Lue keskustelun säännöt.
Kerro jokin tapahtuma elämässäsi, jonka jälkeen muutit pysyvästi käyttäytymistäsi
Oppia ikä kaikki, onneksi!
21.03.2021 |
Aloitan: Alle 3-kymppisenä suutuin nopeasti ja helposti, aloin räyhätä ja huutaa hysteerisesti. En kuunnellut toista kun hän yritti puolustaa itseään.
Erään kerran sitten näin yleisellä paikalla pariskunnan, ja nainen käyttäytyi juuri kuten minä käyttäydyn vastaavissa riitatilanteissa. Tajusin, kuinka noloa ja yliampuvaa se on. Tuntui kuin silmäni olisivat auenneet ensimmäistä kertaa 20-30 vuoteen.
Lopetin sen käyttäytymisen ja nyt, 10-20 vuotta myöhemmin, en pysty edes kuvitella miten edes osasin hermostua niin paljon! En enää saa edes sitä samaa raivon tunnetta sisälleni, vaikka kuinka yrittäisin.
Ei kummoinen juttu, mutta halusin vain kertoa.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluin kirkkoon, kunnes kuulin erään hartaan uskiksen puhuvan inhottavasti eräästä ateistista. -> Erosin kirkosta samana päivänä.
Tuon toisenhan se olisi pitänyt kirkosta erota jos käyttäytyi jumalattomasti. Tällä menolla kirkkoon jää vaan kaikki ne, jotka sinne juuri eivät kuuluisi.
En muutenkaan ollut kiinnostunut näistä uskonasioista, enkä ole. Minua vain ärsyttää kaksinaismoralistit ja kaksinaamaiset ihmiset. Ollaan niin hyviä ja hartaita mutta tuomitaan toinen ihminen vain siksi kun hän ei usko samaan asiaan kuin itse. Ällöttävää tekopyhyyttä.
T: Kirkosta eronnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluin kirkkoon, kunnes kuulin erään hartaan uskiksen puhuvan inhottavasti eräästä ateistista. -> Erosin kirkosta samana päivänä.
Tuon toisenhan se olisi pitänyt kirkosta erota jos käyttäytyi jumalattomasti. Tällä menolla kirkkoon jää vaan kaikki ne, jotka sinne juuri eivät kuuluisi.
En kuulu kirkkoon, koska en usko jumalaan. Ne jotka uskovat, eikö Jumala armahda heitä, vaikka he käyttäytyisivätkin ikävästi?
Viimeiset tulevat ensimmäisenä jne.
Kolmas pitkäaikainen kaikesta arvosteleva kumppani ( v.ttu omituista kun pitää verhot vetää yöksi kiinni/ miks pitää v.ttu aina töllätä televisiosta tuota samaa ohjelmaa/ etkö v.ttu voi käydä ajoissa nukkumaan / luuletko olevasi hyvännäköinen ). Opettelin sanomaan että en hyväksy tuollaista puhetta ja jos ei lopu ni ovi on tuossa.
Toinen tapaus oli kännipäissään soitteleva isäni, joka joka puhelussaan muisti haukkua minut ja muutkin lapsensa. Puhuin asiallisesti kuin aikuiselle, että minua ei ilahduta sellaiset puhelut, enkä ota niitä enää vastaan... ja että toivon yhteydenpidon tapahtuvan selvinpäin ja asiallisesti.
Mulle ei tule omasta historiastani mieleen mitään tuollaista käännekohtaa, mutta taidan juuri nyt elää sellaista. Olen kolmen vuoden aikana toipunut yksin jäämisestä sekä vakavasta masennuksesta. Nyt tunnen, miten elämä oikein odottaa minua. Olen uudenlaisen vapauden kynnyksellä. Aion ensimmäistä kertaa elämässäni lähteä yksin vaellukselle Lappiin ensi kesänä. Tämä on minulle valtava harppaus.
Vierailija kirjoitti:
Aloin käyttää pyöräilykypärää sen jälkeen kun kaaduin pyörällä ja sain aivotärähdyksen. Olisi ollut hyvä aloittaa vähän aiemmin...
Minä aloitin myös kypärän käytön, kun lähipiiristä kuoli henkilö kaaduttuaan pyörällä ja iskettyään pään katuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
21-vuotiaana istuin bussissa ja viereeni tuli vanhempi mies istumaan. Ihan eläkeläinen oli.
Hän alkoi jutella minulle ja katsoin häntä ns pitkään. Varmaan oli ilme että "mitäs minulle juttelet".
Mies sanoi ystävällisesti että älä katso noin pahasti, tulee pian reikiä.
Olen nyt 38-vuotias ja muistan sen bussimatkan vielä oikein hyvin.
Sen jälkeen en ole katsonut ketään nenän vartta pitkin ja aina jutellut ystävällisesti. Oli kyseessä kuka hyvänsä. Minulle tullaan juttelemaan (tuntemattomat) melko usein.
Myös selän takana haukkumisen ja pahan puhumisen olen lopettanut. Siihen ei ole mitään noin konkreettista tapahtumaa. Meillä siis sama juttu kuin aiemmalla vastaajalla että lapsuuden perheessä harrastettiin sitä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei tule omasta historiastani mieleen mitään tuollaista käännekohtaa, mutta taidan juuri nyt elää sellaista. Olen kolmen vuoden aikana toipunut yksin jäämisestä sekä vakavasta masennuksesta. Nyt tunnen, miten elämä oikein odottaa minua. Olen uudenlaisen vapauden kynnyksellä. Aion ensimmäistä kertaa elämässäni lähteä yksin vaellukselle Lappiin ensi kesänä. Tämä on minulle valtava harppaus.
Kuulostaa hyvältä, olen onnellinen puolestasi!
♥️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tupakoimaton miesystävä ei halunnut pussailla, kun itse poltin tupakkaa. Oli pakko lopettaa. Se oli kai jotain kymmenes yritys, mutta kun on tarpeeksi hyvä syy, niin onnistuu. En tupakoi enää.
Vierailija kirjoitti:
Kolmas pitkäaikainen kaikesta arvosteleva kumppani ( v.ttu omituista kun pitää verhot vetää yöksi kiinni/ miks pitää v.ttu aina töllätä televisiosta tuota samaa ohjelmaa/ etkö v.ttu voi käydä ajoissa nukkumaan / luuletko olevasi hyvännäköinen ). Opettelin sanomaan että en hyväksy tuollaista puhetta ja jos ei lopu ni ovi on tuossa.
Toinen tapaus oli kännipäissään soitteleva isäni, joka joka puhelussaan muisti haukkua minut ja muutkin lapsensa. Puhuin asiallisesti kuin aikuiselle, että minua ei ilahduta sellaiset puhelut, enkä ota niitä enää vastaan... ja että toivon yhteydenpidon tapahtuvan selvinpäin ja asiallisesti.
Upeaa, että et alistu tuollaisen kohtelun alla, vaan pysyt sekä asiallisena että rohkeana! 👍♥️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin pohjakosketuksen päihteiden kanssa. Hakeuduin hoitoon ja aloitin uuden, raittiin elämäntavan.
Jouduin onnettomuuteen ja selvisin kuin ihmeen kaupalla. Aloin elää tässä ja nyt.
Näin vaikuttavan unen, jonka ansiosta ymmärsin, etten voi enää osallistua työnantajani rikoksiin. Vaihdoin työpaikkaa.
Ystävänäni pitämäni ja minulle tärkeä henkilö sanoi minun olevan läheisriippuvainen, vailla jotain ja etten pysty pyyteettömästi olemaan toisten seurassa, vaan kerjään takaisin huomiota.
En tunnistanut itseäni tuosta ollenkaan, mutta lopetin välittömästi kaiken oma-aloitteisen yhteydenpidon kaikkiin ystäviini, jotteivät hekin ahdistu minun seurastani noin. Menin häpeämään, sitä, että minut voitaisiin kokea noin kurjana.
Nykyään olen todella yksinäinen, sillä huomasin, että kun minä en itse soittele, viestittele tai pyydä ystäviä mihinkään, ei sitä kukaan muukaan tee, ja minut unohdetaan. Mutta en edelleenkään uskalla enää tuputtaa seuraani kenellekään. Ehkä kukaan ei sitten koskaan vain oikeastikaan pitänyt minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisellä työpaikallani jokunen vuosi sitten yksi 3-kymppinen nainen huusi mulle just varmaan samaan tyyliin kuin sinä olet tehnyt. En tajunnut siinä tilanteessa sanoa takaisin.
No, kostin sen myöhemmin passiivisesti. Se akka laittoi mulle viestin ja kysyi työvuoron vaihtoa multa, kun hän halusi päästä lapsensa joulujuhlaan, kirjoitti vielä viestin lopuksi ymmärtävänsä jos ei nyt sovi. No, mulla ei olisi ollut estettä vaihtaa, mutta kostin sen jutun ja kieltäydyin vaihtamasta (en sanonut että syy oli tuo sen aiempi teko). Eikä se saanut sitä vaihdettua kenenkään muunkaan kanssa, sillä se tuli sinä päivänä siihen vuoroon mihin pitikin, olin töissä silloin ja katsoin vielä kun se tuli töihin :)
Että kosto voi joskus olla suloinen.
Vierailija kirjoitti:
Ystävänäni pitämäni ja minulle tärkeä henkilö sanoi minun olevan läheisriippuvainen, vailla jotain ja etten pysty pyyteettömästi olemaan toisten seurassa, vaan kerjään takaisin huomiota.
En tunnistanut itseäni tuosta ollenkaan, mutta lopetin välittömästi kaiken oma-aloitteisen yhteydenpidon kaikkiin ystäviini, jotteivät hekin ahdistu minun seurastani noin. Menin häpeämään, sitä, että minut voitaisiin kokea noin kurjana.
Nykyään olen todella yksinäinen, sillä huomasin, että kun minä en itse soittele, viestittele tai pyydä ystäviä mihinkään, ei sitä kukaan muukaan tee, ja minut unohdetaan. Mutta en edelleenkään uskalla enää tuputtaa seuraani kenellekään. Ehkä kukaan ei sitten koskaan vain oikeastikaan pitänyt minusta.
❤ Soita jollekin ystävistäsi! ❤ Olet varmasti ystävyyden arvoinen. Tuo saamasi arvio oli vain yksi mielipide. Älä anna sen määrittää elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun on hyvin vaikea olla enää näkemättä maailman epäkohtia.
Lapsuus ja nuoruus perheväkivallan ja muun kauheuden keskellä, vanhempien eron jälkeen omakotitalosta ja suurista tuloista kaupungin kerrostalokoppiin ja toimeentulotuelle, vuosikausien lastensuojelurumba ja vielä sitäkin pidemmät oikeudenkäyntirumbat, opiskeluaikana kauan muhineiden mtongelmien kukoistus ja vuosien tappelu hoidon saamisesta. En tiedä mikä hyvinvointi yhteiskunta Suomi on olevinaan kun minunkaan kohdalla mikään ei ole toiminut kunnolla. Ei ole toiminut sosiaali- ja terveyspalvelut, ei poliisi, ei oikeuslaitos, ei lastensuojelu, ei Kela, ei työkkäri, ei mikään ilman että itse väännät asioistasi joka päivä.
Korona. Menetin luottamukseni yhteiskuntaa ja hallitusta kohtaan ja aloin inhota ja halveksua ihmisiä. Työssäni autan ihmisiä. Enää en halua. Pitäkää tunkkinne. Te halusitte nujertaa minut, jopa toivoitte kuolemaani, tuhositte elämäni. Teidän hätänne ei enää kiinnosta.
Nuorena olin vähän hällä väliä‐fiiliksissä lukion jälkeen ja menin treffeille kännisen pojan kanssa.
Se oli elämäni pohjakosketus ja herätys et jotain tarttis tehdä. N55
Vierailija kirjoitti:
Entisellä työpaikallani jokunen vuosi sitten yksi 3-kymppinen nainen huusi mulle just varmaan samaan tyyliin kuin sinä olet tehnyt. En tajunnut siinä tilanteessa sanoa takaisin.
No, kostin sen myöhemmin passiivisesti. Se akka laittoi mulle viestin ja kysyi työvuoron vaihtoa multa, kun hän halusi päästä lapsensa joulujuhlaan, kirjoitti vielä viestin lopuksi ymmärtävänsä jos ei nyt sovi. No, mulla ei olisi ollut estettä vaihtaa, mutta kostin sen jutun ja kieltäydyin vaihtamasta (en sanonut että syy oli tuo sen aiempi teko). Eikä se saanut sitä vaihdettua kenenkään muunkaan kanssa, sillä se tuli sinä päivänä siihen vuoroon mihin pitikin, olin töissä silloin ja katsoin vielä kun se tuli töihin :)
Että kosto voi joskus olla suloinen.
Kaikilla muilla tähänastisista on ollut kokemus, jonka jälkeen he ovat muuttaneet elämäänsä parempaan suuntaan. Sinä olet muuttunut/muuttanut itsesi ala-arvoiseksi, lapselliseksi. Ei käy kateeksi. Jos olisin sinä, en olisi kehdannut tulla tänne kertomaan tuota asiaa.
Lopetin kultakorujen ostamisen sen jälkeen kun katsoin dokumentin kultakaivoksilla työskentelevistä ihmisistä. Vaaralliset työolosuhteet, mitätön palkka. Välittäjät ja myyjät saivat suurimmat tuotot.
Poltin aiemmin tupakkaa askin päivässä. Sain keuhkokuumeen ja jouduin sairaalaan viikoksi. Sen jälkeen en ole polttanut.
Tälllasena ihmisenä on vaikeampaa löytäää jos materiasta ja rikkauksista puhutaaan arvokkaampaa siiinäsuhteessa kuin alkoholi.