mikä muuten sellainen ohjeistus on, että jos esiintyy väkivaltaa päiväkodissa niin pitäisi ensisijaisesti ottaa yhteyttä aluehallintovirastoon? Onko asia käsitettävä niin, että päiväkodinjohtaja ei ole halukas tai asiantunteva ammatillisesti puuttumaan epäkohtiin mihin hänet on palkattu, siis johtamaan päiväkotia, lillukanvarsiin kyllä puuttuu. Missään tapauksessa joku sosionomi tai lähihoitaja ei ole asiantunteva tekemään diagnooseja vaan sen alan erikoislääkäri. 

Oppiminen on vain yksi osa-alue. Miten sosiaaliset taidot? Tunnetaidot? Ei ole mitenkään poikkeuksellista oppia lukemaan 4-vuotiaana ja laskea kertolaskuja jo päiväkoti-ikäisenä. Ihan voi putkimiehenkin lapsi osata näitä taitoja.

Onhan se nyt poikkeuksellista osata lukea jo 4-vuotiaana. Jonkun päiväkodinjohtajan mielestä eskarinkin aloittavista lapsista noin 5 - 6 vuotiaista jotain 20 ryhmästä noin keskimäärin 2 osaa lukea suoraan. 

Oma lapseni oppi tuon ikäisenä, enkä pitänyt poikkeuksellisena. Itse asiassa kaikki lapseni ovat oppineet aikaisin lukemaan. Toisaalta tällä 4-vuotiaana lukemaan oppineella olen joskus epäillytkin jotain nepsy-haasteita...

Kasvattaminen ei ole koskaan ollut helppoa. Tämän päivän vanhemmat ovat parempia, kuin ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kuulostaa ihan omalta asperger-lapselta aikanaan, että osaa lukea ja laskea 4-vuotiaana, mutta vetäytyy seurasta. Jos sosiaalisissa suhteissa on vertaisryhmässä (eli päiväkodissa) ongelmia, niin apua kannattaa ottaa vastaan. Se apu kantaa todella pitkälle kouluvuosiin, kun sitä vain ymmärtää vastaanottaa jo pienelle lapselle. Aina on helppo hakea muista lapsista syytä oman lapsen käytöksellä, mutta todennäköisyys sille, että jokainen lapsen päiväkotiryhmän lapsi olisi väkivaltainen huonosti kasvattu erityislapsi on äärimmäisen pieni. Kyllä sille lapselle olisi olemassa hyvääkin leikkiseuraa, ja opettajat ja hoitajat ovat varmasti ihan aiheesta huolissaan. Jos lapsi vetäytyy täysin, se on merkki jostain. Lapsi voi olla erittäin taitava sosiaalisesti läheisen ihmisten ja erityisesti aikuisten kanssa, mutta jos 4-vuotiaana ei osaa olla ryhmässä eikä hakeudu oma-alotteisesti vuorovaikutukseen kavereiden kanssa, niin on väärin olla vastaanottamasta tukea lapselle tähän ja syyttä sokeasti päiväkotia ja muita lapsia. Suorastaan silloin antaa oman ylpeyden mennä lapsen parhaan edelle.

T. Nyt jo teinin äiti

Siis hakeutuu kyllä ryhmään ja on kavereita harrastuksissa. Ei vetäydy mutta karttaa niitä isompia lapsia jotka lyövät ja tönivät. Kuka sellaisten kanssa hakeutuisi vuorovaikutuksiin aikuisinakaan jos voisi saada turpiinsa. On paljon kavereita myös päiväkodissa joten ei hakeudu mitenkään syrjään. Joten sun ei kannata diagnosoida toisten lapsia omien lapsiesi perusteella ja kokemusten pohjalta. 

Olen eri, mutta miksi olet noin aggressiivinen? Ei tuo edellinen kirjoittaja mitään diagnosoinutkaan, kunhan kertoi omista kokemuksistaan.

Ehkä vanhempi on itsekin Asperger, mutta ei ole diagnosoitu?

Ehkä kirjoittaja itse on Asperger ja kuvittelee, että kaikilla muillakin on sama diagnoosi.  Kertoi kokemuksiaan ja luulee, että myös muilla on asperger. Myös se, että kertoo, että päiväkodeissa väkivaltainen käytös on häviävän pieni ei pidä paikkaansa, mustelmia ja kolhuja on tullut ja todistettavasti päiväkodissa ja myös tekijät on tiedossa, heistä on myös ilmoitettu eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Se kertoo kuitenkin oppimisesta, että lapsi osaa jo neljävuotiaana lukea ja laskea pitkälle ja ratkaista matemaattisia tehtäviä mitkä on havaittu ihan neuvolassa. Kasvatuksessa ei ole ollut kellään huomauttamista, on kehuttu hyväkäytöksiseksi lapseksi. Jos lapsi muuttuu yks kaks päiväkodissa omissa oloissan olevaksi, niin syytä pitäisi etsiä päiväkodin illmapiiristä ja olosuhteista. Jos ei puututa tönimiseen ja tyrkkimiseen, että tulee fyysisiä vammoja, itsekin silloin vetäytyisin sellaisissa olosuhteissa omiin oloihini fiksuna ihmisenä. Mikä muuten sellainen ohjeistus on, että jos esiintyy väkivaltaa päiväkodissa niin pitäisi ensisijaisesti ottaa yhteyttä aluehallintovirastoon? Onko asia käsitettävä niin, että päiväkodinjohtaja ei ole halukas tai asiantunteva ammatillisesti puuttumaan epäkohtiin mihin hänet on palkattu, siis johtamaan päiväkotia, lillukanvarsiin kyllä puuttuu. Missään tapauksessa joku sosionomi tai lähihoitaja ei ole asiantunteva tekemään diagnooseja vaan sen alan erikoislääkäri. 

Oppiminen on vain yksi osa-alue. Miten sosiaaliset taidot? Tunnetaidot? Ei ole mitenkään poikkeuksellista oppia lukemaan 4-vuotiaana ja laskea kertolaskuja jo päiväkoti-ikäisenä. Ihan voi putkimiehenkin lapsi osata näitä taitoja.

Onhan se nyt poikkeuksellista osata lukea jo 4-vuotiaana. Jonkun päiväkodinjohtajan mielestä eskarinkin aloittavista lapsista noin 5 - 6 vuotiaista jotain 20 ryhmästä noin keskimäärin 2 osaa lukea suoraan. 

Oma lapseni oppi tuon ikäisenä, enkä pitänyt poikkeuksellisena. Itse asiassa kaikki lapseni ovat oppineet aikaisin lukemaan. Toisaalta tällä 4-vuotiaana lukemaan oppineella olen joskus epäillytkin jotain nepsy-haasteita...

Niin sinä et pitänyt poikkeuksellisena mutta ne jotka ovat päiväkodissa lapsien kanssa työkseen tekemisissä on vertailukohtaa ja tilastotietoa lasten oppimisesta kuin sinulla vain omassa perheessäsi lastesi kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Totta, mutta ei ole tavallisella lääkärilläkään (=ei lpsyk/lneu el) eikä varsinkaan omasta lapsestaan. Eli siinä mielessä vanhempien ammatti ei minusta tässä ole oleellinen ja sen turha korostaminen voisi jopa viitata siihen, että päiväkodin huoli on kuitattu turhaksi vähän väärin perustein. Jäljempänä korostettiin myös lapsen älykkyyttä, joka taas ei myöskään millään muotoa poissulje käytöshäiriöitä tai nepsy-ongelmia.

Päiväkodin henkilökunnalla on muuten erittäin korkea kynnys tehdä diagnooseja lääkäriperheiden rajattomista kakaroista. Yksikään lääketieteen tohtori, erikoislääkäri tms. ei ota vastaan minkäänlaista negatiivista palautetta omasta ihmelapsestaan. Kotona pieni terroristi saa pyörittää vanhempiaan ihan miten sattuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa muistaa että nuorilla voi olla jopa kauppalappu siinä puhelimessa. Jos joku katsoo puhelinta kaupassa niin ei automaattisesti ole kyse jostain pahasta.

Lukeeko ne sitä kauppalistaa puistossakin rattaita työnnellessään? Ja imettäessään?

Ihan varmasti some vie nykyään hirveästi sellaista aikaa, jota ennen käytettiin lasten kanssa touhuamiseen ja kotitöihinkin. Puistossa ihasteltiin kukkia ja käppyräisiä oksia, osoiteltiin autoja ja lintuja ja puita ja lentokoneita. Nyt liian moni tuijottaa sitä kännykkäänsä ja lapsi istuu apaattisena rattaissa.

Oikeasti nykyään on ihan pirusti kännykällä hoidettavia asioita, vaikkei somessa luuhaisi yhtään. Siellä on kaikki kalenterit, pitää seurata työvuorojen mahdolliset muutokset ja varata päivähoito tunnin tarkkaan niiden mukaan, varailla neuvolat ja hammaslääkärit ja parturit ja maksaa laskut ja kilpailuttaa sähkösopimukset ja hoitaa koulun Wilma ja musiikkiopiston Wilma ja vanhempainyhdistyksen ryhmät kilisee. Työsähköposteja luen minäkin päivinä joina olen perhevapaalla (teen siis osa-aikaista) ja Teamsia myös.

Puisto on usein se paikka, jossa taapero malttaa leikkiä itsekseen paremmin kuin kotona. Ja miksipä ei silloin hoitaisi näitä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Tuskin kukaan mitään diagnoosia on päiväkodissa tehnyt. Ovat vain ilmaisseet huolensa, kuten on heidän velvollisuus. Miksi et vie lastasi erikoislääkärille? Siellähän se selviää sitten onko huoli aiheellinen.

Lopetan tämän rautalangasta vääntämisen tähän. Siis on käynyt ja todettu olevan normaali kaikin puolin testien perusteella.  Huoli pitäisi ilmaista niistä jotka lyövät muita ja tönivät, että syntyy todella vaarallisia tilanteita mistä osan on nähnyt päiväkodin henkilökuntakin ja jopa kertonut, että näin on todellakin tapahtunut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Se kertoo kuitenkin oppimisesta, että lapsi osaa jo neljävuotiaana lukea ja laskea pitkälle ja ratkaista matemaattisia tehtäviä mitkä on havaittu ihan neuvolassa. Kasvatuksessa ei ole ollut kellään huomauttamista, on kehuttu hyväkäytöksiseksi lapseksi. Jos lapsi muuttuu yks kaks päiväkodissa omissa oloissan olevaksi, niin syytä pitäisi etsiä päiväkodin illmapiiristä ja olosuhteista. Jos ei puututa tönimiseen ja tyrkkimiseen, että tulee fyysisiä vammoja, itsekin silloin vetäytyisin sellaisissa olosuhteissa omiin oloihini fiksuna ihmisenä. Mikä muuten sellainen ohjeistus on, että jos esiintyy väkivaltaa päiväkodissa niin pitäisi ensisijaisesti ottaa yhteyttä aluehallintovirastoon? Onko asia käsitettävä niin, että päiväkodinjohtaja ei ole halukas tai asiantunteva ammatillisesti puuttumaan epäkohtiin mihin hänet on palkattu, siis johtamaan päiväkotia, lillukanvarsiin kyllä puuttuu. Missään tapauksessa joku sosionomi tai lähihoitaja ei ole asiantunteva tekemään diagnooseja vaan sen alan erikoislääkäri. 

Oppiminen on vain yksi osa-alue. Miten sosiaaliset taidot? Tunnetaidot? Ei ole mitenkään poikkeuksellista oppia lukemaan 4-vuotiaana ja laskea kertolaskuja jo päiväkoti-ikäisenä. Ihan voi putkimiehenkin lapsi osata näitä taitoja.

Onhan se nyt poikkeuksellista osata lukea jo 4-vuotiaana. Jonkun päiväkodinjohtajan mielestä eskarinkin aloittavista lapsista noin 5 - 6 vuotiaista jotain 20 ryhmästä noin keskimäärin 2 osaa lukea suoraan. 

Oma lapseni oppi tuon ikäisenä, enkä pitänyt poikkeuksellisena. Itse asiassa kaikki lapseni ovat oppineet aikaisin lukemaan. Toisaalta tällä 4-vuotiaana lukemaan oppineella olen joskus epäillytkin jotain nepsy-haasteita...

Niin sinä et pitänyt poikkeuksellisena mutta ne jotka ovat päiväkodissa lapsien kanssa työkseen tekemisissä on vertailukohtaa ja tilastotietoa lasten oppimisesta kuin sinulla vain omassa perheessäsi lastesi kesken. 

Miksi jankutat tästä nelivuotiaana lukemaan oppimisesta? Ei se tarkoita ettei lapsella voisi olla nepsy-haasteita. Tuntuu, että keskityt nyt jotenkin tähän lapsen älykkyydellä leuhkimiseen, vaikkei sillä ole koko asian kanssa mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Se kertoo kuitenkin oppimisesta, että lapsi osaa jo neljävuotiaana lukea ja laskea pitkälle ja ratkaista matemaattisia tehtäviä mitkä on havaittu ihan neuvolassa. Kasvatuksessa ei ole ollut kellään huomauttamista, on kehuttu hyväkäytöksiseksi lapseksi. Jos lapsi muuttuu yks kaks päiväkodissa omissa oloissan olevaksi, niin syytä pitäisi etsiä päiväkodin illmapiiristä ja olosuhteista. Jos ei puututa tönimiseen ja tyrkkimiseen, että tulee fyysisiä vammoja, itsekin silloin vetäytyisin sellaisissa olosuhteissa omiin oloihini fiksuna ihmisenä. Mikä muuten sellainen ohjeistus on, että jos esiintyy väkivaltaa päiväkodissa niin pitäisi ensisijaisesti ottaa yhteyttä aluehallintovirastoon? Onko asia käsitettävä niin, että päiväkodinjohtaja ei ole halukas tai asiantunteva ammatillisesti puuttumaan epäkohtiin mihin hänet on palkattu, siis johtamaan päiväkotia, lillukanvarsiin kyllä puuttuu. Missään tapauksessa joku sosionomi tai lähihoitaja ei ole asiantunteva tekemään diagnooseja vaan sen alan erikoislääkäri. 

Oppiminen on vain yksi osa-alue. Miten sosiaaliset taidot? Tunnetaidot? Ei ole mitenkään poikkeuksellista oppia lukemaan 4-vuotiaana ja laskea kertolaskuja jo päiväkoti-ikäisenä. Ihan voi putkimiehenkin lapsi osata näitä taitoja.

Onhan se nyt poikkeuksellista osata lukea jo 4-vuotiaana. Jonkun päiväkodinjohtajan mielestä eskarinkin aloittavista lapsista noin 5 - 6 vuotiaista jotain 20 ryhmästä noin keskimäärin 2 osaa lukea suoraan. 

Oma lapseni oppi tuon ikäisenä, enkä pitänyt poikkeuksellisena. Itse asiassa kaikki lapseni ovat oppineet aikaisin lukemaan. Toisaalta tällä 4-vuotiaana lukemaan oppineella olen joskus epäillytkin jotain nepsy-haasteita...

Niin sinä et pitänyt poikkeuksellisena mutta ne jotka ovat päiväkodissa lapsien kanssa työkseen tekemisissä on vertailukohtaa ja tilastotietoa lasten oppimisesta kuin sinulla vain omassa perheessäsi lastesi kesken. 

Samaisessa päiväkodissa, samassa ryhmässä, sattui olemaan ainakin yksi toinen noin aikaisin lukemaan oppinut. En tiedä onko niitä ollut enemmänkin. Luin aikoinani aiheesta ja sain sellaisen käsityksen että ei ole mitenkään poikkeuksellista, näitä lapsia kyllä löytyy. Toki vaatii myös sen että vanhempi jaksaa lukea paljon ja opettaa lasta kun hänellä on herkkyyskausi menossa. Mutta jos oppii 3-vuotiaana lukemaan, se alkaa olla jo aika poikkeuksellista. Ja toki lukutaito vähäisen lukemisen vuoksi on varmasti viime vuosina huonontunut.