En jaksa työpaikkailmoitusten älyttömiä vaatimuksia

myy kirjoitti:

Minä olen saanut kerran sellaista palautetta, jossa kerrottiin rekrytoinnin perustuneen haussa kerrottuihin kolmeen vaatimukseen. Kaksi näistä kriteereistä oli ihan yleisiä ( moni osaa), ja kolmas oli sitten ihan eri alalta (harvinainen yhdistelmä). No, minulla sattui nämä kolme täydellisesti mätsäämään, mutta en ollut päässyt edes haastatteluun. Olen +55v.  Kolme kertaa mietin, että haastanko yrityksen ikäsyrjinnästä oikeuteen. Jälkeenpäin mietin, että olivatkohan lukeneet edes koko hakemusta.

Saisivat laittaa ilmoituksiinsa heti kärkeen, mikä on ehdoton ikäraja työpaikan saamiselle. Olen 57 vuotias ja haen laiskasti työpaikkoja, koska tuskin tulen niihin ikäni vuoksi valituksi. Vuoden yritin kiihkeästi, sitten luovutin.

Ihmetyttää tämä eläkeputken poistaminen ja eläkeiän korottaminen, kun näitä tekstejä lukiessa voi nähdä, kuinka haastavaa töiden saaminen on nuorille.

Mielestäni yli 55 vuotiaiden työttömien pitäisi viimeistään saada joku kansalaispalkka. Pysyisivät pois sitten viemästä rekrytoijien kallista aikaa. Monella tuon ikäisellä on jo työuraa takana yli 30 vuotta ja ehkä massiakin säästössä. Eivät he siitä enää syrjäydy mihinkään ja verojakin ovat maksaneet yllin kyllin. Saan näppylöitä ja joskus pahojakin paiseita kun postilaatikkoon on taas kolahtanut TE:ltä työtarjouslappu. Olen alkanut lähetellä "Valitettavasi valinntanne ei kohdistunut minuun" -viestejä. Eihän se ole jonkun firman vika, että TE pakottaa minut häiritsemään heitä. Peräänkuulutan siis ikääntyneineille jotakin hajasijoituspaikkaa TE:n ja eläkkeen välimaastoon.

Alkoi masentaa, koska olen törmännyt tähän ilmiöön. Olen introvertti, olemukselta hillitty, ehkä hieman aspergerpiirteinen nuorehko nainen. Kuitenkaan en sosiaalisesti ihan tyhmä ole, vaan olen opetellut sosiaalisia taitoja ja harjoitteluista on tullut hyvää palautetta asiakaspalvelun osalta. Löytyy korkeakoulututkinto ja hyvät paperit.

Silti jään rannalle työnhakuprosesseissa vaikka alani on melko työllistävä. Yksinäisiin toimistotöihinkin, jossa ei asiakaskontakteja juuri ole, etsitään voimakkaasti ulospäinsuuntautunutta ihmistä ja työn vaativuuteen nähden asetetaan aivan naurettavia vaatimuksia. Työhaastatteluissa monesti kehutaan hyvää todistustani ja laajaa osaamista, mutta koska en ole kaverillinen, ekstrovertti ja rempseä, jään lopulta valitsematta ja sijastani valitaan vähemmän pätevä, mutta hyvä läpänheittäjä joka "sopii paremmin työyhteisöön".

Olen juuri valmistunut ja jo menettänyt toivoni. Nuoruuden kesätyöhausta asti olen käynyt tätä kamppailua, ikinä en ole se työnantajien ykkösvalinta vaikka osaamista olisi. Saisi kyllä joku tolkku tulla tähän hommaan. Nyt tämä systeemi ei ole tasa-arvoista nähnytkään ja työttömiä syyllistetään liiaksi. Ei kaikista saa tekemälläkään ekstrovertteja tai parhaita läpänheittäjiä kahvihuoneeseen. Tuntuu, että oikea osaaminen ei merkitse enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten työpaikat jotka eivät ota niitä pois hausta, vaikka paikat on täytetty? Harmittaa täyttää hakemus ja laittaa cv sekä kaikki, ja ilmoituksessakin lukee aikaa olevan vielä jäljellä. Mutta  sanotaan että no, tämäpäs on jo täytetty. Aha. No miksi se on sitten haussa? Ottaisi sen sit pois ettei kukaan aikaansa haaskaa.

Luen epäilevästi myös niitä ilmoituksia, joissa sanotaan "hae heti, paikka täytetään heti kun sopiva löytyy, vaikka hakua olisi vielä jäljellä". Okei. Heti tulee omituinen fiilis. Miten millään firmalla on varaa napata yksi joka on NOPEIN ja arvella, että nyt tuli se paras ja jättää muut huomioimatta? Mikä hätä heillä on?

Tämä on muuten totta. Enpä ole itse tullut ajatelleeksi. Ei kai niin kiire voi olla haussa. Tietysti senkin ymmärtää että aina löytyy ”parempia” ihmisiä eli kai haun voi tuetty lopettaa kun riittävän hyvä tulee kohdalle.

Tuolla periaatteella hakivat viimeksi töihin. Kovasti oli kiire palkata, heti piti päättää kun sain tiedon. Varoituskellojen olis pitänyt soida. Kyseessä firma jossa kaikki oli pielessä. Normaalisti hakukierros tehdään määräaikojen puitteissa joten kannattaa kysellä mistä moinen hoppu johtuu.

Voi olla sekin tilanne, että on jo valittu joku henkilö talon sisältä. Haku on vain muodollisuus, eikä ketään muuta hakijaa oikeasti edes harkita. 

Tämä on vähän kuin Dilbertissä, missä haettiin silmälasipäistä möhömahaista henkilöä, jonka nimi on Mark ja joka ajaa tietyllä autolla. 

Jännä, etten ole ikinä törmännyt omalla alallani työpaikkailmoitukseen, jossa vaadittaisiin ekstroverttiyttä. Sen sijaan yhteistyö- ja ryhmätyötaitoja on vaadittu ja ne onnistuvat erinomaisesti myös kaltaiseltani introvertiltä. Luonteenpiirteitäni ja kykyäni kuunnella ja hahmottaa suuria kokonaisuuksia on aina arvostettu.

Vierailija kirjoitti:

Markkinoinnin ammattilaisena etsimässä uutta työtä (ei pakkohaku, koska tällä hetkellä olen työsuhteessa). Rekrytoinnin "ammattilaisena" toimiva nelikymppinen limahymyinen mies kyseli työnhaun lomassa, että eivätkö työhaaveeni ole ristiriidassa henkilöbrändini kanssa. Niin siis millä tavalla? Minulla kun somessa niin pieni määrä seuraajia, etten selvästikään osaa itseäni markkinoida tai tuottaa kiinnostavaa sisältöä. Mitä vittua? Mielellään hakijalla saisi olla jonkinlaista näyttöä somemaailmassa navigoinnista ja henkilöbrändin luomisesta.

Piti todeta aika tiukkan sävyyn, että jokainen tässä maailmassa markkinoinnin kanssa työskentelevä ei haikaile julkisuuden perään sosiaalisessa mediassa. Eikö se työnantajan somekanava ole kuitenkin se oleellisempi mittari? Ilmeisesti hänen mielestään ei.

Tapaaminen jäi jotakuinkin tuohon ja paskanmaku suuhun. Minun mielestäni on todellakin aivan älytöntä vaatia hakijan olevan joku hiton somevaikuttaja. Ja sitä paitsi, jos saisin elantoni somesta, miksi edes hakisin päivätyötä? En muutenkaan ymmärrä tuota ympäri business-maailmaa pyörivää henkilöbrändikulttuuria, jonka mukaan jokaisessa somekanavassa pitäisi verkostoitua joka ikisen silmäätekevän kanssa ja nuolla persettä Linkkarin keskusteluissa. Ehkä valitsin alani väärin. 

Niin tuttua. Olen vaihtamassa alaa terveydenhuolto-alalle jossa työhaastatteluissa väliä on omalla osaamisella ei jollain LinkedInillä ja Instagramilla. Haluan takaisin oikeuden omaan yksityiselämääni, johon alani ei liity millään tavalla. Tämä teeskentelijöiden työkulttuuri on sellaista mitä on vaikeaa kuvailla ihmisille jotka ei ole mukana business-maailmassa. Olen ihan kuitti ja nämä hommat saa jäädä. Suorastaan vihaa henkilöbrändäys-termiä. Minä en ole mikään tuote.

Muistakaa, että myös hiljainen ja ujo voi olla luonteeltaan sosiaalinen. Samoin rohkea ja puhelias ihminen ei välttämättä ole sosiaalisesti taitava.

Minä pääsin mukavalta tuntuvaan työpaikkaan, jossa oli Great Place to Work-sertifikaatti ja kaikkea muuta hevon******. Vattimukset työn suhteen oli mittavat, tämä tuli selväksi kun työni aloitin.Esimies osoittautui pätemisen haluiseksi kaveriksi, joka suoraan sanoen kyttäsi ja puuttui joka ikiseen tekemiseeni. Raivosi minulle puhelimessa ja "kaikki muut" olivat väärällä asenteella liikkeellä, paitis hän itse, koska oli täydellinen. Hän teki hommia vikkonloppuisinkin ja syytti siitä alaisia. Irtisanouduin jo koeaikana - onneksi pääsin eroon hänestä nopealla aikataululla.

Vierailija kirjoitti:

Minä pääsin mukavalta tuntuvaan työpaikkaan, jossa oli Great Place to Work-sertifikaatti ja kaikkea muuta hevon******. Vattimukset työn suhteen oli mittavat, tämä tuli selväksi kun työni aloitin.Esimies osoittautui pätemisen haluiseksi kaveriksi, joka suoraan sanoen kyttäsi ja puuttui joka ikiseen tekemiseeni. Raivosi minulle puhelimessa ja "kaikki muut" olivat väärällä asenteella liikkeellä, paitis hän itse, koska oli täydellinen. Hän teki hommia vikkonloppuisinkin ja syytti siitä alaisia. Irtisanouduin jo koeaikana - onneksi pääsin eroon hänestä nopealla aikataululla.

Kysymys, saako koeajalla irtisanoutumisesta karenssin ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pääsin mukavalta tuntuvaan työpaikkaan, jossa oli Great Place to Work-sertifikaatti ja kaikkea muuta hevon******. Vattimukset työn suhteen oli mittavat, tämä tuli selväksi kun työni aloitin.Esimies osoittautui pätemisen haluiseksi kaveriksi, joka suoraan sanoen kyttäsi ja puuttui joka ikiseen tekemiseeni. Raivosi minulle puhelimessa ja "kaikki muut" olivat väärällä asenteella liikkeellä, paitis hän itse, koska oli täydellinen. Hän teki hommia vikkonloppuisinkin ja syytti siitä alaisia. Irtisanouduin jo koeaikana - onneksi pääsin eroon hänestä nopealla aikataululla.

Kysymys, saako koeajalla irtisanoutumisesta karenssin ?

Saa, tietenkin.

Yhteen paikkaan haettuani työnantaja soitti ja mainosti juurikin heidän 'härskiä huumoria' tai 'roisia läppää'  tms ja että extrovertti kyllä pärjää heillä. Oli pakko tunnustaa olevani introvertti, kun alkoi tuntua työpaikkakiusaajien työpaikalta. Olin kuullut aiemmin sivukorvalla tämän soittajan hiukan ikävästä maineesta. Näin jo sieluni silmin tulevani kiusatuksi siellä.

Johtuu vaan siitä että Suomessa ei ole tarpeeksi työpaikkoja, joka tarkoittaa todella suurta hakijamäärää. Helpompi työnantajan laittaa kovat vaatimukset kun tietää hakijoita niistä huolimatta riittävän, jotka täyttävät nuo vaaditut kriteerit.

Suomessa ongelmana on työpaikkojen puute, jota hallitus edesauttaa viherpiiperryksellään. Ja jos yksi tehdas sattuu tänne tulemaan, niin useampi vastavuoroisesti sulkeutuu.

Vihreät tietysti juhlii kun saadaan maa ajettua alas ja kaikista työttömiä kommarifillaristeja; varmaan toivottavat toverinsa Putinin sitten pelastamaan kun tavoite on saavutettu.

Vierailija kirjoitti:

Palkka(haarukka) ois hyvä läväyttää esille heti työpaikka-ilmossa. Turha sitä on mussuttaa, miten palkka riippuu hakijasta, kun tosiasiassa ainakin vähääkään isommissa pörssiyhtiöissä on jo rekryluvan haun yhteydessä määritelty, millaiselle tasolle tai gradelle kyseinen positio tulee sijoittumaan. Ja talossa on kuitenkin olemassa tiedossa, mitkä on mediaani-palkat ja yleisimmät +/- liukumat jokaiselle gradelle.

Tää on niin totta. Kirjoitin tuolla aiemmin, että rekryän IT- ihmisiä organisaatiooni. Avoimen työpaikan vaativuusluokka on aina tarkkaan määritelty jo silloin kun haetaan yrityksen sisällä rekrytointilupaa. Ja jokaisella vaativuusluokalla firmassa on palkkahaitari, tyylin vaativuusluokka abc tarkoittaa 1000-2000 euroa/kk. Käytännössä talon ulkopuolelta tuleva työntekijä saa tuossa tehtävässä 1000 -1500 euroa/kk palkkaa, koska se haitarin loppupää jätetään tulevia palkakorotuksia varten. Jos uudella työntekijällä on vähän työkokemusta alkupalkka on tässä tehtävässä 1000 euroa/kk ja jos on 10+ vuotta työkokemusta niin palkka on 1500 euroa/kk. 

Se miksi sitä palkkatoivetta pyydetään työhakemuksessa on se, että jos hakija pyytää tuossa em. esimerkissä 3000 euroa/kk niin häntä ei edes viitsitä kutsua haastetteluun. Minäkään en rekrytoijana voi anta  yhtään ylimääräistä euroa palkkaan kuin firman policy sanoo vaikka olisi kuka hakijana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ikinä unohda, kun hain alani 3kk:n sijaisuutta. Siis 3kk:n sijaisuutta, johon olin kelpoinen ja koulutettu, työkokemustakin jo muutamia kuukausia. Minulta udeltiin harrastuksia ja ongelmaksi osoittautui, ettei minulla ollut mitään kivaa ja hauskaa harrastusta, jota voisin esitellä/opettaa porukalle esim. tyky-päivänä. Esimerkiksi Jenni Haukio -tyyliin joku kalannahkojen parkitseminen yms. Vaikea oli siinä sanoa, että mä käyn vaan circuit trainingissa, koiran kanssa lenkillä ja luen. Että ei mitään erityistä ja trendikästä. Tuli uskomaton olo, että lyhyt sijaisuus koulutettuna ihmisenä on siitä kiinni, että pitäisi olla brändännyt itsestään jotain erikoista ja hassua, jota toisi työyhteisöön....

Tavallaan tekisi mieli sanoa, että tämä on ihan kamalaa, koska se on. Ihan älytöntä syynätä läpi jonkin kolmen kuukauden sijaisuuden takia. Sitten vain on se että nykyään ei vain työelämä ole erilaista vaan töihin pyrkivät ovat eri mielellä. Rekryjä tekevänä olen nähnyt, että enemmän sellaista henkkoht matkalaukkua on siellä haastattelussa ja se laukku ei sovi siihen tehtävään ja sitten itketään kun me kuitenkin haetaan ihmistä, joka pystyy sen tehtävän tekemään ilman itkemisiä. Älä ymmärrä väärin. Olen 100-prosenttisen sitä mieltä, että nykyilmot ovat ihan kauheita kun vaaditaan loputtomia listoja jonkin suht simppelin tehtävän tekemiseksi.

Rekryjä tekevänä sun kannattaisi pitää kiinni siitä, että sä pieneltä osaltasi rakennat työyhteisöä. Jos sä edistät sitä, että jokaisen pitää olla kauhean sosiaalinen, elää työlle jne ryhmäytymistä, niin menetät hirveästi potentiaalisia osaajia. 

Tuollainen yhteisö ei kestä mitään poikkeavaa, kukaan ei saa olla hiljainen. Ihan jo senkin takia kannattaa miettiä, että paljonko sä haluat hakijoita rajoittavia asioita valintaprosessiin, työnteko on kuitenkin se ykkösjuttu eikä päivähoitopaikkana toimiminen. Tiimin tulee toimia ammatillisesti, muu on toissijaista. 

Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta toisaalta et ehkä ymmärtänyt mitä minä puolestani tarkoitan. Nykyihminen on totutettu enemmän omien tarpeiden liialliseen korostamiseen ja punkee niitä esille siitä määrin että siitä on haittaa esimerkiksi työelämässä. Hiljaisuudessa ei ole mitään väärää, jos puhutaan neutraalisti ilman asiayhteyttä. Jos asiayhteys on työpaikka, jossa hiljaisesta ihmisestä on vahinkoa, koska kaikki pitää hänestä kaivaa erikseen esiin ja lisäaikaa ja vaivaa käyttämällä, tämä on ongelma. Työelämä on vaikeaa, olen tästä ihan samaa mieltä. Mutta että asennoituminen työelämään yksilön näkökulmasta on ongelmallista, koska työpaikat ja työtehtävät eivät itsessään ole niin yksilöllisiä että hakijoiden yksilöllisyyden rajaton huomioiminen olisi järkevää. Tämä on se ongelma jota nykyihminen ei ymmärrä. Ei kannata etsiä juuri täysin itselle sopivaa paikkaa koska sen olemassaolon todennäköisyys on, noh, aika nolla.

Ei ole yhtään älytön vaatimus, että työntekijällä on sosiaaliset taidot kunnossa. Aniharvassa nimittäin ovat sellaiset työt, joissa ei tarvitse kommunikoida kirjaimellisesti kenenkään kanssa. Itseasiassa vaikka työ olisikin täysin yksin tehtävää, aina voi joutua kommunikoimaan esimerkiksi jonkin asiakkaan, tai pomon kanssa. Siinä vaiheessa jos kommunikaatio ei suju, miten luulet sen vaikuttavan työnteon sujuvuuteen pidemmällä tähtäimellä?

Alansa rautainen ammattilainenkaan ei pärjää yhtään missään, jos hän ei saa koskaan suutaan oma-aloitteisesti auki. Hänen kanssaan on yksinkertaisesti mahdotonta tehdä töitä, jos kommunikointi ei suju saumattomasti molempiin suuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Myös työnantajan oma kuva itsestään on usein väärä. Kaikki tarjoavat muka iloisen ja kannustavan työyhteisön, jossa innovoidaan yhdessä uutta ja päläpälä. 

"Joustava" on sana, jota olen tottunut jo kavahtamaan, koska se tarkoittaa työntekijän joustoa. Eli jos pomo päättää että nyt tehdään ylitöitä ilman korvausta, sun täytyy joustaa ja suostua siihen. 

Olin itse gallupilla ja ilmoituksessa sanottiin "joustavat työajat". Oikeasti työaika oli arkisin 16:30-21, lauantaisin 10-16 ja sunnuntaisin 12-18. Vähintään 3 iltaa viikossa piti tehdä. Jos halusi sunnuntain jolloin oli tuplapalkka, oli otettava myös lauantai jolloin oli peruspalkkaus. Ja aika usein tuli niitä tilanteita, että nyt tarvitsisi tulla jo klo 14 arki-iltana töihin, kun on niin kova kiire. Puhumattakaan siitä, jos tutkimusta ei saatu 21 mennessä valmiiksi vaan piti jäädä 22 asti. Ja työsopimuksessa luki että töitä jatketaan kunnes valvoja päästää lähtemään. 

Tämä varoituksen sanana niille, jotka haluavat "joustavat työajat". 

Yhtään isompien lafkojen pulma rekryissä on myös se että niillä on tosiaan sitten se HR-osasto joka saa sanoa juuta ja jaata noihin työpaikkailmoituksiin myös. Tämä on hyvä tiedostaa. Se itse työntekijää hakeva yksikkö voisi laatia hyvin erilaisen ilmoituksen kuin se hooärrä jonka aamenella se ilmoitus loppupeleissä menee julkiseksi. Ihan vain että ette liikaa syytä ihmisiä jotka sitä tekijää oikeasti hakee. On kokemusta tässä. Turhauttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Maailma on muuttunut kyllä oudoksi. Vuokra-asunnon saamiseenkin vaaditaan jotain suosituskirjeitä. Pitää siis anella, että pääsee kartuttamaan jonkun asuntosijoittajan omaisuutta.. Mikään tavallinen ei enää riitä.

Näinä aikoina asunnonvuokraajilla ei valitettavasti ole varaa ottaa pienintäkään riskiä, että vuokralainen paljastuisi täydeksi hanttapuliksi, ehkä jopa ongelmaiseksi. Mietihän itsekin; Haluaisitko vuokrata oman asuntosi ihan vaikka laitapuolen kulkijalle hyvää hyvyyttään, jolla ei ole mikään kunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan näyttää nykyisin saavan se, joka valehtelee parhaiten.

Näinhän se usein on. Itse en suostu vaan pidän kiinni omista arvoistani.

Ryhdy sitten suosiolla yrittäjäksi. Mikäli töitä haluaa, (ja tilanne on ehkä mahdollisesti kovin kriittinen työnsaannin kannalta) on pystyttävä luopumaan omista arvoistaan, ja moraaleistaan. Elämässä pitää näin muutenkin tehdä epämieluisia asioita, joita ei millään haluaisi tehdä. Jos jättäytyy esimerkiksi työttömäksi sen nojalla, että ei löydä itselleen mieluista työpaikkaa, sillä on kauaskantoisiakin, koko yhteiskuntaan kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia.

Vierailija kirjoitti:

Se on oikein ap. Ei kannata yrittää olla jotain muuta kuin on. Oman persoonansa voi ja kannattaa tuoda rehellisesti esiin. Ei noi "vaatimukset" välttämättä ole mitään kynnyskysymyksiä kuitenkaan.

Omaa persoonallisuutta pitää kyllä jossain määrin olla, mutta jos siihen persoonallisuuteen kuuluu  esimerkiksi kyvyttömyys puhua ihmsille tai tehdä muutenkin sosiaalisia aloitteita, tai vaikkapa olla yksinäinen omasta tahdostaan, sitten sitä persoonallisuutta pitäisi pikimmiten pyrkiä muuttamaan. Ei ole yksilön kannalta ollenkaan terveellistä olla kokonaan ilman sosiaalisia kontakteja, etenkään omien huonojen sosiaalisten taitojen takia.  Niitä sosiaalisia taitoja tarvitsee nimittäin muutenkin elämässä, kuin vain työnteossa/työnhaussa!

Sosiaaliset taidot ovat kynnyskysymys työssä kuin työssä, nimittäin jos et osaa puhua yhtään niin kuinka ajattelit selvitä esimerkiksi työhaastattelusta? Jossa pitää nimenomaan puhua, ja vieläpä sujuvasti.

myy kirjoitti:

Minä olen saanut kerran sellaista palautetta, jossa kerrottiin rekrytoinnin perustuneen haussa kerrottuihin kolmeen vaatimukseen. Kaksi näistä kriteereistä oli ihan yleisiä ( moni osaa), ja kolmas oli sitten ihan eri alalta (harvinainen yhdistelmä). No, minulla sattui nämä kolme täydellisesti mätsäämään, mutta en ollut päässyt edes haastatteluun. Olen +55v.  Kolme kertaa mietin, että haastanko yrityksen ikäsyrjinnästä oikeuteen. Jälkeenpäin mietin, että olivatkohan lukeneet edes koko hakemusta.

Mulla on täsmälleen samanlainen kokemus, paitsi että olin vasta 44. IT-ala ja itse nainen.

Vierailija kirjoitti:

"Etsimme kasvavaan joukkoomme tyyppiä, jolla on rempseä elämänasenne, hyvä tatsi tekemiseen eikä pelkää porukkamme joskus härskiäkin huumoria! Tarvittaessa olet valmiina hommiin jo kukonlaulun aikaan!" (Vähän muokattuna toki, mutta sisältö aika lailla sama.)

Olisi oman alan homma, mutta sen verran kamalalta porukalta kuulostaa tuo rempseä, kukonlaulun aikaan ilakoiva sakki, että en taida mahtua joukoon. Saisinko hoitaa vain työt ilman turhaa vitsinvääntämistä virtuaalikahveilla? Työssäni olen todella hyvä, mutta en jaksa turhanpäiväistä työkavereiden kanssa sosialisoitumista. Työ on työtä ja that's it. Miksi siitä pitää koettaa vääntää jotain, mitä se ei ole? 

Kuulostaa sellaiselta herrakerholta, jossa heitetään rasistista tai muuten loukkaavaa läppää, ja seksuaalista häirintää katsotaan sormien läpi. Jos valitat mistään, olet kurja ilonpilaaja etkä sovi porukkaan.

Voin kuvitella, että tuollaiseen ei moni nainen hae, ja se voi olla tarkoituksenakin.