Lue keskustelun säännöt.
Vaimo syö kaiken ilon kaikesta
Semmosta
23.03.2021 |
Ollaan oltu 12 vuotta yhdessä, joista asuttu yhdessä 11 vuotta. Nykyään tuntuu että elämässä ei ole enää mitään muuta kuin vaimon ongelmat ihan joka asian suhteen, jatkuva negatiivisuus ja valittaminen joka syö kaiken ilon ihan kaikesta ja itsellä lähinnä päivistä pärjääminen niin etten jossain vaiheessa räjähdä vaimolle siitä jatkuvasta negatiivisuudesta ja valittamisesta.
Luultavasti taustalla on jotain masentuneisuutta ja muuta alakuloisuutta, mutta miten helvetissä tällaista miehenä voi lopulta kestää? Seksielämä ei luonnollisesti toimi enää, josta saan kuulla syytöksiä "kun keskimääräisesti muut naiset saavat vähintään pari kertaa viikossa". En pysty sanomaan että niiden miesten naiset tuskin syövät kaiken ilon ympäröivien ihmisten elämästä - ei kauheasti enää tee mieli seksiäkään kun kaikki on pelkkää negatiivisuutta.
Miten tästä eteenpäin? Tuntuu että kaikki tavat aloittaa keskustelu menee siihen, että vaimo ottaa jotenkin asian itseensä. Alan miehenä olla totaalisen loppu.
Kommentit (69)
Tuo omaan tilanteeseensa havahtuminen on tärkeää itse kullekin. Itselläni on taustalla masennus ja tiedostan tästä syystä että olen välillä haastavaa seuraa. Yritän tiedottaa asiasta kumppaniani kun tilanne on päällä, ettei se tulisi yllätyksenä, mutta ei se siltikään kivaa ole. Keskustelu asiasta auttaa kuitenkin ymmärryksessä ja kestämisessä: "Hei, pyydän jo etukäteen anteeksi. Mulla on haastava viikko ja olen stressaantunut ja luultavasti turhan pahantuulinen. Kannattaa antaa mulle vähän tilaa lähipäivinä"
Sen sijaan asia josta en ole päässyt yli on jatkuva kuormittuneisuuden tunne. Pääasiallinen olotilani on stressaantunut ja väsynyt: oikeastaan rentoudun ja nautin elämästä vain viikonloppuisin ja lomilla. Tämä on asia johon haluisin muutosta, sillä tuntuu kuin viikot menisivät sumussa. En oikein tiedä mikä tähän auttaisi parhaiten, kun työ pitää hoitaa eikä iltaisin energiaa riitä oikein itsensä hoitamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TADAA! Sulle on koittanut aika potkaista vaimo pihalle. Suosittelen, ennenkuin elämäsi on lopullisesti pilalla.
Minulla oli tuossa taannoin melko paha masennusjakso. Se alkoi pikkuhiljaa siten, että ensiksi valittelin joistain pikkuasioista, jotka pitäisi muuttaa, sitten tuli siihen päälle sitä, etten saanut nukutuksi, kun mietin noita pikkuasioita ja olin koko ajan väsynyt ja työstressi ei ainakaan parantanut sitä. Lopulta huutoitkin sängyssä maaten ja kaikki oli ihan hirveää, väärin, olin kateellinen, katkera, tunsin itseni yksinäiseksi ja halusin jopa vahingoittaa itseäni. Onneksi sain apua ennen, kuin mitään peruuttamatonta tapahtui.
Se alkoi juurikin sellaisella pienellä jatkuvalla nupinalla ja ärhäkkyydellä. Mieheni kyllä alkuunsa oli tästä pikkuvaiheesta vihainen, mutta sitten sen todellisen tilan tullessa kuvioon muuttui hyvinkin välittäväksi ja halui auttaa miten pystyi. Näki, että voin todella huonosti.
Kyllä kannattaa masennus ottaa vakavasti.
Vali vali. Oletko yrittänyt auttaa vaimoa jotenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein tuollaisen taustalla on muutakin kuin että puoliso nyt vaan on negatiivinen. Puhumattomuutta, asiat lakaistaan maton alle kun mistään ei saa "valittaa." Kommunikaatio ei toimi ja toinen ei osaa tehdä muuta kuin valittaa. Oma isäni oli niin flegmaattinen ja nyhverö, että hänellä ei ollut mitään mielipidettä mistään asiasta. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että äitini räyhääminen oli turhautumista ja yritystä saada edes jotain reaktiota ja osallistumista aikaiseksi.No, erohan niille tuli, luojan kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiertoon. Älä anna oman elämäsi valua hukkaan. Minulla oli samanlainen tilanne 10 vuotta sitten, vaimon negatiivisuus ja räyhääminen saivat minut hukuttamaan murheitani pulloon kunnes tajusin että ai oa ratkaisu on ero. Olen kiittänyt itseäni liki joka päivä, nyt minulla on nainen jonka positiivisuus hämmentää edelleen päivittäin ja kantaa minutkin vaikeiden hetkien yli.
Vähän outo kirjoitelma, mutta tietysti sun exän ja sun tilanne ja vaikeiden hetkien intensiivisyys voi olla eri. Mutta itse jätit exän, koska hän oli liian negatiivinen, mutta nyt sun ikipositiivisen nyxän positiivisuus kantaa sut sun vaikeiden hetkien yli. Kuulostaa vähän siltä, että nainen ei saa näyttää yhtään negatiivisuutta, mutta sulla on tietysti oikeus vaikeisiinkin hetkiin.
Jokaisella on joskus vaikeita hetkiä. Se on aivan eri asia kuin valittaa ja räyhätä kaikesta nonstoppina.
-eri
Tämä. Minulla oli vaikea masennus, joka kesti useamman vuoden, ja jopa kaverini joutuivat välillä estämään minut puhelimessa koska sitä valitusta saattoi parhaimmillaan tulla tunteja putkeen. Kaikki on päin vittua, kukaan ei välitä, koko elämä on paskaa, mies ei tee sitä, kukaan muu ei tee tätä, voispa kuolla... Ja seuraavana iltana taas sama juttu.
Onneksi löytyi lopulta lääkitys ja pääsin terapiaan. Kaduttaa miten koville olen läheiseni laittanut omalla käytökselläni, mutta eihän mennyttä enää muuttaa voi.
- taas eri
Silti kyseessä oli hoidettavissa oleva vaiva ja asiat muuttuivat. Aloittajalla ei tunnu olevan mitään kiinnostusta auttaa vaimoaan. Moni kommentoijakin on heti ehdottamassa, että mokoma riippakivi pitäisi hylätä. Onko niin, että ihmisiä rakastetaan vain silloin, kun heillä menee hyvin ja heidän kanssaan on hauskaa? Mihin hävisi se vastamäessä tukeminen?
Jokaisella on joskus vastoinkäymisiä ja niissä toki tuetaan, mutta ihminen jolla on negatiivinen asenne 24/7 kaikkeen on raskas, jopa onnistumiset käsitellään jotenkin negatiivisesti.
Työkaverini on tuollainen valittaja, välilä on vaikea kestää 15 min kahvitauot kuunellen valitusta.
Silti kyseessä oli hoidettavissa oleva vaiva ja asiat muuttuivat. Aloittajalla ei tunnu olevan mitään kiinnostusta auttaa vaimoaan. Moni kommentoijakin on heti ehdottamassa, että mokoma riippakivi pitäisi hylätä. Onko niin, että ihmisiä rakastetaan vain silloin, kun heillä menee hyvin ja heidän kanssaan on hauskaa? Mihin hävisi se vastamäessä tukeminen?