En jaksa työpaikkailmoitusten älyttömiä vaatimuksia

Viimeisin työhaastattelu yllätti positiivisesti, kun olin valmistellut kaikkia nokkelia vastauksia ja jopa pari humoristista kommenttia. Sitten haastattelu kesti kolme minuuttia ja kaveri kysyi milloin voin aloittaa. 

Työ on paikoitellen hyvinkin tylsää rutiinihommaa, ja kai ne ymmärsivät siellä, ettei sen tekemiseen mitään elämää suurempia visioita tarvita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan näyttää nykyisin saavan se, joka valehtelee parhaiten.

Työnhaku ja varsinkin työhaastattelu on pelkkää teatteria, on vaan opeteltava ulkoa tietyt vuorosanat ja esitettävä ne. Missään tapauksessa ei pidä olla oma itsensä ellei satu olemaan sosiaalinen perhonen, millään muilla ominaisuuksilla ei tunnu olevan merkitystä. Jotenkin olen kuvitellut, että työnantajat haluaisivat hyvän työntekijän eikä hyvää ja rentoa tyyppiä kahvihuoneeseen höpöttämään, mutta olen kai jäänyt johonkin menneisyyteen ajatusteni kanssa.

(Olen muuten saanut työharjoitteluarvosteluun miinuksen siitä, etten osallistunut riittävästi kahvipöytäkeskusteluihin.)

Ap

Työnantajat nimenomaan haluavat hyvän työntekijän. Hyvän työntekijän ominaisuuksiin sattuu muuten oleellisesti kuulumaan sosiaaliset taidot, eli olisi osattava mm. höpöttää siellä kahvihuoneessa muiden kanssa. Tämä nimittäin luo parempaa yhteishenkeä työporukan kesken, jolloin porukan työteho ja yhteistyö tehostuvat merkittävästi.

Osaamisellakin on tietysti suuri merkitys, ja oikeasti osaamattomat  ja tuottamattomat tyypit tajutaan kyllä potkia ennemmin tai myöhemmin pihalle, vaikka olisivat miten hyviä tyyppejä tahansa. Mutta pelkkä osaaminen ilman sosiaalisia taitoja ei riitä, koska kommunikaation takkuillessa koko työporukan työteho heikentyy ajan mittaan olemattomiin. 

Vierailija kirjoitti:

Viimeisin työhaastattelu yllätti positiivisesti, kun olin valmistellut kaikkia nokkelia vastauksia ja jopa pari humoristista kommenttia. Sitten haastattelu kesti kolme minuuttia ja kaveri kysyi milloin voin aloittaa. 

Työ on paikoitellen hyvinkin tylsää rutiinihommaa, ja kai ne ymmärsivät siellä, ettei sen tekemiseen mitään elämää suurempia visioita tarvita. 

Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikein ap. Ei kannata yrittää olla jotain muuta kuin on. Oman persoonansa voi ja kannattaa tuoda rehellisesti esiin. Ei noi "vaatimukset" välttämättä ole mitään kynnyskysymyksiä kuitenkaan.

Omaa persoonallisuutta pitää kyllä jossain määrin olla, mutta jos siihen persoonallisuuteen kuuluu  esimerkiksi kyvyttömyys puhua ihmsille tai tehdä muutenkin sosiaalisia aloitteita, tai vaikkapa olla yksinäinen omasta tahdostaan, sitten sitä persoonallisuutta pitäisi pikimmiten pyrkiä muuttamaan. Ei ole yksilön kannalta ollenkaan terveellistä olla kokonaan ilman sosiaalisia kontakteja, etenkään omien huonojen sosiaalisten taitojen takia.  Niitä sosiaalisia taitoja tarvitsee nimittäin muutenkin elämässä, kuin vain työnteossa/työnhaussa!

Sosiaaliset taidot ovat kynnyskysymys työssä kuin työssä, nimittäin jos et osaa puhua yhtään niin kuinka ajattelit selvitä esimerkiksi työhaastattelusta? Jossa pitää nimenomaan puhua, ja vieläpä sujuvasti.

Paitsi että persoonallisuuttaan ei pysty muuttamaan. Jo taaperoiässä jotkut ovat sosiaalisia ja hakevat kontaktia muihin, toiset taas pelästyvät kun tulee uusi ihminen vastaan. Ei ihminen voi pakottaa itseään ekstrovertiksi, jos ei sitä ole. 

Ihminen voi teeskennellä vain tiettyyn rajaan asti. Jos työ on muutenkin kuormittavaa, jossain vaiheessa tulee se piste etten jaksa kuunnella tuon Raijan selitystä siitä, mitä kaikkia vitamiinilisiä hän syö, enkä Maken tyhmiä vitsejä joka asiasta. Sitten tulee murahdettua jotain, ja sen jälkeen Raija ja Make karttavat minua ja juoruilevat selän takana. Kokemusta on. 

Jos työ tehdään yksin, pitäisi ensisijaisesti hakea ihmistä, joka kykenee työskentelemään pitkiä aikoja yksin, eikä kaipaa ympärilleen sitä supliikkiporukkaa. Työnäyte pitäisi olla tärkein osa rekryprosessia. Valitettavasti juuri tuollaiset "on epätervettä olla epäsosiaalinen"-ajattelijat ovat sielä rekrytoimassa ja odottavat ensisijaisesti hyvää typpiä, jonka kanssa voi heittää läppää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin juuri yhden ilmoituksen jossa vaatimuksena oli mm.rento asenne työntekoon. Lojaalius ja elämänmyönteisyys.

ja haettiin varmaan likaämpäriä puhelinmyyntityöhön

Myyntisihteeriä näemmä kiinteistöalan firmaan.

Vierailija kirjoitti:

Viimeisin työhaastattelu yllätti positiivisesti, kun olin valmistellut kaikkia nokkelia vastauksia ja jopa pari humoristista kommenttia. Sitten haastattelu kesti kolme minuuttia ja kaveri kysyi milloin voin aloittaa. 

Työ on paikoitellen hyvinkin tylsää rutiinihommaa, ja kai ne ymmärsivät siellä, ettei sen tekemiseen mitään elämää suurempia visioita tarvita. 

Gallupilla oli sama, se oli lähinnä pomon lyhyt yksinpuhelu. Sen verran kuunteli, että minulla on miellyttävä ääni. 

Työ oli kyllä sellaista paskaa, että varmaan ottivat kaikki jotka suostuivat tulemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan näyttää nykyisin saavan se, joka valehtelee parhaiten.

Työnhaku ja varsinkin työhaastattelu on pelkkää teatteria, on vaan opeteltava ulkoa tietyt vuorosanat ja esitettävä ne. Missään tapauksessa ei pidä olla oma itsensä ellei satu olemaan sosiaalinen perhonen, millään muilla ominaisuuksilla ei tunnu olevan merkitystä. Jotenkin olen kuvitellut, että työnantajat haluaisivat hyvän työntekijän eikä hyvää ja rentoa tyyppiä kahvihuoneeseen höpöttämään, mutta olen kai jäänyt johonkin menneisyyteen ajatusteni kanssa.

(Olen muuten saanut työharjoitteluarvosteluun miinuksen siitä, etten osallistunut riittävästi kahvipöytäkeskusteluihin.)

Ap

Työnantajat nimenomaan haluavat hyvän työntekijän. Hyvän työntekijän ominaisuuksiin sattuu muuten oleellisesti kuulumaan sosiaaliset taidot, eli olisi osattava mm. höpöttää siellä kahvihuoneessa muiden kanssa. Tämä nimittäin luo parempaa yhteishenkeä työporukan kesken, jolloin porukan työteho ja yhteistyö tehostuvat merkittävästi.

Osaamisellakin on tietysti suuri merkitys, ja oikeasti osaamattomat  ja tuottamattomat tyypit tajutaan kyllä potkia ennemmin tai myöhemmin pihalle, vaikka olisivat miten hyviä tyyppejä tahansa. Mutta pelkkä osaaminen ilman sosiaalisia taitoja ei riitä, koska kommunikaation takkuillessa koko työporukan työteho heikentyy ajan mittaan olemattomiin. 

Kommunikaatio on eri asia kuin supliikkitaidot ja höpöttäminen kahvihuoneessa.

Kannattaa ottaa huomioon, että kaikkien persoona ja elämäntilanne eivät ole sellaiset kahvihuoneeseen sopivat. Voin kuvitella, että vieläkin esim. homo tai transsukupuolinen ihminen ei sovi noihin "hyvien tyyppien" porukoihin. Samoin jos on joku ulkomaalaistaustainen, varsinkin ei-valkoinen, hänen voi olla vaikea sopeutua porukkaan. 

Loppujen lopuksi nämä sisäänlämpiävät kahvikekkerityöpaikat eivät vain sovi kaikille. Monilla on riittävästi sosiaalisia kontakteja vapaa-ajallakin. Tietysti ne on erikseen, joilla ei ole yhtään ystävää ja joille se kahvihuone on ainoa sosiaalinen kontakti elämässä. Mutta minusta on epäeettistä hakea nimenomaan sellaisia ihmisiä, työtaidoista riippumatta.

Meillä on töissä yksi kuolonsyöjä, jota ei tietenkään pois saa, kun hommansa osaa. Sen verran joutuu jatkuvasti muilta työntekijöiltä palautetta kuuntelemaan, että jatkossa meille tulee vain normaalit sosiaaliset taidot omaavia ja myönteisen elämänasenteen omaavia henkilöitä töihin. joten myös jatkossa lukee työpaikkailmoissa nuo liirumlaarumit, jos vaikka pahimmat möröt jättäisivät hakematta.

Vierailija kirjoitti:

Yhteen paikkaan haettuani työnantaja soitti ja mainosti juurikin heidän 'härskiä huumoria' tai 'roisia läppää'  tms ja että extrovertti kyllä pärjää heillä. Oli pakko tunnustaa olevani introvertti, kun alkoi tuntua työpaikkakiusaajien työpaikalta. Olin kuullut aiemmin sivukorvalla tämän soittajan hiukan ikävästä maineesta. Näin jo sieluni silmin tulevani kiusatuksi siellä.

Härskit ja roisit jutut eivät minusta sovi työpaikalle. Pitää olla jotain ammatillisuutta ja asiallisuutta, kyse on kuitenkin työstä eikä äijien saunaillasta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä yksi kuolonsyöjä, jota ei tietenkään pois saa, kun hommansa osaa. Sen verran joutuu jatkuvasti muilta työntekijöiltä palautetta kuuntelemaan, että jatkossa meille tulee vain normaalit sosiaaliset taidot omaavia ja myönteisen elämänasenteen omaavia henkilöitä töihin. joten myös jatkossa lukee työpaikkailmoissa nuo liirumlaarumit, jos vaikka pahimmat möröt jättäisivät hakematta.

"Myös jatkossa", eli ne on lukeneet siellä tähänkin asti ja silti sattui "mörkö" saamaan työn? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikein ap. Ei kannata yrittää olla jotain muuta kuin on. Oman persoonansa voi ja kannattaa tuoda rehellisesti esiin. Ei noi "vaatimukset" välttämättä ole mitään kynnyskysymyksiä kuitenkaan.

Omaa persoonallisuutta pitää kyllä jossain määrin olla, mutta jos siihen persoonallisuuteen kuuluu  esimerkiksi kyvyttömyys puhua ihmsille tai tehdä muutenkin sosiaalisia aloitteita, tai vaikkapa olla yksinäinen omasta tahdostaan, sitten sitä persoonallisuutta pitäisi pikimmiten pyrkiä muuttamaan. Ei ole yksilön kannalta ollenkaan terveellistä olla kokonaan ilman sosiaalisia kontakteja, etenkään omien huonojen sosiaalisten taitojen takia.  Niitä sosiaalisia taitoja tarvitsee nimittäin muutenkin elämässä, kuin vain työnteossa/työnhaussa!

Sosiaaliset taidot ovat kynnyskysymys työssä kuin työssä, nimittäin jos et osaa puhua yhtään niin kuinka ajattelit selvitä esimerkiksi työhaastattelusta? Jossa pitää nimenomaan puhua, ja vieläpä sujuvasti.

Paitsi että persoonallisuuttaan ei pysty muuttamaan. Jo taaperoiässä jotkut ovat sosiaalisia ja hakevat kontaktia muihin, toiset taas pelästyvät kun tulee uusi ihminen vastaan. Ei ihminen voi pakottaa itseään ekstrovertiksi, jos ei sitä ole. 

Ihminen voi teeskennellä vain tiettyyn rajaan asti. Jos työ on muutenkin kuormittavaa, jossain vaiheessa tulee se piste etten jaksa kuunnella tuon Raijan selitystä siitä, mitä kaikkia vitamiinilisiä hän syö, enkä Maken tyhmiä vitsejä joka asiasta. Sitten tulee murahdettua jotain, ja sen jälkeen Raija ja Make karttavat minua ja juoruilevat selän takana. Kokemusta on. 

Jos työ tehdään yksin, pitäisi ensisijaisesti hakea ihmistä, joka kykenee työskentelemään pitkiä aikoja yksin, eikä kaipaa ympärilleen sitä supliikkiporukkaa. Työnäyte pitäisi olla tärkein osa rekryprosessia. Valitettavasti juuri tuollaiset "on epätervettä olla epäsosiaalinen"-ajattelijat ovat sielä rekrytoimassa ja odottavat ensisijaisesti hyvää typpiä, jonka kanssa voi heittää läppää. 

Olet väärässä. Omaa persoonallisuutta on täysin mahdollista muuttaa, ja esimerkiksi introvertin on mahdollista käytännössä muuttua ekstrovertiksi. jos on valmis tekemään muutoksen eteen paljon töitä, sen voi saavuttaa. Harjoitusta, harjoitusta, kovaa työtä ja lisää harjoitusta sekä kovaa työtä se vaatii, mutta se on ihan täysin mahdollista. Pitkäjänteisellä harjoituksella pystyy kyllä selviämään työpäivästä niin, että työt ja kommunikaatio sujuu täysin saumattomasti ja mitään murtumispistettä ei koskaan tule.

Kyllähän rekryäjät hakevatkin yksin tehtäviin töihin juuri sellaisia, jotka pystyvät työskentelemään pitkiä aikoja yksin. Mutta fakta on se, että sellaisissakin töissä useimmiten vain tulee sellaisia tilanteita, joissa pitää pystyä kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa. Siksi sosiaalisten taitojen tärkeyttä ei koskaan voi vähätellä. Hyvät tyypit, joiden kanssa voi heittää läppää ovat usein loppupeleissä niitä kaikkein parhaimpia osaajia, sillä se läpänheitto ja sosialisoituminen on kuin liima, mikä saa työporukan toimimaan tehokkaimmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ketjussa jo kommentoitu, että juuri nyt TE-toimiston sivuilla on pari ilmoitusta, jossa työntekijältä vaaditaan Bon Jovi -tatuointia? Ilmoitukset löytyvät, kun käyttää tuota hakusanana. 

:D:D:D:D:D

Ihan mahtava. Muistakaa nyt, että on firmoja, joissa seistään kuin paskannielleenä ja kaikki tapahtuu ylhäältä määrätyn tavan mukaan. Ja sitten on niitä firmoja, jotka voivat laittaa PILKE SILMÄKULMASSA "vaatimuksen" Bon Jovi -tatuoinnista tai ihan mistä vaan. Kertoo ettei siellä oteta elämää niin vakavasti.

Tiedän yhden yksityisen firman, jonka pomo ilmeisesti harrastaa keilausta. Ihan täydellä sydämellä. Niinpä kun firmaan haettiin työntekijää, niin hakemukseen piti liittää paras keilaustulos ja kertoa seikkaperäisesti myös keilaustaidoista.

Ja sitten vielä: 9 työpaikkaa 10:stä olen saanut sillä tavalla, että firmassa on joku tutuntutuntuttu, joka on käynyt vinkkaamassa HR:lle että tsekkaa toi tyyppi kun se on laittanut hakemuksen. Siis pelkästään tällainen keskustelu riittää:

- ootko lukenu XX:n hakemuksen?

- joo, miten niin, tunnetko sen?

- joo se on mun kaverin tuttu. Hyvä tyyppi, tehny monenlaista hommaa

Kukaan ei halua palkata työntekijää, josta ei tiedä yhtään mitään. Et sinäkään ottaisi kotiisi siivoamaan Janica-Bettiinaa, paitsi jos naapurisi olisi kehunut miten hyvä se on. Sitten ottaisit.

Monesti firmojen pomot ja ylemmät toimihenkilöt tuntevat samantyyppisiä ihmisiä, siis muiden firmojen pomoja ja rekrytyyppejä. Joten jos olit töissä firmassa X ja haet firmaan Y, niin firman Y pomo voi keilaradan laidalla ottaa puheeksi firman X pomon kanssa, että olikos teillä tällainen Maija Meikäläinen joskus töissä? Siinä sitten voidaan varovasti vähän avata tuntemuksia Maijasta työntekijänä. Saikuttiko koko ajan vai pitikö puolen tunnin kahvitaukoja...

Siis olet tosissasi? Näetkö, kuinka me täällä taputamme hi-taas-ti tälle 'mahtavalla vitsinpläjäykselle'? Meillä on leukaperät kipeinä, juu, ei naurusta vaan teeskentelystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikein ap. Ei kannata yrittää olla jotain muuta kuin on. Oman persoonansa voi ja kannattaa tuoda rehellisesti esiin. Ei noi "vaatimukset" välttämättä ole mitään kynnyskysymyksiä kuitenkaan.

Omaa persoonallisuutta pitää kyllä jossain määrin olla, mutta jos siihen persoonallisuuteen kuuluu  esimerkiksi kyvyttömyys puhua ihmsille tai tehdä muutenkin sosiaalisia aloitteita, tai vaikkapa olla yksinäinen omasta tahdostaan, sitten sitä persoonallisuutta pitäisi pikimmiten pyrkiä muuttamaan. Ei ole yksilön kannalta ollenkaan terveellistä olla kokonaan ilman sosiaalisia kontakteja, etenkään omien huonojen sosiaalisten taitojen takia.  Niitä sosiaalisia taitoja tarvitsee nimittäin muutenkin elämässä, kuin vain työnteossa/työnhaussa!

Sosiaaliset taidot ovat kynnyskysymys työssä kuin työssä, nimittäin jos et osaa puhua yhtään niin kuinka ajattelit selvitä esimerkiksi työhaastattelusta? Jossa pitää nimenomaan puhua, ja vieläpä sujuvasti.

Paitsi että persoonallisuuttaan ei pysty muuttamaan. Jo taaperoiässä jotkut ovat sosiaalisia ja hakevat kontaktia muihin, toiset taas pelästyvät kun tulee uusi ihminen vastaan. Ei ihminen voi pakottaa itseään ekstrovertiksi, jos ei sitä ole. 

Ihminen voi teeskennellä vain tiettyyn rajaan asti. Jos työ on muutenkin kuormittavaa, jossain vaiheessa tulee se piste etten jaksa kuunnella tuon Raijan selitystä siitä, mitä kaikkia vitamiinilisiä hän syö, enkä Maken tyhmiä vitsejä joka asiasta. Sitten tulee murahdettua jotain, ja sen jälkeen Raija ja Make karttavat minua ja juoruilevat selän takana. Kokemusta on. 

Jos työ tehdään yksin, pitäisi ensisijaisesti hakea ihmistä, joka kykenee työskentelemään pitkiä aikoja yksin, eikä kaipaa ympärilleen sitä supliikkiporukkaa. Työnäyte pitäisi olla tärkein osa rekryprosessia. Valitettavasti juuri tuollaiset "on epätervettä olla epäsosiaalinen"-ajattelijat ovat sielä rekrytoimassa ja odottavat ensisijaisesti hyvää typpiä, jonka kanssa voi heittää läppää. 

Olet väärässä. Omaa persoonallisuutta on täysin mahdollista muuttaa, ja esimerkiksi introvertin on mahdollista käytännössä muuttua ekstrovertiksi. jos on valmis tekemään muutoksen eteen paljon töitä, sen voi saavuttaa. Harjoitusta, harjoitusta, kovaa työtä ja lisää harjoitusta sekä kovaa työtä se vaatii, mutta se on ihan täysin mahdollista. Pitkäjänteisellä harjoituksella pystyy kyllä selviämään työpäivästä niin, että työt ja kommunikaatio sujuu täysin saumattomasti ja mitään murtumispistettä ei koskaan tule.

Kyllähän rekryäjät hakevatkin yksin tehtäviin töihin juuri sellaisia, jotka pystyvät työskentelemään pitkiä aikoja yksin. Mutta fakta on se, että sellaisissakin töissä useimmiten vain tulee sellaisia tilanteita, joissa pitää pystyä kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa. Siksi sosiaalisten taitojen tärkeyttä ei koskaan voi vähätellä. Hyvät tyypit, joiden kanssa voi heittää läppää ovat usein loppupeleissä niitä kaikkein parhaimpia osaajia, sillä se läpänheitto ja sosialisoituminen on kuin liima, mikä saa työporukan toimimaan tehokkaimmin.

Sinä et muuten edes tiedä mitä introverttiys tarkoittaa. Ei intron tarvitse muuttua miksikään. Introvertti voi olla hyvinkin sosiaalinen ja puhelias, mutta sitten hän tarvitsee "toipumisaikaa" eli yksinäisyyttä, rauhaa ja omaa aikaa siihen vastapainoksi. Sosiaalisuus ja epäsosiaalisuus sekä ujous ovat eri asioita.

En lähtisi neuvomaan näin painokkaasti jos koko käsite on hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ne hakuprosessit. :D Harkitsin hakea teollisuussiivoojaksi mutta päätin toisin kun luin että olisi pakko lähettää video-cv. Siivoojaksi!

Video-cv siivoojan työhön??? Kunnon kyykyttämistä ja alistamista. Kas kun ei pakoteta polvistumaan lipittämään työnantajan persereikää ennen haastatteluhuoneeseen pääsyä.

Nykyään vaaditaan video-cv jopa varastohommiin.

Tiedän tyypin joka teki tuon lisäksi myös haastattelun skypessä mikä kesti liki 30min ja varastohommista kyse. Hullun hommaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan näyttää nykyisin saavan se, joka valehtelee parhaiten.

Näinhän se usein on. Itse en suostu vaan pidän kiinni omista arvoistani.

Ryhdy sitten suosiolla yrittäjäksi. Mikäli töitä haluaa, (ja tilanne on ehkä mahdollisesti kovin kriittinen työnsaannin kannalta) on pystyttävä luopumaan omista arvoistaan, ja moraaleistaan. Elämässä pitää näin muutenkin tehdä epämieluisia asioita, joita ei millään haluaisi tehdä. Jos jättäytyy esimerkiksi työttömäksi sen nojalla, että ei löydä itselleen mieluista työpaikkaa, sillä on kauaskantoisiakin, koko yhteiskuntaan kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia.

Arvostatko itse vaikka puhelinmyyjiä? Suostuisitko tekemään kuukausikaupalla puhelinmyyntiä, jos mitään muuta ei olisi tarjolla? 

Kannattaa miettiä, mikä se todellisuus on missä ihmiset elävät. Useimmat myyntityöt ovat epäeettistä ja kiusallista tuputtamista, jota kukaan ei arvosta.

Mutta muista sitten kysyä työpaikkaa. Älä töitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikein ap. Ei kannata yrittää olla jotain muuta kuin on. Oman persoonansa voi ja kannattaa tuoda rehellisesti esiin. Ei noi "vaatimukset" välttämättä ole mitään kynnyskysymyksiä kuitenkaan.

Omaa persoonallisuutta pitää kyllä jossain määrin olla, mutta jos siihen persoonallisuuteen kuuluu  esimerkiksi kyvyttömyys puhua ihmsille tai tehdä muutenkin sosiaalisia aloitteita, tai vaikkapa olla yksinäinen omasta tahdostaan, sitten sitä persoonallisuutta pitäisi pikimmiten pyrkiä muuttamaan. Ei ole yksilön kannalta ollenkaan terveellistä olla kokonaan ilman sosiaalisia kontakteja, etenkään omien huonojen sosiaalisten taitojen takia.  Niitä sosiaalisia taitoja tarvitsee nimittäin muutenkin elämässä, kuin vain työnteossa/työnhaussa!

Sosiaaliset taidot ovat kynnyskysymys työssä kuin työssä, nimittäin jos et osaa puhua yhtään niin kuinka ajattelit selvitä esimerkiksi työhaastattelusta? Jossa pitää nimenomaan puhua, ja vieläpä sujuvasti.

Paitsi että persoonallisuuttaan ei pysty muuttamaan. Jo taaperoiässä jotkut ovat sosiaalisia ja hakevat kontaktia muihin, toiset taas pelästyvät kun tulee uusi ihminen vastaan. Ei ihminen voi pakottaa itseään ekstrovertiksi, jos ei sitä ole. 

Ihminen voi teeskennellä vain tiettyyn rajaan asti. Jos työ on muutenkin kuormittavaa, jossain vaiheessa tulee se piste etten jaksa kuunnella tuon Raijan selitystä siitä, mitä kaikkia vitamiinilisiä hän syö, enkä Maken tyhmiä vitsejä joka asiasta. Sitten tulee murahdettua jotain, ja sen jälkeen Raija ja Make karttavat minua ja juoruilevat selän takana. Kokemusta on. 

Jos työ tehdään yksin, pitäisi ensisijaisesti hakea ihmistä, joka kykenee työskentelemään pitkiä aikoja yksin, eikä kaipaa ympärilleen sitä supliikkiporukkaa. Työnäyte pitäisi olla tärkein osa rekryprosessia. Valitettavasti juuri tuollaiset "on epätervettä olla epäsosiaalinen"-ajattelijat ovat sielä rekrytoimassa ja odottavat ensisijaisesti hyvää typpiä, jonka kanssa voi heittää läppää. 

Olet väärässä. Omaa persoonallisuutta on täysin mahdollista muuttaa, ja esimerkiksi introvertin on mahdollista käytännössä muuttua ekstrovertiksi. jos on valmis tekemään muutoksen eteen paljon töitä, sen voi saavuttaa. Harjoitusta, harjoitusta, kovaa työtä ja lisää harjoitusta sekä kovaa työtä se vaatii, mutta se on ihan täysin mahdollista. Pitkäjänteisellä harjoituksella pystyy kyllä selviämään työpäivästä niin, että työt ja kommunikaatio sujuu täysin saumattomasti ja mitään murtumispistettä ei koskaan tule.

Kyllähän rekryäjät hakevatkin yksin tehtäviin töihin juuri sellaisia, jotka pystyvät työskentelemään pitkiä aikoja yksin. Mutta fakta on se, että sellaisissakin töissä useimmiten vain tulee sellaisia tilanteita, joissa pitää pystyä kommunikoimaan toisen ihmisen kanssa. Siksi sosiaalisten taitojen tärkeyttä ei koskaan voi vähätellä. Hyvät tyypit, joiden kanssa voi heittää läppää ovat usein loppupeleissä niitä kaikkein parhaimpia osaajia, sillä se läpänheitto ja sosialisoituminen on kuin liima, mikä saa työporukan toimimaan tehokkaimmin.

No, minusta sinä olet väärässä. Oletko itse kovalla harjoittelulla muuttanut täysin persoonallisuutesi? Jos et, niin älä yritä tuputtaa sitä ajatusta muille. Introverttiydessäkin voi olla eri asteita. Esim. jaksan olla sosiaalinen 8h päivässä, mutta en sitten jaksaisi enää illalla puuhata lasteni kanssa. Useimmille ne lapset ovat tärkeämpiä, ja silloin työn on oltava sellainen ettei se ole 24/7 sitä läpänheittoa. 

Kommunikaatio ja sosiaaliset taidot on eri asia kuin ekstroverttiys ja läpän heittäminen. Ja olen eri mieltä tuostakin että läpänheitto on liima, joka tekee työstä tehokkaampaa. Siinä voi tulla paljonkin ristiriitatilanteita, jos joku vitsi loukkaa jotakuta tai on tarpeettoman roisi tms. Ja kun suurin osa näistä "hyvistä tyypeistä" heittää todella huonoa ja kulunutta läppää. Väkinäisille jutuille tekonauraminen on ankeaa. 

Ja täällähän oli kommentti siitäkin työyhteisöstä, jossa ihmiset eivät pysty keskittymään hommiinsa, kun pitää olla koko ajan juttelemassa muille. Ei se vaan kaikissa töissä ole hyvä juttu. 

Hain itse työpaikkaa ja ilmoitusta lukiessa tiesi, että ala oli vaativa. Meidät työnhakijat laitettiin ryhmiin ja sen johtokunnan edessä sitten piti tehdä työhaastattelu.

Ja tosiaan siinä ryhmässä missä olin, sattui se hölöttävä, puhelias, ekstrovertti joka oli ilopilleri ja energinen siis sulava suustaan.

Sai paikan, vaikka ei ollut alan koulutusta tai päivääkään kokemusta alalta.

Itselleni se oli ensimmäinen kerta elämässä, kun tunsin jääväni niin sanoen toisten jalkoihin, kuten jäivät kaikki muutkin siinä työhaastattelussa, myös ne joilla oli alalta vankka ja useiden vuosien kokemus.

Vierailija kirjoitti:

Maailma on muuttunut kyllä oudoksi. Vuokra-asunnon saamiseenkin vaaditaan jotain suosituskirjeitä. Pitää siis anella, että pääsee kartuttamaan jonkun asuntosijoittajan omaisuutta.. Mikään tavallinen ei enää riitä.

Omistusasuntoon tarvitaan takaaja ja pankkiiri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työpaikan näyttää nykyisin saavan se, joka valehtelee parhaiten.

Näinhän se usein on. Itse en suostu vaan pidän kiinni omista arvoistani.

Ryhdy sitten suosiolla yrittäjäksi. Mikäli töitä haluaa, (ja tilanne on ehkä mahdollisesti kovin kriittinen työnsaannin kannalta) on pystyttävä luopumaan omista arvoistaan, ja moraaleistaan. Elämässä pitää näin muutenkin tehdä epämieluisia asioita, joita ei millään haluaisi tehdä. Jos jättäytyy esimerkiksi työttömäksi sen nojalla, että ei löydä itselleen mieluista työpaikkaa, sillä on kauaskantoisiakin, koko yhteiskuntaan kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia.

Arvostatko itse vaikka puhelinmyyjiä? Suostuisitko tekemään kuukausikaupalla puhelinmyyntiä, jos mitään muuta ei olisi tarjolla? 

Kannattaa miettiä, mikä se todellisuus on missä ihmiset elävät. Useimmat myyntityöt ovat epäeettistä ja kiusallista tuputtamista, jota kukaan ei arvosta.

En itse arvosta puhelinmyyjiä juuri ollenkaan, mutta kyllä minä silti suostuisin sitä tekemään mikäli mitään muuta työtä en saisi. Pitäähän sitä työkykyisen ihmisen tehdä jotain töitä elääkseen, ihan mitä vain laillista työtä.  Tuollainen eettinen ajattelu se lopulta koituu tuomioksi.