Lievä kehitysvamma ei lyhennä elinikää. Vaikea sen sijaan jopa 30%. Miksi?

Vaikeasti kehitysvammaisilla on yleensä joku syndrooma, jossa on myös fyysisiä sairauksia.

Tietyillä vaikeasti vammaisilla esiintyy enemmän sairauksia jotka vaikuttaa. Ei siis voi sano, että pelkkä vaikeakaan kehitysvamma automaattisesti lyhentää elämää vaan tietyissä vaikeissa tapauksissa tiettyjen sairaustilojen riski kasvaa ja nämä aiheuttavat sen.

No, mietipä sitä

Vierailija kirjoitti:

Vaikeasti kehitysvammaisilla on yleensä joku syndrooma, jossa on myös fyysisiä sairauksia.

Esimerkiksi hankala sydänvika on todella yleinen.

Mikä kehitysvamma sulla ap on kun et osaa tuon vertaa miettiä asioita?

Jos joku tutkimus väittää, että elinajan odote on joku tietty niin se on puppua. Siihen vaikuttaa fyysiset sairaudet joita valitettvasti vaikeasti vammaisilla esiintyy enemmän.

Sairaanhoitaja

Lääkkeitä työnnetään kymmentä erilaista niin kyllähän siinä henki menee.

Vaikeasti vammainen todennäköisesti tekee elämänsä aikana jotain todella tyhmää mistä lähtee helposti henki pois

Vierailija kirjoitti:

Vaikeasti vammainen todennäköisesti tekee elämänsä aikana jotain todella tyhmää mistä lähtee helposti henki pois

Sanoisin että lievästi vammaisilla on suurempi todennäköisyys tehdä tyhmyyksiä, vaikeasti vammaiset ovat aika lailla holhouksen ja valvonnan alla kaiken aikaa. 

Vaikeasti vammaiset ovat usein sänkypotilaita. Saavat helposti esimerkiksi tappavan keuhkokuumeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikeasti vammainen todennäköisesti tekee elämänsä aikana jotain todella tyhmää mistä lähtee helposti henki pois

Sanoisin että lievästi vammaisilla on suurempi todennäköisyys tehdä tyhmyyksiä, vaikeasti vammaiset ovat aika lailla holhouksen ja valvonnan alla kaiken aikaa. 

Täysin samaa mieltä.

Lievästi kehitysvammaiset ovat paljon kosketuksissa ulkomaailman kanssa, jolloin pinnalle nousevat päihteet, ammatti, ajokortti, perhe, parisuhde ja seksi. Näistä ymmärretään jotakin, mutta ei tarpeeksi. Siitä koituu ongelmia. Kentällä (olen ohjaaja) saa selvitellä asukkaiden nettisotkuja (mm. huijataan nettikirppiksillä rahaa myyden tavaraa, jota ei lähetetä tai ole edes olemassa, tai tyttö lähettää snäpissä miehille kuvia rahaa vastaan) tai pitää seurata kauhuissaan, kun toinen ostaa joka päivä mäkkäristä ruokaa päästäen itsensä pulskaan kuntoon niin, että kohta voi mennä liikuntakyky jos sydän kestää sinne asti.

Varsinkin jos on ilman diagnoosia, niin pidetään yksinkertaisesti hankalana ja laiskana. Tällaisilla henkilöillä on voinut olla nuoruudessa kosteita viikonloppuja, huonoa kaveriseuraa (mm. "kaverit" laittaneet tekemään likaisen työn kuten varastamaan tupakkaa kaupasta), kotoa karkailuja ja lopulta huostaanottoa. Pahimmillaan päädytään aikuisena vankilaan tai päihdepuolelle normaaliälyisen statuksella. Siellä voi viimeistään joku epäillä onkohan nyt jotain, mitä ei ole nähty kunnolla ja näin kehitysvammasta päästään paremmin jyvälle.

Suurempi huoli on sitten niistä, jotka ovat siellä kehitysvammaisen ja heikkolahjaisen rajamailla. Ammattiopinnot ei suju, töitä ei osata hakea, arkiset asiat ei luonnistu, päihteet ja rikollisuus houkuttelevat. Turvaudutaan elossa oleviin lähiomaisiin, kun ei voi itse turvata omaa talouttaan eikä osata hakea etuuksia. Eräskin tuolla diagnoosilla oleva parikymppinen käyttää rahansa baareissa käymällä ja alkoholia kuluu, on täysin riippuvainen äidistään. Koulu jäi kesken, kun ei opinnot edenneet.

Ennen tällaiset ihmisetkin kuuluivat vajaavaltaisuuden piiriin, kun myös heikkolahjaiset luokiteltiin kehitysvammaisiksi ja näin ollen kehitysvammaisten osuus oli suurempi kuin nyt. Nykyään heikkolahjaisia ei luokitella kehitysvammaisiksi, ja diagnoosit erilaisista oppimishäiriöistä, tarkkaavaisuuden häiriöistä ovat sotkeneet asioita sikäli että äo:n merkitys elämässä on unohdettu. Äo on merkittävin tekijä tulo- ja koulutustasoa ja elämässä pärjäämistä ajatellen.