Psykoterapia vie enemmän voimia kuin antaa

Tilanne harmittaa aika paljon. Ajattelin terapian tukevan jaksamistani, mutta terapeutti vaatii niin paljon, että terapiakäynnit lisäävät kuormitusta entisestään.

En koe, että tämä auttaa minua oppivan toimimaan stressin kanssa. Olen yrittänyt puhua tilanteestani, mutten koe tulevani ymmärretyksi. Sen seurauksena jo pelkästään terapeutin ajatteleminen alkaa kiukuttaa.

Terapia vaatii todella paljon voimavaroja ja on äärimmäisen raskasta työtä ja sitoutumista.

Itselläni olo parani, kun lähdin keskusteluavusta. Syyksi luulen, että terapeutti oli koko ajan väärä/ei oikein ymmärtänyt minua.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni olo parani, kun lähdin keskusteluavusta. Syyksi luulen, että terapeutti oli koko ajan väärä/ei oikein ymmärtänyt minua.

Ja siis olin käyny yli 1,5v että varmaan ei kyse ollut siitä, että olisin ollut vaan kuormittunut väliaikaisesti asioiden käsittelystä.

ValoPallo kirjoitti:

Terapia vaatii todella paljon voimavaroja ja on äärimmäisen raskasta työtä ja sitoutumista.

Olen aiemmin ollut terapiassa, mutta silloin ei vaadittu että uupuneena sitoutuisi kaikenlaisiin lisäkäynteihin muilla tahoilla terapian ulkopuolella. Ei tahdo riittää aika ja paineet ylimääräisistä käynneistä muualla tuottavat valtavaa stressiä.

Minua ei saa minkäänlaiseen terapiaan enää millään konstilla. Aina ovat tk-lääkärit terapiaa kauppaamassa, kun minä tarvitsisin unta!! Olen aikoinaan käynyt kaikenkarvaisissa terapioissa, psyk. sairaalassa osastohoidossa ("hoidossa"), psyk. pväsairaalassa, kymmenet kerrat psykiatrin vast.otolla ym. ym., enkä ole tullut noista miksikään. Ärtymys ja ahdistus vain lisääntyneet. Ns. unikoulun käymisen aiheuttamasta ahdistuksesta ja vtutuksesta tuli "palkaksi" 8 vkoa kestänyt vyöruusu. Ja unettomuus senkun jatkuu. 

Vierailija kirjoitti:

ValoPallo kirjoitti:

Terapia vaatii todella paljon voimavaroja ja on äärimmäisen raskasta työtä ja sitoutumista.

Olen aiemmin ollut terapiassa, mutta silloin ei vaadittu että uupuneena sitoutuisi kaikenlaisiin lisäkäynteihin muilla tahoilla terapian ulkopuolella. Ei tahdo riittää aika ja paineet ylimääräisistä käynneistä muualla tuottavat valtavaa stressiä.

Olen siis ajatellut ilmoittavani, etten enää jaksa käydä psykoterapiassa, kun on ne kaikki psykoterapeutin vaatimat ekstrajutut siinä rinnalla. Kapasiteetti ei yksinkertaisesti vain riitä.

Aiemmin minulla on ollut masennusta, joten en haluaisi nyt ajaa itseäni burnoutiin sen takia, että koen painetta miellyttää terapeuttia. Terapeutista ekstrajutut tukisivat terapiaa, mutten jaksa niitä terapian rinnalla.

Vaihda terapeuttia.

Vierailija kirjoitti:

Vaihda terapeuttia.

En jaksa etsiä nyt uutta terapeuttia. Eiköhän tämä minun osaltani ollut nyt tässä. Ehkä joidenkin vuosien päästä sitten, nyt en vain jaksa enää tätä.

Voi olla, että terapeutti on nyt väärä.

Oudoilta kuulostaa nuo extrajutut.

Voi myös olla, että terapeutin ja sun välille on ilmaantunut joku sellainen ongelma, joita sulla on muissakin ihmissuhteissa. Vaikea sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että terapeutti on nyt väärä.

Oudoilta kuulostaa nuo extrajutut.

Voi myös olla, että terapeutin ja sun välille on ilmaantunut joku sellainen ongelma, joita sulla on muissakin ihmissuhteissa. Vaikea sanoa.

Voi olla, mutten tässä elämäntilanteessa nyt jaksa tätä. Terapeutti ei tunnu huomaavan miten vähissä voimani ovat, vaikka olen puhunut kiireestä ja väsymyksestä. Tulee vain vaatimuksia pitää reippaammin omia puoliaan eri tahoja vastaan.

Kaipasin itse lähinnä tilaisuutta rauhoittua hiukan ja koota ajatuksiani. Ei tunnu oikein onnistuvan, joten pakko alkaa pitää puolensa ja karsia rönsyjä. Terapia ei palvele tässä muodossa jaksamistani, joten se saa päättyä.

Onko jollekin muulle tullut terapiassa tällainen tilanne vastaan? Miten ratkaisit tilanteen? Olitko jälkikäteen päätökseesi tyytyväinen?

Mitä terapiasuuntausta terapeuttisi edustaa? Itse petyin "kognitiivisia menetelmiä" käyttävään terapeuttiin. Hän siteerasi Arto Pietikäisen kirjaa antaen ymmärtää nk. lapiovertauksen olevan ihan omaa keksintöään, lähetteli postia päätyönantajansa laskuun (terapia oli tälle siis sivutoimi), odotutti seuraavaa potilasta eteisessä ohuen välioven takana kun minä olin vielä vastaanotolla ja kävi avaamassa ulko-oven kesken minun aikani. Olisi kuulemma pitänyt kertoa kaikki ajatukseni hänelle, niin hän olisi voinut osoittaa minulle ajatusvinoumani ja korjata ajatteluni. Olisi myös pitänyt laatia kirjallinen suunnitelma siitä, minkä ongelman ja miten halusin terapian avulla ratkaista.

Pystyisitkö pitämään hiukan taukoa tuosta terapiasta, jos saisit etäisyyttä niin ehkä näkisit kirkkaammin, onko tuo terapia sinulle oikeasti lainkaan avuksi? Entä lääkärisi, voitko kertoa hänelle tilanteesta rehellisesti?

Vierailija kirjoitti:

Mitä terapiasuuntausta terapeuttisi edustaa? Itse petyin "kognitiivisia menetelmiä" käyttävään terapeuttiin. Hän siteerasi Arto Pietikäisen kirjaa antaen ymmärtää nk. lapiovertauksen olevan ihan omaa keksintöään, lähetteli postia päätyönantajansa laskuun (terapia oli tälle siis sivutoimi), odotutti seuraavaa potilasta eteisessä ohuen välioven takana kun minä olin vielä vastaanotolla ja kävi avaamassa ulko-oven kesken minun aikani. Olisi kuulemma pitänyt kertoa kaikki ajatukseni hänelle, niin hän olisi voinut osoittaa minulle ajatusvinoumani ja korjata ajatteluni. Olisi myös pitänyt laatia kirjallinen suunnitelma siitä, minkä ongelman ja miten halusin terapian avulla ratkaista.

Pystyisitkö pitämään hiukan taukoa tuosta terapiasta, jos saisit etäisyyttä niin ehkä näkisit kirkkaammin, onko tuo terapia sinulle oikeasti lainkaan avuksi? Entä lääkärisi, voitko kertoa hänelle tilanteesta rehellisesti?

Asun kunnassa, jossa toimintatapana on hoitosuhteen päättäminen psykiatrian poliklinikalla, jos Kelan korvaama psykoterapia käynnistyy. Minulla ei siis enää ole hoitavaa lääkäriä.

Olen miettinyt myös tauon ehdottomista yhtenä vaihtoehtona. Tosin terapiassa on minullakin tuo sama juttu ettei siellä yksityisyydensuoja oikein toimi. Tapaat vastaanotolla toisia asiakkaita, kun asiakkaat vaihtuvat ovella toisiin. Ei kovin miellyttävää.

Vie voimia, ihmisillä on erilaisia kokemuksia, joskus ne ovat hyvin raskaita, niiden kanssa on lupa romahtaa ja rakentaa itsensä uudelleen, se todella toimii, koettu on, tässä projektissa voi mennä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vie voimia, ihmisillä on erilaisia kokemuksia, joskus ne ovat hyvin raskaita, niiden kanssa on lupa romahtaa ja rakentaa itsensä uudelleen, se todella toimii, koettu on, tässä projektissa voi mennä vuosia.

Olin ensin tyytyväinen siihen, että minulla on tilaisuus työstää asioita ammattilaisen kanssa, mutta tällä hetkellä se tuntuu pelkältä taakalta.

Eihän terapia kovin uupuneille käykään.

Miten asia voi tulla sinulle yllätyksenä? Juuri tämänhän takia terapiaa ei edes saa jos jaksaminen on todella heikossa hapessa.

Vierailija kirjoitti:

Minua ei saa minkäänlaiseen terapiaan enää millään konstilla. Aina ovat tk-lääkärit terapiaa kauppaamassa, kun minä tarvitsisin unta!! Olen aikoinaan käynyt kaikenkarvaisissa terapioissa, psyk. sairaalassa osastohoidossa ("hoidossa"), psyk. pväsairaalassa, kymmenet kerrat psykiatrin vast.otolla ym. ym., enkä ole tullut noista miksikään. Ärtymys ja ahdistus vain lisääntyneet. Ns. unikoulun käymisen aiheuttamasta ahdistuksesta ja vtutuksesta tuli "palkaksi" 8 vkoa kestänyt vyöruusu. Ja unettomuus senkun jatkuu. 

Jos unettomuutesi ei johdukaan mistään psyykkisestä? Oletko käynyt missään tutkimuksissa?

Tutulta kuulostaa, mulla suuntauksena kognitiivinen. Olen käynyt kohta vuoden ja oloni on vaan entistä paskempi. Terapeuttini sanoi että yleensä eka vuosi on vaikein ja vasta toisena vuonna alkaa helpottaa. En tiedä uskoako.