Kysymys äideille: poikien kehuminen pituuskasvun perusteella?

Anopin mielestä pojan pituus on ensimmäinen asia jota kehua, sen jälkeen tulee vasta muut asiat. Hän näkee kuitenkin teiniä harvoin, joten ehkä se asia on huomattava.

Minä näen poikaani monta tuntia päivässä ja minun silmissäni hän on kaikkea muutakin.

Minusta on hyvä että tästä keskustellaan. Monelle se poikien pituus tuntuu olevan ylpeydenaihe. Minusta olisi parempi jos keskityttäisiin muihin asioihin.

En ole äiti enkä poika, mutta kyllä mun mieltä lämmitti lapsena kun joku sanoi että oletpas kasvanut tai oletpas pitkä. Haaveenani oli kasvaa pitkäksi, ja niin onneksi tapahtui.

Aika neutraali asia mielestäni. Kunhan ei nyt aleta kenellekään antamaan mitään lahjoja tms lisääntyneiden senttien mukaan. :D

Jos pituutta kehutaan (on jotain positiivista), väistämättä lyhyys on huono asia.

"Joku vertasi tätä jopa tyttöjen kehumiseen vartalon muotojen perusteella."

Sama asiahan se on kuin tyttöjen kehuminen rintojen koon perusteella. Pituus on maskuliininen ominaisuus, rintavuus on feminiininen ominaisuus.

Kyllä tytöilläkin sama. Mummo mollasi aina minua ja kehui serkkua kun vuotta nuorempi serkku kasvoi samanmittaiseksi ja meni jossain vaiheessa ohi. Aikuisena minusta tuli 165cm ja serkusta 175cm. Ilmeisesti söi paremmin kuin minä...

No en kehu, mutta kyllähän sitä tulee kommentoitua. Minusta se on neutraalia. Itse asiassa kun ajattelen asiaa, olen tainnut jopa ilmaista huoleni että kunhan ei kasvaisi liian pitkäksi.

Minulla on yksi kaveri, joka toistuvasti kertoo ylpeydellä kuinka pitkiä hänen lapsensa ovat. Ei hän sitä mitenkään nenäkkäästi leuhkimalla sano, mutta silti se on mielestäni häiritsevää, mutta tämä on vain minun mielipide tietenkin. Hän saattaa sanoa mm. kuinka hänen ekaluokalle menevä lapsensa näyttää jo ihan kolmasluokkalaiselta pituuden puolesta. Tässä minua häiritsee se, että ihan kuin kaikki ykkös tai kolmasluokkalaiset olisivat saman pituisia ja tästä muotista eroavat jotenkin vääränlaisia. Itselle riittää että lapset kasvavat eivätkä lyhene.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä että tästä keskustellaan. Monelle se poikien pituus tuntuu olevan ylpeydenaihe. Minusta olisi parempi jos keskityttäisiin muihin asioihin.

Vaikea uskoa, että kukaan keskittyisi 24/7 poikansa pituuskasvuun.

Mitä ihmettä! Ei tulisi edes mieleen kehua tuollaisesta asiasta. :D Ensinnäkin, todella pinnallista ja toisekseen mitä se vaikuttaa yhtään mihinkään. Ei siihen pituuteen voi vaikuttaa.

Kun omani oli ala-asteella niin usein kuulin tuota poikien pituuskasvun kehumista että "meidän se ja se on jo xxx cm!". Melkein kaikki pisimmät pojat olivat syntyneet alkuvuodesta. Niin se tilanne muuttuikin yläasteella ja lapseni venähti pitkäksi (on syntynyt loppuvuodesta). Olin asiasta hiljaa vaikka olisi tehnyt mieli kettuilla noille kerskailijoille että "jopas on teidänkin poika jäänyt lyheksi voi voi". Mutta ehkä tilanne jo puhui puolestaan...mut juu ei saisi antaa painoarvoa sellaisille fyysisille ominaisuuksille joille itse ei voi mitään. Geenit kun ovat.

On ihan normaalia taivastella hyvällä lasten kasvamista. Toki ei saa mennä seksijuttuihin, kuten johonkin melan pituuteen tai rintamuksen kokoon, joten taivasteltavaksi jää lähinnä pituuskasvu.

Kyllä on, onhan se ihan hieno juttu että lapsi kasvaa terveesti. Miksei äiti saisi iloita siitä, että lapsi on terve ja kasvu normaalin rajoissa? Helvetti tätä mielensä pahoittamista nykyään, meidän poika syntyi keskosena, n. 2-kiloisena niin onhan se piru vie hieno juttu, että kiri nopeasti normaalille kasvukäyrällä ja vielä ohi vaikka vanhemmat olemme aika lyhyitä. Tilannekohtaista ja kyllä saa olla aika kummallinen tilanne, että pituudesta kehuminen kääntää henkisen kehityksen täysin kieroon. Kehuuhan pitkät naisetkin täällä kilvan itseään, onko se väärin? Palstan lukijat voivat alkaa hävetä alle 170-senttisiä itsejään... Tämäkin palsta on tehnyt valtavaa tuhoa itsetunnolleni nyt, osaatteko edes hävetä?!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hyvä että tästä keskustellaan. Monelle se poikien pituus tuntuu olevan ylpeydenaihe. Minusta olisi parempi jos keskityttäisiin muihin asioihin.

Vaikea uskoa, että kukaan keskittyisi 24/7 poikansa pituuskasvuun.

Juuri äsken surffasin Facebookissa, ja tuttu nainen (koulutettu ja fiksu...ainakin teoriassa) on taas postannut kuvan jossa luettelee miehensä ja poikiensa tarkat pituudet, ja pitkän sepustuksen pituuskasvuhistoriasta.

Meidän lapset on pitkiä (kasvavat +2 käyrää eli ovat 2 vuotta vanhempien lasten kokoisia). Meillä pituudesta keskustellaan jatkuvasti koska tyttö ei haluaisi olla noin pitkä. Poikaa ei haittaa mutta kärsii kun pituudesta jatkuvasti huomautellaan.

Lapsessa on paljon muutakin kuin pituus.

Lakukissa kirjoitti:

Mitä ihmettä! Ei tulisi edes mieleen kehua tuollaisesta asiasta. :D Ensinnäkin, todella pinnallista ja toisekseen mitä se vaikuttaa yhtään mihinkään. Ei siihen pituuteen voi vaikuttaa.

Lakukissa on paras. Fiksu ja hyväsydäminen. Muut voisivat ottaa oppia.

t.palstamies

Mieheni poika on nyt 11-vuotiaana 157cm pitkä, ja kaikki muuta ovat luokallaan lyhyempiä vielä kuin hän. Samalla tämä lapsi on kuitenkin myös kaikista lihavin, ja lapsellisin. Eli pituus ei kerro kaikkea, vaan saattaa jopa olla huono asia, jos lasta luullaan vanhemmaksi

Miten lapsen sukupuoli liittyy asiaan? Meidän suvussa aina vakiolause on kehua, kuinka lapset on kasvaneet, kun nähdään pitkästä aikaa. Ihan normaalia jutustelua.

Tietenkin sekä tyttöjä että poikia tulee kehua pituuskasvusta.

Mulla on pitkät lapset ja kyllä me aina ihastellaan kasvua ja kehitystä, ja terveyttä, koska on se hieno asia! Ei se aina ole välttämättä mikään itsestäänselvyys, että saa kasvaa ja kehittyä hyvin ja turvallisesti, vaikka Suomessa se sitä pitkälti onkin.. ja ihan sama onko lyhyt vai pitkä. Kyse on siitä o m a s t a henkilökohtaisesta kasvusta. Ja kyllähän lapset haluaa kasvaa isoiksi ja kuulla olevansa "jo niin isoja ja reippaita".