Lue keskustelun säännöt.
Vaimo syö kaiken ilon kaikesta
Semmosta
23.03.2021 |
Ollaan oltu 12 vuotta yhdessä, joista asuttu yhdessä 11 vuotta. Nykyään tuntuu että elämässä ei ole enää mitään muuta kuin vaimon ongelmat ihan joka asian suhteen, jatkuva negatiivisuus ja valittaminen joka syö kaiken ilon ihan kaikesta ja itsellä lähinnä päivistä pärjääminen niin etten jossain vaiheessa räjähdä vaimolle siitä jatkuvasta negatiivisuudesta ja valittamisesta.
Luultavasti taustalla on jotain masentuneisuutta ja muuta alakuloisuutta, mutta miten helvetissä tällaista miehenä voi lopulta kestää? Seksielämä ei luonnollisesti toimi enää, josta saan kuulla syytöksiä "kun keskimääräisesti muut naiset saavat vähintään pari kertaa viikossa". En pysty sanomaan että niiden miesten naiset tuskin syövät kaiken ilon ympäröivien ihmisten elämästä - ei kauheasti enää tee mieli seksiäkään kun kaikki on pelkkää negatiivisuutta.
Miten tästä eteenpäin? Tuntuu että kaikki tavat aloittaa keskustelu menee siihen, että vaimo ottaa jotenkin asian itseensä. Alan miehenä olla totaalisen loppu.
Kommentit (69)
Minulle mies vain tokaisi, ettei jaksa kuunnella kun olen aina niin negatiivinen. Heräsin tilanteeseen, että olin ilmeisesti vastoinkäymisten seurauksena sairastunut masennukseen. Olen nykyisin positiivinen itseni. Suositten puhumista. Jos hän ei hae apua, mieti mitä sinä haluat elämältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiertoon. Älä anna oman elämäsi valua hukkaan. Minulla oli samanlainen tilanne 10 vuotta sitten, vaimon negatiivisuus ja räyhääminen saivat minut hukuttamaan murheitani pulloon kunnes tajusin että ai oa ratkaisu on ero. Olen kiittänyt itseäni liki joka päivä, nyt minulla on nainen jonka positiivisuus hämmentää edelleen päivittäin ja kantaa minutkin vaikeiden hetkien yli.
Eli sä olet ulkoistanut oman onnellisuutesi muihin? Vaimo negatiivinen ->tartun pulloon =vaimon vika
Vaimo positiivinen ->itse iloinen, vaimon positiivisuus kantaa minua.
Oikeastaan aika kammottavaa. Olet aika heikoilla sitten, jos vaimo jättää sinut jostain syystä (kaikki on mahdollista) tai jäät leskeksi. Tai jos vaimo sairastuu eikä jaksakaan olla enää sinun kannattelija. Voit taas tarttua pulloon...
Ap. Sano vaimollesi että et kestä enää yhtään valitusta. Hänen on kasvettava aikuiseksi. Kertokaa ensin toisillenne mitä hyvää näette toisissanne. Ei vikoja. Vaimosi käytös on vallan käyttöä ja sinun tekee mieli juosta karkuun. Muista tästä eteenpäin. Ei kummankaan suusta mitään negatiivista eikä syytöksiä. Meillä oli perheessä sama ongelma. Aina, kun hän valitti jostakin minä sanoin, että kaikki on hyvin ja kerroin miten raskasta on kuunnella valitusta. Kaikki on hyvin . Sano se vaimollesi. Minä en hyväksy kitinää ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Kiertoon. Älä anna oman elämäsi valua hukkaan. Minulla oli samanlainen tilanne 10 vuotta sitten, vaimon negatiivisuus ja räyhääminen saivat minut hukuttamaan murheitani pulloon kunnes tajusin että ai oa ratkaisu on ero. Olen kiittänyt itseäni liki joka päivä, nyt minulla on nainen jonka positiivisuus hämmentää edelleen päivittäin ja kantaa minutkin vaikeiden hetkien yli.
Eli nykyinen vaimo joutuu nyt kuuntelemaan märinääsi ja räyhäämistäsi (vaikeat hetket). Toivottavasti ymmärtää erota sinusta ja kiittää siitä myöhemmin itseään.
Sano asiat suoraan, että et enää jaksa tätä jatkuvaa kitinää. Jos asiat eivät sittenkään muutu niin itse ainaskin eroisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on hyväksyttävä sellaisena kuin on. Kasvoin lapsuuteni ruti köyhässä kodissa. Meillä ei saanut valittaa. Äiti sanoi aina, että me pärjätään ja meillä menee hyvin. Siitä puheesta saatiin voimaa ja iloa. Negatiivisuus syö ihmistä. Kiitos on kaunein kukka. Tsemppiä ap. Kyllä se siitä, sanoi Mauno Koivisto ja oli oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiertoon. Älä anna oman elämäsi valua hukkaan. Minulla oli samanlainen tilanne 10 vuotta sitten, vaimon negatiivisuus ja räyhääminen saivat minut hukuttamaan murheitani pulloon kunnes tajusin että ai oa ratkaisu on ero. Olen kiittänyt itseäni liki joka päivä, nyt minulla on nainen jonka positiivisuus hämmentää edelleen päivittäin ja kantaa minutkin vaikeiden hetkien yli.
Eli vaimon positiivisuus auttaa sinua, kun itse et jaksa olla positiivinen. Edellisessä liitossa et itse vaivautunut tukemaan puolisoasi niin, että hänkin olisi päässyt positiiviseen tilanteeseen. Helpompaa vain vaihtaa ikävä ihminen pois, kuin miettiä mitä on taustalla ja tukea parempaan elämänvaiheeseen.
Eihän tässä missään sanota mitä kirjoittaja mahdollisesti yritti tehdä tukeakseen edellistä puolisoaan. Aina se tukeminen ja ymmärtäminen ei auta. Mikä on hyväksyttävä aika jaksaa olla tukena? Koska saa luovuttaa?
Mut AP:lle. Ei auta muu kuin nostaa kissa pöydälle vaimon kanssa, ottaa itseensä tai ei. Pariterapiaa ehdottaisin. Vaimo vielä mielellään omaan terapiaan. En tiedä onko vaimollasi jotain omia huolia, mutta voi olla semmoinen peruskriisi ja tympääntyminen elämään, tässäkö tämä oli?- vaihe, jolloin voi olla vaikea nähdä mitään hyvää missään.
Jaaha, noi numerot mitkä pitää laittaa peräkkäin, ettei ole botti ovat 666, eli tiedä sitten miten tähän viestiin kannattaa suhtautua. 😈
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin tuollainen valittaja. Itselläni oli työ josta en tykännyt, olin ehkä hieman masentunut, kilojakin oli tullut. Miehen kanssa meni ihan ok mutta eihän se suhde ollut kunnossa. Tiesin itsekin että se valitus on rasittavaa ja yritin välttää sitä mutta usein havahduin että jaahas, taas olen vaan negatiivinen. Se hävetti ja soimasin itseäni siitä.
Mieheni halusi sitten erota. Oli kova paikka mutta siitä alkoi muutos. Oli pakko tutkailla omaa käytöstä ja enhän minä ollut hauska, ihana ja rakastava nainen joka ennen olin. Vaihdoin työtä, kilotkin tippuivat kun mieli piristyi ja jaksoin taas liikkua.
Kannattaa jutella vaimon kanssa ja sanoa ihan suoraan asia. Se aluksi satuttaa mutta voi herätellä että asialle pitää tehdä jotain.
Ei pidä pelätä sitä, että vaimo saa kohtauksen kun asian ottaa puheeksi. Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä, vai miten se sanonta menee.
Kyllä minäkin olen negatiivinen ja masentunut ja elämä on pskaa, mutta en minä sitä mieheni niskaan kaada. Sitä varten on vauvapalsta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Elämä on lyhyt. Jokainen päivä ikävän ihmisen kanssa on liikaa. Et voi löytää elämääsi ihania ihmisiä kun elät hapankaalin kanssa. Eroa heti. Tänään!
Vierailija kirjoitti:
Kiertoon. Älä anna oman elämäsi valua hukkaan. Minulla oli samanlainen tilanne 10 vuotta sitten, vaimon negatiivisuus ja räyhääminen saivat minut hukuttamaan murheitani pulloon kunnes tajusin että ai oa ratkaisu on ero. Olen kiittänyt itseäni liki joka päivä, nyt minulla on nainen jonka positiivisuus hämmentää edelleen päivittäin ja kantaa minutkin vaikeiden hetkien yli.
Vähän outo kirjoitelma, mutta tietysti sun exän ja sun tilanne ja vaikeiden hetkien intensiivisyys voi olla eri. Mutta itse jätit exän, koska hän oli liian negatiivinen, mutta nyt sun ikipositiivisen nyxän positiivisuus kantaa sut sun vaikeiden hetkien yli. Kuulostaa vähän siltä, että nainen ei saa näyttää yhtään negatiivisuutta, mutta sulla on tietysti oikeus vaikeisiinkin hetkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eks-mieheni on muuten oiva ja kunnollinen ihminen, mutta tavoitteellisuudeksi luulemani kehittyi aikaa myöten siihen, että kaikesta piti aina saada jotenkin vielä parempaa, kaikessa voisi olla vielä vähän jotain enemmän ja milloinkaan ei ollut olo, että onpa ihana hetki ja kaikki hyvin. Joku aina vialla. Itse muutuin myös kärttyisäksi kiukkupussiksi ja odotin vain, että sain olla rauhassa.
Hyvä päätös oli. Nykyisessä kumppanissa mahtavin puoli on niin luonnostaan kuin tietoisestikin katsoa elämässä hyvää, ei vikoja. Olen todella onnellinen. Eksään on hyvät välit, ja samalla kun olen huokaissut helpotuksesta menoa seuratessa toivon vaan, että joskus oppisi itsensä ja nykyisen kumppaninsa vuoksi rauhoittumaan siihen, mitä on.
Joku jo sanoikin vallankäytöstä ja sitäkin se voi olla tuntematta vaimoa paremmin.
Ilman muuta nostat kissan pöydälle ja kerrot että nyt riittää negatiivisuus. Vaimo hakemaan itselleen apua.
Jos sanoo että olet vähän outo ja kummallinen (tyhmä) etkä arvosta pätkääkään, hänessä ei mitään vikaa ole, niin sitten se on näitä käytöshäiriöitä joille löytyy omat diagnoosit.
Sen asian erottaminen milloin on masennusta tai milloin on oikeasti käytöshäiriöinen, on kyllä eri hankalaa.
Olin reilut 20v naimisissa ja aina jaksoin kantaa ja selvittää. Kunnes sitten en enää jakanut ja otin eron. Olisi pitänyt aiemmin vaatia tutkimukseen menoa koska vastuullinen ihminen ottaa koppia omasta käytöksestä.
Ei ole normaalia marista kaiken aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten saisi muutettua omaa ajatteluaan positiivisemmaksi? Minulle on tullut jostain syystä negatiivinen ensi reaktio kaikkeen mitä mies sanoo tai ehdottaa, se on inhottavaa.
Hei ihan oikeasti te ihmiset ankeissa suhteissa, teillä on vain yksi elämä. Voitte aivan hyvin valita elää sen onnellisena loppuun saakka tai sitten valita ankean elämän. Herätkää nyt!
No itse olen vaimo ja seksin vähyys masentaa ja on vuosien mittaan tuhonnut itsetuntoni. Haaveilen siitä, että olisin haluttava ja tuntisin oloni sellaiseksi. Usein riidelläänkin aiheesta. Ja se heijastuu moneen muuhun asiaa parisuhteessa, miksi ei ole hyvä olla. Tämä on ehkä kierre mistä ei pääse pois. Painoindeksi on 19, ennen kuin joku käskee laihduttamaan...
Vierailija kirjoitti:
Hei ihan oikeasti te ihmiset ankeissa suhteissa, teillä on vain yksi elämä. Voitte aivan hyvin valita elää sen onnellisena loppuun saakka tai sitten valita ankean elämän. Herätkää nyt!
Olen ollut palavasti rakastunut mieheeni 8 vuotta. Nyt muutama vuosi lapsiperhearkea, ollaan ehkä totuttu liikaa tähän, ei aikaa yhdessä, väsymys, korona-ajan yksinäisyys, kehon muutokset, seksin vähyys ym. Jostain syystä reagoin nyt kaikkeen negatiivisesti, aloitin kyllä terapian. Mutta onko vinkkisi että kaikki paranee kun erotaan? Vai kannattaako vielä yrittää korjata jotain ja muuttaa kurssia?
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla että korona-aika ottaa vaimoa enemmän päähän kuin ap:tä?
Seksiä toki ei ole pakko harrastaa jos ei ole halua siihen. Seksiin pakottaminen kun katsotaan raiskaukseksi lainsäädännössä.
Koettakaa jo pikku hiljaa päästä yli tuosta koronasta.
Vierailija kirjoitti:
No itse olen vaimo ja seksin vähyys masentaa ja on vuosien mittaan tuhonnut itsetuntoni. Haaveilen siitä, että olisin haluttava ja tuntisin oloni sellaiseksi. Usein riidelläänkin aiheesta. Ja se heijastuu moneen muuhun asiaa parisuhteessa, miksi ei ole hyvä olla. Tämä on ehkä kierre mistä ei pääse pois. Painoindeksi on 19, ennen kuin joku käskee laihduttamaan...
Jos itsetunto on kiinni seksistä kannattaa toisiaan tehdä jotain niille omille päänsisäisille peikoille. Pukeudut kuin suttura?
Hyvää elämää tuo ei ole, ja toi pitää saada loppumaan.
Jos hän ei halua itse muuttaa suhtautumistaan sinuun oletetusta masennuksesta huolimatta, niin hän on tyhmä. Ihan vaan todella tyhmä ja itsekäs, jos ei näe omaa käytöstään. Ei paljoa välitä, jos sä vaan olet likasankona.
Asiasta enempää tietämättä, hänellä on sellanen kuvitelma että elämän pitäisi olla helppoa ja onnellista ilman että sen eteen pitää itse tehdä mitään. Ympärillä olevat ihmiset ovat ikävä kyllä epätäydellisiä, ja elämä ei ole jatkuvaa ilonpitoa ja huvitusta.