Onko nykyvanhemmat jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Tuskin kukaan mitään diagnoosia on päiväkodissa tehnyt. Ovat vain ilmaisseet huolensa, kuten on heidän velvollisuus. Miksi et vie lastasi erikoislääkärille? Siellähän se selviää sitten onko huoli aiheellinen.

Lopetan tämän rautalangasta vääntämisen tähän. Siis on käynyt ja todettu olevan normaali kaikin puolin testien perusteella.  Huoli pitäisi ilmaista niistä jotka lyövät muita ja tönivät, että syntyy todella vaarallisia tilanteita mistä osan on nähnyt päiväkodin henkilökuntakin ja jopa kertonut, että näin on todellakin tapahtunut. 

Eikö yksi päiväkoti voi olla huolissaan useammasta lapsesta? Ethän sinä voi mitenkään tietää onko muiden perheiden lapsista ilmaistu huolta, koska nämä ovat salassa pidettäviä asioita joita ei lainkaan mukaan voi muille vanhemmille retostella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Tuskin kukaan mitään diagnoosia on päiväkodissa tehnyt. Ovat vain ilmaisseet huolensa, kuten on heidän velvollisuus. Miksi et vie lastasi erikoislääkärille? Siellähän se selviää sitten onko huoli aiheellinen.

Lopetan tämän rautalangasta vääntämisen tähän. Siis on käynyt ja todettu olevan normaali kaikin puolin testien perusteella.  Huoli pitäisi ilmaista niistä jotka lyövät muita ja tönivät, että syntyy todella vaarallisia tilanteita mistä osan on nähnyt päiväkodin henkilökuntakin ja jopa kertonut, että näin on todellakin tapahtunut. 

Eli yksipuolisen paasaamisen? Sehän on aspergereille usein ominaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Se kertoo kuitenkin oppimisesta, että lapsi osaa jo neljävuotiaana lukea ja laskea pitkälle ja ratkaista matemaattisia tehtäviä mitkä on havaittu ihan neuvolassa. Kasvatuksessa ei ole ollut kellään huomauttamista, on kehuttu hyväkäytöksiseksi lapseksi. Jos lapsi muuttuu yks kaks päiväkodissa omissa oloissan olevaksi, niin syytä pitäisi etsiä päiväkodin illmapiiristä ja olosuhteista. Jos ei puututa tönimiseen ja tyrkkimiseen, että tulee fyysisiä vammoja, itsekin silloin vetäytyisin sellaisissa olosuhteissa omiin oloihini fiksuna ihmisenä. Mikä muuten sellainen ohjeistus on, että jos esiintyy väkivaltaa päiväkodissa niin pitäisi ensisijaisesti ottaa yhteyttä aluehallintovirastoon? Onko asia käsitettävä niin, että päiväkodinjohtaja ei ole halukas tai asiantunteva ammatillisesti puuttumaan epäkohtiin mihin hänet on palkattu, siis johtamaan päiväkotia, lillukanvarsiin kyllä puuttuu. Missään tapauksessa joku sosionomi tai lähihoitaja ei ole asiantunteva tekemään diagnooseja vaan sen alan erikoislääkäri. 

Oppiminen on vain yksi osa-alue. Miten sosiaaliset taidot? Tunnetaidot? Ei ole mitenkään poikkeuksellista oppia lukemaan 4-vuotiaana ja laskea kertolaskuja jo päiväkoti-ikäisenä. Ihan voi putkimiehenkin lapsi osata näitä taitoja.

Onhan se nyt poikkeuksellista osata lukea jo 4-vuotiaana. Jonkun päiväkodinjohtajan mielestä eskarinkin aloittavista lapsista noin 5 - 6 vuotiaista jotain 20 ryhmästä noin keskimäärin 2 osaa lukea suoraan. 

Oma lapseni oppi tuon ikäisenä, enkä pitänyt poikkeuksellisena. Itse asiassa kaikki lapseni ovat oppineet aikaisin lukemaan. Toisaalta tällä 4-vuotiaana lukemaan oppineella olen joskus epäillytkin jotain nepsy-haasteita...

Niin sinä et pitänyt poikkeuksellisena mutta ne jotka ovat päiväkodissa lapsien kanssa työkseen tekemisissä on vertailukohtaa ja tilastotietoa lasten oppimisesta kuin sinulla vain omassa perheessäsi lastesi kesken. 

Samaisessa päiväkodissa, samassa ryhmässä, sattui olemaan ainakin yksi toinen noin aikaisin lukemaan oppinut. En tiedä onko niitä ollut enemmänkin. Luin aikoinani aiheesta ja sain sellaisen käsityksen että ei ole mitenkään poikkeuksellista, näitä lapsia kyllä löytyy. Toki vaatii myös sen että vanhempi jaksaa lukea paljon ja opettaa lasta kun hänellä on herkkyyskausi menossa. Mutta jos oppii 3-vuotiaana lukemaan, se alkaa olla jo aika poikkeuksellista. Ja toki lukutaito vähäisen lukemisen vuoksi on varmasti viime vuosina huonontunut.

Niinpä. Oli siis  toinen samaan aikaan lukemaan oppinut ryhmässä, sama mitä tuo päiväkodinjohtaja oli kertonutkin. Eli se täsmää siihen, että noin 20 lapsen ryhmässä noin keskimäärin kaksi lasta osaa lukea. Kyllähän se korreloi jotakin tulevaisuudessa oppimiskyvystä ja keskittymisestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Tuskin kukaan mitään diagnoosia on päiväkodissa tehnyt. Ovat vain ilmaisseet huolensa, kuten on heidän velvollisuus. Miksi et vie lastasi erikoislääkärille? Siellähän se selviää sitten onko huoli aiheellinen.

Lopetan tämän rautalangasta vääntämisen tähän. Siis on käynyt ja todettu olevan normaali kaikin puolin testien perusteella.  Huoli pitäisi ilmaista niistä jotka lyövät muita ja tönivät, että syntyy todella vaarallisia tilanteita mistä osan on nähnyt päiväkodin henkilökuntakin ja jopa kertonut, että näin on todellakin tapahtunut. 

Eli yksipuolisen paasaamisen? Sehän on aspergereille usein ominaista.

Niin ja väittely, että ei anna periksi, pitää saada sanoa aina se viimeinen sana kärkkäästi kuten sinä. Ei näe kuin mustaa ja valkoista ja paasaa yksipuolisesti kunnes saa sanottua sen viimeisen sanan ja piste. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Tuskin kukaan mitään diagnoosia on päiväkodissa tehnyt. Ovat vain ilmaisseet huolensa, kuten on heidän velvollisuus. Miksi et vie lastasi erikoislääkärille? Siellähän se selviää sitten onko huoli aiheellinen.

Lopetan tämän rautalangasta vääntämisen tähän. Siis on käynyt ja todettu olevan normaali kaikin puolin testien perusteella.  Huoli pitäisi ilmaista niistä jotka lyövät muita ja tönivät, että syntyy todella vaarallisia tilanteita mistä osan on nähnyt päiväkodin henkilökuntakin ja jopa kertonut, että näin on todellakin tapahtunut. 

Eli yksipuolisen paasaamisen? Sehän on aspergereille usein ominaista.

Ihan ohiksena täältä sivusta kysyn, että mistä kumpuaa noin kauhea tuntemattomien ihmisten diagnosoimisen tarve.

Diagnooseja antavat ammattilaiset vain pyynnöstä silloin kun arjessa on hankalaa. Sinulta ei ole kukaan pyytänyt diagnoosia eikä sellainen auta antamanasi ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Tuskin kukaan mitään diagnoosia on päiväkodissa tehnyt. Ovat vain ilmaisseet huolensa, kuten on heidän velvollisuus. Miksi et vie lastasi erikoislääkärille? Siellähän se selviää sitten onko huoli aiheellinen.

Lopetan tämän rautalangasta vääntämisen tähän. Siis on käynyt ja todettu olevan normaali kaikin puolin testien perusteella.  Huoli pitäisi ilmaista niistä jotka lyövät muita ja tönivät, että syntyy todella vaarallisia tilanteita mistä osan on nähnyt päiväkodin henkilökuntakin ja jopa kertonut, että näin on todellakin tapahtunut. 

Eikö yksi päiväkoti voi olla huolissaan useammasta lapsesta? Ethän sinä voi mitenkään tietää onko muiden perheiden lapsista ilmaistu huolta, koska nämä ovat salassa pidettäviä asioita joita ei lainkaan mukaan voi muille vanhemmille retostella.

Jos ei näy käytännössä, että samat lapset jatkavat samaa väkivaltaa edelleen ryhmässä niin asialle ei ole tehty mitään. Heidät pitäisi siirtää pienryhmään ja ottaa mielellään avustaja joka valvoo muiden fyysistä koskemattomuutta jatkossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Tuskin kukaan mitään diagnoosia on päiväkodissa tehnyt. Ovat vain ilmaisseet huolensa, kuten on heidän velvollisuus. Miksi et vie lastasi erikoislääkärille? Siellähän se selviää sitten onko huoli aiheellinen.

Lopetan tämän rautalangasta vääntämisen tähän. Siis on käynyt ja todettu olevan normaali kaikin puolin testien perusteella.  Huoli pitäisi ilmaista niistä jotka lyövät muita ja tönivät, että syntyy todella vaarallisia tilanteita mistä osan on nähnyt päiväkodin henkilökuntakin ja jopa kertonut, että näin on todellakin tapahtunut. 

Eikö yksi päiväkoti voi olla huolissaan useammasta lapsesta? Ethän sinä voi mitenkään tietää onko muiden perheiden lapsista ilmaistu huolta, koska nämä ovat salassa pidettäviä asioita joita ei lainkaan mukaan voi muille vanhemmille retostella.

Jos ei näy käytännössä, että samat lapset jatkavat samaa väkivaltaa edelleen ryhmässä niin asialle ei ole tehty mitään. Heidät pitäisi siirtää pienryhmään ja ottaa mielellään avustaja joka valvoo muiden fyysistä koskemattomuutta jatkossa. 

Kerropa missä päiväkodissa on tuollaisia resursseja? Jos kerta molemmat vanhemmat on lääkäreitä, niin varmaan teillä on taloudellisesti vara valita päivähoitopaikka tai ottaa vaihtoehtoisesti hoitaja kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Tuskin kukaan mitään diagnoosia on päiväkodissa tehnyt. Ovat vain ilmaisseet huolensa, kuten on heidän velvollisuus. Miksi et vie lastasi erikoislääkärille? Siellähän se selviää sitten onko huoli aiheellinen.

Lopetan tämän rautalangasta vääntämisen tähän. Siis on käynyt ja todettu olevan normaali kaikin puolin testien perusteella.  Huoli pitäisi ilmaista niistä jotka lyövät muita ja tönivät, että syntyy todella vaarallisia tilanteita mistä osan on nähnyt päiväkodin henkilökuntakin ja jopa kertonut, että näin on todellakin tapahtunut. 

Eli yksipuolisen paasaamisen? Sehän on aspergereille usein ominaista.

Ihan ohiksena täältä sivusta kysyn, että mistä kumpuaa noin kauhea tuntemattomien ihmisten diagnosoimisen tarve.

Diagnooseja antavat ammattilaiset vain pyynnöstä silloin kun arjessa on hankalaa. Sinulta ei ole kukaan pyytänyt diagnoosia eikä sellainen auta antamanasi ketään.

Samaa ihmettelen. Ehkä hän on sitten narsistinen persoona jos diagnooseja tuntemattomista ruvetaan täällä heittelemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Tuskin kukaan mitään diagnoosia on päiväkodissa tehnyt. Ovat vain ilmaisseet huolensa, kuten on heidän velvollisuus. Miksi et vie lastasi erikoislääkärille? Siellähän se selviää sitten onko huoli aiheellinen.

Lopetan tämän rautalangasta vääntämisen tähän. Siis on käynyt ja todettu olevan normaali kaikin puolin testien perusteella.  Huoli pitäisi ilmaista niistä jotka lyövät muita ja tönivät, että syntyy todella vaarallisia tilanteita mistä osan on nähnyt päiväkodin henkilökuntakin ja jopa kertonut, että näin on todellakin tapahtunut. 

Eikö yksi päiväkoti voi olla huolissaan useammasta lapsesta? Ethän sinä voi mitenkään tietää onko muiden perheiden lapsista ilmaistu huolta, koska nämä ovat salassa pidettäviä asioita joita ei lainkaan mukaan voi muille vanhemmille retostella.

Jos ei näy käytännössä, että samat lapset jatkavat samaa väkivaltaa edelleen ryhmässä niin asialle ei ole tehty mitään. Heidät pitäisi siirtää pienryhmään ja ottaa mielellään avustaja joka valvoo muiden fyysistä koskemattomuutta jatkossa. 

Höpsis, ei se mitään kerro. Meillä on väkivaltainen pk-ikäinen lapsi jolle on haettu apua sekä meidän että pk:n toimesta - toistaiseksi ilman näkyviä tuloksia. Pikemminkin päiväkodin kanta on ollut, että turhia ryhmän- ja päiväkodinvaihdoksia pitäisi välttää, koska lapsi stressaantuu niistä ja ongelmat pahenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Tuskin kukaan mitään diagnoosia on päiväkodissa tehnyt. Ovat vain ilmaisseet huolensa, kuten on heidän velvollisuus. Miksi et vie lastasi erikoislääkärille? Siellähän se selviää sitten onko huoli aiheellinen.

Lopetan tämän rautalangasta vääntämisen tähän. Siis on käynyt ja todettu olevan normaali kaikin puolin testien perusteella.  Huoli pitäisi ilmaista niistä jotka lyövät muita ja tönivät, että syntyy todella vaarallisia tilanteita mistä osan on nähnyt päiväkodin henkilökuntakin ja jopa kertonut, että näin on todellakin tapahtunut. 

Eli yksipuolisen paasaamisen? Sehän on aspergereille usein ominaista.

Ihan ohiksena täältä sivusta kysyn, että mistä kumpuaa noin kauhea tuntemattomien ihmisten diagnosoimisen tarve.

Diagnooseja antavat ammattilaiset vain pyynnöstä silloin kun arjessa on hankalaa. Sinulta ei ole kukaan pyytänyt diagnoosia eikä sellainen auta antamanasi ketään.

Samaa ihmettelen. Ehkä hän on sitten narsistinen persoona jos diagnooseja tuntemattomista ruvetaan täällä heittelemään. 

Tarkoitatko siis itseäsi? 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Tuskin kukaan mitään diagnoosia on päiväkodissa tehnyt. Ovat vain ilmaisseet huolensa, kuten on heidän velvollisuus. Miksi et vie lastasi erikoislääkärille? Siellähän se selviää sitten onko huoli aiheellinen.

Lopetan tämän rautalangasta vääntämisen tähän. Siis on käynyt ja todettu olevan normaali kaikin puolin testien perusteella.  Huoli pitäisi ilmaista niistä jotka lyövät muita ja tönivät, että syntyy todella vaarallisia tilanteita mistä osan on nähnyt päiväkodin henkilökuntakin ja jopa kertonut, että näin on todellakin tapahtunut. 

Eli yksipuolisen paasaamisen? Sehän on aspergereille usein ominaista.

Ihan ohiksena täältä sivusta kysyn, että mistä kumpuaa noin kauhea tuntemattomien ihmisten diagnosoimisen tarve.

Diagnooseja antavat ammattilaiset vain pyynnöstä silloin kun arjessa on hankalaa. Sinulta ei ole kukaan pyytänyt diagnoosia eikä sellainen auta antamanasi ketään.

Samaa ihmettelen. Ehkä hän on sitten narsistinen persoona jos diagnooseja tuntemattomista ruvetaan täällä heittelemään. 

Tarkoitatko siis itseäsi? 😂

Jos puhutaan aspergenista. Niin se aiheuttaa kliinisesti merkittävää haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella. Itselläni on korkeakoulututkinto ja olen myös ilmeisesti jo työnikin puolesta sosiaalisesti lahjakas koska siinä ei muuten pärjäisi. Sellaiset jotka diagnsoivat ja pilkkaavat täällä tuntemattomia ovat itse luultavasti jonkin häiriöihin luokiteltavien piirissä tai sitten on kiusaamistausta jota aikuisenakin jatketaan. En aio vajota noin alas, että kommentoisin mitenkään tuohon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Tuskin kukaan mitään diagnoosia on päiväkodissa tehnyt. Ovat vain ilmaisseet huolensa, kuten on heidän velvollisuus. Miksi et vie lastasi erikoislääkärille? Siellähän se selviää sitten onko huoli aiheellinen.

Lopetan tämän rautalangasta vääntämisen tähän. Siis on käynyt ja todettu olevan normaali kaikin puolin testien perusteella.  Huoli pitäisi ilmaista niistä jotka lyövät muita ja tönivät, että syntyy todella vaarallisia tilanteita mistä osan on nähnyt päiväkodin henkilökuntakin ja jopa kertonut, että näin on todellakin tapahtunut. 

Eli yksipuolisen paasaamisen? Sehän on aspergereille usein ominaista.

Ihan ohiksena täältä sivusta kysyn, että mistä kumpuaa noin kauhea tuntemattomien ihmisten diagnosoimisen tarve.

Diagnooseja antavat ammattilaiset vain pyynnöstä silloin kun arjessa on hankalaa. Sinulta ei ole kukaan pyytänyt diagnoosia eikä sellainen auta antamanasi ketään.

Samaa ihmettelen. Ehkä hän on sitten narsistinen persoona jos diagnooseja tuntemattomista ruvetaan täällä heittelemään. 

Tarkoitatko siis itseäsi? 😂

Jos puhutaan aspergenista. Niin se aiheuttaa kliinisesti merkittävää haittaa sosiaalisella, ammatillisella tai muulla tärkeällä toiminnan alueella. Itselläni on korkeakoulututkinto ja olen myös ilmeisesti jo työnikin puolesta sosiaalisesti lahjakas koska siinä ei muuten pärjäisi. Sellaiset jotka diagnsoivat ja pilkkaavat täällä tuntemattomia ovat itse luultavasti jonkin häiriöihin luokiteltavien piirissä tai sitten on kiusaamistausta jota aikuisenakin jatketaan. En aio vajota noin alas, että kommentoisin mitenkään tuohon. 

Mutta taisit juuri kommentoida kuitenkin 🤦‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Tuskin kukaan mitään diagnoosia on päiväkodissa tehnyt. Ovat vain ilmaisseet huolensa, kuten on heidän velvollisuus. Miksi et vie lastasi erikoislääkärille? Siellähän se selviää sitten onko huoli aiheellinen.

Lopetan tämän rautalangasta vääntämisen tähän. Siis on käynyt ja todettu olevan normaali kaikin puolin testien perusteella.  Huoli pitäisi ilmaista niistä jotka lyövät muita ja tönivät, että syntyy todella vaarallisia tilanteita mistä osan on nähnyt päiväkodin henkilökuntakin ja jopa kertonut, että näin on todellakin tapahtunut. 

Eikö yksi päiväkoti voi olla huolissaan useammasta lapsesta? Ethän sinä voi mitenkään tietää onko muiden perheiden lapsista ilmaistu huolta, koska nämä ovat salassa pidettäviä asioita joita ei lainkaan mukaan voi muille vanhemmille retostella.

Jos ei näy käytännössä, että samat lapset jatkavat samaa väkivaltaa edelleen ryhmässä niin asialle ei ole tehty mitään. Heidät pitäisi siirtää pienryhmään ja ottaa mielellään avustaja joka valvoo muiden fyysistä koskemattomuutta jatkossa. 

Höpsis, ei se mitään kerro. Meillä on väkivaltainen pk-ikäinen lapsi jolle on haettu apua sekä meidän että pk:n toimesta - toistaiseksi ilman näkyviä tuloksia. Pikemminkin päiväkodin kanta on ollut, että turhia ryhmän- ja päiväkodinvaihdoksia pitäisi välttää, koska lapsi stressaantuu niistä ja ongelmat pahenee.

Ja lisään siis, että vaikka pk ei ole vaihtanut ryhmää, niin kyllä sieltä on mm. erityislastentarhanopettaja ottanut kantaa tilanteeseen. Kodin ja pk:n yhteistyö pelaa, pk:sta on mennyt tieto käytösongelmista neuvolaan ja ollaan haettu apua mm. perheneuvolasta. Ollaan käyty perheneuvojalla, koulutuksissa, ryhmäkeskusteluissa ja perheterapiaan ollaan jonossa. Omakin motivaatio on meillä kova koska lapsi käy myös pikkusisarusten päälle kotona ja potkii, puree ja lyö väliin tulevaa vanhempaa. Mutta tällä tämän ketjun logiikalla meidänkin perheestä voisi sanoa, että kukaan ei tee mitään - kun ongelma kuitenkin jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Totta, mutta ei ole tavallisella lääkärilläkään (=ei lpsyk/lneu el) eikä varsinkaan omasta lapsestaan. Eli siinä mielessä vanhempien ammatti ei minusta tässä ole oleellinen ja sen turha korostaminen voisi jopa viitata siihen, että päiväkodin huoli on kuitattu turhaksi vähän väärin perustein. Jäljempänä korostettiin myös lapsen älykkyyttä, joka taas ei myöskään millään muotoa poissulje käytöshäiriöitä tai nepsy-ongelmia.

Olipa niin tai näin, niin sosiaalialan koulutuksella ei voi diagnosoida kenenkään neurologisia tms. sairauksia.  Jopa alaan erikoistuneella lääkärillä siihen menee aikaa, mutta päiväkodeissa vedetään usein mutkat suoriksi. On myös suosikki vanhempia ja inhokki vanhempia jotka vaativat jotain vastinettakin ja puuttuvat epäkohtiin. Päiväkodin huoli pitäisi kohdentaa väkivaltaisiin lapsiin joilla on huono ennuste jo koulunkäyntiä ajatellen, jos toisen lyömistä tai tönimistä ei pidetä jonain käytöshäiriönä. 

Tarkoitatko siis, että se jolle ei esimerkiksi temperamentin puolesta ole luonnollista tuoda ilmi omia haasteita kovaan ääneen, pitäisi jättää huomiotta?

Kyllä nekin lapset, jotka eivät lyö ja potki, ansaitsevat tarvitsemansa tuen. Tuen antaminen ei ole rangaistus, vaan sillä tähdätään siihen, että lapsi saa tarvitsemansa avun hyvissä ajoin, jolloin ongelmat eivät eskaloidu.

On monia haasteita, joihin lapsi tarvitsee apua vaikka ei ole väkivaltainen.

Vanhemmat ovat nykyään enemmänkin lastensa kavereita, kuin kasvattajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo kuulostaa ihan omalta asperger-lapselta aikanaan, että osaa lukea ja laskea 4-vuotiaana, mutta vetäytyy seurasta. Jos sosiaalisissa suhteissa on vertaisryhmässä (eli päiväkodissa) ongelmia, niin apua kannattaa ottaa vastaan. Se apu kantaa todella pitkälle kouluvuosiin, kun sitä vain ymmärtää vastaanottaa jo pienelle lapselle. Aina on helppo hakea muista lapsista syytä oman lapsen käytöksellä, mutta todennäköisyys sille, että jokainen lapsen päiväkotiryhmän lapsi olisi väkivaltainen huonosti kasvattu erityislapsi on äärimmäisen pieni. Kyllä sille lapselle olisi olemassa hyvääkin leikkiseuraa, ja opettajat ja hoitajat ovat varmasti ihan aiheesta huolissaan. Jos lapsi vetäytyy täysin, se on merkki jostain. Lapsi voi olla erittäin taitava sosiaalisesti läheisen ihmisten ja erityisesti aikuisten kanssa, mutta jos 4-vuotiaana ei osaa olla ryhmässä eikä hakeudu oma-alotteisesti vuorovaikutukseen kavereiden kanssa, niin on väärin olla vastaanottamasta tukea lapselle tähän ja syyttä sokeasti päiväkotia ja muita lapsia. Suorastaan silloin antaa oman ylpeyden mennä lapsen parhaan edelle.

T. Nyt jo teinin äiti

Siis hakeutuu kyllä ryhmään ja on kavereita harrastuksissa. Ei vetäydy mutta karttaa niitä isompia lapsia jotka lyövät ja tönivät. Kuka sellaisten kanssa hakeutuisi vuorovaikutuksiin aikuisinakaan jos voisi saada turpiinsa. On paljon kavereita myös päiväkodissa joten ei hakeudu mitenkään syrjään. Joten sun ei kannata diagnosoida toisten lapsia omien lapsiesi perusteella ja kokemusten pohjalta. 

En diagnosoinut lastasi, ja jos tuolla perusteella välität minun näin tehneen niin ehkä olet ymmärtänyt päiväkodin henkilökunnan huolen väärin.

Kirjoitit myös, että epäilet minun olevan asperger? Miksi ihmeessä? Miksi pidät itseäsi oikeutettuna heittämään minulle diagnooseja? En minä ole koskaan sanonut, että epäilen sinun lapsellasi olevan asperger. Sanoin, että kertomasi mukaan hän kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin oma asperger lapseni. Ja tarkoitan sitäkin mitä sanoin sen suhteen, että on väärin vanhemmalta olla vastaanottamatta tukea lapselle, jos päivähoito sellaista suosittelee. Se tuki kun ei tuossa vaiheessa vaikuta mihinkään lapsen tulevaisuudessa, eikä siitä ole mitään haittaa tai vahinkoa lapselle.

Toisekseen mielestäni on todella lapsellista ja ilkeää, että käytät asperger diagnoosin heittelyä haukkumasanana. Mitä sitten vaikka olisin asperger? En minä siitä kärsisi. Asperger kuuluu minun lapseeni yhtälailla kuin varpaat ja sormet. En näe siinä mitään pahaa, vaan päinvastoin: paljon sellaisia vahvuuksia mitä monella muulla ei ole. Tukea hän kuitenkin on elämässään tarvinnut, sillä yhteiskuntaamme ei ole rakennettu autismikirjon ihmisille kovinkaan sopivaksi. Minä ajattelen asiaa niin, että naapurin Irma tarvitsee tukea siskoltaan esimerkiksi parisuhderiitojen kuuntelemiseen, ystäväni Alma tarvitsee siivousapua siivojalta selkänsä vuoksi ja minun lapseni tarvitsee tukea sosiaalisten sääntöjen ymmärtämiseen, vastavuoroisen kommunikointitavan oppimiseen ikätovereiden kanssa ja esimerkiksi ryhmässä toimimiseen niin että saa äänensä kuuluviin

Kenties sinä näet tällaiset asiat heikkouksina, mutta en minä. Minulle se on ihan normaalia elämää ja tiedä, että yksikään lapseni haaste ei pyyhi pois hänen vahvuuksiaan.

Itse olen kiinnittänyt huomiota työni kautta siihen, että lapsella on säännöllinen maksettu harrastus, johon hänen ei tarvitse mennä, koska kaveri x, sängyssä kännykän tiirailu, pleikkari tai joku muu kiinnostikin lasta lähdön hetkellä enemmän.

Meillä ei tällaisessa tapauksessa neuvotella. Lapsi menee harrastukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Totta, mutta ei ole tavallisella lääkärilläkään (=ei lpsyk/lneu el) eikä varsinkaan omasta lapsestaan. Eli siinä mielessä vanhempien ammatti ei minusta tässä ole oleellinen ja sen turha korostaminen voisi jopa viitata siihen, että päiväkodin huoli on kuitattu turhaksi vähän väärin perustein. Jäljempänä korostettiin myös lapsen älykkyyttä, joka taas ei myöskään millään muotoa poissulje käytöshäiriöitä tai nepsy-ongelmia.

Olipa niin tai näin, niin sosiaalialan koulutuksella ei voi diagnosoida kenenkään neurologisia tms. sairauksia.  Jopa alaan erikoistuneella lääkärillä siihen menee aikaa, mutta päiväkodeissa vedetään usein mutkat suoriksi. On myös suosikki vanhempia ja inhokki vanhempia jotka vaativat jotain vastinettakin ja puuttuvat epäkohtiin. Päiväkodin huoli pitäisi kohdentaa väkivaltaisiin lapsiin joilla on huono ennuste jo koulunkäyntiä ajatellen, jos toisen lyömistä tai tönimistä ei pidetä jonain käytöshäiriönä. 

Tarkoitatko siis, että se jolle ei esimerkiksi temperamentin puolesta ole luonnollista tuoda ilmi omia haasteita kovaan ääneen, pitäisi jättää huomiotta?

Kyllä nekin lapset, jotka eivät lyö ja potki, ansaitsevat tarvitsemansa tuen. Tuen antaminen ei ole rangaistus, vaan sillä tähdätään siihen, että lapsi saa tarvitsemansa avun hyvissä ajoin, jolloin ongelmat eivät eskaloidu.

On monia haasteita, joihin lapsi tarvitsee apua vaikka ei ole väkivaltainen.

Totta. Ja mitä omassa lähipiirissä olen nepsy-lapsia nähnyt, niin kyllä heillä on tietty taipumus ajatua konfliktitilanteisiin muita useammin - eikä välttämättä siinä kiusaajan roolissa vaan joskus myös siinä kiusatun. Nepsy-lapsi saattaa ajaa toisen lapsen raivon partaalle ihan silkkaa ymmärtämättömyyttään. Ei siis tietenkään poista sen päällekäyvän lapsen ongelmia tai vastuuta. Joskus voi olla niin, että sekä sillä jatkuvasti lyövällä että sillä jatkuvasti turpiinsa saavalla lapsella on molemmilla ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.

Samaa mieltä vaikka olen itsekin lääkäri, ihan tavallisia kuolevaisia meidän lapset on eikä mitään superihmisiä.

Kukaan sellaista ei ole väittänytkään. Oli puhetta vaan siitä, että mm. lähihoitajat ja työkuntotujat tekevät päiväkodeissa diagnooseja joihin heillä ei ole pätevyyttä. 

Totta, mutta ei ole tavallisella lääkärilläkään (=ei lpsyk/lneu el) eikä varsinkaan omasta lapsestaan. Eli siinä mielessä vanhempien ammatti ei minusta tässä ole oleellinen ja sen turha korostaminen voisi jopa viitata siihen, että päiväkodin huoli on kuitattu turhaksi vähän väärin perustein. Jäljempänä korostettiin myös lapsen älykkyyttä, joka taas ei myöskään millään muotoa poissulje käytöshäiriöitä tai nepsy-ongelmia.

Olipa niin tai näin, niin sosiaalialan koulutuksella ei voi diagnosoida kenenkään neurologisia tms. sairauksia.  Jopa alaan erikoistuneella lääkärillä siihen menee aikaa, mutta päiväkodeissa vedetään usein mutkat suoriksi. On myös suosikki vanhempia ja inhokki vanhempia jotka vaativat jotain vastinettakin ja puuttuvat epäkohtiin. Päiväkodin huoli pitäisi kohdentaa väkivaltaisiin lapsiin joilla on huono ennuste jo koulunkäyntiä ajatellen, jos toisen lyömistä tai tönimistä ei pidetä jonain käytöshäiriönä. 

Tarkoitatko siis, että se jolle ei esimerkiksi temperamentin puolesta ole luonnollista tuoda ilmi omia haasteita kovaan ääneen, pitäisi jättää huomiotta?

Kyllä nekin lapset, jotka eivät lyö ja potki, ansaitsevat tarvitsemansa tuen. Tuen antaminen ei ole rangaistus, vaan sillä tähdätään siihen, että lapsi saa tarvitsemansa avun hyvissä ajoin, jolloin ongelmat eivät eskaloidu.

On monia haasteita, joihin lapsi tarvitsee apua vaikka ei ole väkivaltainen.

Totta. Ja mitä omassa lähipiirissä olen nepsy-lapsia nähnyt, niin kyllä heillä on tietty taipumus ajatua konfliktitilanteisiin muita useammin - eikä välttämättä siinä kiusaajan roolissa vaan joskus myös siinä kiusatun. Nepsy-lapsi saattaa ajaa toisen lapsen raivon partaalle ihan silkkaa ymmärtämättömyyttään. Ei siis tietenkään poista sen päällekäyvän lapsen ongelmia tai vastuuta. Joskus voi olla niin, että sekä sillä jatkuvasti lyövällä että sillä jatkuvasti turpiinsa saavalla lapsella on molemmilla ongelmia.

Tämä on totta. Vaikka kiusaaminen ei tietenkään koskaan ole ok, mutta kaikki ei ole aina niin mustavalkoista. Ehkä tämä nepsy-lapsi onkin juurikin kielellisesti tosi lahjakas ja sitten sitä käyttää ikäänkuin aseena välillä ja saa jutuillaan muut raivon partaalle tosiaan.. Aika pienistä lapsista on kuitenkin vielä kysymys, jotka opettelevat vasta kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa.

Oikeastaan ainoa ihan oikeasti merkittävä asia on rakkaus ja välittäminen. Rakkaus tarkoittaa lapsen yksilöllistä kohtaamista ja sitä, ettei ole mitään valmista kaavaa lapsen kasvattamiseen, kunhan aidosti osoittaa sanoin, ilmein ja teoin, että välittää lapsesta ja hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on.

Lähes yhtä tärkeää on näyttää lapselle, että välittää myös kaikista muista ihmisistä. Että ihan jokainen ihminen on kunnioituksen, arvostuksen, rakkauden, välittämisen ja kauniiden tekojen arvoinen. Siksi lapselle saa ja pitää olla vihainen, jos hän rikkoo sosiaalisia normeja ja asettaa ne rajat, joiden puitteissa meidän kaikkien on hyvä olla. 

Naapurissa asuu aika rajaton tyttö, joka käy lähes päivittäin meillä. Hänellä on isoja ongelmia käyttäytymisessä sekä koulussa että omassa kotona. Olen tehnyt pitkään hänen kanssaan töitä, miksi meillä käyttäydytään tietyllä tavalla. Eilen hän sanoi minulle haluavansa muuttaa meille asumaan. Kysyin, että miksi ihmeessä, kun meillä on niin tiukat rajat monessa asiassa. Tyttö vastasi, että siksi koska "Mulla on hyvä olla täällä, täällä saan olla rauhassa".  Niin se on, että rajat suojaavat lasta itseään.

Meillä on tiukat rajat, mutta vastaavasti vaadin kaikilta lapsilta, että jokainen saa olla oma itsensä sekä meillä kotona että esimerkiksi koulussa, me pidämme paljon hauskaa, hassutellaan, nauretaan, pidetään sylissä, jutellaan, riidellään ja sovitaan. Aika tavallista elämää, jossa sekä lapsen omilla tunteilla että muiden ihmisten tunteilla on iso rooli.