Onko nykyvanhemmat jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?

No ennen lapset kuoli kuin karpaset. Et eipa niilla paljo arvoa ollut. Vanhemmuuden ainoa tavoite oli saada joku pitamaan pirttia ylla kun vanhuus koittaa.

Nyt lapsesta pitaa kasvattaa kaiken osaava nero traumatta ja pelkan sanan voimalla.

Ehdottomasti!

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Jos kaikki vanhemmat taas ottaisivat vyön käyttöön niin eihän sille mitään kukaan mahtaisi vai otettaisiinko kaikki lapset pois vanhemmiltaan, saisihan valtio tuloja sakoista.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan ainoa ihan oikeasti merkittävä asia on rakkaus ja välittäminen. Rakkaus tarkoittaa lapsen yksilöllistä kohtaamista ja sitä, ettei ole mitään valmista kaavaa lapsen kasvattamiseen, kunhan aidosti osoittaa sanoin, ilmein ja teoin, että välittää lapsesta ja hyväksyy hänet sellaisena kuin hän on.

Lähes yhtä tärkeää on näyttää lapselle, että välittää myös kaikista muista ihmisistä. Että ihan jokainen ihminen on kunnioituksen, arvostuksen, rakkauden, välittämisen ja kauniiden tekojen arvoinen. Siksi lapselle saa ja pitää olla vihainen, jos hän rikkoo sosiaalisia normeja ja asettaa ne rajat, joiden puitteissa meidän kaikkien on hyvä olla. 

Naapurissa asuu aika rajaton tyttö, joka käy lähes päivittäin meillä. Hänellä on isoja ongelmia käyttäytymisessä sekä koulussa että omassa kotona. Olen tehnyt pitkään hänen kanssaan töitä, miksi meillä käyttäydytään tietyllä tavalla. Eilen hän sanoi minulle haluavansa muuttaa meille asumaan. Kysyin, että miksi ihmeessä, kun meillä on niin tiukat rajat monessa asiassa. Tyttö vastasi, että siksi koska "Mulla on hyvä olla täällä, täällä saan olla rauhassa".  Niin se on, että rajat suojaavat lasta itseään.

Meillä on tiukat rajat, mutta vastaavasti vaadin kaikilta lapsilta, että jokainen saa olla oma itsensä sekä meillä kotona että esimerkiksi koulussa, me pidämme paljon hauskaa, hassutellaan, nauretaan, pidetään sylissä, jutellaan, riidellään ja sovitaan. Aika tavallista elämää, jossa sekä lapsen omilla tunteilla että muiden ihmisten tunteilla on iso rooli. 

Kaunis ajatus. Meilläkin rakastettiin ja välitettiin lapsista. Myös hakattiin Raamatulla päähän, harrastettiin uskonnollista väkivaltaa ja myös fyysistä väkivaltaa, aika rajuakin sellaista. Olihan se kuitenkin lapsen parhaaksi.

On monenlaisia vanhempia. On hyviä, todella jopa ihmeellisen hyvin lapsia hoitavia vanhempia, jotka osaavat oikeasti ajatella lapsen parasta ja osaavat myös laittaa rajoja silloin kun se on lapselle parhaaksi.

Sitten on näitä vanhempia ja perheitä jossa todellisia ongelmia, on erilaisia diagnooseja ja/tai muita haasteita.

Ja sitten on näitä perheitä, joissa ei lähtökohtaisesti ole muuta ongelmaa kuin se että vanhemmat ovat päättäneet ryhtyä vanhemmiksi, mutta silti miettivät ensisijaisesti aina itseään ja mikä vanhemmille on kaikista helpointa ja kivointa juuri sillä hetkellä. Näiden perheiden lapset on niitä, joita pidetään hoidossa mahdollisimman paljon, koska ei jakseta itse laittaa rajoja, koska se on ikävää ja tylsää.

Itse ajattelen taas että nykyinen äitien kasvatustyyli perustuu tutkitumpaan tietoon, lapsen ihmisarvon tunnustamiseen, sekä niihin omiin -ei-niin hehkuviin lapsuusmuistoihim -90, -80, ja -70 luvuilla.

Ennen lapsien hankinta perustui vahvasti ”koska täytyy” ajattelutapaan, jossa niitä lapsia nyt vaan sattuu tulemaan jokaiselle avioparille, halusit tai et. Lapseton oli poikamies, vanhapiika, tuijotuksen kohde ja monet jotka oikeasti eivät edes pidä lapsista/halunneet lapsia, hankkivat lapsia.

Tämä sekä yleinen pelolla kasvattaminen näkyi auttamatta lasten kuolintilastoissa, äitien masentuneisuustilastoissa sekä suorissa pahoinpitelytilastoissa. Oli remmiä, piiskaa, vyötä, keppiä ja risua jolla vanhemmasta riippuvaista lasta suoraan sanottuna hakattiin virheestä, eikä edes pyritty saamaan lapsi, ihmisenä, ymmärtämään mitä tuli tehtyä väärin, ja miksi niin ei saa tehdä.

Tätä ”omaa päättelykykyä” käytettiin mm. Juottamalla vauvoille tiiviste kaupan appelsiinimehua, jättämällä lapset keskenään yöksi/päiväksi kotiin, sekä altistamalla lapsi vaaroille miljoonalla muulla eri tavalla, mikä ei nykyäideille tulisi mieleenkään.

Joten ei, nykyäidit eivät ole kädettömiä, vaan nyt tiedetään paremmin. Tiedetään, että hakatuista pikkulapsista tulee traumat ilmi vielä lapsenakin, ja tiedetään että on tärkeää että lapsi oppii käsittelemään asiat muutoin kuin että oma vanhempi näyttää esimerkkiä pahoinpitelemällä riitatilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen taas että nykyinen äitien kasvatustyyli perustuu tutkitumpaan tietoon, lapsen ihmisarvon tunnustamiseen, sekä niihin omiin -ei-niin hehkuviin lapsuusmuistoihim -90, -80, ja -70 luvuilla.

Ennen lapsien hankinta perustui vahvasti ”koska täytyy” ajattelutapaan, jossa niitä lapsia nyt vaan sattuu tulemaan jokaiselle avioparille, halusit tai et. Lapseton oli poikamies, vanhapiika, tuijotuksen kohde ja monet jotka oikeasti eivät edes pidä lapsista/halunneet lapsia, hankkivat lapsia.

Tämä sekä yleinen pelolla kasvattaminen näkyi auttamatta lasten kuolintilastoissa, äitien masentuneisuustilastoissa sekä suorissa pahoinpitelytilastoissa. Oli remmiä, piiskaa, vyötä, keppiä ja risua jolla vanhemmasta riippuvaista lasta suoraan sanottuna hakattiin virheestä, eikä edes pyritty saamaan lapsi, ihmisenä, ymmärtämään mitä tuli tehtyä väärin, ja miksi niin ei saa tehdä.

Tätä ”omaa päättelykykyä” käytettiin mm. Juottamalla vauvoille tiiviste kaupan appelsiinimehua, jättämällä lapset keskenään yöksi/päiväksi kotiin, sekä altistamalla lapsi vaaroille miljoonalla muulla eri tavalla, mikä ei nykyäideille tulisi mieleenkään.

Joten ei, nykyäidit eivät ole kädettömiä, vaan nyt tiedetään paremmin. Tiedetään, että hakatuista pikkulapsista tulee traumat ilmi vielä lapsenakin, ja tiedetään että on tärkeää että lapsi oppii käsittelemään asiat muutoin kuin että oma vanhempi näyttää esimerkkiä pahoinpitelemällä riitatilanteessa.

Höpö höpö, ei lapsia koskaan ole hakattu kuten harhoissasi kirjoitat. Elin lapsuuteni 50 luvulla eikä silloinkaan lapsia hakattu, piiskaa jossain perheissä annettiin mutta ei normaaleissa perheissä ketään hakattu. Olihan silloinkin ongelmaperheitä joissa pahoinpideltiin, nykyään vain kaikki perheet tuntuvat olevan ongelmaperheitä.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen taas että nykyinen äitien kasvatustyyli perustuu tutkitumpaan tietoon, lapsen ihmisarvon tunnustamiseen, sekä niihin omiin -ei-niin hehkuviin lapsuusmuistoihim -90, -80, ja -70 luvuilla.

Ennen lapsien hankinta perustui vahvasti ”koska täytyy” ajattelutapaan, jossa niitä lapsia nyt vaan sattuu tulemaan jokaiselle avioparille, halusit tai et. Lapseton oli poikamies, vanhapiika, tuijotuksen kohde ja monet jotka oikeasti eivät edes pidä lapsista/halunneet lapsia, hankkivat lapsia.

Tämä sekä yleinen pelolla kasvattaminen näkyi auttamatta lasten kuolintilastoissa, äitien masentuneisuustilastoissa sekä suorissa pahoinpitelytilastoissa. Oli remmiä, piiskaa, vyötä, keppiä ja risua jolla vanhemmasta riippuvaista lasta suoraan sanottuna hakattiin virheestä, eikä edes pyritty saamaan lapsi, ihmisenä, ymmärtämään mitä tuli tehtyä väärin, ja miksi niin ei saa tehdä.

Tätä ”omaa päättelykykyä” käytettiin mm. Juottamalla vauvoille tiiviste kaupan appelsiinimehua, jättämällä lapset keskenään yöksi/päiväksi kotiin, sekä altistamalla lapsi vaaroille miljoonalla muulla eri tavalla, mikä ei nykyäideille tulisi mieleenkään.

Joten ei, nykyäidit eivät ole kädettömiä, vaan nyt tiedetään paremmin. Tiedetään, että hakatuista pikkulapsista tulee traumat ilmi vielä lapsenakin, ja tiedetään että on tärkeää että lapsi oppii käsittelemään asiat muutoin kuin että oma vanhempi näyttää esimerkkiä pahoinpitelemällä riitatilanteessa.

Mistäs tiedät mitä kaikkea nykykasvqtukaessa ihmetellään ja kauhistellaan 30v päästä? Varmasti ainakin tätä että lasta ei opeteta sietämään minkäänlaisia pettymyksiä, ja että pikkulapset määräävät perheessä.

Iloisella 50 luvulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen taas että nykyinen äitien kasvatustyyli perustuu tutkitumpaan tietoon, lapsen ihmisarvon tunnustamiseen, sekä niihin omiin -ei-niin hehkuviin lapsuusmuistoihim -90, -80, ja -70 luvuilla.

Ennen lapsien hankinta perustui vahvasti ”koska täytyy” ajattelutapaan, jossa niitä lapsia nyt vaan sattuu tulemaan jokaiselle avioparille, halusit tai et. Lapseton oli poikamies, vanhapiika, tuijotuksen kohde ja monet jotka oikeasti eivät edes pidä lapsista/halunneet lapsia, hankkivat lapsia.

Tämä sekä yleinen pelolla kasvattaminen näkyi auttamatta lasten kuolintilastoissa, äitien masentuneisuustilastoissa sekä suorissa pahoinpitelytilastoissa. Oli remmiä, piiskaa, vyötä, keppiä ja risua jolla vanhemmasta riippuvaista lasta suoraan sanottuna hakattiin virheestä, eikä edes pyritty saamaan lapsi, ihmisenä, ymmärtämään mitä tuli tehtyä väärin, ja miksi niin ei saa tehdä.

Tätä ”omaa päättelykykyä” käytettiin mm. Juottamalla vauvoille tiiviste kaupan appelsiinimehua, jättämällä lapset keskenään yöksi/päiväksi kotiin, sekä altistamalla lapsi vaaroille miljoonalla muulla eri tavalla, mikä ei nykyäideille tulisi mieleenkään.

Joten ei, nykyäidit eivät ole kädettömiä, vaan nyt tiedetään paremmin. Tiedetään, että hakatuista pikkulapsista tulee traumat ilmi vielä lapsenakin, ja tiedetään että on tärkeää että lapsi oppii käsittelemään asiat muutoin kuin että oma vanhempi näyttää esimerkkiä pahoinpitelemällä riitatilanteessa.

Höpö höpö, ei lapsia koskaan ole hakattu kuten harhoissasi kirjoitat. Elin lapsuuteni 50 luvulla eikä silloinkaan lapsia hakattu, piiskaa jossain perheissä annettiin mutta ei normaaleissa perheissä ketään hakattu. Olihan silloinkin ongelmaperheitä joissa pahoinpideltiin, nykyään vain kaikki perheet tuntuvat olevan ongelmaperheitä.

Pakko kommentoida alkuperäisen kommentoijan puolesta, että se sinun aika-kuultaa-muistot piiska on hakkaamista ja pahoinpitelyä. Fyysinen väkivalta vahingoittaa lapsen terveyttä tai aiheuttaa hänelle kipua. Se on esimerkiksi tönimistä, tukistamista, lyömistä tai potkimista.

Vai mätätkö piiskalla edelleen siis myös aikuista riitatilanteessa jos se on mielestästäsi Ok?

Ymmärrän tiettyyn pisteeseen asti lapsen kieltämisen ja esim juurikin syliin nappaamisen. Minulle tehtiin tätä sekä myös mm. Tukkapöllyä lapsuudessani. Olen aika katkera siitä ettei tuolloin vanhemmat ikinä vaivautuneet selittämään minulle miksei asiaa x voi tehdä, vaan peloteltiin joko huutamalla tai uhkaamalla väkivallalla/tukkapöllyllä.

Olen äärimmäisen iloinen että nykyään vanhemmat vaivautuvat selittämään lapselle miksi asiaa ei saa tehdä erilaisin kielikuvin. Se on paljon enemmän aikaa vievää kuin vanhemmalle helppo ja mukava tie ”lopeta tai seuraavaksi tulee tukkapöllyä” uhittelu.

Isovanhempanakin voin sanoa, että aina on jotain erikoista ja kivaa oltava kun tullaan mummolaan. Jos ollaan vaan arkisesti ja normaalisti kuten omien lasten kanssa aikoinaan niin jo kuuluu jostain nurkasta että tylsää. Eläkkeellä ollessa ei ole todellakaan edes varaa viedä lapsia kaikkeen kalliiseen humputukseen.

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen taas että nykyinen äitien kasvatustyyli perustuu tutkitumpaan tietoon, lapsen ihmisarvon tunnustamiseen, sekä niihin omiin -ei-niin hehkuviin lapsuusmuistoihim -90, -80, ja -70 luvuilla.

Ennen lapsien hankinta perustui vahvasti ”koska täytyy” ajattelutapaan, jossa niitä lapsia nyt vaan sattuu tulemaan jokaiselle avioparille, halusit tai et. Lapseton oli poikamies, vanhapiika, tuijotuksen kohde ja monet jotka oikeasti eivät edes pidä lapsista/halunneet lapsia, hankkivat lapsia.

Tämä sekä yleinen pelolla kasvattaminen näkyi auttamatta lasten kuolintilastoissa, äitien masentuneisuustilastoissa sekä suorissa pahoinpitelytilastoissa. Oli remmiä, piiskaa, vyötä, keppiä ja risua jolla vanhemmasta riippuvaista lasta suoraan sanottuna hakattiin virheestä, eikä edes pyritty saamaan lapsi, ihmisenä, ymmärtämään mitä tuli tehtyä väärin, ja miksi niin ei saa tehdä.

Tätä ”omaa päättelykykyä” käytettiin mm. Juottamalla vauvoille tiiviste kaupan appelsiinimehua, jättämällä lapset keskenään yöksi/päiväksi kotiin, sekä altistamalla lapsi vaaroille miljoonalla muulla eri tavalla, mikä ei nykyäideille tulisi mieleenkään.

Joten ei, nykyäidit eivät ole kädettömiä, vaan nyt tiedetään paremmin. Tiedetään, että hakatuista pikkulapsista tulee traumat ilmi vielä lapsenakin, ja tiedetään että on tärkeää että lapsi oppii käsittelemään asiat muutoin kuin että oma vanhempi näyttää esimerkkiä pahoinpitelemällä riitatilanteessa.

Kasvatuksen suhteen on hyvin vähän sellaista kuin "tieto". Lähinnä on erilaisia mielipiteitä. Tutkijatkin jakaantuvat erilaisiin koulukuntiin.

Muutenkin viestisi on ihan turhaa demonisointia.

Vierailija kirjoitti:

Iloisella 50 luvulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ajattelen taas että nykyinen äitien kasvatustyyli perustuu tutkitumpaan tietoon, lapsen ihmisarvon tunnustamiseen, sekä niihin omiin -ei-niin hehkuviin lapsuusmuistoihim -90, -80, ja -70 luvuilla.

Ennen lapsien hankinta perustui vahvasti ”koska täytyy” ajattelutapaan, jossa niitä lapsia nyt vaan sattuu tulemaan jokaiselle avioparille, halusit tai et. Lapseton oli poikamies, vanhapiika, tuijotuksen kohde ja monet jotka oikeasti eivät edes pidä lapsista/halunneet lapsia, hankkivat lapsia.

Tämä sekä yleinen pelolla kasvattaminen näkyi auttamatta lasten kuolintilastoissa, äitien masentuneisuustilastoissa sekä suorissa pahoinpitelytilastoissa. Oli remmiä, piiskaa, vyötä, keppiä ja risua jolla vanhemmasta riippuvaista lasta suoraan sanottuna hakattiin virheestä, eikä edes pyritty saamaan lapsi, ihmisenä, ymmärtämään mitä tuli tehtyä väärin, ja miksi niin ei saa tehdä.

Tätä ”omaa päättelykykyä” käytettiin mm. Juottamalla vauvoille tiiviste kaupan appelsiinimehua, jättämällä lapset keskenään yöksi/päiväksi kotiin, sekä altistamalla lapsi vaaroille miljoonalla muulla eri tavalla, mikä ei nykyäideille tulisi mieleenkään.

Joten ei, nykyäidit eivät ole kädettömiä, vaan nyt tiedetään paremmin. Tiedetään, että hakatuista pikkulapsista tulee traumat ilmi vielä lapsenakin, ja tiedetään että on tärkeää että lapsi oppii käsittelemään asiat muutoin kuin että oma vanhempi näyttää esimerkkiä pahoinpitelemällä riitatilanteessa.

Höpö höpö, ei lapsia koskaan ole hakattu kuten harhoissasi kirjoitat. Elin lapsuuteni 50 luvulla eikä silloinkaan lapsia hakattu, piiskaa jossain perheissä annettiin mutta ei normaaleissa perheissä ketään hakattu. Olihan silloinkin ongelmaperheitä joissa pahoinpideltiin, nykyään vain kaikki perheet tuntuvat olevan ongelmaperheitä.

Pakko kommentoida alkuperäisen kommentoijan puolesta, että se sinun aika-kuultaa-muistot piiska on hakkaamista ja pahoinpitelyä. Fyysinen väkivalta vahingoittaa lapsen terveyttä tai aiheuttaa hänelle kipua. Se on esimerkiksi tönimistä, tukistamista, lyömistä tai potkimista.

Vai mätätkö piiskalla edelleen siis myös aikuista riitatilanteessa jos se on mielestästäsi Ok?

Ruumiillista kuritusta ei voi verrata perheväkivaltaan. Ero näillä kahdella on yhä iso kuin sakon antamisella ja varastamisella (molemmat näistä ovat teknisesti jonkun omaisuuden ottamista ilman tämän lupaa, mutta siihen loppuvat yhtäläisyydet).

Ja aikuisten välisiin suhteisiin tuota on ihan turha rinnastaa. Sillä tuskin myöskään esimerkiksi määräät toista aikuista kotiarestiin tai takavarikoit hänen tavaroitaan?

Ei. Vanhemmat on aina olleet hukassa ja pihalla.

Loppujen lopuksi AINA lasten käytös oireiluihin, ylivilkkauteen ja ADHD:n löytyy kotoa.

Näin on joskus sanonut pitkään lasten parissa työskennellyt LASTENLÄÄKÄRI.

Vanhemmat repivät pelipaitansa ennenkuin myöntävät avuttomuutensa saada lapsiaan normaalisti käyttäytymään.

Usein kyllä vanhemmat kieltävät lapsiaan mutta, kun tenava saa potku raivarit , vanhemmat antavat periksi. Tämä jos mikä on se kaikkein suurin virhe.

Kun kielletään, se kielto myös pidetään, vaikka lapsi raivoaisi. Vanhemmilta kunnon napakkaa komentamista kun on komentamisen paikka.

Vierailija kirjoitti:

"Juu, päikkärin tätinä nälee kyllä kaikenlaista. Omasta näkökulmastani ongelma on siinä, että lasten kanssa aletaan neuvotella aivan kaikesta. Perusasioista ei mielestäni lähdetä oletusarvoisesti neuvottelemaan (ruoka, uni, hygienia, asianmukainen vaatetus, raitis ilma eli ulkoilu jne), vaan yksinkertaisesti kerrotaan lapselle että seuraavaksi tehdään näin. Jos ei toimi, perustellaan.

Lapsi saa päättää esim. leikeistä ja muista toiminnoista ja ihan varmasti on osallinen ja tulee kuulluksi, vaikka aikuinen päivän raamit päättääkin. Ja kyllä, jos pieni lapsi kieltäytyy kurahousuista keleillä jolloin paleltuisi ilman niitä, kurahousut puetaan, halusi lapsi tai ei. (Erityislapset erikseen.)"

Juuri näin!

Kirjasit juuri todella monen varhaiskasvattajan ajatukset julki!!

aagh ärsyttää Erityislapset erikseen. kyllä hänenkin pitää ne laittaa jos muutkin

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempanakin voin sanoa, että aina on jotain erikoista ja kivaa oltava kun tullaan mummolaan. Jos ollaan vaan arkisesti ja normaalisti kuten omien lasten kanssa aikoinaan niin jo kuuluu jostain nurkasta että tylsää. Eläkkeellä ollessa ei ole todellakaan edes varaa viedä lapsia kaikkeen kalliiseen humputukseen.

Joo nämä sokerilla ja huvipuistoista kyllästetyt lapset jotka valittavat tylsyyttä kun luetaan kirjoja ovat ihan oma lukunsa...

Vierailija kirjoitti:

Isovanhempanakin voin sanoa, että aina on jotain erikoista ja kivaa oltava kun tullaan mummolaan. Jos ollaan vaan arkisesti ja normaalisti kuten omien lasten kanssa aikoinaan niin jo kuuluu jostain nurkasta että tylsää. Eläkkeellä ollessa ei ole todellakaan edes varaa viedä lapsia kaikkeen kalliiseen humputukseen.

Tylsistyminen on lapselle hyväksi. Tällöin lapsen pitää keksiä tekemistä, käyttää aivojaan, sen sijaan että koko ajan joku toinen ohjelmoi ja viihdyttää. Aikuisen pitää kestää tätä ”Tylsää” valitusta ja todeta että näin pitää välillä ollakin.

Vierailija kirjoitti:

Loppujen lopuksi AINA lasten käytös oireiluihin, ylivilkkauteen ja ADHD:n löytyy kotoa.

Näin on joskus sanonut pitkään lasten parissa työskennellyt LASTENLÄÄKÄRI.

Vanhemmat repivät pelipaitansa ennenkuin myöntävät avuttomuutensa saada lapsiaan normaalisti käyttäytymään.

Usein kyllä vanhemmat kieltävät lapsiaan mutta, kun tenava saa potku raivarit , vanhemmat antavat periksi. Tämä jos mikä on se kaikkein suurin virhe.

Kun kielletään, se kielto myös pidetään, vaikka lapsi raivoaisi. Vanhemmilta kunnon napakkaa komentamista kun on komentamisen paikka.

Joo näin on! Meillä useampi lapsi ja yksi oli sinnikkäämpi ja voimakastahtoiswmpi kuin muut ja myönnän että annettiin aluksi liikaa periksi, mutta sitten kun syntyi pienempi, niin oli pakko skarpata ja laittaa selkeät rajat. Paljon helpompaa se olisi ollut jos olisi ne rajat laittanut jo pienelle taaperolle kuin sitten jo lähemmäs kouluikäiselle. Mutta mietin vaan et mitrn olis käynyt jos tämä ”temperamenttinen” ja ”periksiantamaton” olisi jäänyt nuorimmaksi tai olisi ainoa lapsi! Joten kuten joku aiemmin jo kirjoitti, myös pieni perhekoko vaikuttaa siihen että vanhempien löysäily vielä jotenkin menee läpi.. Jos on enempi lapsia niin johan se on helvetti valloillaan.

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat yrittävät ulkoistaa kaiken kasvatuksen, jotta voivat sitten syyttää varhaiskasvatusta ja koulua jos homma meneekin pieleen.

Ne kenellä ”homma hanskassa” eivät tuo pieniä taaperoita hoitoon vauvan tieltä.

Nykyvanhemmat yrittävät ulkoistaa kasvatuksen?

Olen itse 70-luvun lapsi, yksi sen ajan avainkaulalapsista, jotka olivat paljon yksin kotona vanhempien ollessa töissä ja harrastuksissa.

Toki tykkäsin siitä että sai olla yksin kotona. Silloin kun vanhemmat olivat kotona, kuului kimento "ulos". Ja sama meno oli naapureissa. Lapset komennettiin ulos. Ei siellä ulkona aikuisia ollut, lapset kasvattivat siellä toisiaan.

Sellainen asia on jäänyt lapsuudesta mieleen, että osa luokkakavereista haki pienemmän sisaruksen päiväkodista koulun jälkeen. Yksikin haki 10-vuotiaana vauvaikäisen pikkusiskon päiväkodista. Ei hän edes nähnyt vaunujen yli tuleeko törmäystä, mutta ei kuitenkaan koskaan pahasti käynyt.

Se oli sitä aikaa. Lapset kulkivat pitkin pihoja yksinään ja keskenään ja jokainen pärjäsi miten sattui pärjäämään. Vahvimmat laativat säännöt ja niiden mukaan mentiin.

Kasvatus oli sitä että pitää olla hiljaa kun aikuisia on paikalla. Jos ruoka ei maistunut niin sitten oltiin nälissään. Se oli semmoista selviytymistä.

Koen lähinnä hämmentävänä puheet siitä, että nykyvanhemmat ovat ulkoistaneet vanhemmuuden.