Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kysymys äideille: poikien kehuminen pituuskasvun perusteella?
24.03.2021 |
Mikä on mielipiteenne tästä?
Toisessa ketjussa esitettin sellainen mielipide että poikien kehuminen pituuskasvun perusteella perustaa itsetunnon väärän asian ympärille (vrt. hyvä käytös, reiluus, ahkeruus), ja lyttää poikien itsetuntoa jos pituuskasvu hidastuukin tai jopa pysähtyy.
Väitettiin myös että yhteiskunnallisesti tämä ruokkii ajatusta siitä että pituus on hyvä asia, ja pitkät miehet ovat arvokkaampia.
Joku vertasi tätä jopa tyttöjen kehumiseen vartalon muotojen perusteella.
Vastauksia, perusteluita?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion kehua poikaani jatkossakin pitkäksi ja komeaksi. Eivätkä persjalkaiset ämmät tai äijät voi sille yhtään mitään. Ja aion kehua vielä naapurinkin poikia. Pitkiä ja komeita ovat. Ja omaa tytärtäni kehun pitkäksi, kauniiksi, lahjakkaaksi ja älykkääksi. Ja hänen ystäviään myös. Ja tästä lasten yltiöpäisestä kehumisesta av-mammat loukkaantuvat. :D Saatte kuule loukkaantua ihan rauhassa!
Kuulostaa lähinnä siltä, että itse loukkaannuit :D
Lähinnä ärsyttää, että ihmiset loukkaantuvat nykyään joka asiasta. Lasta ei saisi kehua pitkäksi. Ei saisi sanoa tytöksi eikä pojaksi. Vessataukoja pitäisi kutsua biotauoiksi. Ja kun itse ajattelet, että esimies voi hyvin olla nainen tai mies, loukkaantuu joku siitäkin. Mielestäni tämä loukkaantumisen kulttuuri kertoo teidän oman sisäisen maailmanne sulkeutuneisuudesta ja rajoittuneisuudesta.
Jos lasta kehuu, että oletpa sinä kasvanut! Ei se oikeasti tarkoita sitä, että lapsi olisi välttämättä kasvanut senttiäkään. Se tarkoittaa, että lapsi on kehittynyt, oppinut uusia asioita, ehkä kasvanut pituuttakin. Enkä näe kenenkään pituuden kehumisessa mitään väärää. Jos ihminen aidosti hyvällä sydämellä kehuu jotain toista ihmistä, ei se ole muilta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tätä tapahtuu tytöillekin, mutta eri tavalla. Pienikokoiset tytöt saavat neuvolasta lähtien kommentteja, että ovat "pikkuisia". Usein ne tarkoitetaan kehuiksi "pieni ja söpö", mutta tiedän parikin alle kouluikäistä tyttöä, joille tämä on todella ahdistavaa. Ihan jo siksi, että lähes kaikki mainitsevat pienuudesta. Aiheutetaan turhia neurooseja asiasta, jolla ei ole oikeasti merkitystä ennen kuin kyseessä on sairaus.
En ymmärrä mitä erityisen hienoa on olla joku kaksimetrinen goljatti tai amatsoni. Usein ovat kömpelöitäkin, varsinkin kasvuvaiheessa kun raajat ovat pitkiä. Tytöillä taas hankalaa olla esimerkiksi yli 175 cm ja hoikka. Tosi vaikea löytää hyvin istuvia vaatteitakaan. Saati jos jalkaterä on kuin suksi niin etsipä sirot ja sievät kengät.
No ja höpöhöpö! Ei kyllä varmana ihastella pientä kokoa neuvoloissa. En ole koskaan kuullutkaan, vaikka itse olen aina ollut pieni ja kaksi pientä tyttökin on. Ja vaikka näitä omia kokemuksia ei huomioisi, niin en usko ollenkaan
Ja toinen asia on tuo sun ruma tapa puhua isommista ihmisistä. Häpeäisit! Kehorauha kuuluu kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Joku vertasi tätä jopa tyttöjen kehumiseen vartalon muotojen perusteella."
Sama asiahan se on kuin tyttöjen kehuminen rintojen koon perusteella. Pituus on maskuliininen ominaisuus, rintavuus on feminiininen ominaisuus.
Ei ole! Kyllä rintojen kehuminen menee seksuaalisuuden puolelle, eli verraten pitäisi kehua pojan housujen pullotusta. Kyllä minun pitkiä tyttökavereita kehuttiin nuorena juuri pituudesta, miten ollaan mallinmitoissa. Minun lyhyydelle taas naureskeltiin.
N40
No miksi sitten feministit juoksevat rinnat paljaina julistamassa, ettei naisten rinnoissa ole mitään sen seksuaalisempaa kuin miestenkään kehossa?
Rintojen kehuja viestittää ennen kaikkea, että on itse tarkkaillut tätä aluetta, ja sillä on jokin erityismerkitys hänelle. Käytännössä tämä erityismerkitys on seksuaalinen.
Kulttuureissa, joissa miehet näkevät naisten paljaat rinnat jatkuvasti, eivät miehet ole kiinnostuneita niistä seksuaalisesti. Tällaiseen rintojen normalisointiin feministitkin - tai osa heistä - pyrkivät.Ovatkos nämä kulttuurit kovinkin moderneja, progressiivisia ja tasa-arvoisia?
Minulle tuo käy sitten kun feministit lakkaavat välittämästä miehen pituudesta. Minua loukkaa se että pituutta seksualisoidaan. Miehen pituuden kuuluisi olla naiselle yksi ja sama asia. Sama pätee hartioihin, niiden ei kuulu olla seksuaalinen osa ihmiskehoa.
Eivät ole kovin moderneja, mutta mitä siitä? Pointti on se, että kun rintoja nähdään jatkuvasti, niihin ei koeta fetissiä.
Pituus ei nyt oikein ole tähän verrannollinen, koska pitkä tai lyhyt mies voi olla esim. rannalla vapaasti ilman paitaa. Tämähän on feministeillä se pääpointti, että naisten paljaiden rintojen näkyminen julkisesti on fetissin vuoksi tabu. Monen mielestä rinnat eivät saisi vilahtaa edes vauvaa ruokittaessa. Kyse ei niinkään ole siitä, mitä joku preferoi kumppanissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kovasti taas syytetään naisia tästä pituusasiasta. Minun poikani on ekalla, on luokallaan ihan keskimittainen, ehkä hieman alle. Koska on myös nuorin. Pari isompaa poikaa luokalla on, jotka on ihan alkuvuodesta syntynyt. Lapselle on nyt viime aikoina tämä pituus kysymys noussut esiin ja häntä harmittaa olla lyhyempi. Minä en ole koskaan mitään pituuksiin liittyvää kotona puhunut, heidän isäkin on 174. Eli kyllä se poika on sieltä koulusta tuon nyt oppinut. Ja ihan varmasti näiltä isommilta pojilta. Itse olen lähinnä sanonut nyt, että hän on hieman pienempi, koska on myös nuorempi. Ja pituudella ei ole väliä, tärkeämpää on muut asiat. Ja kehun muutenkin poikaa siitä että on todella fiksu ja osaava. Nämä isommat pojat on molemmat vähän häirikköjä, hädin tuskin osaavat vielä lukea. Oma lapsi ei muita kiusaa, lukea on osannut 2 vuotta. Mutta tuntuu pahalta että jo noin pienille tulee ulkonäköpaineita. Ja vielä toisten poikien taholta. Tyttöjä kun ei tuossa iässä vielä ne pojat kiinnosta tippaakaan.
Miksi sä turvaudut tällaiseen? Mikset voi selittää elämän realiteetteja sen sijaan, että yrität kaikkiin mahdollisiin kyseenalaisiin defensseihin tukeutua. Voi tulla sun poikaaa häntä nuorempia ja pidempiä vastaan, jotka on vielä kiltimpiä ja lukutaitoisempia. Älä pliis vaan opeta pojalles mitään tuollaista vahingollista mallia.
Miten se on vahingollista, että kerron että ihmisiä on eri kokoisia, mutta sillä ei ole loppujen lopuksi väliä. Olen myös sanonut, että todennäköisesti kasvat meidän perheessä isoimmaksi, vaikka nyt onkin pienin. Ennuste kun hänelle on 180. Ja kyllä se on minusta ihan hyvä huomio, että olet vähän pienempi muista, koska olet nuorin. Tottahan se on. Jos toinen on 11kk vanhempi, helposti on 10cm pidempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion kehua poikaani jatkossakin pitkäksi ja komeaksi. Eivätkä persjalkaiset ämmät tai äijät voi sille yhtään mitään. Ja aion kehua vielä naapurinkin poikia. Pitkiä ja komeita ovat. Ja omaa tytärtäni kehun pitkäksi, kauniiksi, lahjakkaaksi ja älykkääksi. Ja hänen ystäviään myös. Ja tästä lasten yltiöpäisestä kehumisesta av-mammat loukkaantuvat. :D Saatte kuule loukkaantua ihan rauhassa!
Kuulostaa lähinnä siltä, että itse loukkaannuit :D
Lähinnä ärsyttää, että ihmiset loukkaantuvat nykyään joka asiasta. Lasta ei saisi kehua pitkäksi. Ei saisi sanoa tytöksi eikä pojaksi. Vessataukoja pitäisi kutsua biotauoiksi. Ja kun itse ajattelet, että esimies voi hyvin olla nainen tai mies, loukkaantuu joku siitäkin. Mielestäni tämä loukkaantumisen kulttuuri kertoo teidän oman sisäisen maailmanne sulkeutuneisuudesta ja rajoittuneisuudesta.
Jos lasta kehuu, että oletpa sinä kasvanut! Ei se oikeasti tarkoita sitä, että lapsi olisi välttämättä kasvanut senttiäkään. Se tarkoittaa, että lapsi on kehittynyt, oppinut uusia asioita, ehkä kasvanut pituuttakin. Enkä näe kenenkään pituuden kehumisessa mitään väärää. Jos ihminen aidosti hyvällä sydämellä kehuu jotain toista ihmistä, ei se ole muilta pois.
Hyvä se vain on, että lapsia kehutaan. Saa sitä kuraa niskaansa elämässä ihan tarpeeksi, joten kyllä muutama kehu joukossa on hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kai sen pidä olla tämä. Tämä kasvun päivittely vaan lukeutuu niihin ainakin ennen vanhaan harmittomiin jutunaloituksiin. Mutta ajat taitaa olla muuttuneet. Mitä saa kysyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion kehua poikaani jatkossakin pitkäksi ja komeaksi. Eivätkä persjalkaiset ämmät tai äijät voi sille yhtään mitään. Ja aion kehua vielä naapurinkin poikia. Pitkiä ja komeita ovat. Ja omaa tytärtäni kehun pitkäksi, kauniiksi, lahjakkaaksi ja älykkääksi. Ja hänen ystäviään myös. Ja tästä lasten yltiöpäisestä kehumisesta av-mammat loukkaantuvat. :D Saatte kuule loukkaantua ihan rauhassa!
Kuulostaa lähinnä siltä, että itse loukkaannuit :D
Lähinnä ärsyttää, että ihmiset loukkaantuvat nykyään joka asiasta. Lasta ei saisi kehua pitkäksi. Ei saisi sanoa tytöksi eikä pojaksi. Vessataukoja pitäisi kutsua biotauoiksi. Ja kun itse ajattelet, että esimies voi hyvin olla nainen tai mies, loukkaantuu joku siitäkin. Mielestäni tämä loukkaantumisen kulttuuri kertoo teidän oman sisäisen maailmanne sulkeutuneisuudesta ja rajoittuneisuudesta.
Jos lasta kehuu, että oletpa sinä kasvanut! Ei se oikeasti tarkoita sitä, että lapsi olisi välttämättä kasvanut senttiäkään. Se tarkoittaa, että lapsi on kehittynyt, oppinut uusia asioita, ehkä kasvanut pituuttakin. Enkä näe kenenkään pituuden kehumisessa mitään väärää. Jos ihminen aidosti hyvällä sydämellä kehuu jotain toista ihmistä, ei se ole muilta pois.
Hyvä se vain on, että lapsia kehutaan. Saa sitä kuraa niskaansa elämässä ihan tarpeeksi, joten kyllä muutama kehu joukossa on hyvä asia.
Täysin samaa mieltä! Kaikkia ihmisiä pitäisi kehua ja kannustaa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaako kukaan eroa:
A) "oletpas sinä kasvanut! Olet iso ja reipas poika"
B) "kuvassa vanhempi poikani, 18v ja 192cm ja nuorempi poikanikin 16v jo 184cm. Pituusgeenit ovat saaneet isältään joka on 189cm. Ihana perhe!"
Ja kyllä, tunnen useampiakin naisia jotka tällaisia juttuja postailevat.
Vieläkö tällaista keskustelua käydään vuonna 2021? Olen kohta 60 vuotias nainen ja luulin, että "ompa pitkä ja komea" -keskustelu olisi taaksejäänyttä kansanperinnettä. Pituus, niinkuin moni muukin ominaisuus on asia, johon kukaan ei voi itse vaikuttaa. Kärsin kovasti nuorempana, kun minulle jatkuvasti huomauteltiin ja pituuttani päiviteltiin. Olen 176 senttiä pitkä ja aina hullummaksi jahkailuksi meni, kun minulla oli 36 numeron jalat.
Joka h... tin sukujuhlissa se nostettiin aina keskustelujen kliimaksiin, että "herranj...la, et kai sinä enää kasva, miten noilla jaloilla sinun pituudella ylipäätään pysyy pystyssä, jne"? Kettuunnuin sitten niin, että jossain juhlissa, ennenkuin täti X ehti avata suutaan, rupesin teatraalisesti suureen ääneen kailottamaan, että "kylläpäs täti on kasvanut!" Ei sanonut täti X enää mitään pituudestani, itse kun oli lihonut. Maine meni, mutta mitäpä tuosta.
Toinen ominaisuuteni (johtui tietenkin hurjasta pituuskasvustani) oli hirveä likinäköisyys. Sitä sitten kerran vuoteen, terkkarin ja kotiväen puolesta kauhisteltiin, että voi, voi kun se sinun näkösi on edelleen huonontunut. V...tuako minä sille mahdoin. Sapetti suunnattomasti kulkea - 10 diopterin pullonpohjalasit päässä, muiden miettiessä, että onko opaskoira seuraava hankinta. Kun sitten oma poikani terveystarkastuksessa saikin ns. normaalin näkökyvyn lukemat, terkkari älähti kehumaan, että kylläpä sinulla on hyvä näkö, voi, että voikin olla, vaikka äitisi tuskin näkee mitään. Silloin annoin palautetta, että hyvä näköisyys ei ole treenattu ominaisuus, ja siitä voi mainita, muttei tarvitse ylistää, eikä heikkonäköistä alistaa.
Nyt olen tavallaan normaalin pituinen, kun nuorissa on paljon pituisiani, jalatkin kasvoivat, siis rustoliitokset levisivät 3:en raskauden myötä 38 numeroon. Piilolinssit hankin heti ensimmäisistä ansioistani parikymppisenä. Ja nyt ikänäkö on alkanut muutenkin syödä miinuksia. Että kohta olen normaalin ihmisen mitoissa, mitä nyt korvat jatkavat kasvuaan, niin kuin vanhuksille käy.
Summa summaarum. Jos nyt ohimennen vihjaatte jollekin teinille hänen fyysisistä ominaisuuksistaan, niin luultavasti hän sen kestää. Mutta onko se sittenkään korrektia ja tarpeellista arvostella ja ihmetellä jonkun ihmisen ominaisuuksia sillä luvalla, että arvosteltava on nuori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aion kehua poikaani jatkossakin pitkäksi ja komeaksi. Eivätkä persjalkaiset ämmät tai äijät voi sille yhtään mitään. Ja aion kehua vielä naapurinkin poikia. Pitkiä ja komeita ovat. Ja omaa tytärtäni kehun pitkäksi, kauniiksi, lahjakkaaksi ja älykkääksi. Ja hänen ystäviään myös. Ja tästä lasten yltiöpäisestä kehumisesta av-mammat loukkaantuvat. :D Saatte kuule loukkaantua ihan rauhassa!
Kuulostaa lähinnä siltä, että itse loukkaannuit :D
Lähinnä ärsyttää, että ihmiset loukkaantuvat nykyään joka asiasta. Lasta ei saisi kehua pitkäksi. Ei saisi sanoa tytöksi eikä pojaksi. Vessataukoja pitäisi kutsua biotauoiksi. Ja kun itse ajattelet, että esimies voi hyvin olla nainen tai mies, loukkaantuu joku siitäkin. Mielestäni tämä loukkaantumisen kulttuuri kertoo teidän oman sisäisen maailmanne sulkeutuneisuudesta ja rajoittuneisuudesta.
Jos lasta kehuu, että oletpa sinä kasvanut! Ei se oikeasti tarkoita sitä, että lapsi olisi välttämättä kasvanut senttiäkään. Se tarkoittaa, että lapsi on kehittynyt, oppinut uusia asioita, ehkä kasvanut pituuttakin. Enkä näe kenenkään pituuden kehumisessa mitään väärää. Jos ihminen aidosti hyvällä sydämellä kehuu jotain toista ihmistä, ei se ole muilta pois.
Oletko nyt sama, joka haukkui edellisessä lainauksessa muita keskustelijoita persjalkaisiksi ämmiksi? Siinä tapauksessa aika tekopyhää puhetta.
Tässä ei nyt ollut kyse pituuskasvun kehumisesta loukkaantumisesta, vaan sen pohtimisesta, voiko pituuden korostamisesta olla haittaa. Erityisesti, jos lapsi nyt sattuukin jäämään lyhyeksi. Olen pahoillani, jos tällaiset pohdinnat jotenkin ahdistavat sua henkilökohtaisesti.
En ole sitä mieltä, että "oletpas kasvanut" on haitallista todeta. Mutta ei siinä kyllä opittuja asioita kehuta, vaan kyllä se ihan fyysiseen kasvamiseen liittyvä kommentti on, ja yleensä todetaan heti tavattaessa.
Olen myös sitä mieltä, että lapsia on hyvä kehua, paljonkin. Parhaita kehumisenaiheita on lapsen luonne, yrittäminen, hyvä seura, taidot, jne. asiat, joihin lapsi voi vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö tällaista keskustelua käydään vuonna 2021? Olen kohta 60 vuotias nainen ja luulin, että "ompa pitkä ja komea" -keskustelu olisi taaksejäänyttä kansanperinnettä. Pituus, niinkuin moni muukin ominaisuus on asia, johon kukaan ei voi itse vaikuttaa. Kärsin kovasti nuorempana, kun minulle jatkuvasti huomauteltiin ja pituuttani päiviteltiin. Olen 176 senttiä pitkä ja aina hullummaksi jahkailuksi meni, kun minulla oli 36 numeron jalat.
Joka h... tin sukujuhlissa se nostettiin aina keskustelujen kliimaksiin, että "herranj...la, et kai sinä enää kasva, miten noilla jaloilla sinun pituudella ylipäätään pysyy pystyssä, jne"? Kettuunnuin sitten niin, että jossain juhlissa, ennenkuin täti X ehti avata suutaan, rupesin teatraalisesti suureen ääneen kailottamaan, että "kylläpäs täti on kasvanut!" Ei sanonut täti X enää mitään pituudestani, itse kun oli lihonut. Maine meni, mutta mitäpä tuosta.
Toinen ominaisuuteni (johtui tietenkin hurjasta pituuskasvustani) oli hirveä likinäköisyys. Sitä sitten kerran vuoteen, terkkarin ja kotiväen puolesta kauhisteltiin, että voi, voi kun se sinun näkösi on edelleen huonontunut. V...tuako minä sille mahdoin. Sapetti suunnattomasti kulkea - 10 diopterin pullonpohjalasit päässä, muiden miettiessä, että onko opaskoira seuraava hankinta. Kun sitten oma poikani terveystarkastuksessa saikin ns. normaalin näkökyvyn lukemat, terkkari älähti kehumaan, että kylläpä sinulla on hyvä näkö, voi, että voikin olla, vaikka äitisi tuskin näkee mitään. Silloin annoin palautetta, että hyvä näköisyys ei ole treenattu ominaisuus, ja siitä voi mainita, muttei tarvitse ylistää, eikä heikkonäköistä alistaa.
Nyt olen tavallaan normaalin pituinen, kun nuorissa on paljon pituisiani, jalatkin kasvoivat, siis rustoliitokset levisivät 3:en raskauden myötä 38 numeroon. Piilolinssit hankin heti ensimmäisistä ansioistani parikymppisenä. Ja nyt ikänäkö on alkanut muutenkin syödä miinuksia. Että kohta olen normaalin ihmisen mitoissa, mitä nyt korvat jatkavat kasvuaan, niin kuin vanhuksille käy.
Summa summaarum. Jos nyt ohimennen vihjaatte jollekin teinille hänen fyysisistä ominaisuuksistaan, niin luultavasti hän sen kestää. Mutta onko se sittenkään korrektia ja tarpeellista arvostella ja ihmetellä jonkun ihmisen ominaisuuksia sillä luvalla, että arvosteltava on nuori.
Arvostelu ja ihmettely ei olekaan suotavaa eikä sopivaa. Kehuminen taas on melko harmitonta, vaikka kehuttaisiin vähän kömpelösti. Lämmin äänensävy ja hyvä tarkoitus tulee kuitenkin selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tyttöjenkin pituutta arvostellaan Olen 156cm. Kaverini kaveri on pitkä, ja kun hän ensi kerran tapasi minut, sanoi enimmäiseksi: ° Sä oot hyperkääpiö!" ... kiitos. Ja miksi vain pitkät naiset kelpaavat misseiksi?
Koska kilpailussa asetutaan riviin ja siksi kaikkien pitää näyttää samalta, muuten rivi näyttää irvokkaalta. Lyhyemmät kaunottaret näyttävät rivistössä huomattavasti tyttömäisemmiltä kuin pitkät ja siksi jäljelle jää vain pitkiä koska näyttävät aikuisempaan mittaan kasvaneilta. Ylipitkät Amazonit näyttävät niin maskuliinisilta, etteivät hekään keöpaa misseiksi. Pidemmillä naisilla on vielä useammin kompleksinen suhde kokoonsa, naisellisuuteensa ja ulkonäköönsä, joten heille on myös yleisempää kauneuskilpailuihin osallistuminen todistaakseen itselleen ja muille jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kovasti taas syytetään naisia tästä pituusasiasta. Minun poikani on ekalla, on luokallaan ihan keskimittainen, ehkä hieman alle. Koska on myös nuorin. Pari isompaa poikaa luokalla on, jotka on ihan alkuvuodesta syntynyt. Lapselle on nyt viime aikoina tämä pituus kysymys noussut esiin ja häntä harmittaa olla lyhyempi. Minä en ole koskaan mitään pituuksiin liittyvää kotona puhunut, heidän isäkin on 174. Eli kyllä se poika on sieltä koulusta tuon nyt oppinut. Ja ihan varmasti näiltä isommilta pojilta. Itse olen lähinnä sanonut nyt, että hän on hieman pienempi, koska on myös nuorempi. Ja pituudella ei ole väliä, tärkeämpää on muut asiat. Ja kehun muutenkin poikaa siitä että on todella fiksu ja osaava. Nämä isommat pojat on molemmat vähän häirikköjä, hädin tuskin osaavat vielä lukea. Oma lapsi ei muita kiusaa, lukea on osannut 2 vuotta. Mutta tuntuu pahalta että jo noin pienille tulee ulkonäköpaineita. Ja vielä toisten poikien taholta. Tyttöjä kun ei tuossa iässä vielä ne pojat kiinnosta tippaakaan.
Miksi sä turvaudut tällaiseen? Mikset voi selittää elämän realiteetteja sen sijaan, että yrität kaikkiin mahdollisiin kyseenalaisiin defensseihin tukeutua. Voi tulla sun poikaaa häntä nuorempia ja pidempiä vastaan, jotka on vielä kiltimpiä ja lukutaitoisempia. Älä pliis vaan opeta pojalles mitään tuollaista vahingollista mallia.
Miten se on vahingollista, että kerron että ihmisiä on eri kokoisia, mutta sillä ei ole loppujen lopuksi väliä. Olen myös sanonut, että todennäköisesti kasvat meidän perheessä isoimmaksi, vaikka nyt onkin pienin. Ennuste kun hänelle on 180. Ja kyllä se on minusta ihan hyvä huomio, että olet vähän pienempi muista, koska olet nuorin. Tottahan se on. Jos toinen on 11kk vanhempi, helposti on 10cm pidempi.
Niin että pitkät ja rotevat pojat ovat ikäviä äly
kääpiöhäirikköjä, ja sinun siro mukulasi niiiin älykäs ja hieno lukutoukka! Opetat todellakin juuri sitä samaa toisten dissaamista, kuin mistä poikaasikin dissataan. Se voi olla kova paikka kun pojastasi jääkin 162cm tappi, ja sinä olet lupailut että pituutta tulee enemmän kuin muille sitten kun olet vanhempi. Todella sekavaa kasvatusta ja kehumista. Lapsesta voi tulla mulkero niin monella eri tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaako kukaan eroa:
A) "oletpas sinä kasvanut! Olet iso ja reipas poika"
B) "kuvassa vanhempi poikani, 18v ja 192cm ja nuorempi poikanikin 16v jo 184cm. Pituusgeenit ovat saaneet isältään joka on 189cm. Ihana perhe!"
Ja kyllä, tunnen useampiakin naisia jotka tällaisia juttuja postailevat.
Ihan samaahan tuo on kuin mikä tahansa jälkikasvun ansioilla tai ominaisuuksilla brassailu. Tässä meidän niso seellä komeilee 7L ylioppilaana, ja tässä meidän marjussa seellä on juuri saapunut viulukilpailusta jonka voitti ylivoimaisesti, ai miten ihania lapsia minulla onkaan!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pitkät lapset ja kyllä me aina ihastellaan kasvua ja kehitystä, ja terveyttä, koska on se hieno asia! Ei se aina ole välttämättä mikään itsestäänselvyys, että saa kasvaa ja kehittyä hyvin ja turvallisesti, vaikka Suomessa se sitä pitkälti onkin.. ja ihan sama onko lyhyt vai pitkä. Kyse on siitä o m a s t a henkilökohtaisesta kasvusta. Ja kyllähän lapset haluaa kasvaa isoiksi ja kuulla olevansa "jo niin isoja ja reippaita".
Mutta tuossa on kyse samasta asiasta kuin Emmaljungan vaunujen kanssa.
Te ette mieti lapsia, vaan itseänne. Teille itsellenne on kiva asia kun saitte pitkiä poikia.
Mitä sä sössötät? Luitko edes koko kommenttiani? Ei minulle ole väliä pätkääkään minkä kokoisia lapseni ovat. Lue ajatuksella, niin tajuat.
Ei tietenkään sulla ole - kun sun lapsesi nyt vaan sattuvat olemaan pitkiä. Ei hitto miten ty pe rä voitkaan olla.
Ei sulle sitten tule mieleenkään, että ehkäpä sinä ja lapsesi ette koskaan ole olleet sillä puolella, jossa siitä pituudesta kommentointi aiheuttaakin huonoja asioita? Etpä tietenkään.
On hirveän helppo olla " neutraali" jos ei ole koskaan joutunut kärsimään kyseisestä asiasta.
Olen minä kehunut kun on pitkiä. Minuakin aikoinaan kehuttiin pituudesta. Onhan se hienoa kun ihmisestä kasvaa pitkä! Oli sitten tyttö tai poika.
Jaa no, pituus ei ole kyllä mikään kehumisen aihe, toki jos muuta kehuttavaa ei ole, niin sitten on hyvä löytää jotain positiivista, vaikka se pituus.
Kenties negatiivisuuteni johtuu omasta persjalkaisuudestani...
"Oletpas kasvanut" -lausahdus ei ole mielestäni mitään kehumista tai ylpeilyä, vaan normaali vanhemman reaktio lapseen kuin lapseen.
Meillä on tapana kehua ja pitää juhlat sitten kun 16 cm tulee täyteen.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä tyttöjenkin pituutta arvostellaan Olen 156cm. Kaverini kaveri on pitkä, ja kun hän ensi kerran tapasi minut, sanoi enimmäiseksi: ° Sä oot hyperkääpiö!" ... kiitos. Ja miksi vain pitkät naiset kelpaavat misseiksi?