Kosin avomiestäni, lasteni isää. "Sitähän sopii miettiä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se lause ei ollut täystyrmäys, vaan että ajatus oli uusi ja yllättävä ja täytyypä miettiä. Mutta ap tietysti tuntee miehen paremmin ja sen äänensävyn, millä se sanottiin.

Miksi sitä pitäisi miettiä?

Kuvitteleeko naiset edelleenkin olevansa automaattisesti jotain universumin lahjoja miehille? 

Mies haluaa kuitenkin olla vuosikausia yhdessä ja tekee vielä lapsiakin, mutta ei halua naimisiin. Jotenkin outoa, että sellaista pitää miettiä.

Mistä sinä tiedät onko mies halunnut lapsia?

Miksi te teette ihan omia olettamianne aina miehistä? 

Jos miehellä on kaksi lasta, niin hän on halunnut lapsia.

Hän on vain halunnut nussia ilman ehkäisyä . (esim Toni Nieminen)

Vierailija kirjoitti:

Äääh, hirveä numero tehty nyt jostain avioliitosta. Jos on oltu vuosikausia yhdessä, niin eihän se avioliitto välttämättä mitään muuta. Vaikka se ap:lle olisi jostain syystä (jota ei kertonut) tärkeää, ei se tarkoita että miehellä olisi samat syyt. 

Me ollaan avokkini kanssa oltu yhdessä 25 vuotta. Sitouduttiin kyllä molemmat täysillä, kun alettiin lapsia tekemään. Silloin oli kummallekin selvä, että aiotaan olla yhdessä loppu elämä. NIin selvä, kuin nyt epävarmassa maailmassa mikään voi olla. Lasten teon jälkeen joku avioliitto tuntui turhalta päälle liimatulta systeemiltä. 

Tämä oli minusta hyvä mielipide. Olen siis tuo, joka 28 vuotta sitten raskaustestin tehtyäni kysyin mieheltä, että pitäiskö meidän mennä naimisiin.

Olen ihmetellyt tätä naimisiinmenon tärkeyttä. En minä sitä sen kummempana sitoutumisena pitänyt. Emme koskaan puhuneet, että ollaan sitouduttu ja luvattu olla loppuelämä yhdessä. Ollaan vain eletty päivä kerrallaan ja naimisiinkin mentiin, koska...hmmm....kaipa siksi, että se nyt oli tapana. Ei siinä sen kummempaa.

Ihan samanlaista elämä olisi ollut avoliitossakin. Päivä kerrallaan. Välillä tykätty, välillä riidelty.

Muutama tuttuni on mennyt naimisiin parinkymmenen vuoden yhdessäasumisen jälkeen. Ihan vain, koska toinen on sairastanut ja ovat ajatelleet, että yhteisen omaisuuden takia avioliitto on helpompi. Arkinen asia.

Mikään ei takaa hyvää elämää, ei liittoa. Ei kosinta, ei naimisiinmeno, ei sitoutuminen. Elämä on aika arvaamatonta ja suuri rakkauskin saattaa muuttua vihaksi tai loppua. Tai sitten arkinen liitto onkin juhlaa.

Ei avioliitto muuta mitään. Ei edes niillä, jotka lähempänä viittäkymmentä meni naimisiin toisen sairastaessa. Samaa se yhteiselämä on, millä liitolla tahansa.

Joten en ap.na nyt murehtisi. Hyvä elämähän teillä on. 

Vierailija kirjoitti:

Jos naimisiinmeno on naiselle tärkeään, niin ei pitäisi suostua lapsiin ennen sitä papin aamenta. Ei miehelle avioliitto ole mikään itseisarvo vaan pikemminkin monet pyrkivät sitä viimeiseen asti välttämään. Jos elämältä saa kaikki samat asiat kuin naimisissakin mutta ilman sitä papin aamenta, niin mies ei näe mitään syytä mennä naimisiin.

Naiset ajattelee tämän jotenkin ihan nurinpäin. Nainen ajattelee, että lapset ja yhteinen talolaina on todistus miehen rakkaudesta ja sitoutumisesta. Mutta jostain syystä miehet tuntuvat pitävän avioliittoa näitä suurempana sitoutumisena. On siis ihan mahdollista, että mies ostaa yhteisen kämpän ja hankkii lapsia olematta kuitenkaan niin sitoutunut kuin nainen kuvittelee. Kämpän saa aina myytyä eikä ne lapsetkin voi erossa tyrkätä exän hoiviin ja aloittaa itse uuden villin poikamieselämän. Valitettavasti.

Itse en olisi koskaan tehnyt lapsia sellaiselle miehelle, joka ei ole valmis sitoutumaan edes avioliittoon.

Ei se avioliitosta eroaminenkaan kovin vaikeaa nykyään ole, eikä estä vieraissa juoksemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kummallakaan ei ole mitään sitä vastaan, se olisi tilanteessanne järkevää ja tämä on se suhde missä haluatte pysyä niin miksi ihmeessä ei? Tähän pyytäisin vastauksen.

Naimisiin meno on taloudellinen sopimus, ei mikään tunne- tai haluasia.

Jos sopimuksessa ei ole mitään positiivista kulmaa omalta kannalta niin sitä ei kannata solmia.

Juuri tämän takia ensin naimisiin ja vasta sitten se perheen perustaminen. Jos miehen mielestä on huono asia, että hänet merkitään automaattisesti lasten isäksi, erossa omaisuus jaetaan, parin kesken on mahdollista siirrellä omaisuutta vähäisemmillä veroseuraamuksilla ja leskellä on tietyt edut ja oikeudet puolison kuoleman jälkeen, niin on ehkä ihan hyvä etsiä sen yhteiselämän kumppaniksi joku muu. Nämähän ne avioliiton tärkeimmät juridiset vaikutukset on pähkinänkuoressa. Tosin se omaisuuden jakokin voidaan avioehdolla kiertää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta se lause ei ollut täystyrmäys, vaan että ajatus oli uusi ja yllättävä ja täytyypä miettiä. Mutta ap tietysti tuntee miehen paremmin ja sen äänensävyn, millä se sanottiin.

Miksi sitä pitäisi miettiä?

Kuvitteleeko naiset edelleenkin olevansa automaattisesti jotain universumin lahjoja miehille? 

Mies haluaa kuitenkin olla vuosikausia yhdessä ja tekee vielä lapsiakin, mutta ei halua naimisiin. Jotenkin outoa, että sellaista pitää miettiä.

Mistä sinä tiedät onko mies halunnut lapsia?

Miksi te teette ihan omia olettamianne aina miehistä? 

Jos miehellä on kaksi lasta, niin hän on halunnut lapsia.

Hän on vain halunnut nussia ilman ehkäisyä . (esim Toni Nieminen)

Eiköhän noin tyhmä mies joskus tajua, mitä tekemistä tuolla on lasten syntymän kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Jos naimisiinmeno on naiselle tärkeään, niin ei pitäisi suostua lapsiin ennen sitä papin aamenta. Ei miehelle avioliitto ole mikään itseisarvo vaan pikemminkin monet pyrkivät sitä viimeiseen asti välttämään. Jos elämältä saa kaikki samat asiat kuin naimisissakin mutta ilman sitä papin aamenta, niin mies ei näe mitään syytä mennä naimisiin.

Naiset ajattelee tämän jotenkin ihan nurinpäin. Nainen ajattelee, että lapset ja yhteinen talolaina on todistus miehen rakkaudesta ja sitoutumisesta. Mutta jostain syystä miehet tuntuvat pitävän avioliittoa näitä suurempana sitoutumisena. On siis ihan mahdollista, että mies ostaa yhteisen kämpän ja hankkii lapsia olematta kuitenkaan niin sitoutunut kuin nainen kuvittelee. Kämpän saa aina myytyä eikä ne lapsetkin voi erossa tyrkätä exän hoiviin ja aloittaa itse uuden villin poikamieselämän. Valitettavasti.

Itse en olisi koskaan tehnyt lapsia sellaiselle miehelle, joka ei ole valmis sitoutumaan edes avioliittoon.

Se on just näin. Ennen lapsia on vielä jotain vipuvartta millä kammeta mies naimisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ei. 😔 Itse aikanaan "pakotin" miehen naimisiin. En suosittele.

Miten mies pakotetaan naimisiin. Ihmettelen aina tätä asiaa. Miten esim. minut olisi voitu pakottaa naimisiin. Puukolla uh kaamalla, uhkaamalla ha kata, ellen astu alttarille vai miten.

Miten kenetkään voi saada väkisin hakemaan kuulutukset ja raahattua alttarille ja sanomaan tahdon (tai maistraattiin).

Voisitko avata hieman tätä väittämää

Samalla lailla kuin reppanamies pakotetaan hankkimaan lapsia: vihjaillaan erolla eli käytännössä säännöllisen helpon seksin viemisellä pois.

Mietippä nyt järjellä. Jos joku kosisi sinua niin, että uhkaisi erota, ellet suostu, niin suostuisitko itse väkisin. En osaa kyllä kuvitella, että kukaan mieskään siksi suostuisi, että nainen uhkaa erolla. Uskoisin, että pikemminkin vastaisi, että erotaan sitten. Kukaan nainen tuskin on niin korvaamaton, että erolla uhkaamalla suostuu naimisiin, ellei halua.

Kyllä niinkin tossuja ihmisiä löytyy. Ja tuossa periksi antamisessa se viimeinenkin itsekunnioitus haudataan.

Sitten ei ole enää jäljellä kuin perhehelvetti ja peilin edessä "mitä vittua tuli tehtyä"-ihmettely.

No tuskinpa se elämä tuollaisen tossun miehen/naisen kanssa avoliitossakaan sitten ilman naimisiinmenoa olisi kovin herkkua ja kestävää ollut, joten ero olisi tullut ilman sitä "naimaan pakottamisellakaan"

Vierailija kirjoitti:

Kyllä miehet on nykyään munattomia

Niimpä, suuri osa menee edelleen naimisiin vaikkei edes voisi vähempää kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos naimisiinmeno on naiselle tärkeään, niin ei pitäisi suostua lapsiin ennen sitä papin aamenta. Ei miehelle avioliitto ole mikään itseisarvo vaan pikemminkin monet pyrkivät sitä viimeiseen asti välttämään. Jos elämältä saa kaikki samat asiat kuin naimisissakin mutta ilman sitä papin aamenta, niin mies ei näe mitään syytä mennä naimisiin.

Naiset ajattelee tämän jotenkin ihan nurinpäin. Nainen ajattelee, että lapset ja yhteinen talolaina on todistus miehen rakkaudesta ja sitoutumisesta. Mutta jostain syystä miehet tuntuvat pitävän avioliittoa näitä suurempana sitoutumisena. On siis ihan mahdollista, että mies ostaa yhteisen kämpän ja hankkii lapsia olematta kuitenkaan niin sitoutunut kuin nainen kuvittelee. Kämpän saa aina myytyä eikä ne lapsetkin voi erossa tyrkätä exän hoiviin ja aloittaa itse uuden villin poikamieselämän. Valitettavasti.

Itse en olisi koskaan tehnyt lapsia sellaiselle miehelle, joka ei ole valmis sitoutumaan edes avioliittoon.

Ei se avioliitosta eroaminenkaan kovin vaikeaa nykyään ole, eikä estä vieraissa juoksemista.

Ei tietenkään ole, ei avioliittoon suostuminen ole mikään vedenpitävä todiste uskollisuudesta hautaan saakka. Mutta toisinpäin kyllä: avioliiton välttely kertoo kyllä yleensä sitoutumisen puutteesta.

En nyt lukenut koko ketjua. Sanon vaan sen, että kyllä nämä mielipiteet ihan yhteiskunnallisesti ovat kovasti muuttuneet parin vuosikymmenen aikana jo.  En sanoisi että parempaan suuntaan, koska avioliitto on ilmeisesti pelkkä juridinen sopimus nykyään. Olen edelleen sen kannalla, että seurustelkaa ihmiset pari vuotta, menkää naimisiin jos hyvältä tuntuu ja hankkikaa vasta sitten lapsia. Ei päinvastoin, kuten nykyisin on näköjään tavallista.

N51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen ei pidä joutua kosimaan. Epätoivoista.

No jaa, miten sen nyt ottaa. Aikoinaan, kun tulin raskaaksi, kysyin mieheltä, että pitäiskö mejän mennä naimisiin. Mies vastasi, että joo. Kolmen viikon päästä meidät oli vihitty.

28 vuotta tätä epätoivoista liittoa on nyt eletty ja ensimäinen lapsenlapsikin jo on.

Osin sama tilanne meillä. En kylläkään ollut raskaana, mutta mies heitti yks kaks ihan ilman mitään sirkusta, että mentäiskö naimisiin ja kolmen viikon päästä oltiin naimisissa ja nyt 24 vuotta liittoa takana. Lapset alkaa olla maailmalla ja viihdytään yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Naimisiin mennessämme oltiin viisi vuotta oltu yhdessä.

Kumman sukunimi on annettu lapsille? Miehelle tulee motivaatiota avioitua, kun lapset kastetaan äidin nimellä. Vipuvartta tämäkin. AP voi lähestyä miestään niinkin, että avioitua voi maistraatissa ja pitää hyvät juhlat vain lähimpien ystävien/ perheen kanssa. Kalliit kirkkohäät ovat monelle inhokki.

Vierailija kirjoitti:

Kumman sukunimi on annettu lapsille? Miehelle tulee motivaatiota avioitua, kun lapset kastetaan äidin nimellä. Vipuvartta tämäkin. AP voi lähestyä miestään niinkin, että avioitua voi maistraatissa ja pitää hyvät juhlat vain lähimpien ystävien/ perheen kanssa. Kalliit kirkkohäät ovat monelle inhokki.

Ja tämä nainen tässä on malliesimerkki siitä, miksi suomalaisten naisten kanssa ei mennä naimisiin.

Kaikki on pelkkää kiristämistä ja uhkailua, ja lapsetkin on pelkkiä pelinappuloita.

Kiitos teille kun tuotte tämän kaikkien tietoisuuteen 

Vierailija kirjoitti:

En nyt lukenut koko ketjua. Sanon vaan sen, että kyllä nämä mielipiteet ihan yhteiskunnallisesti ovat kovasti muuttuneet parin vuosikymmenen aikana jo.  En sanoisi että parempaan suuntaan, koska avioliitto on ilmeisesti pelkkä juridinen sopimus nykyään. Olen edelleen sen kannalla, että seurustelkaa ihmiset pari vuotta, menkää naimisiin jos hyvältä tuntuu ja hankkikaa vasta sitten lapsia. Ei päinvastoin, kuten nykyisin on näköjään tavallista.

N51

Mutta miksi? Onko mitään muuta perustelua, kuin että tapana on ollut...

Vierailija kirjoitti:

Äääh, hirveä numero tehty nyt jostain avioliitosta. Jos on oltu vuosikausia yhdessä, niin eihän se avioliitto välttämättä mitään muuta. Vaikka se ap:lle olisi jostain syystä (jota ei kertonut) tärkeää, ei se tarkoita että miehellä olisi samat syyt. 

Me ollaan avokkini kanssa oltu yhdessä 25 vuotta. Sitouduttiin kyllä molemmat täysillä, kun alettiin lapsia tekemään. Silloin oli kummallekin selvä, että aiotaan olla yhdessä loppu elämä. NIin selvä, kuin nyt epävarmassa maailmassa mikään voi olla. Lasten teon jälkeen joku avioliitto tuntui turhalta päälle liimatulta systeemiltä. 

Onhan teillä kuitenkin jonkinlainen testamentti tms. toisen kuoleman varalta? Meillä tuli avioliitto puheeksi vasta ensimäisen lapsen syntymän jälkeen (siihen asti avioliitolla ei ollut meille väliä), kun tajuttiin miten hankala tilanne voi syntyä, jos toinen meistä kuolisi. Nyt ollaan naimisissa, eikä tarvitse miettiä esim. mitään testamentteja.

Ja omaisuus on kaikki miehen nimissä: asunto, autot, rahat ...

Lähtöä pukkaa Sulle.

Jos ajattelisin omalle kohdalle tuollaista, niin kyllähän siinä jonkinasteinen maton altaveto tapahtui. Että vastataan kosintaan noin, kertoo siitä, että mies ei nyt ollut yhtään kartalla, ehkä kuvitteli olevansa vitsikäs, tai ei halunnut keskustella aiheesta. Niin tai näin, vastaus oli todella typerä, ja alkeellisemmallakin älyllä varustetun ihmisen pitäisi tajuta. Jos jonkun pitäisi olla nolostunut, niin sen miehen. Ap ei tehnyt mitään, mistä pitäisi olla nolostunut.

Olisin jatkanut aiheesta ja nostanut kissan pöydälle. Suhteeseen olisi kuitenkin tullut särö.

Hän yllättyi tilanteesta, mutta vastasi, että asiaa voi harkita. Anna nyt harkita rauhassa, äläkä ota asiaa esille.

Itsekin vastasin harkinnan jälkeen vasta kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Kumman sukunimi on annettu lapsille? Miehelle tulee motivaatiota avioitua, kun lapset kastetaan äidin nimellä. Vipuvartta tämäkin. AP voi lähestyä miestään niinkin, että avioitua voi maistraatissa ja pitää hyvät juhlat vain lähimpien ystävien/ perheen kanssa. Kalliit kirkkohäät ovat monelle inhokki.

No, meillä lapsilla on minun sukunimi, edelleen - vaikka naimisiin mentiinkin kuopuksen syntymän jälkeen :D

Että ei se sukunimiasia kaikille ole niin tärkeää, vaikka onkin mies :D

N36

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman sukunimi on annettu lapsille? Miehelle tulee motivaatiota avioitua, kun lapset kastetaan äidin nimellä. Vipuvartta tämäkin. AP voi lähestyä miestään niinkin, että avioitua voi maistraatissa ja pitää hyvät juhlat vain lähimpien ystävien/ perheen kanssa. Kalliit kirkkohäät ovat monelle inhokki.

Ja tämä nainen tässä on malliesimerkki siitä, miksi suomalaisten naisten kanssa ei mennä naimisiin.

Kaikki on pelkkää kiristämistä ja uhkailua, ja lapsetkin on pelkkiä pelinappuloita.

Kiitos teille kun tuotte tämän kaikkien tietoisuuteen 

Ja sinä olet sinisilmäinen tollo, jos kuvittelet, että muunmaalaiset naiset ovat viattomia enkeleitä, jotka palvovat suomalaista junttimiestä aidosti, ihan vain rakkaudesta.