Lue keskustelun säännöt.
En jaksa työpaikkailmoitusten älyttömiä vaatimuksia
Perus suunnitteluhommiinkin pitäisi olla sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut. Ei tee mieli hakea enää mihinkään.
T. Taitava, ahkera ja huolellinen introvertti
Kommentit (800)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä on hauskaa kun työpaikkailmoituksessa etsitään nopeaa ja tehokasta tyyppiä joka pitää aikatauluista kiinni ja kaikkea mutta sitten työnantaja ei onnistu tekemään valintaa sovitussa aikataulussa.
Mun parhaat työpaikat ovat olleet sellaisia, missä on ilmoitettu heti seuraavana päivänä.
Ne, missä päätöstä jahkaillaan ja pohditaan viikkokausia, on johtamiseltaan ihan samanlaisia. Mitään ei uskalleta tehdä ja päättää.
Ihmettelen myös useita haastattelukierroksia perustason hommiin silloin, kun ekaankin haastatteluun on otettu vaan maksimissaan neljä ihmistä. Jos finaalissa on kaksi tasavahvaa hakijaa, niin heittäisivät vaikka kolikkoa siitä kumpi otetaan. Kaikkien ajanhukkaa on istuttaa haastateltavia toinen tunti vastaamassa ennalta-arvattaviin kysymyksiin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh en tiedä liittyykö asiaan, mutta työnhakuun...
Joskus aikoinaan hain heseen töihin. Olin ehkä n. 21-vuotias ja soittivat innoissaan, että ottaisivat. Olin siis hakenut toiseen heseen, sinne en päässyt, mutta toiseen toimipisteeseen ottaisivat.
NO, homma kuitenkin kaatui siihen, että tämä uusi hese oli rakentumassa n. 3-4 km päähän kodistani ja he kysyivät puhelimessa että millä ajattelin kulkea matkat, koska sinne suuntaan ei vielä kulje bussit.
Vastasin, että pyörällä/kävellen/mopolla/joskus autolla jos saan lainaan (ei ollut omaa autoa, obviously koska ei töitä=ei rahaa + olen pihi). Eivät halunneetkaan minua töihin, en kuulemma pääsisi millään tulemaan. NIINKUMITÄVVII? mihin hesetyössä tarvitsee omaa autoa? että olisin varmasti ajoissa aina?
BTW, olen nyt 29v. ja edelleen menen sinne suunnille kävellen tai pyörällä.
jepe kirjoitti:
Hauskoja välillä noi työpaikkailmoitukset. Etsitään vaikka millaista supermiestä ja superkoulutusta, kun itselleni rekrytöinnissä ainakin on tärkeintä asenne, joustavuus/venyminen, halu kehittää itseään. Nämä jos löytyy, niin voin palkata.
Millaiseen hommaan palkkaisit? Missä työ on ja milloin alkaa?
jepe kirjoitti:
Hauskoja välillä noi työpaikkailmoitukset. Etsitään vaikka millaista supermiestä ja superkoulutusta, kun itselleni rekrytöinnissä ainakin on tärkeintä asenne, joustavuus/venyminen, halu kehittää itseään. Nämä jos löytyy, niin voin palkata.
Venytkö ja joustatko itsekin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailma on muuttunut kyllä oudoksi. Vuokra-asunnon saamiseenkin vaaditaan jotain suosituskirjeitä. Pitää siis anella, että pääsee kartuttamaan jonkun asuntosijoittajan omaisuutta.. Mikään tavallinen ei enää riitä.
Kirjeistä en perusta, mutta olen kyllä joskus kysynyt luvalla entiseltä vuokranantajalta onko henkilö maksanut vuokransa. Onko se sinusta kohtuuton vaade? Ikävä asenne vuokranantajuuteen kun pitää ajatella normaalia asiaa aneluna.
Eikö tämäkin selviä ihan vaan sillä, että tarkistaa vuokralaisen luottotiedot? Ja kyllä nykyisin asuntonäyttöönkin pitää valmistautua niin kuin kyseessä olisi työhaastattelu. Odotan sitä hetkeä, kun vuokralaiselta aletaan vaatia video-cv:tä. https://www.is.fi/asuminen/art-2000006020130.html
Ei kukaan vuokranantaja pyytelisi todistuksia jos ei olisi kelvottomia vuokralaisia liikenteessä. Jotkut osaavat valehdella todella vakuuttavasti. Haluaisitko itse tuhansien eurojen remonttikulut tai maksamattomat vuokrat?
T. Vuokranantaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maailma on muuttunut kyllä oudoksi. Vuokra-asunnon saamiseenkin vaaditaan jotain suosituskirjeitä. Pitää siis anella, että pääsee kartuttamaan jonkun asuntosijoittajan omaisuutta.. Mikään tavallinen ei enää riitä.
Älä kartuta toisen omaisuutta vaan osta oma asunto.
Ai et pystykään, no voi kyynel.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noiden sosiaalisuustaitovaatimusten avulla voidaan valtion virkojenkin hakijoista karsia ne pahimmat möröt pois ilman valituskierrosta oikeudessa. Normaalit sosiaaliset perustaidot ja introverttiys on ihan ok.
Kukaan aidosti sosiaalinen ei edes halua valtion virkoihin tai ylipäätänsä johonkin hallinnon tai virkamiehen töihin. Valtion virkamiestyö on erittäin epäsosiaalista, vanhanaikaista, äärimmäisen tylsää, puuduttavaa ja erittäin veemäistäkin hommaa kaikin puolin.
Et taida olla teidän työpaikan ilopilleri.
Tunnistan kaltaisesi kaikesta duunissa valittavana uhriutujana, teitä kun johtuu sietämään työpaikalla ellette ole saikulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulospäinsuuntautuneisuus ei välttämättä tarkoita, että ihminen olisi sosiaalisesti taitava. Hän voi olla reipas hölösuu, joka ei ota muita huomioon.
Introvertti taas voi olla todella kyvykäs sosiaalisesti, mutta on parhaimmillaan pienessä ryhmässä tai itsenäisissä jutuissa.
Puheen määrä ei välttämättä korreloi hyvien tapojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea valtiolle töihin, ei ole niin nuukaa osaamisen tai pätevyyskriteerien kanssa.
Siitä vain: https://www.valtiolle.fi/fi-FI/Avoimet_tyopaikat
Haluatko hydrologiksi vai geofyysikoksi?
Itse olen hakenut valtiolle it-hommiin, tiukka seula tuntuu olevan. Kelalle en päässyt tekaistulla syyllä (ei kuulemma onnistu, että asuisin viikot työpaikkakunnalla ja viikonloput kotona), ja osaamisestani keksittiin mukapuute, jota ei mitenkään testattu. Ilmeisesti eivät vain halunneet palkata työtöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haastattelussa käy ilmi onko yhteistyöhaluinen ja sosiaalinen. Eiväthän ne tarkoita kahvikoneen ääressä jutustelua. Vaan kykyä kohdata ihmisiä hyvässä hengessä ja esittää asiansa heille. Suuressa osassa tehtäviä vaaditaan nykyään sekä analyyttisyyttä, että riittävää sosiaalisuutta. Harvassa tehtävässä pärjää pelkästään toisella. Haastattelussa kyllä huomaa kuka on niin herkkänahkainen introvertti, että ottaa tavalliset kysymykset lähes henkilökohtaisena loukkauksena. Jos työnhakija ei jaksa motivoitua edes haastattelussa, niin se ei todellakaan lupaa mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea valtiolle töihin, ei ole niin nuukaa osaamisen tai pätevyyskriteerien kanssa.
Siitä vain: https://www.valtiolle.fi/fi-FI/Avoimet_tyopaikat
Haluatko hydrologiksi vai geofyysikoksi?
Itse olen hakenut valtiolle it-hommiin, tiukka seula tuntuu olevan. Kelalle en päässyt tekaistulla syyllä (ei kuulemma onnistu, että asuisin viikot työpaikkakunnalla ja viikonloput kotona), ja osaamisestani keksittiin mukapuute, jota ei mitenkään testattu. Ilmeisesti eivät vain halunneet palkata työtöntä.
Työkkärin kaikenlaisia uraohjaajan ym. paikkoja näkyy nyt olevan tarjolla. Ei mitään erityisvaatimuksia. Turhaa työtä ja huono palkka, mutta voihan niihin silti hakea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa työhakemusten vaatimus- ja osaamistaso laitetaan usein ylimitoitetuksi, eli tehtävään haetaan pätevämpää tyyppiä kuin tehtävän hoitaminen edellyttää. Näin ollen monessa tehtävässä onkin palkattuna ylipätevä orja, joka on helposti työnantajan muovattavissa, toisaalta pätevyystasoltaan vaativimmissa hommissa häärää liian usein täysi moukka, jolle sopii harja paremmin käteen kuin esimiehen kravatti. En ihmettele, ettei Suomessa työ ja sen tekijä kohtaa, kun työtehtäviin ei palkata edelleenkään parasta Jannua vaan joku Jaska Jokunen tai sitten hassataan parhaat tekijät ulos älyttömien rekryvaatimusten vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mutta sen olen oppinut, ettei tässä yhteiskunnassa voi ajatella vain itseään ja omia eettisiä näkökantojaan, vaan niitä likaisiakin duuneja pitää vain yksinkertaisesti tehdä, mikäli se on ainoa mitä saa. Työttömyys ei voi koskaan olla vaihtoehto. Ei työkykyisen ihmisen kuulu tieten tahtoen olla työttömänä.
Eettisyys tarkoittaa juuri sitä, että ajattelee muutakin kuin itseään.
Kummalla tavoin olet koko yhteiskuntaa ajatellen hyödyllisempi: puhelinhäirikkönä, joka saa osan elatuksestaan työnantajalta, joka saa rahansa siitä kun dementit mummot haksahtavat tilaamaan lehtiä joita eivät edes lue. Vai työttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haastattelussa käy ilmi onko yhteistyöhaluinen ja sosiaalinen. Eiväthän ne tarkoita kahvikoneen ääressä jutustelua. Vaan kykyä kohdata ihmisiä hyvässä hengessä ja esittää asiansa heille. Suuressa osassa tehtäviä vaaditaan nykyään sekä analyyttisyyttä, että riittävää sosiaalisuutta. Harvassa tehtävässä pärjää pelkästään toisella. Haastattelussa kyllä huomaa kuka on niin herkkänahkainen introvertti, että ottaa tavalliset kysymykset lähes henkilökohtaisena loukkauksena. Jos työnhakija ei jaksa motivoitua edes haastattelussa, niin se ei todellakaan lupaa mitään hyvää.
Pitäisikö mielestäsi mukisematta vastata esim. Terveydentilaan tai parisuhteeseen liittyviin uteluihin vaikka niillä ei ole mitään tekemistä työtehtävän kanssa?
Käyttäjä37729 kirjoitti:
Ulospäinsuuntautuneisuus ei välttämättä tarkoita, että ihminen olisi sosiaalisesti taitava. Hän voi olla reipas hölösuu, joka ei ota muita huomioon.
Introvertti taas voi olla todella kyvykäs sosiaalisesti, mutta on parhaimmillaan pienessä ryhmässä tai itsenäisissä jutuissa.
Puheen määrä ei välttämättä korreloi hyvien tapojen kanssa.
Voihan se olla noinkin. Minä olen sekä introvertti että hiljainen. Nuorena ajattelin olevani fiksu kun en päästele suustani mitä sattuu. Nyt 44-vuotiaana osaan jo arvostaa mutkattomia ihmisiä, jotka osaavat pitää yllä keskustelua sosiaalisissa tilanteissa. Uskokaa tai älkää, olen oppinut jopa nauttimaan muutaman hauskan työkaverin seurasta.
Niin, olen myös melko varautunut uusia ihmisiä kohtaan, joten tutustuminen vie kauan. Toisaalta se on viisasta. En ymmärrä, miksi joku haluaa avautua kaikille ihmisille omista asioistaan ja sitten valittaa, jos hänen salaisuutensa leviävät.
Opiskeluaikaan ryhmätyöt olivat kauheaa tuskaa, kun hölöttäjät ajautuivat koko ajan sivuraiteille. Minä taas olin niin ujo, etten saanut sanottua ajatuksiani ääneen. Joku saattoi tulkita, että onpa tuo tyhmä, kun ei sano mitään mihinkään. Vaikka olen hiljainen, sisäinen ajatusmaailmani on ajoittain hyvinkin vilkas. Minulle ei vaan yksinkertaisesti sovi minkäänlainen työskentely, jossa pitää ryhmässä pohtia asioita (ääneen).
Vierailija kirjoitti:
Olen itse (harvinainen?) esimerkki keski-ikäisestä naisesta, joka on epäsosiaalinen mulkku mutta tehokas työmyyrä ja kaikesta huolimatta mukana työelämässä.
En ole koskaan valehdellut olevani sosiaalinen enkä osallistu koskaan kahvitteluihin tms.
Kai mulla on käynyt tautinen tuuri, kun näillä spekseillä on töitä löytynyt.
Äläs nyt, on meitä epäsosiaalisia mulkkunaisia (nalkku? mulkka?) muitakin. Käsitän vuokraavani työnantajalleni aikaani ja osaamistani, muuta en itsestäni anna ellei siitä makseta, piste. Olen myös onnistunut siilautumaan sellaisiin työtehtäviin, joissa lörpötellä ei tarvitse.
Tahallani en kuitenkaan kenenkään mieltä pahoita tai sitä yritä, vaan olen osallistunut läksiäiskahveille ja muihin kekkereihin, enkä mene sinne pilaamaan tunnelmaa vaan juhlistamaan kulloinkin kyseessä olevaa henkilöä. Tasapaino kaikessa.
En tiedä edes miten hemmetissä minulla on vakipaikka koska ajattelin sen olevan lähes mahdotonta nykyään. Tuntuu että sain työn jotenkin sattumankaupalla, ja pienellä pelisilmää. Pantattuja sitäkin paperia lähes viimeiseen asti. Eikä vakipaikkakaan ole mikään elämän suuri turvasatama. Osaaminen auttaa mutta oma osaamiseni ei kovin kummoista edes ole vaikka osaamista tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea valtiolle töihin, ei ole niin nuukaa osaamisen tai pätevyyskriteerien kanssa.
Noh, ihan kaikilla meillä ei ole pokkaa hakea suoraan VTV:n ylijohtajan pallille, oikeuskansleriksi tai edes miksikä lie helkutin valtiosihteeriksi (vieläkö muistatte sen Lin avustuksella positioonsa suhmuroituneen vassarin, joka haastattelussa hihitteli avoimesti joutuneensa googlaamaan tulevat työtehtävänsä?)
Vaikka joo, näkyyhän se jo pitkälle, että itseensä uskomalla voi päästä vaikka ja kuinka korkealle. Kuinka helppoa ja mielekästä onkaan sitten tällaisen johtajanpestin luotsaaminen, no, se onkin sitten jo ihan toinen tarina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin juuri yhden ilmoituksen jossa vaatimuksena oli mm.rento asenne työntekoon. Lojaalius ja elämänmyönteisyys.
Elämänmyönteisyys?!?
Jos se työpaikka on niin karmea, että vaaditaan elämänmyönteisyyttä. Itsemurhan riski on muuten liian suuri.
Hauskoja välillä noi työpaikkailmoitukset. Etsitään vaikka millaista supermiestä ja superkoulutusta, kun itselleni rekrytöinnissä ainakin on tärkeintä asenne, joustavuus/venyminen, halu kehittää itseään. Nämä jos löytyy, niin voin palkata.