Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys äideille: poikien kehuminen pituuskasvun perusteella?
24.03.2021 |
Mikä on mielipiteenne tästä?
Toisessa ketjussa esitettin sellainen mielipide että poikien kehuminen pituuskasvun perusteella perustaa itsetunnon väärän asian ympärille (vrt. hyvä käytös, reiluus, ahkeruus), ja lyttää poikien itsetuntoa jos pituuskasvu hidastuukin tai jopa pysähtyy.
Väitettiin myös että yhteiskunnallisesti tämä ruokkii ajatusta siitä että pituus on hyvä asia, ja pitkät miehet ovat arvokkaampia.
Joku vertasi tätä jopa tyttöjen kehumiseen vartalon muotojen perusteella.
Vastauksia, perusteluita?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vastasin siihen toiseen ketjuun.
Olen 172cm mies. Naisystäväni on 183cm.
Jos minulle olisi nuorena toitotettu pituuskasvusta, olisiko itsetunto riittänyt lähestymään korkkareissaan yli 190cm naista? Ihan varmasti olisi pitkän isän poikana syönyt itsetuntoa kehuminen pituuskasvusta joka pysähtyikin.
En usko että olisin löytänyt elämänkumppaniani, tai että itsetunto olisi muutenkaan hyvä.
Minulle oli siunaus että sain elää autuaan tietämättömänä koko pituusasiasta yli parikymppiseksi, jolloin pystyin käsittelemään asian olankohautuksella.
Tälläkään kommentilla ei ole mitään tekemistä kummankaan pituuden kanssa, vaan itsetunnon ja yhteiskunnan asettavien naurettavien normien kanssa. Sait naisen koska sinulla on terve itsetunto, et pituudestasi huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastasin siihen toiseen ketjuun.
Olen 172cm mies. Naisystäväni on 183cm.
Jos minulle olisi nuorena toitotettu pituuskasvusta, olisiko itsetunto riittänyt lähestymään korkkareissaan yli 190cm naista? Ihan varmasti olisi pitkän isän poikana syönyt itsetuntoa kehuminen pituuskasvusta joka pysähtyikin.
En usko että olisin löytänyt elämänkumppaniani, tai että itsetunto olisi muutenkaan hyvä.
Minulle oli siunaus että sain elää autuaan tietämättömänä koko pituusasiasta yli parikymppiseksi, jolloin pystyin käsittelemään asian olankohautuksella.
Kyllä sillä muulla kasvatuksella voi kertoa lapselle, ettei elämä ole yksien ominaisuuksien varassa. Pituuden ja kasvamisen kehuminen (yleensä oikeammin ääneen ihmettely, joka totta kai sitten muotoillaan positiiviseen sävyyn kehuksi, oli asianomainen sitten kasvanut paljon tai vähän tai painunut kasaan...) on varsin yleistä varsinkin jos sitä asianomaista ei ole hetkeen tavannut tai hän on muuten vain muuttunut sen verran huomiota herättävästi ulkoisesti, että siitä tekee mieli mainita. Jos olisit jäänyt 150-senttiseksi miehenä niin aivan varmasti pituutesi olisi aiheuttanut sisimmissäsi pohtimisia vaikkei kukaan olisi koskaan siitä maininnut. Nyt olet 172-senttinen, aivan normaalipituinen mies siis (tai väitöt olevasi..) ja kas vaan sulla on normaali suhde pituuteesi. Minä taas olen 157-senttinen nainen ja olen kehunut tyttöjäni ja poikaani kaikkia kasvustaan, en kai välitä heidän mielenterveydestään sitten yhtään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin siihen toiseen ketjuun.
Olen 172cm mies. Naisystäväni on 183cm.
Jos minulle olisi nuorena toitotettu pituuskasvusta, olisiko itsetunto riittänyt lähestymään korkkareissaan yli 190cm naista? Ihan varmasti olisi pitkän isän poikana syönyt itsetuntoa kehuminen pituuskasvusta joka pysähtyikin.
En usko että olisin löytänyt elämänkumppaniani, tai että itsetunto olisi muutenkaan hyvä.
Minulle oli siunaus että sain elää autuaan tietämättömänä koko pituusasiasta yli parikymppiseksi, jolloin pystyin käsittelemään asian olankohautuksella.
Tälläkään kommentilla ei ole mitään tekemistä kummankaan pituuden kanssa, vaan itsetunnon ja yhteiskunnan asettavien naurettavien normien kanssa. Sait naisen koska sinulla on terve itsetunto, et pituudestasi huolimatta.
Minun tapauksessani kyllä, koska satuin löytämään naisen jolle pituudella ei ole merkitystä.
Osa ei löydä. Miesten keskipituus on 179cm, naisten keskimääräinen toivepituus miehelle on 186cm. Eli osa saa naisen pituudestaan huolimatta.
Olennainen kysymys on miksi itsetuntoni on terve? No siksi koska minua ei lapsena kehuttu pituudesta, jota ei sitten kertynytkään vaikka isä on pitkä ja pituuskasvu käynnistyi vauhdilla.
Vierailija kirjoitti:
Vastasin siihen toiseen ketjuun.
Olen 172cm mies. Naisystäväni on 183cm.
Jos minulle olisi nuorena toitotettu pituuskasvusta, olisiko itsetunto riittänyt lähestymään korkkareissaan yli 190cm naista? Ihan varmasti olisi pitkän isän poikana syönyt itsetuntoa kehuminen pituuskasvusta joka pysähtyikin.
En usko että olisin löytänyt elämänkumppaniani, tai että itsetunto olisi muutenkaan hyvä.
Minulle oli siunaus että sain elää autuaan tietämättömänä koko pituusasiasta yli parikymppiseksi, jolloin pystyin käsittelemään asian olankohautuksella.
Kyllä kaikkien terveiden ihmisten pituuskasvu pysähtyy jossain vaiheessa. Ei se sinulla mitenkään mystisesti pysähtynyt liian aikaisin, sinä vain et kasvanut kovin pitkäksi, vaan geenisi sanoi että nyt riittää pituus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin siihen toiseen ketjuun.
Olen 172cm mies. Naisystäväni on 183cm.
Jos minulle olisi nuorena toitotettu pituuskasvusta, olisiko itsetunto riittänyt lähestymään korkkareissaan yli 190cm naista? Ihan varmasti olisi pitkän isän poikana syönyt itsetuntoa kehuminen pituuskasvusta joka pysähtyikin.
En usko että olisin löytänyt elämänkumppaniani, tai että itsetunto olisi muutenkaan hyvä.
Minulle oli siunaus että sain elää autuaan tietämättömänä koko pituusasiasta yli parikymppiseksi, jolloin pystyin käsittelemään asian olankohautuksella.
Kyllä sillä muulla kasvatuksella voi kertoa lapselle, ettei elämä ole yksien ominaisuuksien varassa. Pituuden ja kasvamisen kehuminen (yleensä oikeammin ääneen ihmettely, joka totta kai sitten muotoillaan positiiviseen sävyyn kehuksi, oli asianomainen sitten kasvanut paljon tai vähän tai painunut kasaan...) on varsin yleistä varsinkin jos sitä asianomaista ei ole hetkeen tavannut tai hän on muuten vain muuttunut sen verran huomiota herättävästi ulkoisesti, että siitä tekee mieli mainita. Jos olisit jäänyt 150-senttiseksi miehenä niin aivan varmasti pituutesi olisi aiheuttanut sisimmissäsi pohtimisia vaikkei kukaan olisi koskaan siitä maininnut. Nyt olet 172-senttinen, aivan normaalipituinen mies siis (tai väitöt olevasi..) ja kas vaan sulla on normaali suhde pituuteesi. Minä taas olen 157-senttinen nainen ja olen kehunut tyttöjäni ja poikaani kaikkia kasvustaan, en kai välitä heidän mielenterveydestään sitten yhtään...
"Tai väität olevasi normaalipituinen mies"...tarkoittaa mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin siihen toiseen ketjuun.
Olen 172cm mies. Naisystäväni on 183cm.
Jos minulle olisi nuorena toitotettu pituuskasvusta, olisiko itsetunto riittänyt lähestymään korkkareissaan yli 190cm naista? Ihan varmasti olisi pitkän isän poikana syönyt itsetuntoa kehuminen pituuskasvusta joka pysähtyikin.
En usko että olisin löytänyt elämänkumppaniani, tai että itsetunto olisi muutenkaan hyvä.
Minulle oli siunaus että sain elää autuaan tietämättömänä koko pituusasiasta yli parikymppiseksi, jolloin pystyin käsittelemään asian olankohautuksella.
Tälläkään kommentilla ei ole mitään tekemistä kummankaan pituuden kanssa, vaan itsetunnon ja yhteiskunnan asettavien naurettavien normien kanssa. Sait naisen koska sinulla on terve itsetunto, et pituudestasi huolimatta.
Minun tapauksessani kyllä, koska satuin löytämään naisen jolle pituudella ei ole merkitystä.
Osa ei löydä. Miesten keskipituus on 179cm, naisten keskimääräinen toivepituus miehelle on 186cm. Eli osa saa naisen pituudestaan huolimatta.
Olennainen kysymys on miksi itsetuntoni on terve? No siksi koska minua ei lapsena kehuttu pituudesta, jota ei sitten kertynytkään vaikka isä on pitkä ja pituuskasvu käynnistyi vauhdilla.
Itse asiasta minusta alkaa tuntua, että tämä pituusasia on sinulle jostain syystä melkoinen peikko, vaikka juuri päinvastaista yritätkin väittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin siihen toiseen ketjuun.
Olen 172cm mies. Naisystäväni on 183cm.
Jos minulle olisi nuorena toitotettu pituuskasvusta, olisiko itsetunto riittänyt lähestymään korkkareissaan yli 190cm naista? Ihan varmasti olisi pitkän isän poikana syönyt itsetuntoa kehuminen pituuskasvusta joka pysähtyikin.
En usko että olisin löytänyt elämänkumppaniani, tai että itsetunto olisi muutenkaan hyvä.
Minulle oli siunaus että sain elää autuaan tietämättömänä koko pituusasiasta yli parikymppiseksi, jolloin pystyin käsittelemään asian olankohautuksella.
Tälläkään kommentilla ei ole mitään tekemistä kummankaan pituuden kanssa, vaan itsetunnon ja yhteiskunnan asettavien naurettavien normien kanssa. Sait naisen koska sinulla on terve itsetunto, et pituudestasi huolimatta.
Yhteiskunta koostuu ihmisistä. Jos ihmiset arvostavat pituutta, siitä tulee yhteiskunnallinen normi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pituus on neutraali asia, rinnat ja perse eivät.
Jos petteri jäi keskimääräistä lyhyemmäksi, petteri koettaa keksiä aivoilleen muuta mietittävää kuin pakkomielle omasta kääpiökasvuisuudesta.
Suomen lyhimmällä miehellä riittää naisia, mutta hänellä onkin pää kunnossa.
Pituus ei ole neutraali asia.
Keskimäärin naiset toivovat miehen olevan pitkä.
Mitä sitten, etsitkö itse keskimääräistä naista? Millainen hän mahtaa olla?
Olen 161cm pitkä nainen, eikä minulle miehen pituudella ole juurikaan merkitystä. Sillä taasen on, jos mies nolostelee lyhyyttään tai hänen itsetuntonsa on huono koska on mielestään liian lyhyt. Haluan miehen joka on siut itsensä ja ominaisuuksiensa kanssa, olivat ne sitten mitä tahansa. Seurustelin nuorempana mm. miehen kanssa jolta puuttui puoli naamaa. Ei haitannut yhtään, kun ei miestäkään haitannut. Nykyinen mieheni on 187cm pitkä, tosin tämä on sattumaa, sillä hän on sieluni kumppani, ja voisi olla vaikka lyhytkasvuinenkin, mutta hänkään ei pituudelleen mitään voi, ja onneksi olemme molemmat sujut itsejemme kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastasin siihen toiseen ketjuun.
Olen 172cm mies. Naisystäväni on 183cm.
Jos minulle olisi nuorena toitotettu pituuskasvusta, olisiko itsetunto riittänyt lähestymään korkkareissaan yli 190cm naista? Ihan varmasti olisi pitkän isän poikana syönyt itsetuntoa kehuminen pituuskasvusta joka pysähtyikin.
En usko että olisin löytänyt elämänkumppaniani, tai että itsetunto olisi muutenkaan hyvä.
Minulle oli siunaus että sain elää autuaan tietämättömänä koko pituusasiasta yli parikymppiseksi, jolloin pystyin käsittelemään asian olankohautuksella.
Tälläkään kommentilla ei ole mitään tekemistä kummankaan pituuden kanssa, vaan itsetunnon ja yhteiskunnan asettavien naurettavien normien kanssa. Sait naisen koska sinulla on terve itsetunto, et pituudestasi huolimatta.
Minun tapauksessani kyllä, koska satuin löytämään naisen jolle pituudella ei ole merkitystä.
Osa ei löydä. Miesten keskipituus on 179cm, naisten keskimääräinen toivepituus miehelle on 186cm. Eli osa saa naisen pituudestaan huolimatta.
Olennainen kysymys on miksi itsetuntoni on terve? No siksi koska minua ei lapsena kehuttu pituudesta, jota ei sitten kertynytkään vaikka isä on pitkä ja pituuskasvu käynnistyi vauhdilla.
Itse asiasta minusta alkaa tuntua, että tämä pituusasia on sinulle jostain syystä melkoinen peikko, vaikka juuri päinvastaista yritätkin väittää.
Päin vastoin. Aihe toki kiinnostaa, koska (kuten jo mainitsin) en ollut siitä ollenkaan tietoinen kuin vasta yli parikymppisenä. Aikuisiässä se tuntuu omituiselta, mutta itsetunto on jo rakentunut muiden seikkojen varaan.
Vierailija kirjoitti:
"Joku vertasi tätä jopa tyttöjen kehumiseen vartalon muotojen perusteella."
Sama asiahan se on kuin tyttöjen kehuminen rintojen koon perusteella. Pituus on maskuliininen ominaisuus, rintavuus on feminiininen ominaisuus.
Ei ole! Kyllä rintojen kehuminen menee seksuaalisuuden puolelle, eli verraten pitäisi kehua pojan housujen pullotusta. Kyllä minun pitkiä tyttökavereita kehuttiin nuorena juuri pituudesta, miten ollaan mallinmitoissa. Minun lyhyydelle taas naureskeltiin.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä kysymys on ÄIDEILLE?
Miksei vanhemmille, tai lapsen läheisille?
Kasvatusvastuu on myös isillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole äiti enkä poika, mutta kyllä mun mieltä lämmitti lapsena kun joku sanoi että oletpas kasvanut tai oletpas pitkä. Haaveenani oli kasvaa pitkäksi, ja niin onneksi tapahtui.
Aika neutraali asia mielestäni. Kunhan ei nyt aleta kenellekään antamaan mitään lahjoja tms lisääntyneiden senttien mukaan. :D
En minäkään ole äiti enkä poika. Minäkin olin lapsena pitkä ikäisekseni. Myös neuvola lupasi suuren aikuispituuden. Tykkäsin kun sanottiin että olen pitkä, kasvanut ja kasvan pitkäksi. Haaveenani oli kasvaa pitkäksi. Nyt aikuisena olen reilusti keskikimittaa lyhyempi. Kyllä se harmittaa. Tuntuu etten koskaan kasvanut aikuiseksi, sillä ala-asteikäiset laspetkin ovat minua pidempiä.
Pituuskasvun kehuminen EI ole neutraali asia. Helppohan sinun on niin sanoa, kun sinusta tuli pitkä.
Ei mulle kukaan lupaillut mitään mistään pituuksista. Miten olisi voinutkaan? Mun mielestä vaan oli kivaa kun jo tapahtunut pituuskasvu huomioitiin positiivisesti. Pääasiassa tietenkin huomioitiin muita asioita, ei mun pituudelle mitään alttaria rakennettu.
Jotenkin tuli mieleen että ehkä sun ongelma on muualla kuin pituudessa, jos edelleen lapsena kuullut kasvamiseen liittyvät kommentit harmittavat. Kyllähän sinäkin kasvoit näkyvästi juuri siihen mittaasi mihin pitikin. Vai sanoiko joku sulle ettei ole hyvä ellet ole tietyn mittainen?
-sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Joku vertasi tätä jopa tyttöjen kehumiseen vartalon muotojen perusteella."
Sama asiahan se on kuin tyttöjen kehuminen rintojen koon perusteella. Pituus on maskuliininen ominaisuus, rintavuus on feminiininen ominaisuus.
Ei ole! Kyllä rintojen kehuminen menee seksuaalisuuden puolelle, eli verraten pitäisi kehua pojan housujen pullotusta. Kyllä minun pitkiä tyttökavereita kehuttiin nuorena juuri pituudesta, miten ollaan mallinmitoissa. Minun lyhyydelle taas naureskeltiin.
N40
Kumpi kiihottaa naisia enemmän, pituus vai housujen pullotus?
Minä väitän että pituus .
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä kysymys on ÄIDEILLE?
Miksei vanhemmille, tai lapsen läheisille?
Kasvatusvastuu on myös isillä.
Koska naiset touhuttavat pituudesta.
"Varsinaisessa pakko-oireisessa häiriössä pakkoajatukset ja pakkotoiminnot aiheuttavat merkittävää kärsimystä, vievät päivittäin enemmän kuin tunnin aikaa ja haittaavat huomattavasti oireista kärsivän jokapäiväistä elämää ja ihmissuhteita.
Esiintyminen
Lievinä ja satunnaisesti ilmenevinä erilaiset pakko-oireet ovat yleisiä. Noin 2–3 % aikuisista kärsii pakko-oireisesta häiriöstä. Häiriö alkaa yleensä murrosiässä tai nuorella aikuisiällä, mutta voi joskus alkaa jo lapsuudessa. Lapset eivät useinkaan miellä pakko-oireittensa irrationaalisuutta. Valtaosalla pakko-oireisesta häiriöstä kärsivistä oireita ilmenee vaihtelevassa määrin vuosikymmeniä. Myöhemmällä aikuisiällä alkava pakko-oireinen häiriö on usein jaksoittainen. Noin joka kuudennella jatkuvista oireista kärsivällä oirekuva pahentuu vuosien myötä saattaen johtaa työkyvyttömyyteen. Oireet lisäävät alttiutta mm. alkoholin väärinkäyttöön, masennustiloihin ja syömishäiriöihin.
Perinnölliset tekijät näyttelevät kaksos- ja sukututkimusten valossa tärkeätä osaa pakko-oireiden häiriön synnyssä. Erilaiset stressitilanteet ja elämänmuutokset liittyvät usein oireiden alkamiseen tai voimistumiseen. Lääkkeiden vaikutusten perusteella on todennäköistä, että häiriön taustalla voi olla aivojen serotoniini- ja dopamiinivälitteisten toimintojen häiriö."
Et oo lyhyt, oot vain sekaisin, ap.
Voin väittää käsi sydämellä ja raamatulla, että 99% naisista joilla pituuskriteerit on, unohtaisivat ne jos heille kristallipallolla näytettäisiin että tämä on elämäsi mies ja tulet rakastamaan häntä enemmän kuin ketään ja hän sinua. Se että tutustumisvaiheessa karsitaan miehiä pituuden vuoksi ei liity heidän todelliseen kelpaavuuteensa mitenkään. Tai jos mies ei lähesty naista koska on lyhyempi, ei liity pituuteen vaan juurikin yhteiskunnan normeihin ja omaan alemmuuden tunteeseen, ei pituuteen.
Tässä keskustelussa ei puhuttu nyt parinvalinnasta vaan lasten kehumisesta asiassa, jonka lopputulosta ei tiedä, ja mitä se voi aiheuttaa. Keskeneräistä taidettakaan ei saa arvostella.
Vierailija kirjoitti:
Voin väittää käsi sydämellä ja raamatulla, että 99% naisista joilla pituuskriteerit on, unohtaisivat ne jos heille kristallipallolla näytettäisiin että tämä on elämäsi mies ja tulet rakastamaan häntä enemmän kuin ketään ja hän sinua. Se että tutustumisvaiheessa karsitaan miehiä pituuden vuoksi ei liity heidän todelliseen kelpaavuuteensa mitenkään. Tai jos mies ei lähesty naista koska on lyhyempi, ei liity pituuteen vaan juurikin yhteiskunnan normeihin ja omaan alemmuuden tunteeseen, ei pituuteen.
Tässä keskustelussa ei puhuttu nyt parinvalinnasta vaan lasten kehumisesta asiassa, jonka lopputulosta ei tiedä, ja mitä se voi aiheuttaa. Keskeneräistä taidettakaan ei saa arvostella.
Lähtee vähän sivuraiteille, mutta miten ihmeessä pituus ei liity mitenkään kelpaavuuteen? Tietenkin liittyy. Kumppani on kelpaava jos miellyttää omaa silmää, muiden juttujen lisäksi. Fyysinen vetovoima lähtee ulkonäöstä, ja jos lyhyet eivät viehätä, pituus on kelpaavuuden kannalta hyvinkin olennainen asia.
Ottaa pannuun ihmiset jotka luulevat olevansa jotain jumalia. Ei kukaan voi sanella kellekään mitkä kriteerit pariutuessa ovat oikeita ja mitkä vääriä.
Alue: Aihe vapaa
Luepa mitä keskiarvo mittaa. Se sun toinen ongelma onkin, niukat kognitiot.