Kysymys äideille: poikien kehuminen pituuskasvun perusteella?
Mikä on mielipiteenne tästä?
Toisessa ketjussa esitettin sellainen mielipide että poikien kehuminen pituuskasvun perusteella perustaa itsetunnon väärän asian ympärille (vrt. hyvä käytös, reiluus, ahkeruus), ja lyttää poikien itsetuntoa jos pituuskasvu hidastuukin tai jopa pysähtyy.
Väitettiin myös että yhteiskunnallisesti tämä ruokkii ajatusta siitä että pituus on hyvä asia, ja pitkät miehet ovat arvokkaampia.
Joku vertasi tätä jopa tyttöjen kehumiseen vartalon muotojen perusteella.
Vastauksia, perusteluita?
Kommentit (99)
On täysin normaalia keskustelua, että nuorelta kysytään aina nähdessä, että kuinkas pitkä sinä nyt olet. Sitten verrataan esim. itseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin sekä tyttöjä että poikia tulee kehua pituuskasvusta.
MIKSI? Eihän pituuskasvuun voi itse vaikuttaa!
No onhan se nyt aivan naurettavaa, että EI saisi kehua pituuskasvusta!
Vastasin siihen toiseen ketjuun.
Olen 172cm mies. Naisystäväni on 183cm.
Jos minulle olisi nuorena toitotettu pituuskasvusta, olisiko itsetunto riittänyt lähestymään korkkareissaan yli 190cm naista? Ihan varmasti olisi pitkän isän poikana syönyt itsetuntoa kehuminen pituuskasvusta joka pysähtyikin.
En usko että olisin löytänyt elämänkumppaniani, tai että itsetunto olisi muutenkaan hyvä.
Minulle oli siunaus että sain elää autuaan tietämättömänä koko pituusasiasta yli parikymppiseksi, jolloin pystyin käsittelemään asian olankohautuksella.
Lakukissa kirjoitti:
Mitä ihmettä! Ei tulisi edes mieleen kehua tuollaisesta asiasta. :D Ensinnäkin, todella pinnallista ja toisekseen mitä se vaikuttaa yhtään mihinkään. Ei siihen pituuteen voi vaikuttaa.
Onkohan tuo nyt kumminkaan kehua vaan pikemminkin hämmästelyä.
Meillä poika oli lyhyt ja siro murrosikään asti, aikuisena 185cm. Miten häntä nyt olisi sitten kehuttu pituuskasvusta. Ihan outo kysymys.
Hauskaa miten tässä keskustelussa ne jotka kehuvat omia ja muiden lapsia pituudesta pitävät sitä normaalina tietämättä näiden ihmisten todellisia mielipiteitä silloin tai jälkikäteen... sekä he jotka kasvoivat pitkiksi. Aloituksessa nimenomaan huomautettiin siitä, jos ei kasvakaan pitkäksi, miltä se sitten tuntuu kun ei olekaan täyttänyt odotuksia, joita vuosia istutettiin? Lyhyeksi jääneet kritisoivat kommentointia. Mielenkiintoinen keskustelu tosiaan ja pointti mennyt monelta ohi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tytöilläkin sama. Mummo mollasi aina minua ja kehui serkkua kun vuotta nuorempi serkku kasvoi samanmittaiseksi ja meni jossain vaiheessa ohi. Aikuisena minusta tuli 165cm ja serkusta 175cm. Ilmeisesti söi paremmin kuin minä...
Pitkiä serkkujani ihailtiin ja suvun kahvipöydässä huokailtiin miten noin kauniin pitkistä tytöistä voisi tulla vaikka malleja. Lyhyydestä kommentoitiin aina perheessä ja lähisuvussa negatiiviseen sävyyn, kuten ihmettelemällä jääköhän joku sukulaislapsi "yhtä tapiksi kuin äitinsä" tai naureskelemalla miten työpaikan pomoa ei voi ottaa tosissaan, eihän se ole aikuisen mittainenkaan kun se on niin lyhyt. Ei tehnyt hyvää itsetunnolleni lyhyenä lapsena josta tuli lopulta myös lyhyt aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin sekä tyttöjä että poikia tulee kehua pituuskasvusta.
MIKSI? Eihän pituuskasvuun voi itse vaikuttaa!
No onhan se nyt aivan naurettavaa, että EI saisi kehua pituuskasvusta!
Mutta MIKSI siitä pitäisi kehua? Yleensä kehutaan sellaisista asioista, jotka ihminen on itse tehnyt.
Kuten paksu tukka? kauniin väriset silmät? älykkyys? Älä viitsi. Moni kehuttu asia on syntymäominaisuus
Mitentoiset pojat ovat niin kamalan lyhyitä?
Mun pojan luokalla pari n. 140-150cm poikaa ja ovat jo 12v 😄
Tytötkin päätä pidempiä.
Varmaan äiti tupakoidut odotusaikana 😔
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pitkät lapset ja kyllä me aina ihastellaan kasvua ja kehitystä, ja terveyttä, koska on se hieno asia! Ei se aina ole välttämättä mikään itsestäänselvyys, että saa kasvaa ja kehittyä hyvin ja turvallisesti, vaikka Suomessa se sitä pitkälti onkin.. ja ihan sama onko lyhyt vai pitkä. Kyse on siitä o m a s t a henkilökohtaisesta kasvusta. Ja kyllähän lapset haluaa kasvaa isoiksi ja kuulla olevansa "jo niin isoja ja reippaita".
Mutta tuossa on kyse samasta asiasta kuin Emmaljungan vaunujen kanssa.
Te ette mieti lapsia, vaan itseänne. Teille itsellenne on kiva asia kun saitte pitkiä poikia.
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa miten tässä keskustelussa ne jotka kehuvat omia ja muiden lapsia pituudesta pitävät sitä normaalina tietämättä näiden ihmisten todellisia mielipiteitä silloin tai jälkikäteen... sekä he jotka kasvoivat pitkiksi. Aloituksessa nimenomaan huomautettiin siitä, jos ei kasvakaan pitkäksi, miltä se sitten tuntuu kun ei olekaan täyttänyt odotuksia, joita vuosia istutettiin? Lyhyeksi jääneet kritisoivat kommentointia. Mielenkiintoinen keskustelu tosiaan ja pointti mennyt monelta ohi.
Juurikin tämä.
Olennaisinta ei ole mitä äidit itse ajattelevat, tai mitä odotukset täyttäneet pojat ajattelevat.
Olennaisinta on kuinka odotus pituuskasvusta syö niiden lyhyeksi jääneiden itsetuntoa, ja miten koko pituuden kehuminen lisää entisestään pituuden arvostusta yhteiskunnassa ja parisuhdemarkkinoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pitkät lapset ja kyllä me aina ihastellaan kasvua ja kehitystä, ja terveyttä, koska on se hieno asia! Ei se aina ole välttämättä mikään itsestäänselvyys, että saa kasvaa ja kehittyä hyvin ja turvallisesti, vaikka Suomessa se sitä pitkälti onkin.. ja ihan sama onko lyhyt vai pitkä. Kyse on siitä o m a s t a henkilökohtaisesta kasvusta. Ja kyllähän lapset haluaa kasvaa isoiksi ja kuulla olevansa "jo niin isoja ja reippaita".
Mutta tuossa on kyse samasta asiasta kuin Emmaljungan vaunujen kanssa.
Te ette mieti lapsia, vaan itseänne. Teille itsellenne on kiva asia kun saitte pitkiä poikia.
Minua on kehuttu lapsena pituuskasvusta ja olen lyhyt nainen. Mitä se sinua haittaa, mistä lapsia kehutaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa miten tässä keskustelussa ne jotka kehuvat omia ja muiden lapsia pituudesta pitävät sitä normaalina tietämättä näiden ihmisten todellisia mielipiteitä silloin tai jälkikäteen... sekä he jotka kasvoivat pitkiksi. Aloituksessa nimenomaan huomautettiin siitä, jos ei kasvakaan pitkäksi, miltä se sitten tuntuu kun ei olekaan täyttänyt odotuksia, joita vuosia istutettiin? Lyhyeksi jääneet kritisoivat kommentointia. Mielenkiintoinen keskustelu tosiaan ja pointti mennyt monelta ohi.
Juurikin tämä.
Olennaisinta ei ole mitä äidit itse ajattelevat, tai mitä odotukset täyttäneet pojat ajattelevat.
Olennaisinta on kuinka odotus pituuskasvusta syö niiden lyhyeksi jääneiden itsetuntoa, ja miten koko pituuden kehuminen lisää entisestään pituuden arvostusta yhteiskunnassa ja parisuhdemarkkinoilla.
Voi kyynel.
Pituus on neutraali asia, rinnat ja perse eivät.
Jos petteri jäi keskimääräistä lyhyemmäksi, petteri koettaa keksiä aivoilleen muuta mietittävää kuin pakkomielle omasta kääpiökasvuisuudesta.
Suomen lyhimmällä miehellä riittää naisia, mutta hänellä onkin pää kunnossa.
Ehkä itse koen asian niin että kehutaanko lasta yksilönä vai muihin vertaillen? Kehutaanko keskivertoa lyhyempääkin poikaa kotona, että oletpa kasvanut ja pitkän näköinen tai muuta, vai jätetäänkö kehumatta koska on keskimääräistä lyhyempi? Saa mielestäni kehua jos kehuu yksilönä, ei muihin vertaillen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on pitkät lapset ja kyllä me aina ihastellaan kasvua ja kehitystä, ja terveyttä, koska on se hieno asia! Ei se aina ole välttämättä mikään itsestäänselvyys, että saa kasvaa ja kehittyä hyvin ja turvallisesti, vaikka Suomessa se sitä pitkälti onkin.. ja ihan sama onko lyhyt vai pitkä. Kyse on siitä o m a s t a henkilökohtaisesta kasvusta. Ja kyllähän lapset haluaa kasvaa isoiksi ja kuulla olevansa "jo niin isoja ja reippaita".
Mutta tuossa on kyse samasta asiasta kuin Emmaljungan vaunujen kanssa.
Te ette mieti lapsia, vaan itseänne. Teille itsellenne on kiva asia kun saitte pitkiä poikia.
Mitä sä sössötät? Luitko edes koko kommenttiani? Ei minulle ole väliä pätkääkään minkä kokoisia lapseni ovat. Lue ajatuksella, niin tajuat.
Onko lapsen kehuminen sinulta tai joltain toiselta lapselta pois? Samalla logiikalla musikaalisuudesta kehuminen olisi pois nuotin vierestä laulajilta. Jokaisessa on jotain hyvää. Joku on kaunis, joku älykäs, joku pitkä, joku siro, joku suloisen pikkuinen, joku taitava laulaja, joku matemaattisesti lahjakas, joku hyvä kielissä. Kehu ei ole muilta pois.
Täytyy olla surkea itsetunto, että ottaa toisen kehumisen loukkauksena!
Vierailija kirjoitti:
Pituus on neutraali asia, rinnat ja perse eivät.
Jos petteri jäi keskimääräistä lyhyemmäksi, petteri koettaa keksiä aivoilleen muuta mietittävää kuin pakkomielle omasta kääpiökasvuisuudesta.
Suomen lyhimmällä miehellä riittää naisia, mutta hänellä onkin pää kunnossa.
Pituus ei ole neutraali asia.
Keskimäärin naiset toivovat miehen olevan pitkä.
Se vain on niin, että jotkut on keskiarvoa lyhyempiä, toiset sitä pitempiä, jotkut keskiälyisiä, osa tyhmempiä ja osa älykkäämpiä.
Mutta on myös niin, että identiteetin rakentaminen jonkin tällaisen varaan on idioottimaista.
Oman lapseni kohdalla en kyllä muista mitään tuollaista. Tai sitten vaan aika on kullannut muistot.
Hän oli luokkansa ja joukkueensa lyhin tosi pitkään. Kun sitten venähti 15-vuotiaana, oli se ongelmallistakin, kuin luistelukin piti tavallaan opetella uudelleen. hän itse kuvaili, että olo oli kuin olisi ollut Bambi jäällä pitkine jalkoineen.