Pitkä matematiikka on naurettavan helppoa nykyään, kun vertaa vaikka 70-90 lukuihin

Vierailija kirjoitti:

Niin totta!

Muistan kun meillä oli pitkän matematiikan harjoituskokeessa 90-luvulla ensimmäinen tehtävä tyyliin: ratkaise yhtälön x^5+2x^4-6x^3- 2x^2+x =0 kaikki juuret. No, tuossa näkee heti, että yksi ratkaisu on x=0, mutta on neljä muutakin juurta. Ideana oli löytää yksi toinen juuri kokeilemalla, ja sitten kun se on tiedossa niin jakolaskualgoritmilla faktoroida muut juuret esille. Ei nyt tietysti maailman vaikein tehtävä, mutta tämä oli ensimmäinen tehtävä, jonka piti olla helpoin, ja nykyajan nynnyt ei käsin tätä varmaan osaisi suurin osa.

Tämä onkin perustehtävä. Jos aiheen on opetellut, on varmasti laskenut useamman tämmöisen tehtävän. Nykyajan kokeessa tehtävät ovat hyvin soveltavia aivan ensimmäisiä lukuun ottamatta.

Matikka ei ole helpompaa nyt, lisänä vielä et hallittava sähköiset alustat eli melkein sanoisin et vaikeampaa.

Tieädt varmaan Gaussin käyrän, eli L:liä on saatava tietty määrä, ja jos koe on niin vaikea et ei saada isoilla pisteillä tarpeeksi, niin sitten pisterajat laskee.

Mä kirjoitin A:n pitkästä matikasta vuonna 1992. Vieläkin ketuttaa etten paneutunut matikkaan enempää.

Vierailija kirjoitti:

Silloin 1990-luvulla kun itse kirjoitin, en raaskinut edes hankkia graafista laskinta kun olivat niin kalliita. Piirsin siis funktioiden kuvaajat laskemalla riittävän määrän pisteitä. Nykyään taitaa läppärillä onnistua helpommin, joten pääpaino on varmastikin soveltavissa tehtävissä.

Ei kaikki nytkään jaksa käyttää laskimia, esim. oma tytär, maunaalisesti on laskenut ;) Ope sanoi ettei pärjää ellei osta jotain cas-laskinta, no ihan hyvin on pärjännyt, pitkän matikan todistusnumero 9. 

Jäänyt mieleen:

Laske/todista mikä on viidestä samanlaisesta pallosta pinotun pyramidin korkeus :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko johtua lukion kasvavasta sukupuolijakaumasta, eli enemmän tyttöjä lukiossa kuin 70-luvulla? Ei tyttöjen pienet päät ymmärrä matematiikkaa yhtä hyvin kuin poikien.

Ei. Vaan siitä että tänne tuotu porukkaa joiden keskimäärin äo on 80 tai alle.

Ajattelitko heidän olevan jotenkin vallitseva ryhmä pitkän matikan kirjoittajissa?

Itteä huvittaa kui vanhempi sukupolvi moittii nuorempaa sukupolvea siitä kui heille ei opeteta samoin asioita. Ihanko he sen päättäis et mitä koulussa opetetaan.

Mie sain tädiltä lähes huudot ala-asteella ku tein äikän läksyjä ja näki mite kirjotan kaunoa. Kaunoa oltii alettu vasta helpottaa ja muuttamaan ja tädin mielestä mie oon syypää siihe et mulle opettaa kauno erillälailla ku hälle ja pakotti kirjottaa niinko häntä opetettii. Kuulemma opettaja tykkäis. No ei tykänny vaa opettaja valitti etten seuraa tehtävän antoa.

Käsitättekö että pitkän matematiikan arvosanojen inflatointi vaikuttaa negatiivisesti myös niille, jotka rupeavat opiskelemaan esimerkiksi uutta tutkintoa vanhemmalla iällä? Vaikka sinulla olisi miljoona yliopistotutkintoa suoritettuna, niin kaikki resetoidaan, ja oma ylioppilastutkintosi tulee jälleen perustaksi yhteisvalinnalle.

Vanha laudatur menee eximiaksi, ja vanhat ihan hyvät arvosanat C ja M eivät ole enää paskankaan arvoisia (katsokaa vaan millaisella "osaamisella" sellaisia saa nykyään), vaan koko pitkän matematiikan YO-kokeen joutuu suorittamaan uudelleen.

Niin minulla on kaksi yliopistotutkintoa suoritettuna, ja jos haluaisin opiskella kolmannenkin tutkinnon, joutuisin todennäköisesti menemään johonkin paskaan matematiikan ylioppilaskokeeseen uudestaan yli 40-vuotiaana, että olisi mahdollisuuksia päästä opiskelemaan minnekään vaativammalle alalle. Ja kyllä, olen suorittanut myös matematiikan opintoja yliopistolla, mutta arvosanani ylioppilaskokeessa joskus yli 20 vuotta sitten ei ollut niin hyvä, mutta silloin aivan riittävän hyvä että pääsin opiskelemaan minne halusin.

up

Vierailija kirjoitti:

Olet aivan oikeassa, laudaturiin vaadittiin useinkin 45-50 pistettä/60 aikaisemmin. Nykyään saa laudaturin 2/3 osalla pisteitä, mikä vastaisi juurikin noin 80/120 pistettä. 40/60 pisteellä ei kyllä koskaan saanut laudaturin vanhoissa kokeissa.

Sinä vuonna kun kirjoitin oli L raja 54/60 kun oli niin helppo koe. Eikös homma edelleen suhteuteta noin, annetaan aina sama prosenttimäärä kutakin arvosanaa? Olen käsittänyt että L E:n tulon jälkeen vaikeampi saada kun E ja L jakavat vanhan L kiintiön.

Lol, teinit on niin tyhmiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet aivan oikeassa, laudaturiin vaadittiin useinkin 45-50 pistettä/60 aikaisemmin. Nykyään saa laudaturin 2/3 osalla pisteitä, mikä vastaisi juurikin noin 80/120 pistettä. 40/60 pisteellä ei kyllä koskaan saanut laudaturin vanhoissa kokeissa.

Sinä vuonna kun kirjoitin oli L raja 54/60 kun oli niin helppo koe. Eikös homma edelleen suhteuteta noin, annetaan aina sama prosenttimäärä kutakin arvosanaa? Olen käsittänyt että L E:n tulon jälkeen vaikeampi saada kun E ja L jakavat vanhan L kiintiön.

Tottakai pisteet vaihtelevat jonkin verran, mutta kokeet ovat myös helpompia kuin ennen. Vanhat laudaturit (ennen vuotta 1997) ovat ihan kelpo kamaa, ja ihan yhtä hyvät kuin nykyiset laudaturit, vaikka toisin väitetään. Eximia on nykyään jotakin M:n tasoa vanhoissa ylioppilaskokeissa (ennen 1997), vaikka sitä pidetään vanhan L:n arvoisena. Kyllä, se oli todellakin niin että että vanhat laudaturit menivät eximiaksi, kun hait jonnekin opiskelemaan, se tapahtui minullekin kun hain vuonna 1999 TKK:lle opiskelemaan vanhalla ylioppilastodistuksella. Pääsin hakemaani koulutusohjelmaan, mutta se oli siinä ja siinä että pisteet riittivät, ja siitä on syyttäminen juuri näitä uudistuksia, jotka veivät aloituspisteitä pois.

Vierailija kirjoitti:

Mistä moinen keuliminen? Miksi olette palanneet lukion matematiikan pariin?

...koska lukiolaiseni ns tiedeluokalla pyytää joskus selittämään näitä asioita. Toistaiseksi "Kaiken Tietävä Insinöörifaija"-larppi onnistunut.

Silti, ihmettelen että olen joskus jaksanut kahlata tuon kaiken läpi, nykyään kun vilkaiseekin niin tulee suorastaan angstinen olo "ja minkä vuoksi tuohonkin tuli hukattua aikaa?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet aivan oikeassa, laudaturiin vaadittiin useinkin 45-50 pistettä/60 aikaisemmin. Nykyään saa laudaturin 2/3 osalla pisteitä, mikä vastaisi juurikin noin 80/120 pistettä. 40/60 pisteellä ei kyllä koskaan saanut laudaturin vanhoissa kokeissa.

Sinä vuonna kun kirjoitin oli L raja 54/60 kun oli niin helppo koe. Eikös homma edelleen suhteuteta noin, annetaan aina sama prosenttimäärä kutakin arvosanaa? Olen käsittänyt että L E:n tulon jälkeen vaikeampi saada kun E ja L jakavat vanhan L kiintiön.

Tottakai pisteet vaihtelevat jonkin verran, mutta kokeet ovat myös helpompia kuin ennen. Vanhat laudaturit (ennen vuotta 1997) ovat ihan kelpo kamaa, ja ihan yhtä hyvät kuin nykyiset laudaturit, vaikka toisin väitetään. Eximia on nykyään jotakin M:n tasoa vanhoissa ylioppilaskokeissa (ennen 1997), vaikka sitä pidetään vanhan L:n arvoisena. Kyllä, se oli todellakin niin että että vanhat laudaturit menivät eximiaksi, kun hait jonnekin opiskelemaan, se tapahtui minullekin kun hain vuonna 1999 TKK:lle opiskelemaan vanhalla ylioppilastodistuksella. Pääsin hakemaani koulutusohjelmaan, mutta se oli siinä ja siinä että pisteet riittivät, ja siitä on syyttäminen juuri näitä uudistuksia, jotka veivät aloituspisteitä pois.

Vanhan laudaturin sai 20 prosenttia kokelaista ja nykyisen 5 prosenttia kokelaista, joten onhan se aivan selvää, että niitä ei voi pitää samanarvoisina valintakokeessa. Ensimmäinen on perusvahvan oppilaan perussuoritus, toista ei välttämättä satu yhtään koko koululle.

Kai sinä olisit voinut käydä korottamassa arvosanaasi, jos olet niin varma että sinulle olisi se uusi laudatur kuulunut.

Oma kysymyksensä on sitten matematiikan yleisen osaamisen taso ja sen mahdolliset muutokset. Mutta se ei oikeastaan vaikuta asiaan; 90-luvulla jaettiin opiskelupaikat 90-luvun nuorille ja nyt ne jaetaan 2020-luvun nuorille.

Vierailija kirjoitti:

Käsitättekö että pitkän matematiikan arvosanojen inflatointi vaikuttaa negatiivisesti myös niille, jotka rupeavat opiskelemaan esimerkiksi uutta tutkintoa vanhemmalla iällä? Vaikka sinulla olisi miljoona yliopistotutkintoa suoritettuna, niin kaikki resetoidaan, ja oma ylioppilastutkintosi tulee jälleen perustaksi yhteisvalinnalle.

Vanha laudatur menee eximiaksi, ja vanhat ihan hyvät arvosanat C ja M eivät ole enää paskankaan arvoisia (katsokaa vaan millaisella "osaamisella" sellaisia saa nykyään), vaan koko pitkän matematiikan YO-kokeen joutuu suorittamaan uudelleen.

Niin minulla on kaksi yliopistotutkintoa suoritettuna, ja jos haluaisin opiskella kolmannenkin tutkinnon, joutuisin todennäköisesti menemään johonkin paskaan matematiikan ylioppilaskokeeseen uudestaan yli 40-vuotiaana, että olisi mahdollisuuksia päästä opiskelemaan minnekään vaativammalle alalle. Ja kyllä, olen suorittanut myös matematiikan opintoja yliopistolla, mutta arvosanani ylioppilaskokeessa joskus yli 20 vuotta sitten ei ollut niin hyvä, mutta silloin aivan riittävän hyvä että pääsin opiskelemaan minne halusin.

...opiskelen huvikseni AMK:ssa refressatakseni erinäisiä _ammatillisia_ juttuja ja ehkä siinä sivussa yhden tittelim lisää.

Tittelin saamisen esteenä tosin on laria niuhoa lehtoria, mm joskus 20 vuotta sitten TTKK:lla suoritetut insinöörimatematiikan opinnot ovat vanhentuneita ja nyt siis pitäisi käydä kiltisti AMK-matikat uudestaan. Varmaan joo alan hukkaamaan iltojani kotilaskareihin vaikka olisi kuinka helppoa. Sama koskee ruotsia, vanhan lain aka suoritettu virkamiestuotsin tutkinto vapauttaa kyllä uudelta kokeelta mutta ei kursseilta.

WTF sanon minä!

Vierailija kirjoitti:

Ennenwanhaan keskityttiin mekaaniseen laskemiseen. Nykyisin se ei riitä. Sisältöä on tullut paljon lisää esim. Algoritmit.

Milloin tuo sinun ennenwanhaan on mahtanut olla?

Ennenwanhaan 80-luvun alussa meillä oli esim. joukko-oppia, joka on sitä oikeaa matematiikkaa. Mitä olen myöhempien vuosien matematiikan yo-kirjoitusten tehtäviä katsellut, niin yhä enemmän on matematiikan sijasta laskentoa. Jos osaa käyttää taskulaskinta hyvin, voi ihan sillä jo saada hyvän arvosanan.

Algoritmeissa ei ole mitään erityisen vaativaa. Yliopistossa olen kyllä huomannut, että algoritmien teoria (kun syvemmälle mennään) on vaikeaa niille, jotka eivät joukko-oppiaan ole opiskelleet.

2003 vuonna lukiossa en tajunnut pitkästä matikasta mitään vaikka peruskoulussa matikka oli aina 9 tai 10. Vaihdoin sitten lyhyeen matikkaan joka oli ikään kuin samaa "lajia" kuin peruskoulun matikka.

Jotain 80- tai 90-luvun pitkän matikan koetta ei oikein voi verrata nykypäivään, koska painotus on muuttunu niin paljon. Nykyään ei ehkä ole ihan niin mekaaniselta laskultaan vaikeita tehtäviä, mutta tehtävät on paljon soveltavampia ja sellasia, ettei niitä voi opetella etukäteen ulkoa, vaan täytyy oikeasti ymmärtää. Turha siis vertailla, mun mielestä tää on tosi hyvä suunta, koska todella suuri osa lukiolaisista ei tule tarvitsemaan mitään differentiaaliyhtälöitä opinnoissaan, mutta ajattelun kehittäminen soveltavimmilla tehtävillä on aina hyvästä. Ja ne jotka tarvitsee nii DY:itä opinnoissaan, kuten itse, voi aina opiskella ne yliopiston alkaessa, siellä ne käydään kuitenkin läpi.

Vierailija kirjoitti:

Matikka ei ole helpompaa nyt, lisänä vielä et hallittava sähköiset alustat eli melkein sanoisin et vaikeampaa.

Nuo sähköiset alustat kyllä tekevät asiasta vaikean. Matematiikka kuuluisi tehdä kynällä, tai ainakin sen pitäisi olla vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, se oli todellakin niin että että vanhat laudaturit menivät eximiaksi, kun hait jonnekin opiskelemaan, se tapahtui minullekin kun hain vuonna 1999 TKK:lle opiskelemaan vanhalla ylioppilastodistuksella. Pääsin hakemaani koulutusohjelmaan, mutta se oli siinä ja siinä että pisteet riittivät, ja siitä on syyttäminen juuri näitä uudistuksia, jotka veivät aloituspisteitä pois.

Jaa. Mulla kyllä matematiikan vanha laudatur pysyi ihan ällänä. Sen sijaan fyssasta tai kemiasta (olivat vaihtoehtoja) en saanut mitään todistuspisteitä, vaikka olin kirjoittanut reaalista ällän ja ainoastaan noiden aineiden kysymyksiin vastannut. Pääsin silti nyt viime syksynä aloittamaan opinnot dippainssiksi. Äidinkieli oli kolmas asiaan vaikuttanut aine ja oli tarpeeksi hyvä.