Kerro jokin tapahtuma elämässäsi, jonka jälkeen muutit pysyvästi käyttäytymistäsi
Aloitan: Alle 3-kymppisenä suutuin nopeasti ja helposti, aloin räyhätä ja huutaa hysteerisesti. En kuunnellut toista kun hän yritti puolustaa itseään.
Erään kerran sitten näin yleisellä paikalla pariskunnan, ja nainen käyttäytyi juuri kuten minä käyttäydyn vastaavissa riitatilanteissa. Tajusin, kuinka noloa ja yliampuvaa se on. Tuntui kuin silmäni olisivat auenneet ensimmäistä kertaa 20-30 vuoteen.
Lopetin sen käyttäytymisen ja nyt, 10-20 vuotta myöhemmin, en pysty edes kuvitella miten edes osasin hermostua niin paljon! En enää saa edes sitä samaa raivon tunnetta sisälleni, vaikka kuinka yrittäisin.
Ei kummoinen juttu, mutta halusin vain kertoa.
Kommentit (90)
Ulkonäkö romahti hetkessä suuren surun takia. En ole sen jälkeen käynyt missään missä ihmisiä.
Tajusin ettei ole mitään syytä vaan kärvistellä ja elää säästäväisesti vaan raha on syytä laittaa poikimaan. Ostin sijoitusasuntoja ja osakkeita. Näin ollen ei ole enään tarvinut syödä vain näkki leipää. Toinen oli pahan onnettomuuden jälkeen. Enään ei juurikaan ärsytä elämässä mikään kun osaa arvostaa omaa elinaikaansa täällä paljon paremmin.
Kun olin lapsi, perheessäni arvosteltiin toisten ihmisten ulkonäköä ja naurettiin heille sekä keksittiin inhottavia lempinimiä. Silloin tein sitä itsekin, luulin että se on normaalia ja hauskaa.
Kun kasvoin aikuiseksi, ymmärsin, että se ei ole hauskaa ja se on ala-arvoista. En osallistu enää toisten arvosteluun ja nimittelyyn ulkonäön perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin lapsi, perheessäni arvosteltiin toisten ihmisten ulkonäköä ja naurettiin heille sekä keksittiin inhottavia lempinimiä. Silloin tein sitä itsekin, luulin että se on normaalia ja hauskaa.
Kun kasvoin aikuiseksi, ymmärsin, että se ei ole hauskaa ja se on ala-arvoista. En osallistu enää toisten arvosteluun ja nimittelyyn ulkonäön perusteella.
Yksi alapeukku?! Oletko sitä mieltä, että minun olisi pitänyt jatkaa tätä "perinnettä"?
Lopetin alkoholin juomisen, sillä käyttäydyin aina nolosti humalassa.
Monta juttua. Elin aika huoletonta sinkkuelämää, kunnes tapasin mieheni. Loppui viinan juonti, tupakointi, alettiin yhdessä tekemään kotiruokaa, matkustamaan.
Mies laittoi asuntonsa vuokralle, muutti mun asuntoon ja tajusin itse kuinka helppoa asuntosijoitus on. Hullunrohkeana ostettiin yhteensä asuntoja, nyt omistetaan yhteensä 16. Ollaan tässä suhteessa synnytty onnellisten tähtien alla. Nokia vuokrasi valtaosan ja maksoi markkinoita korkeampaa vuokraa ja kaikki eurot ja markat laitettiin lyhennyksiin.
Nyt rahaa tulee joka kuukausi, valtaosa asunnoista on velattomia. Kaikki järki sanoo pitäisi ostaa kiva koti koko perheelle, mutta ollaan tykästytty nykyiseen kotiimme.
Miehen itsemurhayritys sai mut laittamaan oman elämäni järjestykseen ja hoitamaan mielenterveysongelmani kuntoon, jotta jaksoin olla hänen tukenaan.
Mikään muu tuskin olisi koskaan saanut mua sisuuntumaan. Omalta osaltani toivo oli mennyt jo, silloin luulin.
Useita vuosia kestäneestä liiallisesta treenaamisesta alkunsa saanut ylirasitustila, josta toipuminen vei useamman vuoden. Sen jälkeen olen ollut hyvin tarkka lepopäivien pitämisestä (monta vuotta meni etten pitänyt niitä ollenkaan) sekä oman kehon kuuntelemisesta. Ei enää yhtään pakkotreeniä lihakset kipeänä hampaat irvessä. Lisäksi muutin syömiskäyttäytymistäni ja lopetin pakonomaisen kaloreiden laskemisen sekä ehdottomuuden ruoka-aineiden suhteen. Pidän huolen että syön riittävästi, ja syönkin nyt varmaan ainakin puolet enemmän kuin aiemmin.
Jälkikäteen en voi kuin ihmetellä omaa tyhmyyttäni, kun olin itse ajanut itseni siihen tilaan. Onneksi järki tuli päähän, vaikkakaan en olisi toivonut tulevan tuollaisen kokemuksen kautta. En suosittele ylirasitustilaa kenellekään, se ei ole mitään leikkiä.
Näin, mitä liikkumattomuus teki toiselle vanhemmistani, joten vaikka en ollut koulussa hyvä liikunnassa enkä osaa esim. joukkuelajeja (pallopelejä), aloin liikkua siten kuten osasin (lenkkeily, pyöräily, lihaskuntoliikkeet kehon omalla painolla sekä venyttely). Olen paremmassa kunnossa kuin mitä vanhempani oli tässä iässä, en ole tarvinnut leikkauksia ym. jotka johtuvat huonosta lihaskunnosta ym. vastaavasta.
Näin, että minulla oli 20 pulloa yhden tähden jallua ostettuna Virosta. Myin viinat pois, lopetin kokonaan alkoholin juomisen ja aloin polttaa kohtuudella pilveä viikonloppuisin. Nyt voin hyvin.
Äitini halusi/haluaa minun pukeutuvan naisellisesti. Tein lapsena ja nuorenakin kuten hän halusi. Aikuisena pukeudun kuten haluan, esimerkiksi hänen vihaamaansa maastokuosiin.
Kuuluin kirkkoon, kunnes kuulin erään hartaan uskiksen puhuvan inhottavasti eräästä ateistista. -> Erosin kirkosta samana päivänä.
EN tieedä mut on kuitenkin kasvatetttu taiteilijaperheeessä. ETtä ehkä se sellainen rumuus mikä kuoriutuuu venäläiiseeen taiteelisuuteen mikä on nähdä miten asiat on rumuuudessa ja myös empatia perinyyt äidiltä pyrkiä korjaamaan asioita. Arvoot mitkä on tärkeitä.
Äitini sairastui 46-vuotiaana keuhkosyöpään. Saattohoidin hänet kotona. Sen jälkeen lopetin tupakoinnin.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluin kirkkoon, kunnes kuulin erään hartaan uskiksen puhuvan inhottavasti eräästä ateistista. -> Erosin kirkosta samana päivänä.
Tuon toisenhan se olisi pitänyt kirkosta erota jos käyttäytyi jumalattomasti. Tällä menolla kirkkoon jää vaan kaikki ne, jotka sinne juuri eivät kuuluisi.
Toisen lapsen syntymän jälkeen sain katkeran puhelun narsistiselta, yksinelävältä veljeltäni. Hän haukkui minut, mieheni, perheeni asuinpaikan ja ympäristön jossa kasvatamme lapsiamme, kun emme jääneet kotipaikkakunnalle maalle asumaan. Ymmärsin siinä hetkessä, etten elä hänen enkä kenenkään vallan alla, ja otin monella tapaa oman aikuisen elämäni haltuuni. Harteilta putosi iso painolasti, kun tämä ihminen itse ohjasi itsensä henkisesti ulos elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Kävin paskálla pitkän pidättelyn jälkeen ja totesin että ei kannata hävetä vaan paskoo silloin kun on hätä ja niin äänekkäästi kun vaatii.
Tämä realisaatio uuden ihastuksen kanssa hänen ollessa seinän takana yökyläilyn aikana?
Kaikki varmaan on ollut tuossa pisteessä. Silloin katoaa se mysteerisyys, ei voi enää olla kovin mysteerinen kun paskantaa toisen kuullen. Samalla tajuaa kuinka hölmöä sitä on piilotella/pidätellä.
Luin kerran vauva av tä. Sen jälkeen olen kamppaillut syvien ja vaikeitten elämänhallintaongelmien kanssa.
Aloin käyttää pyöräilykypärää sen jälkeen kun kaaduin pyörällä ja sain aivotärähdyksen. Olisi ollut hyvä aloittaa vähän aiemmin...
Koulu loppui, pääsin töihin ja elämä alkoi.