En jaksa työpaikkailmoitusten älyttömiä vaatimuksia

Haluan vielä tuohon marjanmyyntiin lisätä, että itse olen ainakin sen verran tietoinen työelämän lakipykälistä, että jos minut tällaiseen hämärähommaan aiotaan osoittaa, niin aion työnantajalta kysyä itse kysymyksiä joilla selviää ollaanko laillisilla vesillä tai kierretäänkö lakia jollain tapaa - kivasti muotoiltuna tietenkin.

Laittomasti toimivien yrityksien edustajat eivät pidä lisäkysymyksiä esittävästä työnhakijasta, sillä se tuottaa heille ongelmia. Tätä he eivät tietenkään voi sanoa syyksi kun kysytään että miksi hakijaa ei valittu, syynä on ylipätevyys työhön.

Tiedän omasta kokemuksesta useita marjanmyyntifirmoja joissa ei hoideta työantajamaksuja, palkka maksetaan pimeänä ja työsopimusta ei tehdä. Näiden kanssa saa olla varovainen. Samoin paikkojen kansaa joissa pohjapalkkaa ei ole lainkaan, päädyt tekemään täyttä päivää töihin ilman palkkaa. Jonkun MOT:n pitäisi tehdä juttu näistä paikoista ja työkkärin eettisyydestä.

mitä mieltä olette siitä ettei rekry firman julkaisemissa työpaikoissa kerrota esim työpaikan sijaintia? 

Vähän vaikea on ajokortittoman ja autottoman hakea johonkin vähän kuin sika säkissä tietämättä minne on sitten päätymässä. 

Mulla epäilyttää nää jotka kehuskelee että "positiivinen ja iloinen työporukka" mutta silti ilmoituksessa ei kerrota firman nimeä. JOS asiat on kerta niin hyvin että kaikkia vain naurattaa ja on mukavaa niin miksi nimi ja sijainti on piilossa? Tää homma haisee.

Vierailija kirjoitti:

mitä mieltä olette siitä ettei rekry firman julkaisemissa työpaikoissa kerrota esim työpaikan sijaintia? 

Vähän vaikea on ajokortittoman ja autottoman hakea johonkin vähän kuin sika säkissä tietämättä minne on sitten päätymässä. 

Mulla epäilyttää nää jotka kehuskelee että "positiivinen ja iloinen työporukka" mutta silti ilmoituksessa ei kerrota firman nimeä. JOS asiat on kerta niin hyvin että kaikkia vain naurattaa ja on mukavaa niin miksi nimi ja sijainti on piilossa? Tää homma haisee.

Sinne pitää soittaa ja kysyä missä työpaikka sijaitsee. Naurettavaahan tämä tietenkin on ja haaskaa kaikkien aikaa ja resursseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailma on muuttunut kyllä oudoksi. Vuokra-asunnon saamiseenkin vaaditaan jotain suosituskirjeitä. Pitää siis anella, että pääsee kartuttamaan jonkun asuntosijoittajan omaisuutta.. Mikään tavallinen ei enää riitä.

Kyse ei ole etteikö tavallinen riitä, mutta kun noita täystuhottuja vuokra-asuntoja kun alkaa omalle kohdalle tulla useampi, niin silloin aletaan tiukentaa sitä seulaa, että kenelle sitä vuokrataan. Joten jos kukaan ei suostu kirjoittamaan mitään tai sinä et pysty mitenkään todistamaan, että osaat hoitaa raha-asiasi ja pitää asunnon kunnossa, niin joku muu pystyy ja se asunto menee hänelle.

Pyydä mahdollinen tuleva vuokraisäntä katsomaan millaisessa kunnossa nykyinen asuntosi on. Kerro kuinka hyvin osaat hoitaa raha-asiasi ja näytä todisteet. Kyllä hyvät vuokralaiset löytävät asunnon aina.

Eikö tämäkin selviä ihan vaan sillä, että tarkistaa vuokralaisen luottotiedot? Ja kyllä nykyisin asuntonäyttöönkin pitää valmistautua niin kuin kyseessä olisi työhaastattelu. Odotan sitä hetkeä, kun vuokralaiselta aletaan vaatia video-cv:tä. https://www.is.fi/asuminen/art-2000006020130.html

Ei välttämättä selviä, sillä luottotietomerkinnät eivät ole reaaliaikaiset. Siellä voi näkyä vanhoja jo selvitettyjä velkoja siinä missä voi olla näkymättä juuri 2 kuukautta sitten tehdyt kymmenien tuhansien velat. 

eri

Vierailija kirjoitti:

mitä mieltä olette siitä ettei rekry firman julkaisemissa työpaikoissa kerrota esim työpaikan sijaintia? 

Vähän vaikea on ajokortittoman ja autottoman hakea johonkin vähän kuin sika säkissä tietämättä minne on sitten päätymässä. 

Mulla epäilyttää nää jotka kehuskelee että "positiivinen ja iloinen työporukka" mutta silti ilmoituksessa ei kerrota firman nimeä. JOS asiat on kerta niin hyvin että kaikkia vain naurattaa ja on mukavaa niin miksi nimi ja sijainti on piilossa? Tää homma haisee.

Suhtaudun näihin itse siten, että ko. firmassa on jotain hämärää tai sen imago on niin paskana että pitää nimi piilottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten työpaikat jotka eivät ota niitä pois hausta, vaikka paikat on täytetty? Harmittaa täyttää hakemus ja laittaa cv sekä kaikki, ja ilmoituksessakin lukee aikaa olevan vielä jäljellä. Mutta  sanotaan että no, tämäpäs on jo täytetty. Aha. No miksi se on sitten haussa? Ottaisi sen sit pois ettei kukaan aikaansa haaskaa.

Luen epäilevästi myös niitä ilmoituksia, joissa sanotaan "hae heti, paikka täytetään heti kun sopiva löytyy, vaikka hakua olisi vielä jäljellä". Okei. Heti tulee omituinen fiilis. Miten millään firmalla on varaa napata yksi joka on NOPEIN ja arvella, että nyt tuli se paras ja jättää muut huomioimatta? Mikä hätä heillä on?

Tämä on muuten totta. Enpä ole itse tullut ajatelleeksi. Ei kai niin kiire voi olla haussa. Tietysti senkin ymmärtää että aina löytyy ”parempia” ihmisiä eli kai haun voi tuetty lopettaa kun riittävän hyvä tulee kohdalle.

Ei oo tosi... No voithan laittaa kuvan kun jynssäät kotona pyttyä... erotut eduksesi tai sitten et.

Videoissa on se hyvä puoli että sen voi nauhoittaa vaikka 100 kertaa kunnes on tyytyväinen. Säästää työnantajan ja hakijan aikaa kun ei tarvitse mennä turhaan paikan päälle, jollei hakija ole yhtään sitä mitä haetaan.

En itsekään tykkää niitä videoita tehdä, mutta mieluummin niin kuin että matkustat paikan päälle, pyörit lähistöllä odottamassa haastattelun alkua, sitten odotat aulassa ja vaikka tajuat 5 minuuttia haastattelun alettua ettei sinua tulla palkkaamaan, kituutat sen tunnin haastattelun loppuun ja taas tuhlaat aikaa kotimatkaan. Päälle ketutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs sitten työpaikat jotka eivät ota niitä pois hausta, vaikka paikat on täytetty? Harmittaa täyttää hakemus ja laittaa cv sekä kaikki, ja ilmoituksessakin lukee aikaa olevan vielä jäljellä. Mutta  sanotaan että no, tämäpäs on jo täytetty. Aha. No miksi se on sitten haussa? Ottaisi sen sit pois ettei kukaan aikaansa haaskaa.

Luen epäilevästi myös niitä ilmoituksia, joissa sanotaan "hae heti, paikka täytetään heti kun sopiva löytyy, vaikka hakua olisi vielä jäljellä". Okei. Heti tulee omituinen fiilis. Miten millään firmalla on varaa napata yksi joka on NOPEIN ja arvella, että nyt tuli se paras ja jättää muut huomioimatta? Mikä hätä heillä on?

Tämä on muuten totta. Enpä ole itse tullut ajatelleeksi. Ei kai niin kiire voi olla haussa. Tietysti senkin ymmärtää että aina löytyy ”parempia” ihmisiä eli kai haun voi tuetty lopettaa kun riittävän hyvä tulee kohdalle.

Tuolla periaatteella hakivat viimeksi töihin. Kovasti oli kiire palkata, heti piti päättää kun sain tiedon. Varoituskellojen olis pitänyt soida. Kyseessä firma jossa kaikki oli pielessä. Normaalisti hakukierros tehdään määräaikojen puitteissa joten kannattaa kysellä mistä moinen hoppu johtuu.

Työpaikkailmoitukset kertovat enemmänkin työnantajasta. Mitä enemmän ilmoituksessa asetetaan vaatimuksia työnhakijalle, työnantaja on todennäköisesti pulassa, koska joku moniosaaja on saanut hommasta tarpeekseen ja tilalle koitetaan hädissään palkata vastaavaa ennen kuin seinät kaatuu. Hyvässä työpaikassa työntekijät saavat kasvaa työn mukana ja tehtävät muotoutuvat vahvuuksien mukaan. Uusia tekijöitä palkataan tasaisesti eikä vasta silloin kun joku lähtee pois. Se että haetaan jotain super-moniosaajaa kertoo vain siitä, että kyseisessä työpaikassa hommat ovat kasaantuneet yhdelle ihmiselle, eli koitetaan jatkuvasti säästää henkilöstökuluissa, onkohan palkkatasokaan kovin hyvä työmäärään suhteutettuna? Ja jos ilmoituksessa haetaan tekijää luonteen perusteella, kertoo siitä että kyseisellä työpaikalla ei ehkä ole maailman paras työilmapiiri, todennäköisesti henkilöstöjohtaminen hukassa. Tiedän monia hyviä työnantajia, jotka harvoin ilmoittelevat avoimista työpaikoista, mutta jonne kuitenkin palkataan uutta väkeä melko tasaiseen tahtiin. Kannattaa siis rohkeasti vain kysellä töitä sellaisilta työnantajilta, jotka itseä kiinnostaa, vaikka eivät ketään aktiivisesti sillä hetkellä hakisikaan. 

Terapeuttista lukea, kun niin monella on samoja kokemuksia. Pahinta älyttömien vaatimusten lisäksi on juuri ilmoitusten epämääräisyys: käytännössä työnkuva selviää vasta haastattelussa. Hain paikkaa, joka ilmoituksen perusteella vaikutti vastaavan juuri omaa osaamistani. Kuitenkin haastattelussa kävi ilmi, että paikkaan on vaatimuksena taitoja, jotka osoitetaan yleensä portfolion avulla. Istuin haastattelussa suu auki aimitähäh -tyyppisesti, kun tämän portfolion perään alettiin kyselemään, eikä minulla tietenkään ollut portfoliota, kun ei ollut alan osaamistakaan. Tästä osaamisesta ei kuitenkaan ollut MITÄÄN mainintaa työilmoituksessa. Tämä oli ainut kerta, kun en ole saanut paikkaa haastattelussa oltuani. LIsäksi koko firmasta jäi niin paha maku suuhun, että en enää ikinä hakisi ko. lafkaan, ja olen muistanut kertoa kokemuksiani eteenpäin myös tutuille. Brändin rakentamista, indeed.

Sivuutan kaikki ilmoitukset, joissa esiintyy sana huippu tai näköalapaikka. Ja sosiaalinen ilman muuta, mutta se ei oman alani muotisana onneksi ole.

Vierailija kirjoitti:

Uimahallityötekijäksi (johon ennen pääsi kouluttamattomat työttömät kunnan järkkäämänä aina vähäksi aikaa kerrallaan) vaaditaan nykyään näköjään seuraavat koulutukset:

-uimaopettaja/hengenpelastaja

-liikunnanohjaaja

-siivooja

-merkonomi

Ja nämä siis pitäisi löytyä yhdeltä ihmiseltä.

Tätähän se nykyään on joka paikassa. Ennen palkattiin kaikki 4 ammatti-ihmistä erikseen, jokaisella yksi ammattitutkinto.  Nyt palkataan yksi jolla nuo kaikki ja tekee sitten sillä yhden ihmisen palkalla 4 ihmisen työt. Sama kaupanalalla:  ennen oli kassamyyjiä, elintarvikeos.myyjiä, vartijoita, kahvilatyöntekijöitä, siivoojia, mainostyöntekijöitä. Nyt haetaan ihmistä joka kykenee hetkessä vaihtamaan mihin tahansa työpisteeseen näistä. Ei tarvitse palkata niin montaa ihmistä kun yhtä voi nakella päivän mittaan joka puolelle ja sitouttaa taloon ja hyppyytettäväksi ihan mihin kellonaikaan tahansa. Käytännössä olet sitten 24/7 saatavilla esimiehellesi. Surullista että muutamat ihmiset revitään hajalle ja loput on työttöminä.

joo, noi extrovertit "pöhisijät" ovat kyllä etuoikeutetussa asemassa työnhaussa.

Meillä on lähes kaikki tällaisia.

Muutama introvertti hiiri seassa.

Sitten kun pöhisijä-tyyppi kyllästyy rutiinihommaan, hän vain menee hurmaavasti hymyillen tunnollisen introvertin pakertajan työpisteelle ja viskaa omat paperinsa sinne.

Pöhisijä jättää kaikki aina viimetippaan.

Vaikuttaa kyllä tehokkaalta ja kiireiseltä, kun kulkee valonnopeudella kaakattaen paikasta toiseen, mutta kun aika menee pälinään ja söheltämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Kumpikin osapuoli haastattelussa vähän bluffaa. Ei se työnantajakaan aina kerro, että hommaan saattaa sisältyä joskus pitkä ulkomaankomennus Venäjällä tai oletetaan, että päivystetään puhelimessa ilman korvausta pyhänä. Sitten jos Juhannusaattona jättää vastaamatta puhelimeen, niin on pomolla naama nutturalla.

Minua kokematonta nuorukaista huijattiin tälleen ensimmäisessä työpaikassani. Olin vastavalmistunut ja hain hulluna tutkintoani vastaava työtä. Pääsin haastatteluun, mikä mielestän meni ok, paitsi eihän minulla työkokemusta ollut. Jäi kuva, että en ehkä saisi paikkaa. Sainpa kuitenkin ja ilosta kiljahdelleen kävin allekirjoittamassa työsopimuksen. Jälkikäteen arvioituna työtehtävät oli kirjattu hieman "avoimiksi", mutta en tuolloin osannut olla huolissani. Työ olisi pääosin koulutustani vastaavaa ja mukava liukuva nine-to-five työaika.

Aloitettuani pomo tarjosi minulle "työkännykkää", jolla tosin sai soittaa vain työpuheluita, omat puhelut pitäisi maksaa. Why not? - ajattelin ja otin sen vastaan, nuori ja naivi kun olin. Vaan siitäpä alkoikin ympärivuorokautinen päivystys - ilman mitään erilliskorvausta. Minulla oli kiinteä kk-palkka, mutta minun edellytettiin työpäivän päätteeksi kääntävän globaalin yrityksen it-päivystyspuhelut omaan kännykkääni ja vastaavaan ongelmatilanteissa puheluihin USAsta, etelä-amerikasta tai aasiasta illalla, yöllä milloin tahansa. 

Sanomattakin selvää, että tämä järjestely stressasi nuorta kaveria ja aloin nopeasti uupua. Etsin toista työpaikkaa ja vein vain 14 kk työskentelyn jälkeen kirjallisen irtisanoutumisen esimieheni työpöydälle. Saatuaan sen hän nyt samantien esitti minulle palkankorotusta, jonka oli torpannut vain muutama viikko aiemmin ensimmäisessä aloittamiseni jälkeisessä palkkakeskustelussa. Palkka oli edelleen kiinteä kk-palkka ja vähemmän kuin uudessa tulevassa työssäni.

Kokeneet kollegatkin, jotka olivat olleet haastattelemassa minua, alkoivat näyttää hapanta naamaa - hehän joutuisivat järjestelmään globaalin päivystyksen nyt uudestaan joko keskenään tai jotenkin muuten ja ehkä maksamaankin sen tekijälle oikeutettua korvausta. Ei tuolloin kukaan valistanut minua mistään työehtosopimuksista tai työntekijän oikeuksista.

Vihaan työnhakua. Olen aina vihannut, mutta onneksi ei enää tarvitse, sillä olen ollut jo hyvän aikaa yrittäjä ja menestyn kiitettävästi.

Kyllä, olen introvertti, eli lataudun olemalla yksin. Kyllä, minulla on myös hyvät sosiaaliset taidot, eli osaan kuunnella, keskustella joko syvällisiä tai kepeää small talkia, ja olla muutenkin ns. ihmisiksi. Kyllä, ujous on eri asia kuin introverttiys; en ole ujo, enkä pelkää esim esiintymistä.

Olen monelle yritykselle potentiaalinen asiakas, ja minua hämmentää esim myyntipuolen ihmisten samankaltaisuus. Kaikki ovat just niitä ekstrovertteja, sosiaalisia ja dynaamisia myyntitykkejä, joita en jaksa kuunnella paria minuuttia kauempaa. Koska aivan, ne puhuvat koko ajan. Aivan helevetin rasittavaa. Ei puhettakaan, että hetkeksi pysähdyttäisiin kuuntelemaan asiakasta, koska ou jeah, hän on jo keksinyt tarpeisiini päräyttävän ratkaisun, joka saattaa nostaa hänet kuukauden myyjäksi!!1 <3 Väliäkö sillä, että se on jotain mitä en tarvinnut, halunnut enkä pyytänyt.

No, tähän tää maailma vaan on mennyt. Itse olen koittanut palkata ihmisiä, joiden seurassa viihdyn, ja jotka eivät toivo, että pomo lähtisi heidän kanssaan baariin työpäivän jälkeen.

Täällä haettiin lähikauppaan kassalle työntekijää. Vaatimuksena kaupallisenalan korkeakoulututkinto, sekä sujuva suomi ja ruotsi. Eikä olla edes kaksikielinen kunta ts täällä hitunen niitä ruotsia puhuvia.

Vierailija kirjoitti:

mitä mieltä olette siitä ettei rekry firman julkaisemissa työpaikoissa kerrota esim työpaikan sijaintia? 

Vähän vaikea on ajokortittoman ja autottoman hakea johonkin vähän kuin sika säkissä tietämättä minne on sitten päätymässä. 

Yleisin syy tähän on se, että firma X on antanut toimeksiannon rekryfirmalle, jonka tehtävä on hoitaa kaikki tiedustelut, haastattelut yms. ja sitten esitellä firma X:lle muutama tehtävään sopiva työnhakija, joista lopullinen valinta tehdään. Sillä ettei työpaikan yhteystietoja kerrota julkisesti hakuilmoituksessa, estetään suoraan firma X:lle tulevat kyselyt/hakemukset ja säästetään siellä työntekijöiden aikaa.

Meille joskus palkattiin töihin rekryfirman kautta työntekijöitä ja ohjeistus oli, että jos joku hakija ottaa yhteyttä suoraan niin käännytetään rekryfirman puheille. Siitähän niille maksetaan.

Kysymällä rekryfirmasta todennäköisesti kerrotaan mistä firmasta on kyse ja sen sijainti, mutta samalla saatetaan mainita, että kaikki yhteydenotot heidän kauttaan. 

Lopetan työilmoituksen lukemisen siinä vaiheessa kun tekstissä vilahtaa sana intohimo.

Olet intohimoinen se ja tämä.. tunnet intohimoa tekemisiäsi kohtaan..

Intohimon tunteminen työtä tai tehtäviä kohtaan viittaa enemmänkin kehittymässäolevaan mielisairauteen tai on ensiaskel kohti burnouttia.

Intohimo olisi sopiva sanavalinta silloin kun harrastus ja työ on sama asia, tai olet kehittämässä oikeasti jotain uutta ja ennennäkemätöntä.

Markkinoinnin ammattilaisena etsimässä uutta työtä (ei pakkohaku, koska tällä hetkellä olen työsuhteessa). Rekrytoinnin "ammattilaisena" toimiva nelikymppinen limahymyinen mies kyseli työnhaun lomassa, että eivätkö työhaaveeni ole ristiriidassa henkilöbrändini kanssa. Niin siis millä tavalla? Minulla kun somessa niin pieni määrä seuraajia, etten selvästikään osaa itseäni markkinoida tai tuottaa kiinnostavaa sisältöä. Mitä vittua? Mielellään hakijalla saisi olla jonkinlaista näyttöä somemaailmassa navigoinnista ja henkilöbrändin luomisesta.

Piti todeta aika tiukkan sävyyn, että jokainen tässä maailmassa markkinoinnin kanssa työskentelevä ei haikaile julkisuuden perään sosiaalisessa mediassa. Eikö se työnantajan somekanava ole kuitenkin se oleellisempi mittari? Ilmeisesti hänen mielestään ei.

Tapaaminen jäi jotakuinkin tuohon ja paskanmaku suuhun. Minun mielestäni on todellakin aivan älytöntä vaatia hakijan olevan joku hiton somevaikuttaja. Ja sitä paitsi, jos saisin elantoni somesta, miksi edes hakisin päivätyötä? En muutenkaan ymmärrä tuota ympäri business-maailmaa pyörivää henkilöbrändikulttuuria, jonka mukaan jokaisessa somekanavassa pitäisi verkostoitua joka ikisen silmäätekevän kanssa ja nuolla persettä Linkkarin keskusteluissa. Ehkä valitsin alani väärin.