Vaimo syö kaiken ilon kaikesta
Ollaan oltu 12 vuotta yhdessä, joista asuttu yhdessä 11 vuotta. Nykyään tuntuu että elämässä ei ole enää mitään muuta kuin vaimon ongelmat ihan joka asian suhteen, jatkuva negatiivisuus ja valittaminen joka syö kaiken ilon ihan kaikesta ja itsellä lähinnä päivistä pärjääminen niin etten jossain vaiheessa räjähdä vaimolle siitä jatkuvasta negatiivisuudesta ja valittamisesta.
Luultavasti taustalla on jotain masentuneisuutta ja muuta alakuloisuutta, mutta miten helvetissä tällaista miehenä voi lopulta kestää? Seksielämä ei luonnollisesti toimi enää, josta saan kuulla syytöksiä "kun keskimääräisesti muut naiset saavat vähintään pari kertaa viikossa". En pysty sanomaan että niiden miesten naiset tuskin syövät kaiken ilon ympäröivien ihmisten elämästä - ei kauheasti enää tee mieli seksiäkään kun kaikki on pelkkää negatiivisuutta.
Miten tästä eteenpäin? Tuntuu että kaikki tavat aloittaa keskustelu menee siihen, että vaimo ottaa jotenkin asian itseensä. Alan miehenä olla totaalisen loppu.
Kommentit (69)
Suosittelisin pikatesto kuuria sulle ja laittamaan sen ajan ojennukseen.
JSSAP
Tai ota ainakin omaa aikaa vaikka kuukausi nyt alkuun, mökillä, tilapäisasunnossa, missä vain.
Kumppani marinoitukoon omassa liemessään sen aikaa.
Näin oli minullakin, kuulostaa ihan samalta. Ei se siitä muuttunut, pahemmaksi meni vain. Erosin. Löysin ihanan vaimon ja kohta parikymmentä onnellista vuotta aviossa takana.
Voisiko olla että korona-aika ottaa vaimoa enemmän päähän kuin ap:tä?
Seksiä toki ei ole pakko harrastaa jos ei ole halua siihen. Seksiin pakottaminen kun katsotaan raiskaukseksi lainsäädännössä.
Kuulostaa masennukselta, johon pitäisi hakea apua. Oma puolisoni on kärsinyt kahdesta masennusjaksosta avioliittomme aikana ja niiden aikana, hän on kuin negatiivisuutta ympärilleen levittävä pilvi, jonka lähellä kukaan ei jaksa olla, vaikka kuinka yrittäisi.
Jos ennen ihan normaalin positiivinen ihminen muuttuu ajan mittaan negatiivisuutta täynnä olevaksi, hän ei ole kunnossa.
Kovahan tuo muijas on sitten syömään.
Kiertoon. Älä anna oman elämäsi valua hukkaan. Minulla oli samanlainen tilanne 10 vuotta sitten, vaimon negatiivisuus ja räyhääminen saivat minut hukuttamaan murheitani pulloon kunnes tajusin että ai oa ratkaisu on ero. Olen kiittänyt itseäni liki joka päivä, nyt minulla on nainen jonka positiivisuus hämmentää edelleen päivittäin ja kantaa minutkin vaikeiden hetkien yli.
Täällä sama meininki, muu perhe lähinnä välttelee tuota valituksen tonavaa. Aina on kaikki huonosti ja varsinkin kaikki muut tekevät kaikki asiat väärin.
Ratkaisusta en tiedä, itse ajattelen että naisen sielu on niin täynnä mustaa mutaa, että ei se siitä muuksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä toki ei ole pakko harrastaa jos ei ole halua siihen. Seksiin pakottaminen kun katsotaan raiskaukseksi lainsäädännössä.
Mitä ihmeen raiskauspsykooseja sinä tähän ketjuun työnnät väkisin? Hanki apua jos pääsi on sekaisin.
Ap kertoo ettei seksi kiinnosta ja sitten vaimo yrittää kiristää häntä seksiin sanomalla että muillakin on aktiivinen seksielämä. Jos ihmisen pakottaa seksiin millään tavalla silloin kun hän ei itse halua, se tulkitaan joko raiskaukseksi tai ainakin siksi alemmaksi rikokseksi, mikä se nyt taas onkaan nimeltään. En sanonut että vaimo näin suoraan tekisi, mutta lainsäädännöllisesti asia on noin.
Periaatteessa voisi olla että vaimo itse tiedostaa asian mutta on vaan jotenkin jumissa ja luovuttanut, ei halua pohtia miten voisi olla onnellinen. Ehkä pystyisit herättelemään sitä ja kysyä että tuntuu että se vaikuttaa onnettomalta ja että onko se miettinyt miksi.
Tai jos se vaikuttaa muuten onnelliselta mutta on sulle ikävä niin sitten se ei vaan halua olla sun kanssa.
Tai sitten vain lähdet menemään, tuollainen ei ole hyvää elämää
Huoh.. sama homma. Reissutyö ja vähät ajat yhdessä huolta ja murhetta, jatkuvaa valitusta. Kaikki on huonosti tai hlvetin huonosti. Puhelut ja tekstarit samaa valitusta. Ei paljo välillä huvittas kotia mennä.
Eroa! Sinulla on yksi elämä. Älä tuhlaa sitä ankeuttajan kanssa.
Pariterapia on oikea osoite. Jos vaimo ei suostu siihen sinun kannattaa miettiä haluatko olla suhteessa ihmisen kanssa joka ei ota apua vastaan. Vaimolla on käsittelemättömiä ongelmia joita ei osaa / halua / uskalla käsitellä. Sinun EI tarvitse olla vaimosi sylkykuppi , kun hän on aikuinen ihminen hän ottaa vastuun käytöksestään. Maailmassa on mukavia naisia jotka osaavat hakea apua kun sitä tarvitsevat. Kerro vaimollesi tämä.
Ei sinun ole mikään pakko jatkaa tuollaisessa suhteessa. Jos näyttää siltä, että tilanne ei tule koskaan muuttumaan, miksi jäisit.
Otan osaa!
Minulla on samanlainen mies.
Kaikista asioista löytää sen negatiivisen puolen. Vaikka kuinka iloinen asia olisi kyseessä, niin ainakin siitä pitää valittaa ettei ole Vieläkin hauskempi, tai ainakin kaverilla on vielä paremmin. Aina sieltä jokin epäkohta löytyy, kun taidolla kaivelee.
Ja jos esim olen iloinen kauniista ilmasta, on kiire päästä sanomaan että huomenna tulee sade.
Kurjaa kun itse koettaa olla valoisalla mielellä, niin tuollainen lyttääjä kulkee perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksiä toki ei ole pakko harrastaa jos ei ole halua siihen. Seksiin pakottaminen kun katsotaan raiskaukseksi lainsäädännössä.
Mitä ihmeen raiskauspsykooseja sinä tähän ketjuun työnnät väkisin? Hanki apua jos pääsi on sekaisin.
Ap kertoo ettei seksi kiinnosta ja sitten vaimo yrittää kiristää häntä seksiin sanomalla että muillakin on aktiivinen seksielämä. Jos ihmisen pakottaa seksiin millään tavalla silloin kun hän ei itse halua, se tulkitaan joko raiskaukseksi tai ainakin siksi alemmaksi rikokseksi, mikä se nyt taas onkaan nimeltään. En sanonut että vaimo näin suoraan tekisi, mutta lainsäädännöllisesti asia on noin.
Vai niin🤣😂😂
Vierailija kirjoitti:
Kiertoon. Älä anna oman elämäsi valua hukkaan. Minulla oli samanlainen tilanne 10 vuotta sitten, vaimon negatiivisuus ja räyhääminen saivat minut hukuttamaan murheitani pulloon kunnes tajusin että ai oa ratkaisu on ero. Olen kiittänyt itseäni liki joka päivä, nyt minulla on nainen jonka positiivisuus hämmentää edelleen päivittäin ja kantaa minutkin vaikeiden hetkien yli.
Eli vaimon positiivisuus auttaa sinua, kun itse et jaksa olla positiivinen. Edellisessä liitossa et itse vaivautunut tukemaan puolisoasi niin, että hänkin olisi päässyt positiiviseen tilanteeseen. Helpompaa vain vaihtaa ikävä ihminen pois, kuin miettiä mitä on taustalla ja tukea parempaan elämänvaiheeseen.
Tsemppiä. Tekstisi voisi olla kuin omalta näppäimistöltäni, jos vaimon vaihtaisi mieheksi.
Saat varmaan täältä haukkuja siitä, miten et ole tehnyt vaimosi elämää helpommaksi, mutta negatiivisuuteen uponnut löytää aina valittamisen aihetta. Toisaalta alakuloisuus ja hankala (tai ainakin hankalaksi koettu) elämäntilanne ovat sellainen yhdistelmä, että minä ainakaan en voi kuvitella jättäväni miestäni. Mies tiedostaa ongelmansa muttei oikein voi niille mitään.
Ajattelen sitten että tämä on minun ristini. Jos mies jaksaa noiden ongelmiensa kanssa, minä kyllä jaksan hänen kanssaan. Ja on parempiakin päiviä. Meillä on seksiä noin kerran viikossa. Molemmat ehkä mielellämme haluttaisiin lisää, mutta kun mies on useimpina iltoina täynnä omaa myrkkyään, ei lähelle uskalla yrittääkään. (Ei uskalla siis henkisesti, mitään fyysistä väkivaltaa ei ole koskaan ollut.)