40 v., vakityö, tilillä 3000 euroa, ei muuta omaisuutta/säästöjä. Kuulunko vähemmistöön ikäisissäni?

Meillä on vain yksi elämä. Mitä sitä turhaan säästää ja säästää ja kituuttaa. Ei niitä rahoja hautaan saa ja jos saakin, niin ei niillä mitään siellä tee.  Elämästä pitää nauttia. Ja juuri niistä vuosista, kun on vielä energiaa nauttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu että ihmisillä hyvän elämän pilari on isot säästöt ja ne sijoitukset... Joo tehkää rahoillani mitä haluatte, mut sitä romua ja rahaa kun ei täältä mukaan saa kun aika jättää. Ite laitan hiukan sukan varteen jos siltä tuntuu.

Kyllä se hyvä ja huoleton elämä vaatii talouden tukipilaria. Ei tule katastrofia, jos pesukone hajoaa, sen kun hakee kaupasta uuden, ei tarvitse itkeä, jos lapsi tarvitsee maitopurkin kouluun. Voi vaikka ostaa uuden auton, jos vanha laukeaa. Kaupassa ei tarvitse miettiä ostaako xtra-nakin vai ranskanleivän. Voi toteuttaa mielihalujaan milloin haluaa minkä asian suhteen haluaa, vaikka laittamalla sisustuksen uusiksi. Siihen sitä pesämunaa tarvitaan.Te kädestä suuhun eläjät, ette vaan näe sitä, että taloudellinen turva johtaa parempaan elämänlaatuun jo elinaikana. Itse ainakin muistan hyvin opiskeluaikaisen kitkuttelun siitä, riittikö rahat kuun loppuun. Onneksi ei enää tarvitse kitkutella. Kyllä ahdistaisi, jos ei nelikymppisenä edelleenkään olis rahaa mihinkään.

Kai sä tajuat, ettei jokainen tienaa niin paljon että voi laittaa rahaa sivuun? Olen onnellinen jos itse pystyt.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vain yksi elämä. Mitä sitä turhaan säästää ja säästää ja kituuttaa. Ei niitä rahoja hautaan saa ja jos saakin, niin ei niillä mitään siellä tee.  Elämästä pitää nauttia. Ja juuri niistä vuosista, kun on vielä energiaa nauttia.

Mihin nautintoon tarvitaan rahaa?

Mihin olet ap tuhlannut rahas? Itsellä mennyt matkusteluun. Tiukkaa on tehnyt, että olen saanut säästetyksi 10 000 e ja ikää on 50 v.

Minulla ei ole noinkaan paljon tilillä ja hieman korkeammat tulot. Saan tosin aikanaan perintönä ainakin yhden omakotitalon, todnäk. kaksikik, joten ei paljon kiinnosta.

Tarinani on toinen: olen 46-vuotias, työskentelen erityisopettajana Helsingissä. Palkkani on mielestäni hyvä, hieman vajaa 4000 euroa. Palkkatuloistani olen saanut säästettyä n. 50 000 euroa puskuria. Viimeiset 20 vuotta olen elänyt hyvin askeettisesti kaikesta tinkien, käytännössä mitään ostamatta ja mitään hauskaa tekemättä. Kerran viiteen vuoteen olen käynyt matkalla Euroopassa, kaukomatkalla en koskaan. Tämän olen tehnyt vain sen takia, että lapsuudessa minuun iskostettiin ajattelutapa siitä, että varallisuudella on itseisarvo eikä sen välinearvolla ole mitään merkitystä. Hävettää myöntää, mutta toisin kuin monet en todellakaan ole ajatellut edes eläkepäiviä tai mukavaa elintasoa silloin, vaan ajatellut, että kärvistelen loppuikäni ihailleen pankkitilin saldon kasvamista. 

Viime kesänä, kun paras ystäväni kuoli, ymmärsin eläneeni TÄYSIN väärällä tavalla. Suhteeni rahaan ja varallisuuteen on ollut suomeksi sanottuna sairas. Tajusin myös, että olen menettänyt viimeisen 2 vuosikymmenen aikana hirvittävän paljon asioita, joista kaverini ovat saaneet nauttia, koska ovat uskaltaneet kuluttaa rahaa. Voinkin rehellisesti myöntää, että jos tänä iltana kuolisin, katuisin elämässäni vain tätä, mutta tätä katuisin kyllä aika paljon. 

Et ole ainoa.

Okei, olen paljon sinua nuorempi, mutta avaudun silti. Töitä olen tehnyt 15-vuotiaasta saakka, mtös opiskelujen ohella. Asuin lukioikäisenä jo omillani, enkä ikinä ole ottanut opintotukea tai opintolainaa. Opiskelin yliopistossa ja tein töitä samaan aikaan. Pelkkiä pätkätöitä, palkka bruttona 1900-2700e ja kaikkee siltä väliltä.

Asunut pk-seudulla aina.

Ei mitään säästöjä, ei ole koskaan ollutkaan.

Tällä hetkellä kotihoidontuella lasten kanssa kotona, miehen palkalla lähinnä elellään.

Rahaa on riittänyt aina oakollisiin menoihin, eikä ruoasta tai vaatteista ole ollut puutetta. Muttei tässä mitään säästöjä oo kertynyt, eikä rahaa oo mihinkään ylimääräiseen... Eli aika kädestä suuhun elellään.

Ollaan kuitenkin äärettömän onnellisia!

N32

Vierailija kirjoitti:

Mihin olet ap tuhlannut rahas? Itsellä mennyt matkusteluun. Tiukkaa on tehnyt, että olen saanut säästetyksi 10 000 e ja ikää on 50 v.

Vastasin tuossa aiemmin. Matkusteluun on itselläkin mennyt valtaosa, laskujeni mukaan n. 60 000 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vain yksi elämä. Mitä sitä turhaan säästää ja säästää ja kituuttaa. Ei niitä rahoja hautaan saa ja jos saakin, niin ei niillä mitään siellä tee.  Elämästä pitää nauttia. Ja juuri niistä vuosista, kun on vielä energiaa nauttia.

Mihin nautintoon tarvitaan rahaa?

Koko huolettomaan ja vapaaseen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja satutarinoita täällä. Kyllä säästäminen onnistuu, mutta kaikki joilla on merkittävä määrä säästöjä ap:n ikäisenä ovat joko perineet pesämunan tai sitten vastaavasti saaneet tukea sukulaisilta jossain muussa muodossa kuin perintönä. Tai sitten kitkutelleet niin, että ei sellainen ole elämistä.

Sehän on hyvä, että voi oman persaukisuuden perustella sillä, että muiden omaisuudet on vaan jotain fantasiaa. Ehkä se on joku selviytymismekanismi? Pointtihan on, että jos on teinistä lähtien kuvitellut, että esim. vuokralla-asuminen on tosi hyvä juttu, niin ei tajua, että ne ketkä osti silloin nuorempina omakseen jonkun luukun, ovat päässeet sen avulla ponnistamaan seuraavaan ja seuraavaan. Ei ole tarvinnut mitään sukulaisten panostuksia, kyllä ne omat siivet kantaa, jos tekee järkeviä päätöksiä. Jos ne rahat on menneet viimeiset 20 vuotta kädestä suuhun, niin ei kai voi tajutakaan, että muilla on omaisuus karttunu. Ei tarvitse edes kovin paljon säästää kuussa tai lyhentää lainaa.

Minä en päässyt sitä ensimmäistä luukkua ostamaan, koska vanhempani - hyvätuloinen isäni - ei suostunut takaamaan osuutta asuntolainasta (kokoluokka oli sellainen, että hän 8lisi voinut sen käteisellä maksaa) ja ilman sitä en saanut lainaa. Pariskunnalla olisi onnistunut. Keskipalkkainen työ pk-seudulla. Sitten naimisiin toisen tyhjätaskun kanssa ja kaksi lasta. Siinä on jäänyt asunnot ostamatta. Mutta asumme hyvällä alueella rivitalossa pk-seudulla ja lapset ovat saaneet harrastaa kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on vain yksi elämä. Mitä sitä turhaan säästää ja säästää ja kituuttaa. Ei niitä rahoja hautaan saa ja jos saakin, niin ei niillä mitään siellä tee.  Elämästä pitää nauttia. Ja juuri niistä vuosista, kun on vielä energiaa nauttia.

Mihin nautintoon tarvitaan rahaa?

Matkusteluun, ravintoloissa syömiseen, kahviloissa käymiseen, teatteriin, erilaisiin tapahtumiin, harrastuksiin jne. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Minulla 42v on velaton asunto, sijoitusasunto ja noin tonni tilillä. Olen elänyt kohtuullisilla (n. 1700-2200€/kk) tuloilla kohtuullisen mukavaa elämää koko ikäni ja olen tyytyväinen. Mielelläni pitäisin vähän enemmän puskuria, mutta se mitä jää yli, on nykyisellään mennyt toisen asunnon kuluihin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla 42v on velaton asunto, sijoitusasunto ja noin tonni tilillä. Olen elänyt kohtuullisilla (n. 1700-2200€/kk) tuloilla kohtuullisen mukavaa elämää koko ikäni ja olen tyytyväinen. Mielelläni pitäisin vähän enemmän puskuria, mutta se mitä jää yli, on nykyisellään mennyt toisen asunnon kuluihin.

Et varmaan ainakaan pk-seudulla, tai sitten on perintö tai varakas puoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niitä taloja ja säästötiliä talletuksia mukaansa saa täältä lähtiessään, joten miksipä ei nauttisi elämästään? Asunnon hankinta on hurjan kallis sijoitus, eikä siitä ole takeita, saako omiaan takaisin. Mieluummin asun vuokralla ja haluamallani asuinalueella, tarvittaessa vaihdan ketterästi työn perässä toisellakin paikkakunnalle. Nautin elämästä, en tuhlaa mutten myöskään pidä säästämistä hyvän elämän kriteerinä.

Meille on kyllä vuokralla asuminen ehdoton ei. Kyllä se elämisen laatu painaa sen verran, että asunto tulee olla oma ja hyvätuloisten alueelta. Ei ole kiinnostusta seurata mitään persaukisten ölinää kerrostaloissa. Tietyllä tasolla ei myöskään tarvitse ketterästi juosta minkään hanttihomman perässä, vaan työ seuraa tekijää.

Hyvällä alueella voi asua myös vuokralla.

Kaikkialle ei pääse. Meidän talossa ei esim. ole yhtään vuokrattavaa asuntoa ja jos olisikin, vuokra olisi 1700-2000 euron luokkaa. 

Mitä ihmettä just luin. No kaikkialle ei pääse, vaikka olisi miljoona käteisenä. Riippuu ihan siitä, onko talossa vapaana myytäviä tai vuokrattavia asuntoja. Jotkut voivat vuokrata asuntoa, jonka omistavat ja pyytävät sitten vaikka 2000 euroa kuussa. Kaivopuistosta löytyy esim. talo, jonka vuokra noin 20 tonnia kuussa, mutta ei sitä kämppää ostaa voi.

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna 40v, osa-aikainen vakityö, jossa olen ollut 3v, ja sitä ennen opiskelijana + kotiäitinä/työttömänä uudestaan opiskelijana edeltävät 20v. 

On talolaina ja työssäkäyvä aviomies.

Itsellä rahaa säästössä toisella tilillä n. 1000€, omalla tilillä kuun lopussa aina satasia tai kymppejä. Miehellä vähän sama juttu, mutta säästötileillään himpun enempi.

Tiukkaa on, kaikki rahat menevät joka kuukausi ruokaan, lainaan, kiinteistöveroon, säästötilille, juokseviin kuluihin, autoon, lasten vaatteisiin (eivät ole merkkivaatteita) ja harrastuksiin sekä taloremppaan jota edistämme pikkuhiljaa. Mitään ylimääräistä itselle ei pysty hankkimaan

Ulospäin ei varmaan näy, että rahat ei meinaa riittää juuri koskaan mihinkään.

Omaisuutta on talo, mutta velaton se ei ole. 

Tosta kun ukko lähtee nuoremman matkaan ni sä olet kusessa.

Kuulostaa pahalta. Itsellä on 100000 rahastoissa/osakkeissa, sit asunto josta osa vielä velkaa. Tilillä noin 10000. Palkka alle 4000. En uskaltaisi elää noin kädestä suuhun.

Onko sillä jotakin väliä, mitä muilla on. Ala nyt säästää vaikka 100 euroa kuussa, niin vuoden kuluttua sinulla on 4200 e. Puskuria pitää olla varmuuden vuoksi yllättäviä kuluja varten.

Onko tämä paljon?

quote=Vierailija]Kuulostaa pahalta. Itsellä on 100000 rahastoissa/osakkeissa, sit asunto josta osa vielä velkaa. Tilillä noin 10000. Palkka alle 4000. En uskaltaisi elää noin kädestä suuhun.[/quote]

Tilillä 2500€, velaton asunto miehen kanssa, puolikas velaton asunto, osakkeissa 10 000,

Vierailija kirjoitti:

Tarinani on toinen: olen 46-vuotias, työskentelen erityisopettajana Helsingissä. Palkkani on mielestäni hyvä, hieman vajaa 4000 euroa. Palkkatuloistani olen saanut säästettyä n. 50 000 euroa puskuria. Viimeiset 20 vuotta olen elänyt hyvin askeettisesti kaikesta tinkien, käytännössä mitään ostamatta ja mitään hauskaa tekemättä. Kerran viiteen vuoteen olen käynyt matkalla Euroopassa, kaukomatkalla en koskaan. Tämän olen tehnyt vain sen takia, että lapsuudessa minuun iskostettiin ajattelutapa siitä, että varallisuudella on itseisarvo eikä sen välinearvolla ole mitään merkitystä. Hävettää myöntää, mutta toisin kuin monet en todellakaan ole ajatellut edes eläkepäiviä tai mukavaa elintasoa silloin, vaan ajatellut, että kärvistelen loppuikäni ihailleen pankkitilin saldon kasvamista. 

Viime kesänä, kun paras ystäväni kuoli, ymmärsin eläneeni TÄYSIN väärällä tavalla. Suhteeni rahaan ja varallisuuteen on ollut suomeksi sanottuna sairas. Tajusin myös, että olen menettänyt viimeisen 2 vuosikymmenen aikana hirvittävän paljon asioita, joista kaverini ovat saaneet nauttia, koska ovat uskaltaneet kuluttaa rahaa. Voinkin rehellisesti myöntää, että jos tänä iltana kuolisin, katuisin elämässäni vain tätä, mutta tätä katuisin kyllä aika paljon. 

Olipa hyvä, kun tajusit tuon. Raha helpottaa elämää mutta sen veraan ripustautuminen ei kannata! Elämää ei kannata jättää elämättä rahan ja varallisuuden hamuamisen takia.