Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Psykoterapia vie enemmän voimia kuin antaa
22.03.2021 |
Olen todella kuormittunut psykoterapian takia. Olen puhunut olostani, mutta terapeutti ei tunnu kunnolla ymmärtävän elämäntilannettani.
Terapia tekisi mieli keskeyttää. Onko se järkevää? En jaksaisi enää ties kuinka monetta kertaa tuloksetta selittää tilannettani terapeutille.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kaksi eri lääkäriä on sanonut psykoterapian olevan ilman tieteellistä näyttöä. Toinen sanoi tehottomuutta valittavalle potilaalle ihmettelevänsä että Kela korvaa nämä huuhaa-"hoidot".
Ai peräti kaksi lääkäriä keksit, jotka ovat tuota mieltä? Et kuitenkaan sattumalta muista heidän nimiään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
No jos vaan sanoo ”ei kiitos, en ole kiinnostunut sellaisesta” niin sen pitäisi riittää.
Jos siis Kela ja työkkäri eivät ole noita asioita vaatimassa. Ilmeisesti tämä on sen terapeutin joku oma aivopieru?
Tai ihan vaan napakka ”en aio osallistua”. Asia on loppuun käsitelty sillä.
No ei tunnu riittävän. Jos se riittäisi, en olisi laatinut tätä aloitusta. Terapia tuntuu aika painostavalta tällä hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin kaksi eri lääkäriä on sanonut psykoterapian olevan ilman tieteellistä näyttöä. Toinen sanoi tehottomuutta valittavalle potilaalle ihmettelevänsä että Kela korvaa nämä huuhaa-"hoidot".
Ai peräti kaksi lääkäriä keksit, jotka ovat tuota mieltä? Et kuitenkaan sattumalta muista heidän nimiään?
Kiistanalaisia miehiä mutta tässä aivan oikeassa.
Usein käy niin, että terapeutin vaihdos auttaa.
Itsellä oli joskus pari naisterapeuttia peräjälkeen, mut vasta miespuolisen kanssa synkkasi. Oon usein miettinyt, johtuiko siitä, kun olen lapsuuteni elänyt miesvoittoisessa perheessä. Miesterapeutti tuntui heti jotenkin 'omemmalta'.
Tiedä sitä sitten.
Perhana kirjoitti:
Usein käy niin, että terapeutin vaihdos auttaa.
Itsellä oli joskus pari naisterapeuttia peräjälkeen, mut vasta miespuolisen kanssa synkkasi. Oon usein miettinyt, johtuiko siitä, kun olen lapsuuteni elänyt miesvoittoisessa perheessä. Miesterapeutti tuntui heti jotenkin 'omemmalta'.
Tiedä sitä sitten.
Terapeutin etsiminen on hirveän työläs prosessi. En taida saada nyt itseäni psyykattua siihen. Täytyy jotenkin saada nyt sulateltua se, ettei terapia ole ollut aivan sellaista kuin toivoin. Ehkä myöhemmin on enemmän energiaa työstää asioita uudesta perspektiivistä. Nyt tuntuu siltä, että terapiatyöskentelystä on mennyt joksikin aikaa maku ylikuormittumisen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perhana kirjoitti:
Usein käy niin, että terapeutin vaihdos auttaa.
Itsellä oli joskus pari naisterapeuttia peräjälkeen, mut vasta miespuolisen kanssa synkkasi. Oon usein miettinyt, johtuiko siitä, kun olen lapsuuteni elänyt miesvoittoisessa perheessä. Miesterapeutti tuntui heti jotenkin 'omemmalta'.
Tiedä sitä sitten.Terapeutin etsiminen on hirveän työläs prosessi. En taida saada nyt itseäni psyykattua siihen. Täytyy jotenkin saada nyt sulateltua se, ettei terapia ole ollut aivan sellaista kuin toivoin. Ehkä myöhemmin on enemmän energiaa työstää asioita uudesta perspektiivistä. Nyt tuntuu siltä, että terapiatyöskentelystä on mennyt joksikin aikaa maku ylikuormittumisen takia.
Jotenkin haluaisi päättää terapian tyytyväisenä siihen, että yhteistyö on sujunut hienosti. Tuntuu jotenkin vähän nololta, että terapia päättyy sen takia, ettei yhteistyö täysin toimi. Vaikka se ei tietenkään ole täysin poikkeuksellista, tuntuu se myös henkilökohtaiselta epäonnistumiselta (en ollut tähän riittävän vahva, en kai pitänyt tarpeeksi hyvin puoliani, jaksoin stressiä huonosti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhana kirjoitti:
Usein käy niin, että terapeutin vaihdos auttaa.
Itsellä oli joskus pari naisterapeuttia peräjälkeen, mut vasta miespuolisen kanssa synkkasi. Oon usein miettinyt, johtuiko siitä, kun olen lapsuuteni elänyt miesvoittoisessa perheessä. Miesterapeutti tuntui heti jotenkin 'omemmalta'.
Tiedä sitä sitten.Terapeutin etsiminen on hirveän työläs prosessi. En taida saada nyt itseäni psyykattua siihen. Täytyy jotenkin saada nyt sulateltua se, ettei terapia ole ollut aivan sellaista kuin toivoin. Ehkä myöhemmin on enemmän energiaa työstää asioita uudesta perspektiivistä. Nyt tuntuu siltä, että terapiatyöskentelystä on mennyt joksikin aikaa maku ylikuormittumisen takia.
Jotenkin haluaisi päättää terapian tyytyväisenä siihen, että yhteistyö on sujunut hienosti. Tuntuu jotenkin vähän nololta, että terapia päättyy sen takia, ettei yhteistyö täysin toimi. Vaikka se ei tietenkään ole täysin poikkeuksellista, tuntuu se myös henkilökohtaiselta epäonnistumiselta (en ollut tähän riittävän vahva, en kai pitänyt tarpeeksi hyvin puoliani, jaksoin stressiä huonosti).
Ajan kuluminen varmaan antaa tähänkin etäisyyttä. Ehkä asiat näkee toisessa valossa, kun ei ole yhtä pahasti kuormittunut kuin tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko järkevämpää yrittää jotenkin pinnistellä käynnissä olevan terapiajakson loppuun vai lopettaa tähän? Tavallaan tuntuu siltä kuin pinnistelemällä onnistuisi säilyttämään kasvonsa, mutta toisaalta tekisi mieli kuunnella omaa oloa ja vain lopettaa koko juttu.
Kelan psykoterapian voi laittaa myös tauolle, jolloin tukikuukaudet ei kulu. Ehkä se voisi olla vaihtoehto, niin saat vähän etäisyyttä ja aikaa miettiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nehän on täyttä rahastusta. Eikö teillä ole osunut puolisonvalinta kohdilleen?
Vierailija kirjoitti:
Kelan psykoterapian voi laittaa myös tauolle, jolloin tukikuukaudet ei kulu. Ehkä se voisi olla vaihtoehto, niin saat vähän etäisyyttä ja aikaa miettiä?
Se olisi yksi vaihtoehto, mutta elämässä olisi silti edelleen kaikki samat kuormitustekijät jäljellä, vaikka aikaa kuluisikin muutama kuukausi. Terapia olisi silloin edelleen epämääräisessä terapiassa ja joutuisin luultavasti ilmoittamaan terapeutille, etten halua jatkaa. Tauon jälkeen se tuntuisi vieläkin vaikeammalta kuin nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nehän on täyttä rahastusta. Eikö teillä ole osunut puolisonvalinta kohdilleen?
Ai sinä päätit säästää rahaa menemällä naimisiin psykoterapeutin kanssa, jotta saisit kotona ilmaiseksi terapiaa? Nokkelaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kelan psykoterapian voi laittaa myös tauolle, jolloin tukikuukaudet ei kulu. Ehkä se voisi olla vaihtoehto, niin saat vähän etäisyyttä ja aikaa miettiä?
Se olisi yksi vaihtoehto, mutta elämässä olisi silti edelleen kaikki samat kuormitustekijät jäljellä, vaikka aikaa kuluisikin muutama kuukausi. Terapia olisi silloin edelleen epämääräisessä terapiassa ja joutuisin luultavasti ilmoittamaan terapeutille, etten halua jatkaa. Tauon jälkeen se tuntuisi vieläkin vaikeammalta kuin nyt.
Terapia olisi epämääräisessä tilassa tauon ajan, piti kirjoittaa. Näköjään kirjoittelin äsken mitä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostavaa keskustelua. Oletko AP kertonut suoraan terapeutillesi, ettet jaksa näitä lisätehtäviä?
Itselläni on taustaa eri terapeuteista. Useimmat vain velloivat ongelmissani, ja yrittivät väkisin kaivaa lisää epäkohtia elämästäni. En usko, että ongelmissa loputtomasti vellominen auttaa ketään kasvamaan. Sitten löytyi yksi, joka osasi kaivaa voimavarojani, sellaisia erityispiirteitä minussa, joita vahvistamalla jaksan elämässä eteenpäin. Valitettavasi tämä kyseinen terapeutti vastaanottaa julkisella puolella max. viisi tapaamiskertaa/ asiakas. Itse sain vielä kolme ekstrakertaa, joten ei voi valittaa. Olisin vaan niin halunnut jatkaa hänellä!
Eli jos ap vielä jossain vaiheessa jaksat jatkaa etsimistä, niin koita löytää itsellesi voimavarakeskeinen terapeutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ei saa minkäänlaiseen terapiaan enää millään konstilla. Aina ovat tk-lääkärit terapiaa kauppaamassa, kun minä tarvitsisin unta!! Olen aikoinaan käynyt kaikenkarvaisissa terapioissa, psyk. sairaalassa osastohoidossa ("hoidossa"), psyk. pväsairaalassa, kymmenet kerrat psykiatrin vast.otolla ym. ym., enkä ole tullut noista miksikään. Ärtymys ja ahdistus vain lisääntyneet. Ns. unikoulun käymisen aiheuttamasta ahdistuksesta ja vtutuksesta tuli "palkaksi" 8 vkoa kestänyt vyöruusu. Ja unettomuus senkun jatkuu.
Jos unettomuutesi ei johdukaan mistään psyykkisestä? Oletko käynyt missään tutkimuksissa?
Eihän se johdukaan mistään psyykkisestä vaan monta vuotta putkeen tekemistäni ylitöistä (oli pakko). Jouduin sitten tk-eläkkeelle. Sehän just ketuttaakin, kun aina ollaan tyrkyttämässä masennuslääkkeitä ja psykiatria, kun ne eivät unta tuo. Toki olen masentunut ja vttuuntunut kun en koskaan saa unta, mutta ei se masennuslääkkeillä ja höpinöillä psykiatrin kanssa ole autettu. Se on tässä vuosien saatossa nähty! Olen käynyt suppeassa unipatjatutkimuksessa (500 e), jonka tuloksena minulla ei ole uniapnea eikä levottomat jalat. Olen käynyt myös hypnoosissa ja akupunktiossa, mutta unettomuus jatkuu. Diagnoosina on ei-elimellinen unettomuus. Taitaa enää olla jäljellä vain lekalla päähän -konsti...
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavaa keskustelua. Oletko AP kertonut suoraan terapeutillesi, ettet jaksa näitä lisätehtäviä?
Itselläni on taustaa eri terapeuteista. Useimmat vain velloivat ongelmissani, ja yrittivät väkisin kaivaa lisää epäkohtia elämästäni. En usko, että ongelmissa loputtomasti vellominen auttaa ketään kasvamaan. Sitten löytyi yksi, joka osasi kaivaa voimavarojani, sellaisia erityispiirteitä minussa, joita vahvistamalla jaksan elämässä eteenpäin. Valitettavasi tämä kyseinen terapeutti vastaanottaa julkisella puolella max. viisi tapaamiskertaa/ asiakas. Itse sain vielä kolme ekstrakertaa, joten ei voi valittaa. Olisin vaan niin halunnut jatkaa hänellä!
Eli jos ap vielä jossain vaiheessa jaksat jatkaa etsimistä, niin koita löytää itsellesi voimavarakeskeinen terapeutti.
Ei ole kyse lisätehtävistä, vaan erillisistä käynneistä toisessa paikassa. Elämä on aika hektistä, joten nämä käynnit eri paikassa + terapia voivat osua samalle päivälle. Joten en ehdi ja / tai jaksa päivän aikana mitään enää niiden lisäksi. Kuulemma on sitten minun harmini, että aikataulujen kanssa on näin hankalaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostavaa keskustelua. Oletko AP kertonut suoraan terapeutillesi, ettet jaksa näitä lisätehtäviä?
Itselläni on taustaa eri terapeuteista. Useimmat vain velloivat ongelmissani, ja yrittivät väkisin kaivaa lisää epäkohtia elämästäni. En usko, että ongelmissa loputtomasti vellominen auttaa ketään kasvamaan. Sitten löytyi yksi, joka osasi kaivaa voimavarojani, sellaisia erityispiirteitä minussa, joita vahvistamalla jaksan elämässä eteenpäin. Valitettavasi tämä kyseinen terapeutti vastaanottaa julkisella puolella max. viisi tapaamiskertaa/ asiakas. Itse sain vielä kolme ekstrakertaa, joten ei voi valittaa. Olisin vaan niin halunnut jatkaa hänellä!
Eli jos ap vielä jossain vaiheessa jaksat jatkaa etsimistä, niin koita löytää itsellesi voimavarakeskeinen terapeutti.
Ei ole kyse lisätehtävistä, vaan erillisistä käynneistä toisessa paikassa. Elämä on aika hektistä, joten nämä käynnit eri paikassa + terapia voivat osua samalle päivälle. Joten en ehdi ja / tai jaksa päivän aikana mitään enää niiden lisäksi. Kuulemma on sitten minun harmini, että aikataulujen kanssa on näin hankalaa.
Olo on niin kuormittunut, että tuntuisi miellyttävältä ajatukselta vain kuolla pois, ettei tarvitsisi enää juosta siellä täällä.
Miksi psykoterapian päättäminen asiakkaan tahdosta on jonkinlainen tabu?
Miten TK-eläkkeellä voi saada Kelan kuntoutuspykoterapiaa? Nehän sulkee toisensa pois.
🇺🇦🇮🇱
Alue: Aihe vapaa
Pelkkää arvailua sikahintaisena.