Onko nykyvanhemmat jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?

Vierailija kirjoitti:

Opettajat eivät todellakaan pääse helpolla.

Kun varsinainen opetustyö ei ole helppoa kurittomasa luokassa.

Mutta vaikka työ on raskasta, silti vielä haastavampaa on olla TEKEMISISSÄ OPPILAIDEN VANHEMPIEN KANSSA.

Jep. Lasten kanssa kuitenkin pärjää, ainakin suurimman osan kanssa, vaikka osa vähän haastavia ovatkin. Mutta ne pösilö vanhemmat...

Tenavat ovat pikku riiviöitä, lellipentuja, ikuisessa uhmaiässä. Ja Vanhemmat , he ovat : jokaisen toiveen toteuttajia, periksi antavia, laiskoja sääntöjä noudattamaan, lasten tappelut kuuluu normaaliin lapsuuteen, samoin karjumiset ja lelujen paiskonta.

Ei meidän Tyyne. Eikä meidän Ismo.

Vierailija kirjoitti:

Tenavat ovat pikku riiviöitä, lellipentuja, ikuisessa uhmaiässä. Ja Vanhemmat , he ovat : jokaisen toiveen toteuttajia, periksi antavia, laiskoja sääntöjä noudattamaan, lasten tappelut kuuluu normaaliin lapsuuteen, samoin karjumiset ja lelujen paiskonta.

Ei meidän Tyyne. Eikä meidän Ismo.

Aina löytyy selityksiä ja oikeutus HUONOON KÄYTÖKSEEN.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään vanhemmilta vaaditaan enemmän aktiivista läsnäoloa. Omassa lapsuudessani (90-luvulla) vanhemmat kyllä esim. katsoivat televisiota ja minä leikin paljon yksin. Ei tuollainen nykyään tule kuuloonkaan vaan lapsen kanssa ollaan aidosti läsnä, ainakin ideaalitilanteessa.

Eikä aina tehty asioita vain lapsen lähtökohdista, vaan sitä oltiin autossa mukana kaikenmaailman rautakauppareissuilla ja istuskeltiin odottamassa ilman mitään jatkuvaa viihdettä.

Koulunkäyntikin oli aikoinaan lähinnä lapsen homma, nykyään vanhemmat tuntuvat olevan siinäkin suuressa roolissa. Ja tottakai täytyy olla vielä useita harrastuksia, muuten ei lapsesta kasva kunnollista ihmistä.

Ehkä tuo vaatimustason nousu aiheuttaa nykyvanhemmille paineita ja riittämättömyyden tunnetta, joka saattaa sitten ulospäin näkyä ”hukassa” olemisena.

nykyään ongelmana on vähän se, ettei mies tai nainen pysty elättämään perhettään yksin - molempien on mentävä töihin, ja annettava pienet lapset osaksi aikaa muille. Tulee helposti olo, että pitäisi saada tehdä muitakin asioita itsekkäästi.

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Osa ajattelee ja paljon on myös erinomaisia vanhempia. Tässä ketjussa kuitenkin on kysymys niistä kellä ei joko ole tarpeeksi rakkautta lapsiaan kohtaan tai käytännön järkeä tai ei kumpaakaan, eivätkä halua ottaa vastuuta lastensa huonosta käytöksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat todellakin ovat hukassa ei pelkästään lastensa vaan lähes koko elämänhallintansa kanssa.

Esimerkkejä siitä on, että vanhempi lapsi on saatava päiväkotiin, kun uusi vauva syntyy (vaikka toinen olisi ihan pieni vielä). Jatkuvasti valitetaan oman ajan puutetta. Koti on sotkuinen, koska lapset. Kunnon kotiruokaa ei ehditä laittaa, koska lapset. Ostoskeskukseen pitää lähteä koko perheen voimin, koska toinen ei osaa heitä yksin hoitaa. Roskapussin viemisestä tapellaan, koska nyt on sun vuoro. Jne. Jne.

T: kolmen äiti.

Kerroit siis omasta perhe-elämästäsi.

Täh? Miten ihmeessä sen noin sait käännettyä?

No en varmasti kertonut, täysin päinvastoin. Minä olen hoitanut kolme lastani kotona kouluikään asti. Enkä missään vaiheessa ole ollut hukassa en lasteni tai elämänhallintani kanssa, eikä ole ollut lasteni isäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat ovat hukassa, koska heiltä on viety kaikki kasvatuskeinot. Ensin kiellettiin (ihan ymmärrettävästi) ruumiillinen kuritus, ja tilalle tarjottiin jäähypenkkiä ja holding-terapiaa. Nyt nekin on vähintään henkistä väkivaltaa. Huutaminenkin on väkivaltaa. Väkisin pukeminen on väkivaltaa ja kädestä vetäminen on väkivaltaa.

Taidat ajatella, että kasvattamista on vain estäminen?

Kasvattamista ovat myös hyvät asiat. Vaikka sylissä pitäminen ja kuuntelu. Niitä ei ole kielletty. 

Lapsia ei ehditä pitää sylissä eikä kuunnella, koska vanhemmilla on kiire töihin, töistä palautumiseen, kotitöihin, harrastuksiin, kauppaan, kyläilemäön, illanviettoon baariin kun joskus. Tai nukkumaan pitkän työpäivän jälkeen. Päiväkodissa ei ehditä pitää sylissä. Eikä kaikki hoitajat edes tykkää tai suosi kaikista lapsista. Kukaan ei ehdi eikä jaksa kuunnella, ei kotona, ei päiväkodissa, ei koulussa. Kaveritkasn eivät kuuntele, koska ovat saaneet mallin kotoa ja päiväkodista. Sellaista. Tosin tämä alkoi jo vuosikymmeniä sitten, kun äitien työuraa korostettiin lasten kustannuksella.

Vähemmän aikaa sillä päiväkodin tädillä on pitää pientä lastasi sylissä kuin sinulla joka olet vauvan kanssa kotona.

Tämä on muuten totta. Myöskään siellä ”ihanassa hoitopaikassa, josta ei haluttu luopua kun vauva syntyi”. Ja hoitajillakin on ne suosikit ketä mieluiten pitävät sylissä. Jos et itsekään jaksa lastasi niin miksi luulet että joku muu jaksaa paremmin?

Ajattelisin, että täyden yön nukkunut henkilö jaksaa yleensä leikki-ikäisen kanssa paremmin kuin tunnin välein herätetty tai 2-3 h unilla sinnittelevä.

Just, kellään päiväkodin työntekijällä ei tosiaan ole omia lapsia, stressiä tai univaikeuksia ihan liian raskaasta työstä johtuen?

No jos ei jaksa tehdä töitään niin sitten pitää vaihtaa alaa, ei siihen auta se että virikelapset vaihdettaisiin työssäkäyvien lapsiin.

Arvaa vaan moniko on vaihtanut? Tiedätkö yhtään miten kova pula työntekijöistä on sille alalle? Silti Suomessa on massoittain työttömiä, mutta kukaan heistä ei halua tehdä työtä varhaiskasvatuksessa.

Ja kuten täällä jo aiemmin todettiin, ne virikelapset on juuri niitä joiden vanhemmilla on pallo pahasti hukassa ja lapsen käytös sen mukaista. Toki työssäkäyvillä voi olla sama tilanne, mutta yllättävän iso osa lapsista on nykyään näitä virikelapsia.

Jos niillä vanhemmilla on pakko ihan hukassa, niin eikös sellaisten lasten paras paikka olekin vähintään osa-aikaisen varhaiskasvatuksen piirissä eikä kotona niiden surkeiden vanhempien pilattavana?

Hyväksi vanhemmaksi kasvetaan. Miten kasvua voi tapahtua jos ei edes vietä aikaa lapsensa kanssa ja jos jo lähtökohtaisesti asenne on se, että ei halua hoitaa sitä?

Ja höpöhöpö, ei ongelmaperheiden ongelmat sillä ratkea että ne hankalat muksut laitetaan keinottomien vanhempien kanssa kotiin riehumaan, parin vuoden päästä ne tulee päiväkotiin entistä ongelmaisempina. Hyväksi vanhemmaksi kasvaa ne, joilla on alunperinkin siihen motivaatiota ja henkisiä resursseja. Pakolla tai syyllistämällä niitä ei kenellekään tule, lapset vaan kärsii.

Eli kasvatus jää varhaiskasvatuksen ja koulun vastuulle? Eikö ongelmaperheet voisi ohjata perheneuvolaan ja lastensuojeluun? Miksi tehdään edes lapsia jos niiden kanssa ei haluta lähtökohtaisesti olla, vaan kaikki oleminen on ylitsepääsemättömän raskasta ja vaikeaa?

Lastentarhanopettajalla ja luokanopettajalla on lasten kasvattamisesta ihan yliopistotutkinto toisin kuin useimmilla vanhemmilla, joten kyllä, oletettavaa on että jonkinlaista kasvatuksellista roolia oltaisiin sen asiantuntemuksen perusteella valmiita ottamaan. Ja sanoiko joku, ettei ongelmaperheet hae tai saa muutakin tukea? Mutta ei se sitä päivähoitoa tai koulua korvaa, ei ongelmalasta voi kotiin lykätä kunnes ongelmat taianomaisesti paranee. Ei ainakaan eskari- tai kouluikäistä voi. Ja ihan itsekin voit sen lasun rustata jos sinusta vanhemmat on kyvyttömiä huolehtimaan lapsestaan, itseasiassa sinulla on työn puolesta siihen ihan velvollisuuskin. Ei se täällä palstalla kitiseminen mitään auta.

Nykyään lastentarhanopettajia on ihan sosionomin tutkinnolla, ilmeisesti juuri näitä virkaintoisia jotka takertuvat niihin suppeisiin oppeihin joita on saanut. Myös koulukuraattori voi olla sosionomi, erikoistunut vain syventävillä opinnoilla koulukuraattoriksi. Kävellään monesti vanhempien ylitse vaikka heillä olisi korkeakoulututkinto tai yliopistotutkinto. Eivät usein ole kypsiä ottamaan kritiikkiä vastaan ja kostoksi laitetaan rattaat pyörimään mm. väkivaltatapauksissa kun toiset lapset lyö tai töniin, on kotona mustelmia tullut päivähoidon jälkeen. Vastaus on, että sun pitää sitten valittaa aluehallintovirastoon jos tällaista tapahtuu. Ennen päivähoidon aloittamista lapsi on ollut sosiaalinen ja ulospäinsuuntautuva ja päiväkotipäivän jälkeen näkee painajaisia yöllä joissa kertaa päiväkodissa kokemiaan puhumalla unissaan. Niin kuin joku pitkään päväkodissa työskennellyt sanoi, että veisi omia lapsiaan päiväkotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Ennen oli sentään se vyö joka toimi viimesijaisena pelotteena. Vanhemman ei tarvinnut nostaa käsiä pystyyn jos tilanne kriisiytyi pahasti niin kuin nykyisin hyvin usein on asian laita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat todellakin ovat hukassa ei pelkästään lastensa vaan lähes koko elämänhallintansa kanssa.

Esimerkkejä siitä on, että vanhempi lapsi on saatava päiväkotiin, kun uusi vauva syntyy (vaikka toinen olisi ihan pieni vielä). Jatkuvasti valitetaan oman ajan puutetta. Koti on sotkuinen, koska lapset. Kunnon kotiruokaa ei ehditä laittaa, koska lapset. Ostoskeskukseen pitää lähteä koko perheen voimin, koska toinen ei osaa heitä yksin hoitaa. Roskapussin viemisestä tapellaan, koska nyt on sun vuoro. Jne. Jne.

T: kolmen äiti.

Kerroit siis omasta perhe-elämästäsi.

Täh? Miten ihmeessä sen noin sait käännettyä?

No en varmasti kertonut, täysin päinvastoin. Minä olen hoitanut kolme lastani kotona kouluikään asti. Enkä missään vaiheessa ole ollut hukassa en lasteni tai elämänhallintani kanssa, eikä ole ollut lasteni isäkään.

Kivaa, kasvatat lapsistasi samanlaisia ylimielisiä, luonnehäiriöisiä ja empatiakyvyttömiä ihmisiä kuin itsekin olet, sellaisiahan tänne kaivataan lisää.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Mä tunnen vaan näitä täydellisiä perheitä. Asutaan pientaloalueilla. On kiva sisustus, parisuhde,, auto, lapset hienoissa vaatteissa, leluja on. Usein etenkin nämä äidit ovat hyvin kapeakatseisia , ja puhuvat halveksien niistä jotka eivät ole samanlaisia. Etenkin äidit kuvittelevat olevansa jotain managereita tulevaisuudessa, lyhyellä työkokemuksella ja vajaalla koulutuksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Nykyään kyllä tuntuu, että vähintään joka toinen lapsi on joku neuronkirjolainen tms. ainakin lapsen vanhempien puheissa. Se on niin kätevä sanoa, että meidän Eeli-Pauliina on neuronkirjolainen ja siksi me ei mahdeta sen hirviökäytökselle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen vaan näitä täydellisiä perheitä. Asutaan pientaloalueilla. On kiva sisustus, parisuhde,, auto, lapset hienoissa vaatteissa, leluja on. Usein etenkin nämä äidit ovat hyvin kapeakatseisia , ja puhuvat halveksien niistä jotka eivät ole samanlaisia. Etenkin äidit kuvittelevat olevansa jotain managereita tulevaisuudessa, lyhyellä työkokemuksella ja vajaalla koulutuksella.

Nytkö jo auto ja lelutkin ovat jotain ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tunnen vaan näitä täydellisiä perheitä. Asutaan pientaloalueilla. On kiva sisustus, parisuhde,, auto, lapset hienoissa vaatteissa, leluja on. Usein etenkin nämä äidit ovat hyvin kapeakatseisia , ja puhuvat halveksien niistä jotka eivät ole samanlaisia. Etenkin äidit kuvittelevat olevansa jotain managereita tulevaisuudessa, lyhyellä työkokemuksella ja vajaalla koulutuksella.

Nytkö jo auto ja lelutkin ovat jotain ihmeellistä.

Ja tämä edellinen kommentti liittyi ketjuun miten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta nykyajan vanhemmat tuntuvat kuitenkin ajattelevan vanhemmuutta paljon. Ennen oli vyö jolla lyötiin, ellei aikuisen taidot vuorovaikutukseen riittäny.

Nyt se vyö on verbaalinen ja sillä piestään joka suunnasta niitä vanhempia.

Ihan aiheestakin sanotaan. Ymmärrän et on välillä vaikeaa vastaanottaa kritiikkiä. Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa..

Täälläkin solvataan tuntemattomia ihmisiä tietämättä heidän perheestään mitään. Miten se on "aiheesta sanomista"? Toki jos lapsi käyttäytyy huonosti ja tiedät täysin varmasti, ettei vanhempi ole edes yrittänyt hakea apua, niin kyllä siitä saa sanoa. Harvoin se vaan on ongelmalasten kohdalla oikeasti näin. Yleisempää minusta, että tuntemattomat katsovat asiakseen v*ttuilla huonosta vanhemmuudesta, vaikka vanhemmat on tosiasiassa taistelleet ehkä vuosia saadakseen lapselle apua ja lopulta sitten taustalta löytyy joku nepsy-kirjon diagnoosi.

Nämä nepsy diagnoosin saavat lapset ovat kyllä vähemmistössä. Nyt puhutaan ihan tavallisista lapsista jolla ei lähtökohtaisesti ole mitään erityisen tuen tarvetta. Pelkästään huono kasvatus. Miksi tästä ei saa puhua? Tämä on oikeasti iso ongelma kasvatus- ja opetusalalla.

Toisaalta päiväkodissa ei ole yhtään työntekijää joka voisi tehdä diagnoosin joista nepsy-:stä. He ovat sosiaalialan ihmisiä ja kuvittelevat tietävänsä kaikista kaiken vaikka osaaminen on hyvin suppeaa. Rupeavat tekemään jopa lääkäriperheiden lapsista diagnooseja vaikka mitään ongelmaa ei ole missään muualla havaittu testeissä tai oppimistuloksissa. Käyttävät valtaansa jos ovat itse jotain narsistisia persoonia, että saavat vallanhalunsa tyydytettyä. Jos vanhempi puolustaa lastaan ja esittää faktoja dokumenttejä, niin saa itsekin jonkun lapseensa takertuvan diagnoosin joltain lähihoitajalta tai onhan siellä ihan kouluttamattomiakin töissä kun pitää työllistää. Juuri vanhustenhoiti ja varhaiskasvatus on sellaisia aloja joille työllistetään työrajoitteisia kun kerran kunnan niin pitää tehdä.  

Se ei kuule kerro mitään kasvatuksesta, että vanhemmat ovat lääkäreitä.