Psykoterapia vie enemmän voimia kuin antaa

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos vaan luovut noista kaikista extrajutuista? Tuo kuulostaa tosi oudolta, että terapeutti koittaa nakittaa kaikkeen "ylimääräiseen". Ei mulla ainakaan nyt terapian aikana oo tarvinnut tehdä mitään muita juttuja kuin se itse terapia + jotain ominpäin tehtäviä harjoitteita.

Vaikka se hankalalta tuntuu, niin kyllä sille terapeutille saa sanoa suoraan, jos joku juttu tuntuu liian raskaalta. Tsemppiä kovasti sulle! :)

Olen yrittänyt sanoa asiasta, mutta terapeutti vain hokee miten se ekstra on minulle todella hyväksi. Ei tosin tunnu siltä. Olen tämän seurauksena alkanut kypsyä koko terapiaan. Ei oikein ole siihen enää motivaatiota.

Itselläni oli hyvin samankaltainen tilanne. Lopetin terapian ja aika nopeasti ymmärsin, että terapeutti oli ollut minulle väärä. Toipumista alkoi tapahtua, kun pääsin hänestä eroon.

On todella tärkeää, että terapeutin kanssa on turvallinen ja luottavainen olo. Muuten voit rikkoa itseäsi lisää.

Terapia ei myöskään ole kaikille toimiva apu, eikä etenkään kaikissa elämäntilanteissa. Jos jaksaminen on todella vähissä, niin ei silloin pysty tekemään sitä työtä, minkä psykoterapia vaatii.

Eikös Kelan kuntoutuspsykoterapia toimi yhdessä Kelan kanssa ja tavoitteena on työkyvyn palauttaminen?

Jo kuntoutussuunnitelmaan on kirjattu esim. kuntouttava työtoiminta niin kyllä Kela silloin katsoo että sinne on mentävä. Siis jos sulle on esim. myönnetty siihen kuntoutustuki.

Oletko siis nyt työtön, saikulla vai kuntoutustuella?

Kaffepulla kirjoitti:

Eikös Kelan kuntoutuspsykoterapia toimi yhdessä Kelan kanssa ja tavoitteena on työkyvyn palauttaminen?

Jo kuntoutussuunnitelmaan on kirjattu esim. kuntouttava työtoiminta niin kyllä Kela silloin katsoo että sinne on mentävä. Siis jos sulle on esim. myönnetty siihen kuntoutustuki.

Oletko siis nyt työtön, saikulla vai kuntoutustuella?

En ole mitään noista. Saan tukea Kelasta ainoastaan kuntoutuspsykoterapiaa varten. Psykoterapian tavoitteena on työkyvyn ylläpitäminen.

Kannattaa ainakin keskustella terapeutin kanssa näistä ajatuksista lopettaa terapia.

Raskaus ja vaikeus ei välttämättä tarkoita, että terapiassa on jotain pielessä. Ei terapian kuulukaan olla aina helppoa, koska käsitellään vaikeita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ainakin keskustella terapeutin kanssa näistä ajatuksista lopettaa terapia.

Raskaus ja vaikeus ei välttämättä tarkoita, että terapiassa on jotain pielessä. Ei terapian kuulukaan olla aina helppoa, koska käsitellään vaikeita asioita.

Nämä ajatukset ovat olleet päällä jo pidempään. Terapeutti hokee miten kaiken muun elämässä pitäisi joustaa, mutta minusta alkaa tuntua että nimenomaan terapia olisi se juttu, jonka voisin tiputtaa pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ainakin keskustella terapeutin kanssa näistä ajatuksista lopettaa terapia.

Raskaus ja vaikeus ei välttämättä tarkoita, että terapiassa on jotain pielessä. Ei terapian kuulukaan olla aina helppoa, koska käsitellään vaikeita asioita.

Nämä ajatukset ovat olleet päällä jo pidempään. Terapeutti hokee miten kaiken muun elämässä pitäisi joustaa, mutta minusta alkaa tuntua että nimenomaan terapia olisi se juttu, jonka voisin tiputtaa pois.

Toki tajuan olevani etuoikeutettu päästessäni psykoterapiassa työstämään asioita, mutta juuri nyt tämä ei tunnu olevan minulle sopiva tapa työskennellä. Kun aloitin Kelan psykoterapiassa, elämäntilanne ei ollut yhtä hektinen. Ehkä olisi silloin jaksanut ekstrajuttuja, mutta nyt en niihin pysty.

On teillä ongelmat. Jos joka vaikeuksissa hakeutuisin terapiaan, niin en ehtisi muuta tekemäänkään. Aikoinani istuin itsekin terapeuttien ja psykologien vastaanotoilla ja jossain kohtaa pitää vain alkaa soveltaa niitä oppeja omaan elämään. Ei se elämä aina hauskaa ole. En ome kuullut naurettavampaa asiaa kuin terapian raskaudesta valittaminen. Sori siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä terapiasuuntausta terapeuttisi edustaa? Itse petyin "kognitiivisia menetelmiä" käyttävään terapeuttiin. Hän siteerasi Arto Pietikäisen kirjaa antaen ymmärtää nk. lapiovertauksen olevan ihan omaa keksintöään, lähetteli postia päätyönantajansa laskuun (terapia oli tälle siis sivutoimi), odotutti seuraavaa potilasta eteisessä ohuen välioven takana kun minä olin vielä vastaanotolla ja kävi avaamassa ulko-oven kesken minun aikani. Olisi kuulemma pitänyt kertoa kaikki ajatukseni hänelle, niin hän olisi voinut osoittaa minulle ajatusvinoumani ja korjata ajatteluni. Olisi myös pitänyt laatia kirjallinen suunnitelma siitä, minkä ongelman ja miten halusin terapian avulla ratkaista.

Pystyisitkö pitämään hiukan taukoa tuosta terapiasta, jos saisit etäisyyttä niin ehkä näkisit kirkkaammin, onko tuo terapia sinulle oikeasti lainkaan avuksi? Entä lääkärisi, voitko kertoa hänelle tilanteesta rehellisesti?

Asun kunnassa, jossa toimintatapana on hoitosuhteen päättäminen psykiatrian poliklinikalla, jos Kelan korvaama psykoterapia käynnistyy. Minulla ei siis enää ole hoitavaa lääkäriä.

Olen miettinyt myös tauon ehdottomista yhtenä vaihtoehtona. Tosin terapiassa on minullakin tuo sama juttu ettei siellä yksityisyydensuoja oikein toimi. Tapaat vastaanotolla toisia asiakkaita, kun asiakkaat vaihtuvat ovella toisiin. Ei kovin miellyttävää.

Kelan kuntoutuspsykoterapian jatko tulee arvioida kerran vuodessa. Kuka tekee tämän sinulle kunnassasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä terapiasuuntausta terapeuttisi edustaa? Itse petyin "kognitiivisia menetelmiä" käyttävään terapeuttiin. Hän siteerasi Arto Pietikäisen kirjaa antaen ymmärtää nk. lapiovertauksen olevan ihan omaa keksintöään, lähetteli postia päätyönantajansa laskuun (terapia oli tälle siis sivutoimi), odotutti seuraavaa potilasta eteisessä ohuen välioven takana kun minä olin vielä vastaanotolla ja kävi avaamassa ulko-oven kesken minun aikani. Olisi kuulemma pitänyt kertoa kaikki ajatukseni hänelle, niin hän olisi voinut osoittaa minulle ajatusvinoumani ja korjata ajatteluni. Olisi myös pitänyt laatia kirjallinen suunnitelma siitä, minkä ongelman ja miten halusin terapian avulla ratkaista.

Pystyisitkö pitämään hiukan taukoa tuosta terapiasta, jos saisit etäisyyttä niin ehkä näkisit kirkkaammin, onko tuo terapia sinulle oikeasti lainkaan avuksi? Entä lääkärisi, voitko kertoa hänelle tilanteesta rehellisesti?

Asun kunnassa, jossa toimintatapana on hoitosuhteen päättäminen psykiatrian poliklinikalla, jos Kelan korvaama psykoterapia käynnistyy. Minulla ei siis enää ole hoitavaa lääkäriä.

Olen miettinyt myös tauon ehdottomista yhtenä vaihtoehtona. Tosin terapiassa on minullakin tuo sama juttu ettei siellä yksityisyydensuoja oikein toimi. Tapaat vastaanotolla toisia asiakkaita, kun asiakkaat vaihtuvat ovella toisiin. Ei kovin miellyttävää.

Kelan kuntoutuspsykoterapian jatko tulee arvioida kerran vuodessa. Kuka tekee tämän sinulle kunnassasi?

Nykyään käytäntönä on se, että kuka hyvänsä lääkäri terveyskeskuksessa tai yksityisellä puolella voi kirjoittaa B-lausunnon Kelaan toisen tai kolmannen vuoden terapian hakemista varten. Hoitoani ei siis seuraa enää kukaan lääkäri. Jos vointi merkittävästi heikkenisi, olisi minun alettava avun hakeminen menemällä terveyskeskukseen ja pyytämällä, että lääkäri voisi tehdä minulle lähetteen psykiatrian poliklinikalle.

Vierailija kirjoitti:

On teillä ongelmat. Jos joka vaikeuksissa hakeutuisin terapiaan, niin en ehtisi muuta tekemäänkään. Aikoinani istuin itsekin terapeuttien ja psykologien vastaanotoilla ja jossain kohtaa pitää vain alkaa soveltaa niitä oppeja omaan elämään. Ei se elämä aina hauskaa ole. En ome kuullut naurettavampaa asiaa kuin terapian raskaudesta valittaminen. Sori siitä.

Ilmeisesti hoitosi oli tuloksetonta, kun se jätti noin pahan empatiavajauksen jälkeensä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä terapiasuuntausta terapeuttisi edustaa? Itse petyin "kognitiivisia menetelmiä" käyttävään terapeuttiin. Hän siteerasi Arto Pietikäisen kirjaa antaen ymmärtää nk. lapiovertauksen olevan ihan omaa keksintöään, lähetteli postia päätyönantajansa laskuun (terapia oli tälle siis sivutoimi), odotutti seuraavaa potilasta eteisessä ohuen välioven takana kun minä olin vielä vastaanotolla ja kävi avaamassa ulko-oven kesken minun aikani. Olisi kuulemma pitänyt kertoa kaikki ajatukseni hänelle, niin hän olisi voinut osoittaa minulle ajatusvinoumani ja korjata ajatteluni. Olisi myös pitänyt laatia kirjallinen suunnitelma siitä, minkä ongelman ja miten halusin terapian avulla ratkaista.

Pystyisitkö pitämään hiukan taukoa tuosta terapiasta, jos saisit etäisyyttä niin ehkä näkisit kirkkaammin, onko tuo terapia sinulle oikeasti lainkaan avuksi? Entä lääkärisi, voitko kertoa hänelle tilanteesta rehellisesti?

Asun kunnassa, jossa toimintatapana on hoitosuhteen päättäminen psykiatrian poliklinikalla, jos Kelan korvaama psykoterapia käynnistyy. Minulla ei siis enää ole hoitavaa lääkäriä.

Olen miettinyt myös tauon ehdottomista yhtenä vaihtoehtona. Tosin terapiassa on minullakin tuo sama juttu ettei siellä yksityisyydensuoja oikein toimi. Tapaat vastaanotolla toisia asiakkaita, kun asiakkaat vaihtuvat ovella toisiin. Ei kovin miellyttävää.

Kelan kuntoutuspsykoterapian jatko tulee arvioida kerran vuodessa. Kuka tekee tämän sinulle kunnassasi?

Nykyään käytäntönä on se, että kuka hyvänsä lääkäri terveyskeskuksessa tai yksityisellä puolella voi kirjoittaa B-lausunnon Kelaan toisen tai kolmannen vuoden terapian hakemista varten. Hoitoani ei siis seuraa enää kukaan lääkäri. Jos vointi merkittävästi heikkenisi, olisi minun alettava avun hakeminen menemällä terveyskeskukseen ja pyytämällä, että lääkäri voisi tehdä minulle lähetteen psykiatrian poliklinikalle.

Nykyään on tässä kunnassa siis huomattavan korkea kynnys hakea apua, koska prosessi on sen verran työläs. Edes aiempi hoitohistoria ei välttämättä tarkoita sitä, että pääsisi nopeasti psykiatrian poliklinikalla ja / tai etteikö sieltä voisi nopeasti päätyä heitetyksi ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä terapiasuuntausta terapeuttisi edustaa? Itse petyin "kognitiivisia menetelmiä" käyttävään terapeuttiin. Hän siteerasi Arto Pietikäisen kirjaa antaen ymmärtää nk. lapiovertauksen olevan ihan omaa keksintöään, lähetteli postia päätyönantajansa laskuun (terapia oli tälle siis sivutoimi), odotutti seuraavaa potilasta eteisessä ohuen välioven takana kun minä olin vielä vastaanotolla ja kävi avaamassa ulko-oven kesken minun aikani. Olisi kuulemma pitänyt kertoa kaikki ajatukseni hänelle, niin hän olisi voinut osoittaa minulle ajatusvinoumani ja korjata ajatteluni. Olisi myös pitänyt laatia kirjallinen suunnitelma siitä, minkä ongelman ja miten halusin terapian avulla ratkaista.

Pystyisitkö pitämään hiukan taukoa tuosta terapiasta, jos saisit etäisyyttä niin ehkä näkisit kirkkaammin, onko tuo terapia sinulle oikeasti lainkaan avuksi? Entä lääkärisi, voitko kertoa hänelle tilanteesta rehellisesti?

Asun kunnassa, jossa toimintatapana on hoitosuhteen päättäminen psykiatrian poliklinikalla, jos Kelan korvaama psykoterapia käynnistyy. Minulla ei siis enää ole hoitavaa lääkäriä.

Olen miettinyt myös tauon ehdottomista yhtenä vaihtoehtona. Tosin terapiassa on minullakin tuo sama juttu ettei siellä yksityisyydensuoja oikein toimi. Tapaat vastaanotolla toisia asiakkaita, kun asiakkaat vaihtuvat ovella toisiin. Ei kovin miellyttävää.

Kelan kuntoutuspsykoterapian jatko tulee arvioida kerran vuodessa. Kuka tekee tämän sinulle kunnassasi?

Nykyään käytäntönä on se, että kuka hyvänsä lääkäri terveyskeskuksessa tai yksityisellä puolella voi kirjoittaa B-lausunnon Kelaan toisen tai kolmannen vuoden terapian hakemista varten. Hoitoani ei siis seuraa enää kukaan lääkäri. Jos vointi merkittävästi heikkenisi, olisi minun alettava avun hakeminen menemällä terveyskeskukseen ja pyytämällä, että lääkäri voisi tehdä minulle lähetteen psykiatrian poliklinikalle.

Nykyään on tässä kunnassa siis huomattavan korkea kynnys hakea apua, koska prosessi on sen verran työläs. Edes aiempi hoitohistoria ei välttämättä tarkoita sitä, että pääsisi nopeasti psykiatrian poliklinikalla ja / tai etteikö sieltä voisi nopeasti päätyä heitetyksi ulos.

Varmaan monella muulla paikkakunnalla on sama juttu nykyään? Pahaltahan tuo tuntuu, ettei terapian sujumista nykyään seurata mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

En ole mitään noista. Saan tukea Kelasta ainoastaan kuntoutuspsykoterapiaa varten. Psykoterapian tavoitteena on työkyvyn ylläpitäminen.

Olet siis töissä tai opiskelet päätoimisesti? No silloin sinua ei tietenkään voi mihinkään kuntouttavaan työtoimintaan pistää. Miksi ihmeessä terapeuttisi edes ehdottaa moista?

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole mitään noista. Saan tukea Kelasta ainoastaan kuntoutuspsykoterapiaa varten. Psykoterapian tavoitteena on työkyvyn ylläpitäminen.

Olet siis töissä tai opiskelet päätoimisesti? No silloin sinua ei tietenkään voi mihinkään kuntouttavaan työtoimintaan pistää. Miksi ihmeessä terapeuttisi edes ehdottaa moista?

Kyse ei ole kuntouttavasta työtoiminnasta. Kyse on toisesta, paljon aikaa ja voimavaroja vaativasta asiasta yksilöterapian rinnalla. En halua tässä sen tarkemmin asiasta kertoa.

Joku mättää, jos terapian ohella edellytetään käymään jotain muitakin prosesseja. (Psyko)terapia itsessään on niin voimakas prosessi, että yhtään mitään ylimääräistä ei tarvitse sen lisäksi olla.

Erityisesti, jos muutenkin pulmana on vaativuuden kokemukset elämässä. Psykoterapiassa olisi se tilaisuus keventää elämää. Toki itse terapia ei ole tarkoitus olla kevyttä.

Näistä asioista olisi hyvä jutella avoimesti sen terapeutin kanssa. Ehkä teille löytyy joku uusi tapa jatkaa?

Noitia. Verhoja. Guruja. Medioita. Hypnoosia. Manipulointia. Ei sitä shokkia mikä on johtanut terapiaan hoideta koska kukaan ei kuuntele .

No jos vaan sanoo ”ei kiitos, en ole kiinnostunut sellaisesta” niin sen pitäisi riittää.

Jos siis Kela ja työkkäri eivät ole noita asioita vaatimassa. Ilmeisesti tämä on sen terapeutin joku oma aivopieru?

Tai ihan vaan napakka ”en aio osallistua”. Asia on loppuun käsitelty sillä.

Miten se auttaa esim avio tai väkivalta kriisissä että apua hakeva saa nipun diagnooseja ja rauhoittavaa purkin. Siinä sopii ihmetellä mitä tämä on. Elämä pilalla lopullisesti.

Ainakin kaksi eri lääkäriä on sanonut psykoterapian olevan ilman tieteellistä näyttöä. Toinen sanoi tehottomuutta valittavalle potilaalle ihmettelevänsä että Kela korvaa nämä huuhaa-"hoidot".