Lue keskustelun säännöt.
Pitkä matematiikka on naurettavan helppoa nykyään, kun vertaa vaikka 70-90 lukuihin
25.03.2021 |
Mikäli oikein tulkitsin näitä pisterajoja - kokeesta saa 120 pistettä, ja vuonna 2020 sai jo 79 pisteellä laudaturin, ja vaivaiset 31 pistettä riittää arvosanaan C. Noissa vanhoissa kokeissa piti saada myös noin 30 pistettä arvosanaan C, mutta maksimipisteet olivat vain 60! Eli 10 tehtävää ja 6p jokaisesta.
Myös ensimmäinen osa kokeessa on naurettavan helppo, ja siitä saa jo noin kolmasosan kaikista pisteistä! Vaikeustaso jopa helpompi kuin lyhyen matematiikan taso. Vanhoissa kokeissa ei ollut mitään todella helppoja nakkeja, vaikka pari ensimmäistä tehtävää toki varsin helppoja.
Kommentit (82)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko johtua lukion kasvavasta sukupuolijakaumasta, eli enemmän tyttöjä lukiossa kuin 70-luvulla? Ei tyttöjen pienet päät ymmärrä matematiikkaa yhtä hyvin kuin poikien.
Ironisesti korvaisin ei - sanan eli - sanalla.
Ei sukupuoli automaattisesti tarkoita sitä, että pojat on hyviä matikassa tai tytöt ei.
Valitettavasti lapsen uskoin sen, vaikka pidin matikasta jo ennen peruskouluun menoa.
Minulle myös sanottiin, että tytöillä on vastaavasti kielipäätä - no ei ollut.
Minusta ei tullut mitään.
Olen nykyisin aikuislukiossa ja nautin matematiikasta! Eihän minusta mitään tule, mutta ihan itseäni varten.
En siis valitettavasti osaa verrata siksi 90-luvun matikkaa ja nykymatikkaa, mutta äikän opettaja taas sanoi pistetaulukon itsessään muuttuneen niin voisiko ihan kyse olla siitä, että ennen 100% oikeista vastauksista oli 5 arvoinen ja nyt se esim. 60 pistettä? Eli 50% oikein oli ennen tietyssä pisterajassa 3 arvoinen ja nyt se 30 pistettä?
Tuolloin tarvitaan verrata sekä vanhaa että uutta pistemäärää sekä arviotaulukon mukaisia kriteerejä.
Osaisiko joku ihan esim. lukion matikan opettaja kommentoida kriteerien muuttumista tai mahdollisesti jopa opiskeltavien aiheiden, kuten aiemmin keskustelussa kerrotun algebran vaikutusta vertailukelpoisuuteen?
Vaikka tuntuu, että ennen kaikki oli paremmin niin kyllä nykyisin myös tietoa eri paikasta ilman tarkistettuja lähteitä on valtavasti enemmän kuin ennen. Ei käy nuoria kateeksi, kun annettuun kirjoitettuun tietoo on hyvin vaikea luottaa.
Opetettiinko ennen lukiossa muuten lähdekritiikkiä? Verkkosivuja ei ainakaan ollut samassa määrin vielä 2000-luvun alussakaan. Somen osuus nuorisossa alkoi kasvaa vasta 2010 - luvun molemmin puolin.
Kysyn mielenkiinnosta. Toivottavasti joku osaisi vastata tietämättömälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko johtua lukion kasvavasta sukupuolijakaumasta, eli enemmän tyttöjä lukiossa kuin 70-luvulla? Ei tyttöjen pienet päät ymmärrä matematiikkaa yhtä hyvin kuin poikien.
Ironisesti korvaisin ei - sanan eli - sanalla.
Ei sukupuoli automaattisesti tarkoita sitä, että pojat on hyviä matikassa tai tytöt ei.
Valitettavasti lapsen uskoin sen, vaikka pidin matikasta jo ennen peruskouluun menoa.
Minulle myös sanottiin, että tytöillä on vastaavasti kielipäätä - no ei ollut.
Minusta ei tullut mitään.Olen nykyisin aikuislukiossa ja nautin matematiikasta! Eihän minusta mitään tule, mutta ihan itseäni varten.
En siis valitettavasti osaa verrata siksi 90-luvun matikkaa ja nykymatikkaa, mutta äikän opettaja taas sanoi pistetaulukon itsessään muuttuneen niin voisiko ihan kyse olla siitä, että ennen 100% oikeista vastauksista oli 5 arvoinen ja nyt se esim. 60 pistettä? Eli 50% oikein oli ennen tietyssä pisterajassa 3 arvoinen ja nyt se 30 pistettä?
Tuolloin tarvitaan verrata sekä vanhaa että uutta pistemäärää sekä arviotaulukon mukaisia kriteerejä.Osaisiko joku ihan esim. lukion matikan opettaja kommentoida kriteerien muuttumista tai mahdollisesti jopa opiskeltavien aiheiden, kuten aiemmin keskustelussa kerrotun algebran vaikutusta vertailukelpoisuuteen?
Vaikka tuntuu, että ennen kaikki oli paremmin niin kyllä nykyisin myös tietoa eri paikasta ilman tarkistettuja lähteitä on valtavasti enemmän kuin ennen. Ei käy nuoria kateeksi, kun annettuun kirjoitettuun tietoo on hyvin vaikea luottaa.
Opetettiinko ennen lukiossa muuten lähdekritiikkiä? Verkkosivuja ei ainakaan ollut samassa määrin vielä 2000-luvun alussakaan. Somen osuus nuorisossa alkoi kasvaa vasta 2010 - luvun molemmin puolin.
Kysyn mielenkiinnosta. Toivottavasti joku osaisi vastata tietämättömälle.
Minä kirjoitin ylioppilaaksi 1990-luvun jälkipuolella. Nettiä käytti harva, itsekin sain ensimmäisen sähköpostiosoitteeni vasta yliopistossa. Somea ei ollut olemassa, verkkoon pistivät tavaraa lähinnä yliopistotyypit.
Ja kyllä todella paljon äidinkielessä tuolloin puhuttiin medialukutaidosta ja kriittisestä lukutaidosta. Itse äidinkielen aineessa analysoin mainoskuvastoa.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko johtua lukion kasvavasta sukupuolijakaumasta, eli enemmän tyttöjä lukiossa kuin 70-luvulla? Ei tyttöjen pienet päät ymmärrä matematiikkaa yhtä hyvin kuin poikien.
Poikien pienet päät eivät nykyään ymmärrä luettua tekstiä, joten tie lukioon katkeaa jo peruskoulussa.
Vierailija kirjoitti:
Jäänyt mieleen:
Laske/todista mikä on viidestä samanlaisesta pallosta pinotun pyramidin korkeus :D
Jos r on pallon säde, niin (2+sqrt(2))*r? (sqrt = neliöjuuri)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antilla on taas ne päivät vuodesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin 1990-luvulla kun itse kirjoitin, en raaskinut edes hankkia graafista laskinta kun olivat niin kalliita. Piirsin siis funktioiden kuvaajat laskemalla riittävän määrän pisteitä. Nykyään taitaa läppärillä onnistua helpommin, joten pääpaino on varmastikin soveltavissa tehtävissä.
Ei kaikki nytkään jaksa käyttää laskimia, esim. oma tytär, maunaalisesti on laskenut ;) Ope sanoi ettei pärjää ellei osta jotain cas-laskinta, no ihan hyvin on pärjännyt, pitkän matikan todistusnumero 9.
Ei mitään järkee laskee manuaalisesti tai päässä, se ei ole oikean matematiikan pointti :D
Niin no, matematiikan pointti ei ole laskea. Se on laskentoa, jossa lasketaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko joutilasta, jos on aikaa ylioppilaskokeita vuosittain tehdä uudestaan. Melko pakkomielteistä.
Jos pakonomaiset ajatukset tulevat jatkuvasti mieleen saattaa kyseessä olla pakko-oireinen häiriö, joka on luonteeltaan hyvänlaatuinen ja varsinkin ns. serotoniinilääkkeet riittävällä annoksella lähes aina lievittävät oireet varsin siedettävälle tasolle ja joskus oireet häviävät kokonaan.
Lääkevaste tulee kuitenkin melko myöhään, muutamien kuukausien kuluttua, vaikka ne melko pian jo hiukan auttavat. Myös kognitiivinen terapia auttaa lääkehoidon ohella, koska siinä tutkitaan ajatuksia ja niihin liittyviä tunteita sekä olettamuksia, jolloin niitä voidaan muokata itselle rakentavalla tavalla. Samalla tavalla saattaa joogakin olla hyväksi ja muut aktiviteetit.
Skitsofreniaan saattaa myös liittyä pakonomaisia ajatuksia ja erilaisia pakkotoimintoja, mutta psykoosioireet ovat kuitenkin keskeisiä, eli oireet, joka tekevät vaikeaksi erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Siten harha-aistimukset tuntuvat asianomaisesta täysin todelliselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin 1990-luvulla kun itse kirjoitin, en raaskinut edes hankkia graafista laskinta kun olivat niin kalliita. Piirsin siis funktioiden kuvaajat laskemalla riittävän määrän pisteitä. Nykyään taitaa läppärillä onnistua helpommin, joten pääpaino on varmastikin soveltavissa tehtävissä.
Ei kaikki nytkään jaksa käyttää laskimia, esim. oma tytär, maunaalisesti on laskenut ;) Ope sanoi ettei pärjää ellei osta jotain cas-laskinta, no ihan hyvin on pärjännyt, pitkän matikan todistusnumero 9.
Ei mitään järkee laskee manuaalisesti tai päässä, se ei ole oikean matematiikan pointti :D
Niin no, matematiikan pointti ei ole laskea. Se on laskentoa, jossa lasketaan.
Se on laskentoa, jossa käytetään laskinta. Matematiikka onnistuu päässä tai paperilla.
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Melko joutilasta, jos on aikaa ylioppilaskokeita vuosittain tehdä uudestaan. Melko pakkomielteistä.
Jos pakonomaiset ajatukset tulevat jatkuvasti mieleen saattaa kyseessä olla pakko-oireinen häiriö, joka on luonteeltaan hyvänlaatuinen ja varsinkin ns. serotoniinilääkkeet riittävällä annoksella lähes aina lievittävät oireet varsin siedettävälle tasolle ja joskus oireet häviävät kokonaan.
Lääkevaste tulee kuitenkin melko myöhään, muutamien kuukausien kuluttua, vaikka ne melko pian jo hiukan auttavat. Myös kognitiivinen terapia auttaa lääkehoidon ohella, koska siinä tutkitaan ajatuksia ja niihin liittyviä tunteita sekä olettamuksia, jolloin niitä voidaan muokata itselle rakentavalla tavalla. Samalla tavalla saattaa joogakin olla hyväksi ja muut aktiviteetit.
Skitsofreniaan saattaa myös liittyä pakonomaisia ajatuksia ja erilaisia pakkotoimintoja, mutta psykoosioireet ovat kuitenkin keskeisiä, eli oireet, joka tekevät vaikeaksi erottaa, mikä on totta ja mikä ei. Siten harha-aistimukset tuntuvat asianomaisesta täysin todelliselta.
Onko täällä joku käynyt vuosittain uudelleen ylioppilaskokeissa?
Itse kirjoitin keväällä 1997, ja kävin täydentämässä reaalia 2020. Hauska kokemus, mutten sanoisi että olisin siellä alvariinsa hypännyt.
Ylipäänsä lukio oli vaativampi 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse huomannut ainakin keski-ikäisenä insinöörinä, että kyllä juuri koulusta valmistuneiden inssien matemaattiset taidot on usein melko vaatimattomat, varsinkin kun pitää nopeasti päätellä jotain ja laskea päässä asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäänsä lukio oli vaativampi 80-luvulla.
Englanti oli naurettavan helppoa 80-luvulla, reaalissa sai valita helpoimmat kysymykset, ja äidinkielessä riitti yksi aine, johon saattoi harjoitella tärppejä. Laudaturin sai joka viides kirjoittaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse huomannut ainakin keski-ikäisenä insinöörinä, että kyllä juuri koulusta valmistuneiden inssien matemaattiset taidot on usein melko vaatimattomat, varsinkin kun pitää nopeasti päätellä jotain ja laskea päässä asioita.
Päässälasku ei varsinaisesti ole matemaattinen taito. Se on laskentoa, ja sitä nykyään treenataan vähemmän kuin ennen. Koska siihen on koneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomannut ainakin keski-ikäisenä insinöörinä, että kyllä juuri koulusta valmistuneiden inssien matemaattiset taidot on usein melko vaatimattomat, varsinkin kun pitää nopeasti päätellä jotain ja laskea päässä asioita.
Päässälasku ei varsinaisesti ole matemaattinen taito. Se on laskentoa, ja sitä nykyään treenataan vähemmän kuin ennen. Koska siihen on koneet.
Jos esim. palaverissa keskustellaan ja suunnitellaan asioita niin kyllä pitää osata hahmottaa jotain suuruusluokkaa tuosta vaan ja osata keskustella siitä. Ettei nyt kaivele laskinta tai näpyttele koneella kiivaasti, kun vanhemmat suunnittelijat tajuaa sen ilman laskintakin.
Oli se laskentoa tai matematiikkaa niin paljon menettää keskusteluissa em. asioiden huonoilla taidoilla.
Äidinkielen aineessa olennaista oli, että se kaunokirjoitettiin puhtaaksi mustekynällä. Nykynuorilta se ehkä ei onnistuisi, mutta jokainen miettiköön itse, missä määrin kaunokirjoitettu aine mittaa korkeakoulukelpoisuutta nykyiseen laajempaan kokeeseen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Äidinkielen aineessa olennaista oli, että se kaunokirjoitettiin puhtaaksi mustekynällä. Nykynuorilta se ehkä ei onnistuisi, mutta jokainen miettiköön itse, missä määrin kaunokirjoitettu aine mittaa korkeakoulukelpoisuutta nykyiseen laajempaan kokeeseen verrattuna.
Millä mustekynällä?? Ei nyt missään Saksassa olla, jossa sitä käytetään vieläkin.
Mä kirjoitin pitkästä matematiikasta E:n vuonna 2000. En muista siitä mitään. Suurin osa matemaattisista termeistä, mitä tässäkin keskustelussa viljellään, on täyttä hepreaa. Yritin, kun mieheni opiskeli matematiikkaa vuosia sitten yliopistolla, laskea yksinkertaisia funktioita. Ei palautunut mieleen mitään. Eli aika hukkaan on pitkät matematiikat menneet. Maisteri olen kauppatieteistä, joku tilastokurssi sisältyi siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse huomannut ainakin keski-ikäisenä insinöörinä, että kyllä juuri koulusta valmistuneiden inssien matemaattiset taidot on usein melko vaatimattomat, varsinkin kun pitää nopeasti päätellä jotain ja laskea päässä asioita.
Päässälasku ei varsinaisesti ole matemaattinen taito. Se on laskentoa, ja sitä nykyään treenataan vähemmän kuin ennen. Koska siihen on koneet.
Jos esim. palaverissa keskustellaan ja suunnitellaan asioita niin kyllä pitää osata hahmottaa jotain suuruusluokkaa tuosta vaan ja osata keskustella siitä. Ettei nyt kaivele laskinta tai näpyttele koneella kiivaasti, kun vanhemmat suunnittelijat tajuaa sen ilman laskintakin.
Oli se laskentoa tai matematiikkaa niin paljon menettää keskusteluissa em. asioiden huonoilla taidoilla.
Toki nuo suuruusluokat ovat itsestään selviä niille, jotka ovat asian parissa vuosikymmeniä puuhailleet. Sillä ei kannata keulia tai sotkea matemaattiseen osaamiseen.
Jos sinut pistettäisiin sairaanhoitajien joukkoon antamaan lääkettä tiputuksena suoraan suoneen painokilojen mukaan, ehkä sinäkin näpyttelisit laskinta tai kaivelisit paperia siinä missä vanhat hoitajat lonkalta muistavat määrät. Toivon ainakin näin.
Ei mitään järkee laskee manuaalisesti tai päässä, se ei ole oikean matematiikan pointti :D Menee vaan turhuuteen aikaa, esim. iteroinnissa. Tietysti cas-laskimella pystyy myös laskemaan numeerisesti, mikä olisi kyllä järkevää tehdä paperilla. Iteroinnit ja muut sen sijaan ei. Joten laskimettomuus ei ole mikään hyvä, pelkkä karhunpalvelus itselle. Ja kyllä, kirjoitin itse pitkän matikan pari vuotta sitten käytössäni cas-laskin, joten tiedän mistä puhun.