Kosin avomiestäni, lasteni isää. "Sitähän sopii miettiä"
Tällaisen vastauksen sain. Kuusi vuotta yhdessä, tunnettu koko ikämme eikö olla kovin nuoriakaan enää. Kaksi pientä lasta. Avioliitosta on joskus puhuttu, kummallakaan ei ole mitään periaatteellista sitä vastaan. Juridisesti se olisi järkevää ja jopa tarpeellista, minulle tärkeää myös muista syistä. Kauankohan tuo aikoo miettiä? En puhu koko asiasta enää, nolottaa että edes Kysyin. Onneksi en ostanut sormuksia tms.
Kommentit (125)
Vierailija kirjoitti:
Minusta se lause ei ollut täystyrmäys, vaan että ajatus oli uusi ja yllättävä ja täytyypä miettiä. Mutta ap tietysti tuntee miehen paremmin ja sen äänensävyn, millä se sanottiin.
Miksi sitä pitäisi miettiä?
Miksi ette menneet naimisiin ennen lasten hankkimista? Tai viimeistään kun olit raskaana?
En ole koskaan ymmärtänyt logiikkaa, että voi sitoutua yhteiseen lapseen, mutta ei avioliittoon.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se lause ei ollut täystyrmäys, vaan että ajatus oli uusi ja yllättävä ja täytyypä miettiä. Mutta ap tietysti tuntee miehen paremmin ja sen äänensävyn, millä se sanottiin.
Pakko sanoa, etten tässä tilanteessa osannut tulkita mitenkään, olen aika suorapuheinen ja mies vähän kryptisempi tapaus. Tilanne vaan oli jotenkin niin... tuli sillä hetkellä niin paha mieli etten osannut edes kysyä mitään selvennystä. Menin vain lukkoon ja alettiin puhua muusta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi olette tehneet lapsia, jos naimisiin meno on sinulle tärkeää?
Minulle naimisiin meno on ollut tärkeää, kun on alettu suunnittelemaan lapsia.
Tämä. Jos lähtee halpistielle, halpistiellä pysyy.
Mä en ymmärrä miten joillekin avioliitto on niin mörkö. Siis lapset tehdään ja talo ostetaan, mutta naimisiin meno on se suurin paha ja sitoutuminen ja pallo jalkaan.
Avioliitto on järkevää ja helpottaa asioita jos toinen sattuu kuolemaan. Avopuoliso on tuntematon henkilö lain edessä.
Avioliiton voi päättää ja paperit polttaa, mutta lapset on se ainoa todellinen, peruuttamaton side toiseen ihmiseen.
Odota hetki, ehkä sieltä tulee vastaus.
On hyvin hämmentävä perinne, että kosimiseen yleensäkin vastataan saman tien. Kosija on saanut rauhassa miettiä, mutta kosittavan pitäisi heti ikään kuin refleksillä suostua.
Sitten jos ei tule vastausta kohta kuulu, niin varmasti kannattaa keskustella.
Voiko olla että mies olisi itse halunnut kosia?
Ehkä hän kokee, että mies on se, joka kosii. Astuit nyt hänen varpailleen.
Toisaalta. Eihän ketään voi pakottaa naimisiin.
Ehkä hän on ihan tyytyväinen nykyiseen. Ehkä hän pelkää sitä häähärdelliä.
Myöhäistähän se tietysti nyt on, mutta olisit vaatinut avioliiton ennen lapsia. Nyt ei ole vipua.
Pakkohan teidän on tuo käsitellä ja puhua läpi, selvästi vaivaa sua ja silloin ei kyllä oo hyvä tulevaisuus, jos toista vaivaa noinkin iso asia.
Mistä tiedät, onko lastesi isä? Eihän sitä aina tiedä! Ehkä miehellä on parempaa tietoa asiasta.
"Juridisesti se olisi järkevää ja jopa tarpeellista"
avaa hieman
Vierailija kirjoitti:
Odota hetki, ehkä sieltä tulee vastaus.
On hyvin hämmentävä perinne, että kosimiseen yleensäkin vastataan saman tien. Kosija on saanut rauhassa miettiä, mutta kosittavan pitäisi heti ikään kuin refleksillä suostua.Sitten jos ei tule vastausta kohta kuulu, niin varmasti kannattaa keskustella.
No, minun ei tarvinnut kyllä miettiä, kun mieheni minua kosi. Tottakai kyllä oli vastaukseni. Ymmärrän, jos kosinta tulee puskista tyyliin vuoden tuntemisen jälkeen, mutta jos on useita vuosia jo takana ja lapsiakin, niin ei pitäisi olla mitään mietittävää.
Miksi tuli mieleen, että pohjalainen mies kun kuulosti tuo vastaus vähän kursailukulttuurilta :D anteeksi. Mulla on muutama pohojalaanen tuttava ja välillä meinaa hermo mennä, kun se heidän käsityksensä isostakin kohteliaisuudesta on "kyllähän tuota syö ennen kun selkäänsä ottaa.." Yritä siinä sitten tulkita, oliko vastaus myönteinen, kielteinen vai jotain siltä väliltä.
Ymmärrän, että ei se odotettu/toivottu vastaus omaan kosintakysymykseen, mutta onko mies yleensäkään kovin ylitsevuotavaa tyyppiä? Ehkä vaan hämmentyi ja tuo oli sitten vastaus. Odottelisin sinuna pari päivää tuleeko vastausta ja siinä kohden, jos mies ei palaa itse aiheeseen lähiaikoina, alkaisin miettiä plan b:ta tulevaisuuden suhteen.
Miksi se on yhtäkkiä niin tärkeää kun tähänkin asti on toiminut ilman? Onko se oikeasti joku kynnyskysymys. Miksi se on nyt tärkää ja "tarpeellista"?
Kyllähän se kannattaa ennen lastenhankintaa selvittää, menettekö naimisiin jossain vaiheessa, jos se on toiselle tärkeää. Kaikille se ei ole mikään parisuhteen mitta, kenties vain väline, jolla yhteiskunta meidät luokittelee ja kohtelee perintöasioissa eri tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei. 😔 Itse aikanaan "pakotin" miehen naimisiin. En suosittele.
En itsekään halua painostaa tai pakottaa, olen ollut itse sellaisessa tilanteessa. Ahdistaa, kun pakostakin mietin miksi tällainen vastaus. Eihän se suora kieltäytyminenkään ollut, mutta. En siis puhu asiasta enempää ettei tunnu miehestä pakottamiselta. Ap
Taas näitä kaikelta varjeltavia mielensäpahoittajamiehiä. Ettei voi hellanduudelis kysyä häneltä, mitä hän tarkoitti, jottei raukka vaan kärsi ja saa traumaa ja ahistu niiiin kovin.
Voi näitä vauveleita.
Niin hyvin sanottu. Ei aikuista ihmistä tarvitse varjella totuuksilta, aikuisen pitää voida ajatella epämiellyttäviäkin asioita ja perustella päätöksiään.
toki vika on vain miehessä, aloittaja on ihan huomaamattaan synnyttänyt kaksi lastakin
Minusta tuo kuulostaa siltä, että oli vähän pettynyt kosintaasi (tapa tai aika), mutta muuten olisi valmis.