Lue keskustelun säännöt.
Mies puhuu mulle rumasti.
21.03.2021 |
Siis ihan sellaisissa tavallisissa ja yksinkertaisissa asioissa kuten jos hän esim kysyy, että ”onko meillä juustoa ” ja mä tarkennan tavalliseen äänensävyyn, että ” mitä juustoa tarkoitat” ( raejuusto, Juustoraaste, jne) niin hän vastaa näsäviisaana ja vähän vihasena ”mihin sitä juustoa nyt laitetaan, no leivän päälle”.
Tai tänään totesin, että ” vitsi nää sakset on tylsät” ja hän sanoo ” opettelisit käyttämään niitä”.
Tällaisia mä kuuntelen. Meen aina vähän lukkoon. Ja noihan ei luettuna ole kovin kunmosia mutta kun niissä on aina se vähättelevä vittumainen sävy.
Ja vittumaisinta tässä on se että muistan nää monen vuoden jälkeen vielä.
Kommentit (93)
Siis perustelen, että minulle ei puhuta tuolla tavalla. Ja että se tuntuu minusta tältä ja tältä ja kurjalta jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma ja puhetapa tarttunut toiseen lapseen. Puhuu kuin kopio isästään. Toinen lapsi taas herkkä ja kiltti, aina ystävällinen kaikille, mitä yritän itsekin olla. Perhe jakautunut kahteen leiriin. Minä ja toinen lapsi kärsimme. Nämä kaksi rääväsuuta ei nää taas mitään ongelmaa ja heidän mielestä perheen ilmapiiri kunnossa. Mitäs tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?
No haloo, mitäköhän? Jos mies ei lopeta ja ota vastuuta myös lapsen käyttäytymisestä ja pyri korjaamaan sitä, niin heitä mies ulos. Vai aiotko antaa itsekkään miehesi a) tehdä toisesta lapsestasi samanlaisen m'lkvistin pysyvästi, joka tulevaisuudessa luultavasti tulee kohtelemaan omaa perhettään samalla tavoin, sekä b) antaa toisen, kiltimmän lapsesi kärsiä?
Olisikin näin helppoa. Lopettamaan on käsketty, välillä pystyy muutaman päivän käyttäytymään ja sitten alkaa taas. Ja ollut aina tällainen, ei edes mitään iän tuomaa äreyttä eikä edes välttämättä ole äreä veemäisiä juttuja suoltaessaan. Välillä ne tulee mukamas huumorilla. Hänen mielestään on ilmeisesti hauskaa puhua karkeasti. Sama toisella lapsella. Keskenään soittavat myös suutansa toisille. Kuulostaa ulkopuolisista ihan kamalalta, mutta heistä normaalia. Olen tullut siihen tulokseen, että nämä kaksi ei helpolla muutu. Välillä miettii, että miten ihmeessä nuorempana jäin tähän? Miten en nähnyt mitä tästä seuraa? Muuten ollut hyvä mies; ihan sellaiset yksinkeraiset perusasiat muuten kunnossa; ei juo, ei lyö, käy töissä, tekee kotityöt, hoitaa lasten asiat (vie harrastuksiin, auttaa läksyissä, jne.), parhaimmillaan ihan hauskaa seuraa. Mutta peruspuhetapa perusarjessa ihan kamala ja sellainen mitä ei vaan täysin erilaisen tyylin omaavana jaksa. Olen kokeillut myös samalla mitalla takaisin sanomista, mikä johtaa siihen että perheessä on sitten vaan kolme toisilleen veemäisesti puhuvaa ihmistä. Ja itselle ihan yhtä raskasta kuin veemäisyyteen hiljaisuudella/väistämisellä tai ystävällisyydellä vastaaminen. Erosta en tiedä miten lapset kokisi. Ehkä toinen lapsi tyytyväinen, toinen ei todellakaan ja isänsä kanssa nämä kuitenkin viettäisi aikaa edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma ja puhetapa tarttunut toiseen lapseen. Puhuu kuin kopio isästään. Toinen lapsi taas herkkä ja kiltti, aina ystävällinen kaikille, mitä yritän itsekin olla. Perhe jakautunut kahteen leiriin. Minä ja toinen lapsi kärsimme. Nämä kaksi rääväsuuta ei nää taas mitään ongelmaa ja heidän mielestä perheen ilmapiiri kunnossa. Mitäs tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?
No haloo, mitäköhän? Jos mies ei lopeta ja ota vastuuta myös lapsen käyttäytymisestä ja pyri korjaamaan sitä, niin heitä mies ulos. Vai aiotko antaa itsekkään miehesi a) tehdä toisesta lapsestasi samanlaisen m'lkvistin pysyvästi, joka tulevaisuudessa luultavasti tulee kohtelemaan omaa perhettään samalla tavoin, sekä b) antaa toisen, kiltimmän lapsesi kärsiä?
Olisikin näin helppoa. Lopettamaan on käsketty, välillä pystyy muutaman päivän käyttäytymään ja sitten alkaa taas. Ja ollut aina tällainen, ei edes mitään iän tuomaa äreyttä eikä edes välttämättä ole äreä veemäisiä juttuja suoltaessaan. Välillä ne tulee mukamas huumorilla. Hänen mielestään on ilmeisesti hauskaa puhua karkeasti. Sama toisella lapsella. Keskenään soittavat myös suutansa toisille. Kuulostaa ulkopuolisista ihan kamalalta, mutta heistä normaalia. Olen tullut siihen tulokseen, että nämä kaksi ei helpolla muutu. Välillä miettii, että miten ihmeessä nuorempana jäin tähän? Miten en nähnyt mitä tästä seuraa? Muuten ollut hyvä mies; ihan sellaiset yksinkeraiset perusasiat muuten kunnossa; ei juo, ei lyö, käy töissä, tekee kotityöt, hoitaa lasten asiat (vie harrastuksiin, auttaa läksyissä, jne.), parhaimmillaan ihan hauskaa seuraa. Mutta peruspuhetapa perusarjessa ihan kamala ja sellainen mitä ei vaan täysin erilaisen tyylin omaavana jaksa. Olen kokeillut myös samalla mitalla takaisin sanomista, mikä johtaa siihen että perheessä on sitten vaan kolme toisilleen veemäisesti puhuvaa ihmistä. Ja itselle ihan yhtä raskasta kuin veemäisyyteen hiljaisuudella/väistämisellä tai ystävällisyydellä vastaaminen. Erosta en tiedä miten lapset kokisi. Ehkä toinen lapsi tyytyväinen, toinen ei todellakaan ja isänsä kanssa nämä kuitenkin viettäisi aikaa edelleen.
Ymmärrän sinua ihan täysin. Mun mies samanlainen. Sen mielestä esim "suu kiinni" tai jopa "turpa kiinni" on ihan ok puhetapa. No teini sitten puhuu näin. Tunnelma on välillä suorastaan aggressiivinen, vaikkei edes varsinaisesti riideltäusi. Ainoa jolle puhutaan nätisti, on koira.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma ja puhetapa tarttunut toiseen lapseen. Puhuu kuin kopio isästään. Toinen lapsi taas herkkä ja kiltti, aina ystävällinen kaikille, mitä yritän itsekin olla. Perhe jakautunut kahteen leiriin. Minä ja toinen lapsi kärsimme. Nämä kaksi rääväsuuta ei nää taas mitään ongelmaa ja heidän mielestä perheen ilmapiiri kunnossa. Mitäs tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?
No haloo, mitäköhän? Jos mies ei lopeta ja ota vastuuta myös lapsen käyttäytymisestä ja pyri korjaamaan sitä, niin heitä mies ulos. Vai aiotko antaa itsekkään miehesi a) tehdä toisesta lapsestasi samanlaisen m'lkvistin pysyvästi, joka tulevaisuudessa luultavasti tulee kohtelemaan omaa perhettään samalla tavoin, sekä b) antaa toisen, kiltimmän lapsesi kärsiä?
Olisikin näin helppoa. Lopettamaan on käsketty, välillä pystyy muutaman päivän käyttäytymään ja sitten alkaa taas. Ja ollut aina tällainen, ei edes mitään iän tuomaa äreyttä eikä edes välttämättä ole äreä veemäisiä juttuja suoltaessaan. Välillä ne tulee mukamas huumorilla. Hänen mielestään on ilmeisesti hauskaa puhua karkeasti. Sama toisella lapsella. Keskenään soittavat myös suutansa toisille. Kuulostaa ulkopuolisista ihan kamalalta, mutta heistä normaalia. Olen tullut siihen tulokseen, että nämä kaksi ei helpolla muutu. Välillä miettii, että miten ihmeessä nuorempana jäin tähän? Miten en nähnyt mitä tästä seuraa? Muuten ollut hyvä mies; ihan sellaiset yksinkeraiset perusasiat muuten kunnossa; ei juo, ei lyö, käy töissä, tekee kotityöt, hoitaa lasten asiat (vie harrastuksiin, auttaa läksyissä, jne.), parhaimmillaan ihan hauskaa seuraa. Mutta peruspuhetapa perusarjessa ihan kamala ja sellainen mitä ei vaan täysin erilaisen tyylin omaavana jaksa. Olen kokeillut myös samalla mitalla takaisin sanomista, mikä johtaa siihen että perheessä on sitten vaan kolme toisilleen veemäisesti puhuvaa ihmistä. Ja itselle ihan yhtä raskasta kuin veemäisyyteen hiljaisuudella/väistämisellä tai ystävällisyydellä vastaaminen. Erosta en tiedä miten lapset kokisi. Ehkä toinen lapsi tyytyväinen, toinen ei todellakaan ja isänsä kanssa nämä kuitenkin viettäisi aikaa edelleen.
Ymmärrän sinua ihan täysin. Mun mies samanlainen. Sen mielestä esim "suu kiinni" tai jopa "turpa kiinni" on ihan ok puhetapa. No teini sitten puhuu näin. Tunnelma on välillä suorastaan aggressiivinen, vaikkei edes varsinaisesti riideltäusi. Ainoa jolle puhutaan nätisti, on koira.
Kuulostaa erittäin tutulta 😞.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä sanoisin varmaan eroa, mutta oletko miettinyt miten rasittavaa tuollainen tyhjänpäiväinen toteaminen on? Jos et mene teroittamaan saksia niin turha niistä on puhua. Juustokysymykseen voit vain vastata mitä juustoa on. Harrastat turhaa länkytystä eikä sitä kukaan jaksa loputtomiin.
Sopisit hyvin miehelleni. Hän arvostaisi juuri tällaista.
Mutta mä en ole tuollainen enkä siis todella tarkoita hänelle mitään pahaa tai länkyttää tahallani, en vain tiedä mitä tarkoittaa. Enkä todella suuttuisi itse tuollaisesta kysymyksestä.Taidamme siis vaan olla erilaisia.
Minä ärsytän häntä ja hän minua.Mua veetuttaa sellainen puhumattomuus mistään. Mä tykkään sekä höpötellä että jutella syvällisemmin välillä. Hänellä ei ns lähde.
Tämä sama. Naama aina peruslukemilla, ei puhuta, naurata. Töllöäkin katsellessa ei mitään sanottavaa mistään esim. dokumentti, josta syntyis keskustelua, niin ei mitään reaktioita. Aivan kuin ois jäätynyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen oikeasti nyt, että olen vain väärä ihminen miehelleni.
Meillä on erilainen tapa elää, olla ja kommunikoida, olen sitä toki pohtinut aiemminkin, mutta ei ole konkreettisesti iskenyt näin vasten kasvoja.
Pieniä asioitahan nämä toisaalta on, mutta ne muodostuvat isommiksi ajan saatossa..
Mun elehdintä, turhanpäiväinen jutustelu, innokkuus on miehelle taakka.
Minulle hän on toimissaan hidas ja innostumaton ja keskustelematon.
Pärjäähän tässä jos ei valita.
Mulla oli samanlainen mies. Erosin lopulta. Koitin puhua ja ehdotin terapiaa, koitin hyvällä ja pahalla eli antaa takaisin samalla mitalla. Pari pvää/vko ok ja taas sama pska jatkui. Ei toisille puhuta noin. Ei toi ole mikään malli normaalista kommunikaatiosta tai parisuhteesta tai perhe-elämästä. Kuten joku jo sanoi, ei tuollaista käytöstä kannata opettaa lapsille. Helpotti kun ei tarvi kuunnella enää sitä pskaa. Miehellä uusi ja vaikuttaa ulospäin hyväntuulisemmalta. Lapset sopeutui ja mä en menettänyt mielenterveyttäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten jos oli oikeasti vaikeaa, se veetuilu paheni potenssiin sata.
-edellinen
Tällaista se on hyvin monessa suomalaisessa perheessä tai parisuhteessa. Mitään ylimääräisiä ei saisi puhua kun se on jankuttamista ja vänkäämistä.
Sitten ihmetellään kun seksi loppuu.
Mua ei ainakaan kiinnosta mies, joka ei kohtaa mua millään muulla tavalla kuin sängyssä yrittää läähättää.
Joku syvempi yhteys olisi hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kyllä voi nyt olla moro kiitos ja näkemiin?
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma ja puhetapa tarttunut toiseen lapseen. Puhuu kuin kopio isästään. Toinen lapsi taas herkkä ja kiltti, aina ystävällinen kaikille, mitä yritän itsekin olla. Perhe jakautunut kahteen leiriin. Minä ja toinen lapsi kärsimme. Nämä kaksi rääväsuuta ei nää taas mitään ongelmaa ja heidän mielestä perheen ilmapiiri kunnossa. Mitäs tällaisessa tilanteessa pitäisi tehdä?
En tiedä mitä sun pitäis tehdä. Itse yritin muuttaa tilannetta useita vuosia.. turhaan.
Nyt otan lapset ja lähdemme muualle asumaan. Toivon että saan lapsesta ystävällisemmän, kun ei ole jatkuvasti altistuneena töykeydelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, nostan koska ajankohtainen, valitettavasti :(
Mun mies siis puhuu vain minulle rumasti. Kerran kysyin, niin hän sanoi tyyliin että "muille pitää esittää, sulle saan olla oma itseni". Toisella kertaa vastaus oli "muut ei valita mulle niinkuin sä".
Eli aina on syy minussa??
Tutuille, sukulaisille ja työkavereille mies on ystävällinen ja jopa lipevä, ainakin humalassa.
Minulle "puhuu suoraan"! Jos sanon, että tuo ei tuntunut kivalle, ja hän kyllä NÄKEE että olen pahoittanut mieleni, niin saattaa sanoa "mitäs otat itseesi niin pienistä"!
Yksinkertaisesti en pysty sanomaan mitään itseäni puolustaakseni. Mutta alkaa suututtaa tuollainen käytös! Ihan siis yhtäkkiä mies voi tokaista jotain rumasti ja kun alan puolustautua, alkaa syyttely ja riita (ellen siis vaikene) :(
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, nostan koska ajankohtainen, valitettavasti :(
Mun mies siis puhuu vain minulle rumasti. Kerran kysyin, niin hän sanoi tyyliin että "muille pitää esittää, sulle saan olla oma itseni". Toisella kertaa vastaus oli "muut ei valita mulle niinkuin sä".
Eli aina on syy minussa??
Tutuille, sukulaisille ja työkavereille mies on ystävällinen ja jopa lipevä, ainakin humalassa.
Minulle "puhuu suoraan"! Jos sanon, että tuo ei tuntunut kivalle, ja hän kyllä NÄKEE että olen pahoittanut mieleni, niin saattaa sanoa "mitäs otat itseesi niin pienistä"!
Yksinkertaisesti en pysty sanomaan mitään itseäni puolustaakseni. Mutta alkaa suututtaa tuollainen käytös! Ihan siis yhtäkkiä mies voi tokaista jotain rumasti ja kun alan puolustautua, alkaa syyttely ja riita (ellen siis vaikene) :(
Miksi olette yhdessä?
Jos mies käyttäytyy noin et ole enää kiihottava hänestä tai vertaa sinua johonkuhun muuhun jo. Tuo ei parane joten lähtisin pois ellei suostu terapiaan. Valitettavasti narsistilta kuulostaa, ihan oikein pahastutkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies käyttäytyy noin et ole enää kiihottava hänestä tai vertaa sinua johonkuhun muuhun jo. Tuo ei parane joten lähtisin pois ellei suostu terapiaan. Valitettavasti narsistilta kuulostaa, ihan oikein pahastutkin.
Kiva saada vastaus, jossa ei syyllistetä lisää. Mies ei siis aina ole tuollainen (muutenhan en olisi enää yhdessä).
Tuo N voi pitää paikkansa, moni muukin käytös viittaa siihen. Toisaalta purkaa minuun jotain lapsuutensa juttua (ei ole ollut tavallinen tietääkseni...) ? En tiedä. Olen sanonut, että toivoisin ystävällistä kanssakäymistä. Itse pyrin olemaan sellainen.
t, ap
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, nostan koska ajankohtainen, valitettavasti :(
Mun mies siis puhuu vain minulle rumasti. Kerran kysyin, niin hän sanoi tyyliin että "muille pitää esittää, sulle saan olla oma itseni". Toisella kertaa vastaus oli "muut ei valita mulle niinkuin sä".
Eli aina on syy minussa??
Tutuille, sukulaisille ja työkavereille mies on ystävällinen ja jopa lipevä, ainakin humalassa.
Minulle "puhuu suoraan"! Jos sanon, että tuo ei tuntunut kivalle, ja hän kyllä NÄKEE että olen pahoittanut mieleni, niin saattaa sanoa "mitäs otat itseesi niin pienistä"!
Yksinkertaisesti en pysty sanomaan mitään itseäni puolustaakseni. Mutta alkaa suututtaa tuollainen käytös! Ihan siis yhtäkkiä mies voi tokaista jotain rumasti ja kun alan puolustautua, alkaa syyttely ja riita (ellen siis vaikene) :(
Meillä oli samanlaista yhteen aikaan. Muille esitettiin mukavaa tyyppiä. Kun sitä ihmettelin niin mieheni sanoi ettei ole ketään muuta johonka uskaltaa purkaa kiukkua. Minä olin se ainoa luotettava ihminen johonka uskalsi pahaa oloaan purkaa.
Kamalinta ulkona jos jotain tehtiin yhdessä niin alkoi rähjäämään ja kiroilemaan kamalaan ääneen ettei noin eikä noin sitä tehdä. Sanoin että nyt lähden pois jos et lopeta ja tee sitten yksin. Se alkoi auttamaan kun lähtee pois siitä tilanteesta. Kaupassa joskus ihmiset katsoivat pitkään kun hän alkoi minulle täyttä kurkkua räjähtämään. Häpesi itsekkin kun huomasi muiden reaktion.
Nykyään sellainen on onneksi jo loppunut ja sovitaan asioita etukäteen ilman huudolla julkistamista.
Hän oli kotioloistaan saanut sen mallin eikä osannut alkuunsa muuttaa sitä.
Jos ei tuollainen ala muuttumaan niin kannattaa oman henkisen hyvinvointinsa takia muuttaa vaikka erilleen. Tapauksia on erilaisia ja ihmisiäkin erilaisia eikä mikään ole verrattavissa toisten tapaukset siihen omaan tilanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies käyttäytyy noin et ole enää kiihottava hänestä tai vertaa sinua johonkuhun muuhun jo. Tuo ei parane joten lähtisin pois ellei suostu terapiaan. Valitettavasti narsistilta kuulostaa, ihan oikein pahastutkin.
Kiva saada vastaus, jossa ei syyllistetä lisää. Mies ei siis aina ole tuollainen (muutenhan en olisi enää yhdessä).
Tuo N voi pitää paikkansa, moni muukin käytös viittaa siihen. Toisaalta purkaa minuun jotain lapsuutensa juttua (ei ole ollut tavallinen tietääkseni...) ? En tiedä. Olen sanonut, että toivoisin ystävällistä kanssakäymistä. Itse pyrin olemaan sellainen.
t, ap
Ei vaan sulla on riman aivan liian matalalla. Mies tietää ettet tule lähtemään, joten tulee vastaisuudessakin vetämään maton jalkojen juuresta. Miksi moni miehen ketale turvautuu henkiseen väkivaltaan? Miehet tietää syvällä sisimmässään etteivät voi tarjota muuta tai ovat haluttomia kehittymään. Tällaista käytöstä on turha sietää.
"Sanon takaisin.." vaikuttaa minun "silmiini" ehkäpä riitelyltä ja hiljaa oleminen taas välinpitämättömyydeltä. Molemmat voi korvata positiivisella lähestymistavalla. Vain itseään voi muuttaa, joten kannattaa kokeillakin päinvastaista reagointia, kuin mitä normaalisti tekee. Ei siinä ainakaan häviä mitään. Meillä ihmisillä vaan tahtoo jatkua se pään hakkaaminen seinään, vaikkei se tuo muutosta. Se on ihan turhaa toimintaa.