En jaksa työpaikkailmoitusten älyttömiä vaatimuksia

Ja minähän nostin joka haastattelussa kissan pöydälle ja kysyin ikärasi*mista, aina sain vastauksen, ettei meidä firmassa sellaista ole.... Ja tadaa, ei tärppiä kuitenkaan, ei edes sähköpostia....

Ystäväni kysyi, miten en saa töitä, olen sanvalmis, iloinen, kielitaitoinen, ahkera ja tunnollinen, eikä vaan löytynyt edes siivous töitä taikka hampurilaisbaareihin tai kauppihin en päässyt, muokkasin hakemuksia ja cv:tä aina työpaikan mukaan. Ei puhettakaan. Ja sitten niitä hel*etin videohaastiksia.... Ei onnistanut nekään, ikinä. Eli kun vaan on liian vanha, ei saa töitä, ei hakemuksilla eikä ilman, ei työkokemuksella ole mitään väliä ei koulutuksilla eikä millään. Tämän paikan sain outoa kyllä, mut liksa on surkea, todella surkea, eikä riitä elämiseen.

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

Vierailija kirjoitti:

Maailma on muuttunut kyllä oudoksi. Vuokra-asunnon saamiseenkin vaaditaan jotain suosituskirjeitä. Pitää siis anella, että pääsee kartuttamaan jonkun asuntosijoittajan omaisuutta.. Mikään tavallinen ei enää riitä.

Huomattu että oli merkitystä millainen ihmisten käsitys on, vaikka sanottiin ettei mitään suosituksia tavallisesti tehdä.  Jo kahteenkin kertaan onnistui.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

Tällaista tämä on ollut jo pitkään. Turhauttaa milleniaalina kuunnella keski-ikäisten "MENE TÖIHIN! MENET VAAN ROHKEASTI PAIKANPÄÄLLE KYSELEMÄÄN!" jargoniaa. 

Tuliko tuo uutisena sinulle? Monet nuoret syrjäytyy, koska he eivät jaksa kilpailla. He ovat luovuttaneet. Koska perustaso ei kerta kelpaa enää niin antaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

Tällaista tämä on ollut jo pitkään. Turhauttaa milleniaalina kuunnella keski-ikäisten "MENE TÖIHIN! MENET VAAN ROHKEASTI PAIKANPÄÄLLE KYSELEMÄÄN!" jargoniaa. 

Tuliko tuo uutisena sinulle? Monet nuoret syrjäytyy, koska he eivät jaksa kilpailla. He ovat luovuttaneet. Koska perustaso ei kerta kelpaa enää niin antaa olla.

Olen keski-ikäinen ja jo ikäisissäni on paljon ihmisiä, jotka eivät ole koskaan saaneet vakituista, kokoaikaista työtä. Kyllä se on enemmänkin vanhempieni sukupolvi eli boomerit, joilla on vanhentuneet käsitykset. Muistaakseni jossain tutkimuksessa oli, että 1975 syntyneet ovat ensimmäinen sukupolvi, jossa on yleistä olla vähän väliä työttömänä koko ikänsä.

:-( kirjoitti:

Ja minähän nostin joka haastattelussa kissan pöydälle ja kysyin ikärasi*mista, aina sain vastauksen, ettei meidä firmassa sellaista ole.... Ja tadaa, ei tärppiä kuitenkaan, ei edes sähköpostia....

Tuossa saa kyllä olla hyvät diplomatian taidot ettei vaikuta vain todella hankalalta ihmiseltä :D

Eikö se, että pääset haastatteluun nyt ylipäätään kerro ettei sitä ole?

Ajatteles, että olet valkoihoinen ja menisit treffeille tummaihoisen kanssa. Ja ekalla treffeillä tämä nostaisi kissan pöydälle siitä oletko rasisti... ja sitten vetäisi johtopäätöksen, että olet, koska et ollut kiinnostunut.

Vierailija kirjoitti:

Olen elämäni aikana palkannut toista kymmentä ihmistä harjoittelijasta "guruun". Iso osa tästä ketjun tauhkaamisesta on aika tuntematonta minulle. Ehkä elän sitten jonkinlaisessa kuplassa.

Toki työtehtäviin tai työympäristöön voi liittyä vaatimuksia tai toivottuja ominaisuuksia. Tässäkin ketjussa on monessa kohtaa esitetty, että "teen vain työni enkä ole sosiaalinen". No se ei vain aina toimi. On paljon tehtäviä, joissa kaivataan tiimihenkeä ja kykyä kommunikoida. Etenkin jälkimmäinen on älyttömän tärkeä, koska huonosti kommunikoiva työntekijä laskee äkkiä kaikkien muiden työtehoa. Jos muiden työntekijöiden työ tai koko tiimin onnistuminen riippuu siitä voivatko muut luottaa sinuun, ymmärtävätkö ne mitä teet ja miten sen teet, niin on ihan turha ajatella, että menee vain töihin ja tekee oman hommansa.

Suurimmat ongelmat mitä olen nähnyt omakohtaisesti töissä on aina liittyneet huonoon kommunikaatioon - siihen, kun joku työntekijä eristäytyy vain tekemään jotain ja sitten liian myöhään huomataan, että jotain on ymmärretty väärin.

Asenne ratkaisee paljon. Olen monta kertaa joustanut "vaatimuksista", kun vastaan tulee ihminen joka osaa vakuuttaa, että pystyy oppimaan. Kokemukseni ovat myös ehdottoman positiivisia siitä, että kun annat innokkaalle ja motivoituneelle mahdollisuuden, niin se myös lunastetaan. Kannattaa miettiä miten vaatimuksia voi taklata tulevaisuudessa, jos ei nyt pysty. Moni työnantaja miettii palkkaamista vuosien jänteillä.

Ja viimeisenä asiana nostan hyvän fiiliksen. Voi olla, että sinua vituttaa työpaikkailmoitukset tai se, että työnhaku kestää kauan. Kukaan ei kuitenkaan palkkaa sinua säälistä tai jouduttuaan syytetyksi. Hanki hyvä olo ja anna sen näkyä.

Hyvä olo on aika kaukana, kun kauppaan mennessä on kymppi rahaa ja pitää miettiä mitä jättää tällä kertaa ostamatta. Tällainen tilanne alkaa näkyä ihmisen ulkonäössä aika nopeasti, eikä sille voi mitään. Kun aikoinaan itse sain työpaikan ja pääsin eroon ko. tilanteesta, alkoivat puolitututkin huomautella, miten vaikutin niin paljon positiivisemmalta kuin ennen. No miksiköhän!

Vierailija kirjoitti:

Hyvä olo on aika kaukana, kun kauppaan mennessä on kymppi rahaa ja pitää miettiä mitä jättää tällä kertaa ostamatta. Tällainen tilanne alkaa näkyä ihmisen ulkonäössä aika nopeasti, eikä sille voi mitään. Kun aikoinaan itse sain työpaikan ja pääsin eroon ko. tilanteesta, alkoivat puolitututkin huomautella, miten vaikutin niin paljon positiivisemmalta kuin ennen. No miksiköhän!

Se on varmasti totta ja hienoa, että sait töitä! Silti kannattaa muistaa, että harvalla yrityksellä on oikeasti varaa olla sosiaalitoimisto. Ei työntekijöitä palkata säälistä tai sen perusteella, että työntekijä tarvitsee töitä - vaan siksi, että työnantaja tarvitsee työntekijää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

Tällaista tämä on ollut jo pitkään. Turhauttaa milleniaalina kuunnella keski-ikäisten "MENE TÖIHIN! MENET VAAN ROHKEASTI PAIKANPÄÄLLE KYSELEMÄÄN!" jargoniaa. 

Tuliko tuo uutisena sinulle? Monet nuoret syrjäytyy, koska he eivät jaksa kilpailla. He ovat luovuttaneet. Koska perustaso ei kerta kelpaa enää niin antaa olla.

Tuli uutisena, olen valmistunut vuosi sitten amk:sta enkä älynnyt suorittaa mitään ylimääräistä. Ihmekkös olenkin edelleen työtön :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen elämäni aikana palkannut toista kymmentä ihmistä harjoittelijasta "guruun". Iso osa tästä ketjun tauhkaamisesta on aika tuntematonta minulle. Ehkä elän sitten jonkinlaisessa kuplassa.

Toki työtehtäviin tai työympäristöön voi liittyä vaatimuksia tai toivottuja ominaisuuksia. Tässäkin ketjussa on monessa kohtaa esitetty, että "teen vain työni enkä ole sosiaalinen". No se ei vain aina toimi. On paljon tehtäviä, joissa kaivataan tiimihenkeä ja kykyä kommunikoida. Etenkin jälkimmäinen on älyttömän tärkeä, koska huonosti kommunikoiva työntekijä laskee äkkiä kaikkien muiden työtehoa. Jos muiden työntekijöiden työ tai koko tiimin onnistuminen riippuu siitä voivatko muut luottaa sinuun, ymmärtävätkö ne mitä teet ja miten sen teet, niin on ihan turha ajatella, että menee vain töihin ja tekee oman hommansa.

Suurimmat ongelmat mitä olen nähnyt omakohtaisesti töissä on aina liittyneet huonoon kommunikaatioon - siihen, kun joku työntekijä eristäytyy vain tekemään jotain ja sitten liian myöhään huomataan, että jotain on ymmärretty väärin.

Asenne ratkaisee paljon. Olen monta kertaa joustanut "vaatimuksista", kun vastaan tulee ihminen joka osaa vakuuttaa, että pystyy oppimaan. Kokemukseni ovat myös ehdottoman positiivisia siitä, että kun annat innokkaalle ja motivoituneelle mahdollisuuden, niin se myös lunastetaan. Kannattaa miettiä miten vaatimuksia voi taklata tulevaisuudessa, jos ei nyt pysty. Moni työnantaja miettii palkkaamista vuosien jänteillä.

Ja viimeisenä asiana nostan hyvän fiiliksen. Voi olla, että sinua vituttaa työpaikkailmoitukset tai se, että työnhaku kestää kauan. Kukaan ei kuitenkaan palkkaa sinua säälistä tai jouduttuaan syytetyksi. Hanki hyvä olo ja anna sen näkyä.

Minä olen viestinnän ammattilainen. Työskentelen missä tahansa tiimissä ja nimenomaan työskentelen, en hälise yksityiselämän kuulumisia ensin 2h ennen kuin päästään edes aloittamaan tapaaminen/projekti ymv. Minulle ei ole väliä, kuka tai millainen toinen tiimin jäsen on, kunhan tiedän mitä hän tekee, missä asioissa voin olla häneen yhteydessä ja mikä hänen nimensä on. Töissä tehdään töitä, autetaan toisia tarvittaessa, mutta monet tiimit ja työryhmät ovat ihmeellisiä seurustelukerhoja, joissa hyvä läpänheitto ja pirtsakka luonne = ammattiosaaminen huipussaan ja alansa kova tekijä. NOT.

Nykyisessä työssäni pitäisi työkulttuuriin liittyen olla iloinen somepilleri, joka on häsläämässä kaikkien kanssa kertoen yksityiselämänsä kipeistäkin asioista 24/7 kaikille. Lisäksi pitää hirveesti käydä siiderillä, kaljalla ja seikkailemassa yhdessä, mielellään pari kertaa vuodessa enemmän tai vähemmän sikaillen. Työkaverien kanssa pitää ryhmittyä kuppikuntiin ja minunlaiseni henkilö, joka tulee aidosti toimeen kaikkien kanssa, ei ole hyvä, koska minua ei voi lokeroida kuppikuntaan Me vs Nuo toiset.

Mitäpä sitten käy työssä? No, se "ammattilaiset" saavat työt. Meillä mm. ylennettiin sanotaan nyt vaikka kokki ilman päivääkään viestinnän alan työkokemusta viestintäpäälliköksi vastaamaan kaikista firman sisäisistä ja asiakkaiden viestinnästä. Ilman päivääkään kokemusta! Koska hän oli iloinen ja pirtsakka = selkeästi sopivin. Minut kutsutaan aina hätiin, kun jossain palaa ja tällainen ilosomepilleri on tehnyt työt päin honkia ja minä korjaan jäljet. Asiakkaille esitetään, että ollaan tosi ammattitaitoisia ja että heidän projektit ovat hirveän hyvissä käsissä. Hah, naurattaisi ellei itkettäisi.

En ole sosiaalinen perhonen. Olen kova työntekijä, joka kohtelee kaikkia tasa-arvoisesti ja tasaveroisesti, ja joka ei etsi itselleen työyhteisöstä sosiaalista piiriä, jonka kanssa jakaa kaikki elämästä. Jos siellä tulee sellainen ystävähenkilö vastaan, se on hienoa! Mutta en hae sitä. Yksityiselämäni pidän yksityisenä, eikä muidenkaan tarvitse jakaa siviiliasioitaan minun kanssani.

Silti olen se ammattitaidoton pölvästi, jota ei kannata palkata. Puuhapetterit ja Sotkusiirit menevät minun ohi, koska töissä pitää olla kivaa pöhinää.

Sinuna lopettaisin kylmästi muiden paikkaamisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä olo on aika kaukana, kun kauppaan mennessä on kymppi rahaa ja pitää miettiä mitä jättää tällä kertaa ostamatta. Tällainen tilanne alkaa näkyä ihmisen ulkonäössä aika nopeasti, eikä sille voi mitään. Kun aikoinaan itse sain työpaikan ja pääsin eroon ko. tilanteesta, alkoivat puolitututkin huomautella, miten vaikutin niin paljon positiivisemmalta kuin ennen. No miksiköhän!

Se on varmasti totta ja hienoa, että sait töitä! Silti kannattaa muistaa, että harvalla yrityksellä on oikeasti varaa olla sosiaalitoimisto. Ei työntekijöitä palkata säälistä tai sen perusteella, että työntekijä tarvitsee töitä - vaan siksi, että työnantaja tarvitsee työntekijää.

Kannattaa muistaa myös, että työnantajan pitää maksaa asiallista palkkaa. Muuten kannattaa katsoa peiliin ja sanoa "minusta ei ole työnantajaksi, koska minulla ei ole varaa maksaa palkkaa" ja lopettaa  hommat.

Miten suhtaudutte jos ilmoituksessa vaaditaan paineensietokykyä?

Minua suututtaa näistä kiristyneissä rekrytointivaatimuksissa se, että minua arvioivat ihmiset, jotka eivät itse ole joutuneet käymään samanlaista prosessia. Työskentelen yliopistossa määräaikaisena tutkijana, useimmiten itse hankittujen apurahojen varassa, ja voi sitä turhantärkeyttä, kun tulee jokin paikka avoimeksi ja suojatyöpaikoissaan vuosikaudet loikoilleet pääsevät lukemaan ja karsimaan hakemuksia ja keksimään kilvan keinoja, joilla testata hakijoita. Usein lopputulos on sitä paitsi jo ennalta sovittu, ja koko hakurumba on pelkkää teatteria - mutta jotkut ilmeisesti tarvitsevat ajanvietettä saadakseen päivänsä kulumaan.

Salaisuus on siinä, että valehtelet hakemuksessa olevasi juuri sellainen kuin he ilmoituksessa toivovat. Otat ne heidän hakemansa ominaisuudet ja kerrot ne jotenkin eri sanoilla, kiertäen niin että niistä välittyy kuva että olet juuri mitä he ilmoituksella etsivät.

Sillä tavalla pääset helpommin haastatteluun ja haastattelussa sitten olet "paras versio itsestäsi" eli pyrit olemaan iloisempi, reippaampi ja sosiaalisempi kuin oikeasti oletkaan. Tällä tavalla itse aloin saamaan töitä, olen luonnostani ujo ihminen ja nuorempana en osannut feikata tarpeeksi menevää ja reipasta. Sitten kun opin tämän "fake it 'till you make it"-taktiikan, niin haastatteluja ja töitä rupes tulemaan. Ei sillä loppujen lopuksi ole yleensä ollut työn kannalta sitten oikeasti mitään väliä, miten puhelias ja menevä olen, kun työt kuitenkin aina hoidan hyvin. Sillä iloisella "pöhinällä" ja räpättämisellä vaan hurmataan ne haastattelijat, hymyilevä ja puhelias käytös saa helpommin aikaan sellaisen mielikuvan että tuo on tosi positiivinen ja reipas ihminen.

No meillä fyysisen työn työnantajilla on toisenlainen ongelma. Ei ole edes hakijoita. Hakemuksia pistää tyypit, jotka haluaa työskennellä kolme päivää viikossa. Otat sitten jonkun kokeiluun. Kuulema kokenut ja erikoistunut. Huomaat kahdessa tunnissa, että tekee hommaa ekaa kertaa elämässään eikä voi myöntää sitä. Ei kun homma purkuun ja ukko pihalle. Tätä on rakennusala.

Vierailija kirjoitti:

Salaisuus on siinä, että valehtelet hakemuksessa olevasi juuri sellainen kuin he ilmoituksessa toivovat. Otat ne heidän hakemansa ominaisuudet ja kerrot ne jotenkin eri sanoilla, kiertäen niin että niistä välittyy kuva että olet juuri mitä he ilmoituksella etsivät.

Sillä tavalla pääset helpommin haastatteluun ja haastattelussa sitten olet "paras versio itsestäsi" eli pyrit olemaan iloisempi, reippaampi ja sosiaalisempi kuin oikeasti oletkaan. Tällä tavalla itse aloin saamaan töitä, olen luonnostani ujo ihminen ja nuorempana en osannut feikata tarpeeksi menevää ja reipasta. Sitten kun opin tämän "fake it 'till you make it"-taktiikan, niin haastatteluja ja töitä rupes tulemaan. Ei sillä loppujen lopuksi ole yleensä ollut työn kannalta sitten oikeasti mitään väliä, miten puhelias ja menevä olen, kun työt kuitenkin aina hoidan hyvin. Sillä iloisella "pöhinällä" ja räpättämisellä vaan hurmataan ne haastattelijat, hymyilevä ja puhelias käytös saa helpommin aikaan sellaisen mielikuvan että tuo on tosi positiivinen ja reipas ihminen.

Pystyn täysin allekirjoittamaan tämän. Vaihdoin työtä reilu vuosi sitten ja kilpailutin 3 työnantajaa toisiaan vastaan ennen valintaa. Iloinen pöhinä pitää olla ja innokas mielellään kun viljelee myös typeriä trendisanoja niin on iso plussa niinkuin tietotyössä "agile" "scrum", jne. Puoli vuotta tsemppaa ja on super positiivinen ja innokas ja sitten koeajan jälkeen voi antaa sisäisen introverttinsa päästä valloilleen. Ei kannata myöskään puristaa mailaa liian kovaa, 50 epäonnistumisen jälkeen oma asenne muuttui välinpitämättömämmäksi ja sanoin rehellisemmin omista epäonnistumisistakin haastiksissa. Jos kaikki elämän pelimerkit on yhden työn haussa niin olet liian epätoivoinen saamaan paikkaa.

On myös huvittaa miten sama hypetys ja iloinen asenne kantaa työelämässä ilman kovia näyttöjä ja tästä en kyllä pidä.

Rakastan etätöitä ja harmittaa jo valmiiksi kun joskus täytyy mennä konttorille tuhlaamaan elämää.

Teen työni hyvin etänä 6h päivä ja saan säännöllisesti kiitosta kovasta tuloksesta ja toimistolla ei edes 8h riitä keskeytyksien ja avokonttorin hälinän vuoksi. Työmatka on 1h/suunta joten minulta säästyy etätöissä 20h/vk aikaa omaan elämään, harrastuksiin, ruuanlaittoon ja ulkoiluun.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

Saman olen huomannut. Itse ehkä kääntäisin tuon siten, että kun omissa opinnoissani on vapaasti valittavia kursseja (toki tutkintoon kuuluvia kylläkin opintopisteiden osalta), niin voisin mainita niistä, että otin vapaasti valittuina opintoina vielä lisää niitä markkinoinnin/taloushallinnon/tietojenkäsittelyn kursseja.

Vierailija kirjoitti:

Tässä voi kyllä olla sekin, että me suomalaiset ollaan aika rehellistä väkeä. Esim. amerikkalaiset opetetaan jo koulussa pitämään puheita, myymään, hoitamaan pitchaus-puhe tuosta vain. Puhumalla voi saada itselleen diilin. Mulle tulee aina mieleen se Nanny-sarjan näyttelijä Fran Drescher, joka ei vain ollut pääosan näyttelijä. Hän loi ja ideoi sarjan miehensä kanssa. Hän on siis mm. tuottaja, ei vain näyttelijä. Se miten Fran myi idean tv-sarjasta tapahtui niin, että hän bongasi jonkun tärkeän tyypin lentokoneessa ja meni tämän viereen istumaan, esitteli itsensä ja kertoi idean. Ja he saivat sopparin.

Kuinka moni meistä uskaltaisi ängetä jonkun päätösvaltaa omaavan menestyjän viereen, esitellä itsensä ja myydä ideansa? Kyllä siinä pieni hiki voisi nousta otsalle. Mutta kaipa työnhaussa pitäisi olla samanlaisella asenteella menossa, ja kuten Fran uskoi ideaansa niin hakijan pitäisi uskoa itseensä.

Kauhean kiva tarina, joka olisi ollut oikein osuva jossain toisessa yhteydessä.

Ongelma onkin se, että vastaavaa odotetaan nykyään silloinkin, kun haetaan liukuhihnatyöntekijää pulttaamaan peltiin pultteja tai siivoojaa 15h/vk. Ei niissä tilanteissa pitäisi kenenkään olla silmät hehkuen brändäämässä itseään isokenkäisimmälle johtajalle, myymässä keksimäänsä uutta ideaa ja tekemässä itsestään luovaa tuottajaa ja moniosaajaa.

Puhutaan aivan eri alan suorittajista ja on järjetöntä vaatia joltain kaupan hyllyttäjäksi hakevalta tähän Franiin verrattavaa suoritusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä voi kyllä olla sekin, että me suomalaiset ollaan aika rehellistä väkeä. Esim. amerikkalaiset opetetaan jo koulussa pitämään puheita, myymään, hoitamaan pitchaus-puhe tuosta vain. Puhumalla voi saada itselleen diilin. Mulle tulee aina mieleen se Nanny-sarjan näyttelijä Fran Drescher, joka ei vain ollut pääosan näyttelijä. Hän loi ja ideoi sarjan miehensä kanssa. Hän on siis mm. tuottaja, ei vain näyttelijä. Se miten Fran myi idean tv-sarjasta tapahtui niin, että hän bongasi jonkun tärkeän tyypin lentokoneessa ja meni tämän viereen istumaan, esitteli itsensä ja kertoi idean. Ja he saivat sopparin.

Kuinka moni meistä uskaltaisi ängetä jonkun päätösvaltaa omaavan menestyjän viereen, esitellä itsensä ja myydä ideansa? Kyllä siinä pieni hiki voisi nousta otsalle. Mutta kaipa työnhaussa pitäisi olla samanlaisella asenteella menossa, ja kuten Fran uskoi ideaansa niin hakijan pitäisi uskoa itseensä.

Kauhean kiva tarina, joka olisi ollut oikein osuva jossain toisessa yhteydessä.

Ongelma onkin se, että vastaavaa odotetaan nykyään silloinkin, kun haetaan liukuhihnatyöntekijää pulttaamaan peltiin pultteja tai siivoojaa 15h/vk. Ei niissä tilanteissa pitäisi kenenkään olla silmät hehkuen brändäämässä itseään isokenkäisimmälle johtajalle, myymässä keksimäänsä uutta ideaa ja tekemässä itsestään luovaa tuottajaa ja moniosaajaa.

Puhutaan aivan eri alan suorittajista ja on järjetöntä vaatia joltain kaupan hyllyttäjäksi hakevalta tähän Franiin verrattavaa suoritusta.

Ja kun tuollaista ei vaan ole mahdollista tehdä sieltä hyllyttäjän paikalta! Vaikka olisikin näkemystä ja kokemusta siitä, että tuote myisi paremmin, kun se on tässä kohtaa hyllyä, sitä ei saa sijoittaa siihen.

Mulle on käynyt tuolla lailla. Minut valittiin kovalla osaamisella ja näytöillä tekemään hieman entistä parempaa hommaa, joka ei liity hyllytykseen tai kaupan alaan, mutta käytän sitä esimerkkinä. Ekat päivät menivät yleisenä perehdytyksenä firmaan. Sitten koitti se jäätävä hetki, kun vanhempi kollega sanoi sivulauseessa "sitten kun sinä hyllytät näitä tuotteita" ja mietin ihmeissäni mitä minä juuri kuulin. Hieman myöhemmin tiesin kuulleeni ensimmäistä kertaa totuuden.

En saa koskaan tietää luuliko esimies aidosti työn olevan niin hienoa kuin kertoi, vai olisiko minun pitänyt "hyllyttäjän" roolissa alkaa kehittää tuloksia paremmaksi. Olisin sen pystynyt tekemään, jos minulle olisi annettu rooli, jossa voin tuoda ideoitani esille ja saada niitä toteutumaankin. Nyt sen tekivät muut ihmiset, enkä voinut astua heidän varpailleen, sitä ei katsottu hyvällä.

Hyvät rekrytoijat! Jos valehtelette työnkuvan ylöspäin, älkää ottako siihen tekijää, joka on jo tehnyt ilmoituksenne tason mukaista työtä. Hän ei tule viihtymään.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ote duunitorin 7 yleistä aloittelijan virhettä -artikkelista:

Jos puhut koulusta, kerro mitä teit siellä. Osallistuitko joihinkin pakollisen opetuksen ulkopuolisiin aktiviteetteihin, kuten hallitustyöhön? Kerro niistä, jos ne liittyvät jotenkin hakemaasi työpaikkaan. Aktiviteetit osoittavat, että sinulla on riittänyt motivaatiota myös muuhun kuin pakolliseen.

Eikö oikeasti enää riitä, että se tutkinto on suoritettu?

Noin 10v sitten minulta kysyttiin työhaastattelussa että olenko ollut missään luottamustoimissa ja sanoin että en ole mutta yritystä olen pyörittänyt, toiselle ihmiselle siis. Kyllä näitä ainakin kysytään jos hakee paikkaa jostain missä on vastuussa koko puljusta tai sen osasta. Haluavat myös noilla kysymyksillä testata onko luotettava, vastuunkantaja ja rehellinen.