Vaimo syö kaiken ilon kaikesta
Ollaan oltu 12 vuotta yhdessä, joista asuttu yhdessä 11 vuotta. Nykyään tuntuu että elämässä ei ole enää mitään muuta kuin vaimon ongelmat ihan joka asian suhteen, jatkuva negatiivisuus ja valittaminen joka syö kaiken ilon ihan kaikesta ja itsellä lähinnä päivistä pärjääminen niin etten jossain vaiheessa räjähdä vaimolle siitä jatkuvasta negatiivisuudesta ja valittamisesta.
Luultavasti taustalla on jotain masentuneisuutta ja muuta alakuloisuutta, mutta miten helvetissä tällaista miehenä voi lopulta kestää? Seksielämä ei luonnollisesti toimi enää, josta saan kuulla syytöksiä "kun keskimääräisesti muut naiset saavat vähintään pari kertaa viikossa". En pysty sanomaan että niiden miesten naiset tuskin syövät kaiken ilon ympäröivien ihmisten elämästä - ei kauheasti enää tee mieli seksiäkään kun kaikki on pelkkää negatiivisuutta.
Miten tästä eteenpäin? Tuntuu että kaikki tavat aloittaa keskustelu menee siihen, että vaimo ottaa jotenkin asian itseensä. Alan miehenä olla totaalisen loppu.
Kommentit (69)
Noh, sinä olet aikanaan hänet vaimoksesi valinnut. Se sama valintamahdollisuus sulla on myös eroamisen kohdalla, haluatko enää huonossa liitossa jatkaa.
Tearpiaa/ työtä asioiden kuntoonsaattamiseen tai ero.
Kaikki ihmiset eivät sovi keskenään yhteen. Huono suhde nostaa pinnalle huonoja toimintamalleja ja pahaa oloa. Eksän kanssa oli kammottavaa ja molemmat voimme huonosti. En tajua, miksei kumpikaan tajunnut lopettaa aiemmin. Oma masennukseni katosi saman tien, kun suhde päättyi.
Suurin ongelna on se, jos ei kohdata henkisesti. Usein se marina on kuin vauvan itkua, alitajuinen yritys herättää kumppani näkemään oma hätä. Se sitten ärsyttää toista ja etäännyttää lisää ja kierre on valmis.
kyllä palsta jotenki saa asian käännettyä miehen syyksi,ja miehen pitää tehdä kaikkensa nyt.
Sama laihtumisen suhteen, miehen se pitää tehdä ja mahdollistaa.
No mitä vaimosi syö, sinultako nallekarkit?
Menkää yhdessä ulos lenkille raittiuden ilmaan monta tuntia ulkona alkaa veri kiertää ja keuhkot toimia myös viikko maaseudulla ulkona kokoajan ja sitten muutama päivä kylpylässä. Yhdessä tekeminen oleminen ulkoilu auttaa paljon paremmin ja se että kun on puolison seurassa ei vahtaa paremman näköisiä vaan keskittyy omaan puolisoon.Jos on aina tunkkeisessa asunnossa ja muun ajan erossa työn takia kuolee jo ruumiillisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiertoon. Älä anna oman elämäsi valua hukkaan. Minulla oli samanlainen tilanne 10 vuotta sitten, vaimon negatiivisuus ja räyhääminen saivat minut hukuttamaan murheitani pulloon kunnes tajusin että ai oa ratkaisu on ero. Olen kiittänyt itseäni liki joka päivä, nyt minulla on nainen jonka positiivisuus hämmentää edelleen päivittäin ja kantaa minutkin vaikeiden hetkien yli.
Vähän outo kirjoitelma, mutta tietysti sun exän ja sun tilanne ja vaikeiden hetkien intensiivisyys voi olla eri. Mutta itse jätit exän, koska hän oli liian negatiivinen, mutta nyt sun ikipositiivisen nyxän positiivisuus kantaa sut sun vaikeiden hetkien yli. Kuulostaa vähän siltä, että nainen ei saa näyttää yhtään negatiivisuutta, mutta sulla on tietysti oikeus vaikeisiinkin hetkiin.
Jokaisella on joskus vaikeita hetkiä. Se on aivan eri asia kuin valittaa ja räyhätä kaikesta nonstoppina.
-eri
Heti kun mies ulkoiluttaa naista metsäretkellä ja järvi meri mökki lomamatka alkaa taas sujua. 😁Seksiä kaksi kertaa viikossa,alkaisin kyllä epäillä että mies on sairas. Joka päivä tietysti kerran tai kaksi viikossa ei vaan ainakin 10 kertaa. Yhdessä kerran ollaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiertoon. Älä anna oman elämäsi valua hukkaan. Minulla oli samanlainen tilanne 10 vuotta sitten, vaimon negatiivisuus ja räyhääminen saivat minut hukuttamaan murheitani pulloon kunnes tajusin että ai oa ratkaisu on ero. Olen kiittänyt itseäni liki joka päivä, nyt minulla on nainen jonka positiivisuus hämmentää edelleen päivittäin ja kantaa minutkin vaikeiden hetkien yli.
Vähän outo kirjoitelma, mutta tietysti sun exän ja sun tilanne ja vaikeiden hetkien intensiivisyys voi olla eri. Mutta itse jätit exän, koska hän oli liian negatiivinen, mutta nyt sun ikipositiivisen nyxän positiivisuus kantaa sut sun vaikeiden hetkien yli. Kuulostaa vähän siltä, että nainen ei saa näyttää yhtään negatiivisuutta, mutta sulla on tietysti oikeus vaikeisiinkin hetkiin.
Jokaisella on joskus vaikeita hetkiä. Se on aivan eri asia kuin valittaa ja räyhätä kaikesta nonstoppina.
-eri
Tämä. Minulla oli vaikea masennus, joka kesti useamman vuoden, ja jopa kaverini joutuivat välillä estämään minut puhelimessa koska sitä valitusta saattoi parhaimmillaan tulla tunteja putkeen. Kaikki on päin vittua, kukaan ei välitä, koko elämä on paskaa, mies ei tee sitä, kukaan muu ei tee tätä, voispa kuolla... Ja seuraavana iltana taas sama juttu.
Onneksi löytyi lopulta lääkitys ja pääsin terapiaan. Kaduttaa miten koville olen läheiseni laittanut omalla käytökselläni, mutta eihän mennyttä enää muuttaa voi.
- taas eri
Vierailija kirjoitti:
Onko vaimosi elämässä tapahtunut jotain (esim läheisen kuolema), joka on jäänyt käsittelemättä?
Jos vaimosi ei ota palautetta vastaan, niin kirjoita hänelle kirje. Kerro mitä asioita arvostat toisessa ja mistä et niin pidä. Tuo esille myös, miten itse aiot panostaa avioliittoonne.Äitini ja tätini valittavat paljon, se on todella raskasta. Molemmat pitävät itseään positiivisina, mutta "annamme helposti kriittistä palautetta". Heistä kumpikaan ei näe kuinka paljon valittavat kaikesta, koska omasta mielestään eivät valita (ja voin sanoa, että syntyy sota, jos heille antaa samanlaista kriittistä palautetta takaisin).
Eli siis peli piip.
Tauko.
Olisi hyvä videokuvata näiden normaalia käytöstä kaikkine marinoineen ja näyttää heille miltä se kuulostaa.
Jos siitä ei havahdu hakemaan apua vaan sekin on jonkun syy niin ero koska mitään ei ole tehtävissä. Tai älä eroa, muutosta vaan ei ole tulossa.
Niin no, joillekin jatkuva marina tarkoittaa sitä, että toinen kerran mainitsee jostain asiasta kriittisesti. Olisi hauska tietää, mikä on todellinen tilanne, miehilläkin kun näitä ”vaikeita hetkiä” kuitenkin tuntuu olevan, vaikka niitä ei puolisolle sallittaisi. Elämä on helppoa ikuisessa myötämäessä, mutta vastamäessä ihmisyys punnitaan.
Meillä ongelma ei ollut niinkään marina vaan tilanne oli mennyt siihen, että toinen toimi tietyllä tavalla ja minä aloin huutajaksi. Kun sitten nostettiin ongelma pöydälle, lupasin tehdä huutamiselleni jotain ja kerroin samalla mitä minä tarvitsen, jotta se tarve huutaa poistuu ja hän teki sitten oman osuutensa. Saatiin ongelma korjattua.
Vierailija kirjoitti:
Pariterapia on oikea osoite. Jos vaimo ei suostu siihen sinun kannattaa miettiä haluatko olla suhteessa ihmisen kanssa joka ei ota apua vastaan. Vaimolla on käsittelemättömiä ongelmia joita ei osaa / halua / uskalla käsitellä. Sinun EI tarvitse olla vaimosi sylkykuppi , kun hän on aikuinen ihminen hän ottaa vastuun käytöksestään. Maailmassa on mukavia naisia jotka osaavat hakea apua kun sitä tarvitsevat. Kerro vaimollesi tämä.
Juuri näin.
Nyt otat härkää sarvista kiinni ja sanot vaimollesi että on aika puhua.
Kerrot hyvin rauhallisesti miten nykyisen elämänne koet . Kerrot, että asioiden on muututtava tai sinä haluat lähteä.
Yhdessä mietitte, että mitä voisi tehdä.
Vaimo terapiaan? Tai mitä?
Jos vaimo ottaa itseensä ( kuin varmasti tekeekin) , et välitä , mutta pysy rauhallisena ja tee selväksi että jotain täytyy asioille nyt tehdä.
Älä anna hänen mennä loukkaantumisen taakse piiloon.
Jos hän ei suostu juttelemaan , niin sano että hänen on ajateltava asioita ja sinä otat tämän pian uudestaan puheeksi.
Ja myös otat.
Ellei auta, sitten lähdet.
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies vai hiiri?
ap on nainen ja tehtailee näitä samannäköisiä aloituksia kaikista aiheista :)
Täällä kohtalontoveri. 15 vuotta yhdessä ja nykyään kaikki on kuulemma huonosti, vaikka meillä on molemmilla hyvä työ, terve lapsi ja omakotitalo vaimon unelmapaikalla. Mutta silti koko ajan on kuin perseeseen ammuttu karhu, koskaan ei ole mikään hyvin, katso nyt kun pitäisi tehdä tuota ja korjata tätä ja rakentaa tuonne. Koskaan ei voi vain nauttia elämästä vaan toisenkin iloisen tunnelman onnistuu kääntämään negatiiviseksi. Jos olen hyvällä tuulella niin sehän vasta saakin vaimon raivostumaan. Jos lapsi tulee iloisena koulusta perjantaina niin vaimo kyllä osaa lopettaa sen iloisen viheltelyn siihen paikkaan.
Vaimo on masentunut. Syy löytyy, kun katsot peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vaimo on masentunut. Syy löytyy, kun katsot peiliin.
Jep, tyhmä mies. Miehen vika :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiertoon. Älä anna oman elämäsi valua hukkaan. Minulla oli samanlainen tilanne 10 vuotta sitten, vaimon negatiivisuus ja räyhääminen saivat minut hukuttamaan murheitani pulloon kunnes tajusin että ai oa ratkaisu on ero. Olen kiittänyt itseäni liki joka päivä, nyt minulla on nainen jonka positiivisuus hämmentää edelleen päivittäin ja kantaa minutkin vaikeiden hetkien yli.
Eli nykyinen vaimo joutuu nyt kuuntelemaan märinääsi ja räyhäämistäsi (vaikeat hetket). Toivottavasti ymmärtää erota sinusta ja kiittää siitä myöhemmin itseään.
Maalla on helppo olla viisas kun merellä on hätä..
Joihinkin ihmisiin ei vaan auta vaikka kuinka tukisi ja yrittäisi kannustaa. Joku joskus oikein sanoi, että masentunutta ei pidä yrittää lohduttaa, pitäisi ilmeisesti surkutella vaan mukana. Toki vakava masennus on lääkärin ym. paikka mutta loputtomiin ei vierestä jaksa kuunnella jos ei edes yritetä päästä ylös murheen alhosta.
Onko vaimosi elämässä tapahtunut jotain (esim läheisen kuolema), joka on jäänyt käsittelemättä?
Jos vaimosi ei ota palautetta vastaan, niin kirjoita hänelle kirje. Kerro mitä asioita arvostat toisessa ja mistä et niin pidä. Tuo esille myös, miten itse aiot panostaa avioliittoonne.
Äitini ja tätini valittavat paljon, se on todella raskasta. Molemmat pitävät itseään positiivisina, mutta "annamme helposti kriittistä palautetta". Heistä kumpikaan ei näe kuinka paljon valittavat kaikesta, koska omasta mielestään eivät valita (ja voin sanoa, että syntyy sota, jos heille antaa samanlaista kriittistä palautetta takaisin).