Lue keskustelun säännöt.
Kerro jokin tapahtuma elämässäsi, jonka jälkeen muutit pysyvästi käyttäytymistäsi
Oppia ikä kaikki, onneksi!
21.03.2021 |
Aloitan: Alle 3-kymppisenä suutuin nopeasti ja helposti, aloin räyhätä ja huutaa hysteerisesti. En kuunnellut toista kun hän yritti puolustaa itseään.
Erään kerran sitten näin yleisellä paikalla pariskunnan, ja nainen käyttäytyi juuri kuten minä käyttäydyn vastaavissa riitatilanteissa. Tajusin, kuinka noloa ja yliampuvaa se on. Tuntui kuin silmäni olisivat auenneet ensimmäistä kertaa 20-30 vuoteen.
Lopetin sen käyttäytymisen ja nyt, 10-20 vuotta myöhemmin, en pysty edes kuvitella miten edes osasin hermostua niin paljon! En enää saa edes sitä samaa raivon tunnetta sisälleni, vaikka kuinka yrittäisin.
Ei kummoinen juttu, mutta halusin vain kertoa.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluin kirkkoon, kunnes kuulin erään hartaan uskiksen puhuvan inhottavasti eräästä ateistista. -> Erosin kirkosta samana päivänä.
Tuon toisenhan se olisi pitänyt kirkosta erota jos käyttäytyi jumalattomasti. Tällä menolla kirkkoon jää vaan kaikki ne, jotka sinne juuri eivät kuuluisi.
Sano tuo Jeesukselle niin se vetää sinua öylätillä takaraivoon ("En minä tullut synnittömiä pelastamaan...")
Mutta joo, kirkko on qusipäitä pullollaan.
Jesse ei muuten maininnut mitään jäsenkortista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kuoli ja podin huonoa omatuntoa siitä, kun olin toisinaan käyttäytynyt ikävästi häntä kohtaan. Nykyinen kumppanini on saanut paljon paremman version minusta.
Kun olin lapsi, hampaani harjattiin vain kerran päivässä. Tämä käytäntö jäi sitten itsellenikin, vaikka tiesin kyllä, että se tulisi hoitaa aamuin illoin. Mutta kun aloin odottaa esikoistani, ryhdistäydyin saman tien, sillä olin lukenut, että sikiö voi kärsiä äitinsä huonosta hammashygieniasta. Nyt olen jo kahdeksan vuotta harjannut hampaani kahdesti joka ikinen päivä.
Sairaalloisen kontrolloivasta ja mustasukkaisesta kumppanista erotessa päätin, etten enää ikinä anna kenenkään muun päättää mitä saan pukea tai voinko lähteä kavereiden kanssa ryyppäämään. Mun elämä, mun säännöt (tietty niin etten vahingoita muita ihmisiä toiminnallani).
Käyttäydyin ystävällisesti ja kohteliaasti kaikkia - naisia, miehiä ja muita - kohtaan (itse olen nainen). Eräs ns. työ"kaveri" tulkitsi tuon kiinnostuksena ja yritti.. No tiedätte kyllä mitä. Sen jälkeen miehet putosivat tuolta äskeiseltä listalta, eivätkä ole vielä sinne takaisin päässeet. Ihan oma vikanne, arvon herrat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään kovin dramaattista, selkeää tapahtumaa ei ole elämässäni ollut, mutta useampia vähän pitempiä prosesseja kyllä. Nuoruudessani mulla oli peräkkäin kaksi huonoa seurustelusuhdetta, joiden jälkeen päätin, ettei mun yli kävele enää kukaan. Eikä ole kävellyt. Myöhemmin elämässä erehdyin lainaamaan muutamille "hyville" kavereille isompia ja pienempiä summia, kympistä pariin tuhanteen euroon. Rahojani en sen koommin nähnyt ja suurimman summan lainannut hävisi totaalisesti elämästäni. Siihenpä loppui lainaaminen minun osaltani. Mainittakoon, että tuo suurin summa vastasi silloista kuukauden bruttopalkkaani. Olipa kiva rehkiä sekin kuukausi mokoman "kaverin" hyväksi.
Katsoin ilmastonmuutosaiheista dokumenttia kauan sitten jonkin vuoden joulukuussa, ja ulkona satoi kaatamalla vettä. Muistan hetken tosi selvästi, koska silloin päätin haluavani luopua lihan syömisestä. Ehkä se oli 2007, koska muistan muutoksen tapahtuneen kuitenkin melko hitaasti ja hallitusti seuraavien kuukausien aikana. Lopullisesti liha jäi lautaseltani syksyllä 2008, ja jouluaattona 2008 maistoin viimeistä kertaa äidin tekemää lihapullaa hänen pyynnöstään. Silloin tajusin, etten kerta kaikkiaan enää halua tai tarvitse sitä. Enkä olekaan tarvinnut, sen koommin.
Olen pari kertaa myös todella pelännyt kuolevani terveydentilani takia. Noiden hetkien seurauksena arvostan elämää ja olen oppinut elämään sillä ajatuksella, ettei koskaan tiedä, milloin lähtö tulee.
Hyvin pitkän (vuosikymmenen) tahattoman lapsettomuuden jälkeen hyväksyin lopulta sen, etten voi vaikuttaa kaikkiin asioihin elämässäni, vaan on syytä opetella olemaan onnellinen niistä asioista, jotka on saanut. Tämä on ollut aivan todella tärkeä oppi nyt korona-aikana.
Mitäs vielä... Yksi kollega kertoi kerran tutustaan, jonka täysi virtsarakko oli puhjennut kolarissa. Olen sen jälkeen aina käynyt pissalla ennen autoilemaan lähtöä, mielikuva on niin vahva ja ahdistava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisellä työpaikallani jokunen vuosi sitten yksi 3-kymppinen nainen huusi mulle just varmaan samaan tyyliin kuin sinä olet tehnyt. En tajunnut siinä tilanteessa sanoa takaisin.
No, kostin sen myöhemmin passiivisesti. Se akka laittoi mulle viestin ja kysyi työvuoron vaihtoa multa, kun hän halusi päästä lapsensa joulujuhlaan, kirjoitti vielä viestin lopuksi ymmärtävänsä jos ei nyt sovi. No, mulla ei olisi ollut estettä vaihtaa, mutta kostin sen jutun ja kieltäydyin vaihtamasta (en sanonut että syy oli tuo sen aiempi teko). Eikä se saanut sitä vaihdettua kenenkään muunkaan kanssa, sillä se tuli sinä päivänä siihen vuoroon mihin pitikin, olin töissä silloin ja katsoin vielä kun se tuli töihin :)
Että kosto voi joskus olla suloinen.
Kaikilla muilla tähänastisista on ollut kokemus, jonka jälkeen he ovat muuttaneet elämäänsä parempaan suuntaan. Sinä olet muuttunut/muuttanut itsesi ala-arvoiseksi, lapselliseksi. Ei käy kateeksi. Jos olisin sinä, en olisi kehdannut tulla tänne kertomaan tuota asiaa.
Ai mielestäsi minun olisi pitänyt vaihtaa se työvuoro, jotta hän pääsee lapsensa joulujuhlaan? Siis auttaa ihmistä, joka oli minua kohtaan inhottava ja lisäksi puhunut selän takana inhottavasti työpaikalla. Ei, en todellakaan käännä toista poskea. Olisi tosin pitänyt sanoa sille naiselle, että syy kieltäytymiseeni oli se aiemmin tapahtunut. Olisipahan ehkä oppinut, että teoilla on seurauksia.
Olisit asiallisesti kertonut, että pahoitit mielesi kun hän huusi sinulle ja antanut tilaisuuden pyytää anteeksi. Kostaminen on ala-arvoista toimintaa. Ja kävikö mielessä, että kostit myös hänen viattomalle lapselleen, kun sinun vuoksesi hänen vanhempansa ei päässyt hänen joulujuhlaansa?
Ei hän minun vuokseni jäänyt joulujuhlasta paitsi, vaan ihan hänelle tehdyn työvuoron vuoksi. Jos olisi ollut kyseessä joku kivempi ihminen, niin totta kai olisin vaihtanut vuoron, jotta hän pääsee lapsensa joulujuhlaan. Mutta tuolle ihmiselle kostin.
Ja mitä tulee tuohon mikset kertonut että pahoitin mieleni ja hän olisi voinut pyytää anteeksi... Kyseessä on ihminen jonka kanssa tuollainen ei toimi. Kerran olin nimittäin ottanut hänen kanssaan puheeksi miksi hän on puhunut minusta sitä ja tätä, joskus tuon huutamistapauksen jälkeen. No akkahan kiisti kaiken, vieläpä veemäiseen tyyliin "en tiedä asiasta, eikä sun henkilökohtainen elämä mua niin kauheasti kiinnostakaan". Jaa, ei kiinnosta mutta kuitenkin puhui... Eli kiisti puheensa vaikka olisi voinut tunnustaa ja pyytää anteeksi. Että semmoinen tapaus. Ihan ansaittua hänelle ettei päässyt sinne lapsensa joulujuhlaan. Hyvä kun sain passiivisesti kostettua hänelle.
Kyse ei ole ainoastaan sinusta ja hänestä, vaan hänen syyttömästä lapsestaankin.
Olisin vastannut siihen vuoronvaihtopyyntöön, että "mua ei sun pennut kauheesti kiinnosta" :D. Jos sekin kerta sanoi sulle ettei sun henkilökohtainen elämäsi häntä kiinnosta...siis pakkohan sen oli vähän kiinnostaa, ainakin sen verran mitä puhui.
Huomaa, ettei itselläsi ole lapsia. Vaikka on ihmisiä, joista en pidä, en silti koskaan kostaisi heille niin että heidän lapsensa joutuisivat kärsimään. Toivottavasti mietit, oliko tekosi oikeutettu ja kohdistuiko se todellakin vain siihen aikuiseen... :(
Ymmärrän näkökantasi, mutta jos olisit tavannut sen naisen ja nähnyt ja kuullut kaikki tilanteet, miten se minua pilkkasi työpaikalla muille ja käyttäytyi muutenkin ivallisesti, niin sinäkin ymmärtäisit miksi tein niin kuin tein. Se oli kaksinaamainen ihminen.
Okei, asia selvä. No, toivotaan että hän käyttäytyy jatkossa paremmin.
Lopetin suklaansyömisen kun ymmärsin, miten ja mistä kaukaa se tuodaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tajusin 35-vuotiaana että äitini on narsisti, tajusin myös että hän on opettanut minulle useita narsistisia käytösmalleja. Aloin systemaattisesti opetella pois huonoista tavoistani, mm. siitä että en osannut myöntää olevani väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkin ystävyyssuhteet olen antanut loppua koska ei ole mitään yhteistä niin ei kannata väkisin pitää yhteyttä. Ei siis mitään dramaattista tapahtunut, kasvoimme erillemme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain 2013 ensimmäisen kunnon älypuhelimen, millä pääsi nettiin ja pystyi käyttämään whatsappia jne. Olin silloin 14-vuotias. Näpersin puhelimen kanssa koko ajan. Kun olimme perheen kanssa kylässä sukulaisilla, niin silloinkin vain tuijotin puhelinta. Isäni sitten sanoi kaikkien kuullen, että käyttäydyn epäkohteliaasti. Minua hävetti, mutta siitä hetkestä tajusin, miten typerää touhuni on. Sen jälkeen olen aina jättänyt puhelimen takin taskuun kun olen jollain kylässä, etenkään jos en nää tätä ihmistä usein.
Nähtyäni amerikkalaisen Gilletten woke-mainoksen, siirryin pysyvästi käyttämään parranajossani muita merkkejä.
Laitoin rajat minun kiltteyttäni hyväksikäyttäneelle ihmiselle. Sen jälkeen olen aina yrittänyt miettiä haluanko todella itse tehdä jotain mitä joku minulta pyytää ennen kuin suostun (tai en).
Vedin henkeen ruokaa ja meinasin tukehtua. Pelästyin niin hirvittävästi, että keskityn nykyään nielemiseen. Enkä uskalla esim. autolla ajaessa juoda kahvia tai kävellessä napostella mitään.
Kävin ja kokeilin treffisivustoa.
ZIIZUZKRAIZTUZ🤢🤮
Huh.
T. Ikisinkku
Ymmärrän näkökantasi, mutta jos olisit tavannut sen naisen ja nähnyt ja kuullut kaikki tilanteet, miten se minua pilkkasi työpaikalla muille ja käyttäytyi muutenkin ivallisesti, niin sinäkin ymmärtäisit miksi tein niin kuin tein. Se oli kaksinaamainen ihminen.